Burma
Burma eli Myanmarin liitto. Väkiluku 51 miljoonaa. HS: "Burmalainen tie sosialismiin [1962-] sulki rajat ja pysäytti talouden kehityksen."[1]
Burman kuningaskunta liitettiin Britannian imperiumiin 1886 ja itsenäistyi Britanniasta 4.1.1948 nimellä "Burman liitto", puoli vuotta itsenäisyyden isänä pidetyn kenraali Aung Sanin salamurhan jälkeen; Japanin miehittämä 1942-45.
Sosialismin köyhdyttämä
Itsenäistyessään vuonna 1948 Burma oli sodan köyhdyttämä. Talous oli sittemmin vähitellen elpynyt ja Burma tunnettiin nimellä "Aasian riisikulho" kunnes vuonna 1962 nationalistipuolueen sosialistifaktion Ne Win kaappasi vallan[2]. Samana vuonna sosialistijuntta aloitti ohjelman Burman tie sosialismiin, mikä köyhdytti maan[2]. Winin juntta julisti maan (marxilaisen) sosialistiseksi ja sosialisoi kaupan, teollisuuden ja tiedotusvälineet (ja partioliikkeen)[3]. Maassa vallitsi sosialismin ja suunnitelmatalouden sekä buddhalaisen taikauskon elementtejä. Tämän seurauksena maa jäi pahasti jälkeen mm. kapitalistisemmasta naapuristaan Thaimaasta.
Ne Win johti Burman sosialistista ohjelmapuoluetta (BSPP). Julistuksessaan Burman tie sosialismiin hän vastusti sekä kapitalismia että kommunismia, vaikka toteuttikin täysin sosialistista politiikkaa[4].
Kolmen vuosikymmenen suunnitelmatalouden aiheuttama köyhyys aiheutti laajaa tyytymättömyyttä ja mellakoita, mm. opiskelijoiden järjestämiä. Burmalainen sosialismi oli pysäyttänyt talouskehityksen[5]. Tätä kenraali Ne Win yritti lopulta (1987-88) lievittää vapauttamalla taloutta jonkin verran, mutta tämä tapahtui liian myöhään. Elokuussa 1988 sadat tuhannet ihmiset marssivat vaatien Burman sosialistisen puolueen korvaamista demokraattisella hallinnolla, mutta sotilaat lopettivat mielenosoituksen raa'asti surmaten tuhansia ihmisiä.[5]
Sosialistipuolueen nimenvaihdos
Tällöin vuodesta 1983 puolustusvoimia komentanut kenraali Saw Maung, BSPP-sosialistipuolueen korkea-arvoinen jäsen ja Winin pitkäaikainen tukija[6], syrjäytti Winin loppuvuodesta 1988. Sittemmin taloutta on vapautettu jonkin verran mutta sääntely on yhä laajaa, tehottomat valtionyritykset ovat keskeisessä roolissa ja ulkomaiset investoinnit vähissä. Pimeät markkinat pitävät maan talouden välttävässä kunnossa, mutta maa on silti Aasian köyhimpiä.
Maung muutti sosialistisen puolueen nimen NUP:ksi mutta hävisi vuoden 1990 parlamenttivaalit Aung San Suu Kyin (Aung Sanin kuopus-tytär) Kansalliselle Demokratialiitolle (NLD), joka sai 80 % paikoista (60 % äänistä). Sotilashallinto kuitenkin mitätöi vaalien tulokset ja tukahdutti verisesti demokraattisen liikehdinnän. Vuonna 1992 Saw Maung vetäytyi sotilashallinnon johdosta ja hänen tilalleen tuli nykyinen johtaja Than Shwe, joka oli jo Ne Winin loppuvuosina kenraali ja varapuolustusministeri sekä BSPP-sosialistipuolueen toimeenpanevan komitean jäsen.
Nykytila
Vaikka maata on hallinnut sama sosialistiryhmä vuodesta 1962, henkilövaihdosten ja sosialismin lievän hillitsemisen vuoksi maa ei enää ole puhtaan sosialistinen, ja vuonna 1989 maan vieraskielinenkin nimi muutettiin propagandasyistä omakieliseen muotoon Myanmarin liitto, mutta Kyi toivoo maataan yhä kutsuttavan Burmaksi. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon ja esim. USA:n hallitus ja BBC kutsuvat maata Burmaksi, suomalaiset tiedotusvälineet yleensä Myanmariksi.
Britanniassa opiskellut Aung San Suu Kyi sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991, mutta on ollut kotiarestissa suurimman osan vaalien jälkeisestä ajasta, käytännössä myös koko 2000-luvun, koska ei suostu lähtemään maasta. Kyi on ajanut väkivallatonta vastarintaa, mutta erilaiset etniset vähemmistöryhmät ja kommunistit ovat käyneet sissisotaa maan hallitusta vastaan käytännössä itsenäistymisestä lähtien. 1990-luvulla myös osa demokraattisesta oppositiosta pyrki kaatamaan sotilashallintoa aseellisen taistelun keinoin yhteistyössä etnisten sissiryhmien kanssa.
27.3.2006 vallankaappausta pelkäävä sotilasjuntta perusti viidakkoon uuden pääkaupungin nimeltä Naypyidaw, joskin CIA:n factbook pitää Rangoonia yhä pääkaupunkina.
Uskonnoltaan väestö on pääosin buddhalaisia (89%), muslimeja on 4% ja kristittyjä 4% (babtisteja 3% ja roomalaiskatolisia 1%). [Wp]
Viitteet
- ↑ Geopolitiikka antaa tilan Myanmarin demokratialle, Helsingin Sanomat PÄÄKIRJOITUS 10.11.2015.
- ↑ 2,0 2,1 "Burmese Way to Socialism" Drives Country into Poverty, Kate Woodsome/VOA News, 20.10.2007
- ↑ Thant Myint-U (2006). The River of Lost Footsteps--Histories of Burma. Farrar, Straus and Giroux.
- ↑ The Burma road to ruin, Guardian 28.9.2007
- ↑ 5,0 5,1 Maatiedosto Myanmar, Ulkoministeriö, 31.1.2011
- ↑ Burma Library Biography 24.7.1997
