Feodalismi

Feodalismi oli Euroopassa keskiajalla, noin 800-1400-luvuilla, ilmennyt yhteiskuntajärjestelmä. Pohjimmiltaan siinä väestö jakautui samoihin kolmeen ryhmään kuin edeltäjässään Rooman valtakunnassa: hallintoon, vapaaseen väestöön ja orjiin. Feodalismissa vapaa väestö jakautui vielä lääninherroihin ja talonpoikiin.

Lääninherra oli vapaa henkilö, joka oli sotilaspalveluksella ostanut hallitsijalta laajat valtaoikeudet tiettyyn valtion osaan, lääniin. Myöhemmin valtaoikeudet muuttuivat perinnölliksiksi, mikä synnytti aateliston. Läänitystä voi pitää eräänlaisena tonttien myyntinä. Lääninherrat olivat merkittäviä työnantajia, jotka myös myivät ja vuokrasivat maitaan eteenpäin talonpojille. Markkinatalous siis jokseenkin toteutui vapaan väestön keskuudessa. Rahan puuttumisen vuoksi palkkoja, vuokria ja maata kuitenkin maksettiin moninaisilla hyödykkeillä, kuten uskollisuudella, turvallisuuden takaamisella, elintarvikkeilla ja työpanoksella.

Orjuus oli feodalismissa epäkaupallista ja ehdottoman perinnöllistä. Hallitsijan lääninherralle asettamiin sopimusehtoihin ilmeisesti kuului, että orjuuden tuli olla perinnöllistä eikä läänin orjilla saanut käydä kauppaa. Keskeinen ero esimerkiksi Neuvostoliiton kolhoosijärjestelmään tai muuten 1900-luvun sosialismiin oli siinä, miten ylin valta vaihtoi johtajia.