Etiopia
Etiopia on vuonna 2021 periaatteessa liberaalidemokraattinen, joskin Nobel-rauhanpalkittu pääministeri Abiy Ahmed Ali on sisällissodassa Dergin kukistanutta pohjoisen tigrekansan TPLF-järjestöä vastaan. Olisi ollut viisaampaa antaa tämän demokraattisen osavaltion itsenäistyä kansansa tahdon mukaisesti. Tällöin luultavasti useampikin osavaltio olisi eronnut.
Mengistu Haile Mariamin Derg-puolue teki vuonna 1974 vallankumouksen ja julisti 21.12.1974 Etiopian siirtyvän sosialismiin. Maa jäljitteli aluksi Neuvostoliiton silloisen liittolaisen Somalian sosialismia ja sai huomattavaa sotilasapua Kuubalta ja Neuvostoliitolta. Maanomistus kumottiin, pankit ja vakuutuslaitokset sekä useimmat tehtaat sosialisoitiin. Vuoden 1995 oikeudenkäynnissä poliittisten murhien määrä arvioitiin viisinumeroiseksi. [1]
Sosialistinen Derg oli epäsuosittu. Se pysyi vallassa yli 500 000 uhria vaatineen julman "punaisen terrorin" avulla.[2]
Mengistu sai Maailman ammattiyhdistysten liiton kultaisen ansiomerkin vuonna 1988. Keskisen Itä-Euroopan vapauduttua sosialismista ja kapinallisjoukkojen edettyä neuvostoliittolaiset lähtivät maasta ja Mengistun asema näytti heikolta. Hän ilmoitti pakkosiirtojen lopettamisesta ja talouden liberalisoinnista mutta joutui silti 21.5.1991 pakenemaan maasta. Zimbabwen Robert Mugabe tarjosi hänelle turvapaikan eikä suostunut luovuttamaan häntä oikeuteen.[1]
Etiopian nälänhätä
Talonpoikia verotettiin raskaasti ja hallinto osti heiltä siemenet itse määräämällään hinnalla. Kauppiaiden vaino ja turvattomuus halvaannuttivat kaupan. Vuosina 1982-1985 maassa oli "Etiopian nälänhätä", jonka verukkeella tehtiin massiiviset väestön pakkosiirrot viljavammille alueille. Maa sai monien YK:n asiantuntijoiden tuen ja ennennäkemättömän solidaarisuusaallon kuten We are the World -hyväntekeväisyyshymnin. Lääkärit ilman rajoja oli harvoja kansalaisjärjestöjä, jotka kieltäytyivät tukemasta pakkosiirtoja.[1]
Fasistien hyökkäys 1935
Suomen valtion ja Mannerheimin kannustuksesta suomalaisia lähti 1935 Abessiniaan (Etiopiaan) taistelemaan Mussolinin fasistisen Italian hyökkäystä vastaan. Myös suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehti tuki vahvasti Abessinian puolustustaistelua. Mannerheimin mielestä heikompaa pitää auttaa suurvallan hyökkäystä vastaan. [3]
Liberaalisuvusta ollut Mannerheim myös vastusti fasismia ja muita antikapitalistisia aatteita.
Tigrayn sota 2020-2021
Pääministeri Abiy Ahmed Ali lykkäsi elokuun 2020 vaaleja koronapandemiaan vedoten. Kommunistidiktatuurin 1991 kukistanut Tigrayn kansan vapautusrintama TPLF piti tätä laittomana ja järjesti Tigrayn osavaltiovaalit. Marraskuussa hallitus lähetti joukkonsa Tigrayhyn tukenaan Eritrean joukot ja aseryhmiä.[4]
Vaikka pääministeri Aiy väitti Tigrayn valtausta verettömäksi, Ghentin yliopiston tutkijat noteerasivat ainakin 10 000 tappoa ja 230 joukkosurmaa. Yli kaksi miljoonaa asukasta on paennut kodeistaan, reilu kolmannes.[4]
Human Rights Watch raportoi joukkomurhista, mielivaltaisista teloituksista, siviilikohteiden pommittamisesta, raiskauksista ja koulujen, sairaaloiden ja pakolaisleirien tuhoamisesta. Niitä ovat tehneet sekä Etiopian ja Eritrean joukot että niitä tukevat asejoukot.[4]
Nälänhätä uhkaa 300 000 lasta. Naiset ja tytöt eivät uskalla pelloille töihin; he pelkäävät uusia joukkoraiskauksia. Etiopian ja Eritrean joukot ovat takavarikoineet avustusjärjestöjen kuljetuksia ja väitetysti ryöstelleet ruokaa sieltä, minne kuljetukset on saatu perille. TPLF valtasi Tigrayn takaisin kesäkuussa 2021, mutta Etiopia ja Eritrea hallitsevat kuljetusreittejä.[4]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tigrayn_kriisi
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Kommunismin musta kirja, s. 763-772
- ↑ Hannu Pesonen: Pieleen meni (1/2021, sivu 18) Suomen Kuvalehti. 31.12.2020.
- ↑ Suomesta on aina lähdetty sotiin vapaehtoisina – toiset ovat lähteneet auttamaan, toiset seikkailemaan, Helsingin Sanomat 25.7.2015.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 Nälkä tuli sotimalla (30/20201, sivut 16-19) Suomen Kuvalehti. 29.7.2021.
