Ravintolisä

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Lisäravinne)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Ravintolisä (lisäravinne, lisäravintoaine, dietary supplement) tarkoittaa elintarvikevalmistetta, joka on ravintoaineen tai fysiologisesti vaikuttavan aineen tiivistetty lähde.[1] Ravintolisät ovat usein pillereitä, kapseleita tai yrttiuutteita, joista saa vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua tai rasvahappoja.[1] Professori Marina Heinosen mukaan yli 90 % lisäravinteiden terveysväittämistä on virheellisiä.[2]

Tieteellisen todistusaineiston perusteella beetakaroteeni, E-vitamiini ja ehkä suuret A-vitamiiniannokset lisäävät kuolleisuutta, eikä myöskään muista antioksidanteista, foolihaposta, B-vitamiinista ja monivitamiinivalmisteista ole todistettu hyötyjä.[3] D-vitamiinien mahdollinen hyödyllisyys vaatii vielä lisää tutkimusta.[3] Useimpia ravintolisiä pitäisi välttää, ja yleensä hivenaineita ei pitäisi syödä kuin niiden, joilla on selkeästi todettu kyseisen aineen vaje.[3] Ravintolisien käytöstä tulisi ensin konsultoida lääkäriä,[4] ja ilmoittaa lääkärille.[5]

Koska suuret vitamiini- ja ravintolisäannokset lisäävät sydäntauteja ja syöpiä, mikään kansallinen tai kansainvälinen terveysvirasto ei suosittele niitä. [6] Tosin Suomessa valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittelee niitä aikuisia ottamaan talvisaikaan 7,5 mikrogrammaa D-vitamiinia, jotka eivät syö D-vitaminoituja maitovalmisteita, kalaa tai ravintorasvoja säännöllisesti, lapsille ja vanhuksille ympärivuotisesti ja enemmänkin.[7]

Saantisuositukset

Monia ravintolisiä mainostetaan sillä, että terveysviranomaiset suosittelevat esimerkiksi tiettyä C-vitamiinin saantia. Viranomaiset eivät suosittele C-vitamiinipillereitä, jotka saattavat lisätä kuolleisuutta, vaan C-vitamiinipitoista ruokaa. Tietyn aineen suosittaminen ei siis tarkoita, että sen saaminen ruoan sijaan ravintolisästä olisi terveellistä tai edes neutraalia.

Keskustele lääkärin kanssa käytöstä

Fimean mukaan ravintolisistä pitää keskustella lääkärin ja apteekin kanssa. Ravintolisillä ei saa väittää olevan vaikutusta sairauksien paranemiseen tai ehkäisemiseen. Lapset, ikäihmiset ja pitkäaikaissairaat ovat erityisen alttiita lääkkeiden ja ravintolisien yhteisvaikutuksille.[8]

Ravintolisiä suositellaan ainoastaan todennettuun tarpeeseen, kuten raudanpuutosanemiaan. Vertaisten kokemuksiin luottaminen aiheuttaa väärinkäsityksiä hyödyistä. Ravintolisän aineet voivat haitata muiden aineiden imeytymistä.[9]

Vain D-vitamiini on yleisemmin suositeltavaa

Ravintolisät eivät ole suositeltavia väestölle yleisesti, vain tilannekohtaisesti. Silloinkin pitää välttää yhtaikaisia ravintolisiä. Poikkeuksena on D-vitamiinilisä, jota THL kuitenkin suosittelee tietyissä rajoissa niille, jotka eivät käytä kalaa tai D-vitaminoituja maitoja ja rasvalevitteitä säännöllisesti, ja eräille poikkeusryhmille. Silti puolet naisista ja kolmannes miehistä käytti jotain ravintolisää, vaikka niillä voi olla pitkäaikaisia haittoja. Tosin 38 772 ikääntyvän naisen väestötutkimuksessa vain kalsium oli yhteydessä kuolleisuuden vähenemiseen, moni muu aine lisääntymiseen, D-vitamiini oli neutraali. [10]

Turvallisuus

Viranomaiset eivät valvo ravintolisien turvallisuutta ennakkoon. Niiltä ei vaadita kliinisiä tutkimuksia toisin kuin lääkkeiltä.[9]

Moni ravintolisä lisää kuolleisuutta, hyödyistä on heikosti näyttöä

Eräät ravintolisät kuten monivitamiinit ja rauta- ja magnesiumlisät voivat lisätä kuolleisuutta. Muutkaan vitamiini- ja ravintolisävalmisteet eivät näytä ehkäisevän yleisiä kansantauteja. Tämä oli tulos suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin 39 000 amerikkalaisnaista 1980-luvulta asti. [11]

Monivitamiinin, foolihapon, B6-vitamiinin, raudan, magnesiumin, sinkin ja kuparin käytön havaittiin lisäävän kuolleisuutta. D-vitamiini vaikutti neutraalilta ja ainoastaan kalsium näytti vähentävän kuolleisuutta. [11]

Ravitsemustutkija Jaakko Mursun mukaan puutostiloista kärsiville joistain ravintolisistä voi silti olla hyötyä. Suomessa D-vitamiini on tyypillinen esimerkki tästä. [11]

Suomalais-amerikkalainen 38 772 yhdysvaltalaisnaisen tutkimus totesi, että ravintolisät eivät juuri ehkäise kansantauteja mutta monivitamiini, foolihappo, B6-vitamiini, rauta, magnesium, sinkki ja kupari lisäävät kuolleisuutta. [12]

Kuolleisuus

Tieteellisen Annals of the Internal Medicine -lehden pääkirjoituksessa 17.12.2013 arvosteltiin voimakkaasti lisäravinteita viitaten lehdessä julkaistuihin ja muihin tutkimusyhteenvetoihin. Esimerkiksi kolmen monivitamiinitutkimuksen ja 24 vitamiinitutkimuksen yhteenvedossa ei löytynyt todisteita sille, että vitamiinit vähentäisivät yleistä kuolleisuutta, sydäntautikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta. [3]

Samanlaisia tuloksia on saatu muissakin kokeissa ja tutkimusyhteenvedoissa. Monet satunnaistetut kliiniset kokeet ovat osoittaneet, että beetakaroteeni, E-vitamiini ja ehkä suuret A-vitamiiniannokset lisäävät kuolleisuutta, eikä myöskään muista antioksidanteista, foolihaposta, B-vitamiinista ja monivitamiinivalmisteista ole todistettu hyötyjä. [3]

Esimerkiksi Yhdysvalloissa ravintolisien käyttö on noussut jo 53 %:iin aikuisväestöstä, vaikka tieteellinen näyttö kertoo lähinnä vaarallisuudesta tai hyödyttömyydestä. [3]

Todistusaineiston perusteella ravintolisiä ei pitäisi käyttää yleisesti. Useimpia ravintolisiä pitäisi välttää. [3]

Suomalaistutkijat olivat samoilla linjoilla Annalsin kannan kanssa ja korostivat, että sama asia oli tiedossa jo aiemmistakin tutkimuksista. [13]

JAMA-lehdessä julkaistu 68 satunnaistetun kokeen yhteenveto (232 606 osanottajaa, 385 julkaisua) osoitti, että beetakaroteeni- sekä A- ja E-vitamiinilisät saattavat lisätä kuolleisuutta. C-vitamiinin ja seleenin vaikutuksesta ei saatu varmuutta.[14]

Cochrane Database Syst Review'n 78 satunnaistetun kokeen yhteenvedossa (296 707 osanottajaa) kiinteiden vaikutusten malleissa todettiin luotettavasti antioksidanttien lisäävän kuolleisuutta. Luotettavimpien tutkimusten yhteenvedossa beetakaroteeni- ja E-vitamiinilisät lisäsivät kuolleisuutta mutta A-vitamiinin (+7 %), C-vitamiinin (+2 %) ja seleenin (-3 %) vaikutukset kuolleisuuteen saattoivat johtua sattumasta. [15]

Eviran mukaan useimpien ravintolisien pitkäaikaiskäyttöä ei ole tutkittu, joten niitä ei tulisi käyttää kuin kuureina. Ravintolisän käytöstä tulisi myös aina kertoa lääkärille. [16]

Kollageeni

Kollageenia myydään ihon ikääntymisen peittämiseen. Nielty kollageeni kuitenkin pilkkoutuu suolistossa aminohapoiksi, eikä ole mitään takeita, että se päätyisi iholle tai että niista haposta rakennettaisiin juuri kollageenia eikä jotakin muuta.[9]

Dementia

Tutkimusyhteenveto totesi, että päivittäinen monivitamiini ei ehkäise kognitiivisen suorityskyvyn eikä sanamuistin heikkenemistä. Toisen tutkimuksen mukaan monivitamiineista ja B-, C- ja E-vitamiineista tai omega-3-rasvahapoista ei ole hyötyä ainakaan lievän tai keskivaikean dementian lieventämisessä. [3]

Ravinnosta vai ravintolisistä?

Muun muassa kalaöljyt ja beetakaroteeni ovat terveellisiä ruoasta saatuna mutta epäterveellisiä ravintolisinä. Silti joka viides aikuinen käyttää rasvahappovalmisteita. [17]

1900-luvun alkupuolella heräsi suuria toiveita ravintolisien hyödyistä, mutta viime aikoina tehdyt yritykset hyödyntää niitä ovat osoittautuneet pettymyksiksi. [18]

Antioksidanttiparadoksi

"Antioksidanttiparadoksi" tarkoittaa siitä, että vaikka hedelmät ja vihannekset ovat yhteydessä kuolleisuuden, sydäntautien ja syöpien vähenemiseen, antioksidanttiravintolisät eivät juurikaan näytä auttavan. Erään teorian mukaan tämä johtuisi siitä, että tehoaineet olisivatkin muita kuin antioksidantteja. [19][20] Monivitamiinipilleritkään eivät ole osoittautuneet hyödyllisiksi[3] vaan saattavat jopa lisätä kuolleisuutta.[11]

Kalaöljyt ja omega-3

Omega-3-rasvahapot ja kalaöljyt ruoasta ovat hyvin terveellisiä, mutta kalaöljykapseleita suositellaan vain se­pel­val­ti­mo­tau­ti­po­ti­lail­le, jotka eivät syö kalaa. Uusimpien tutkimusten mukaan on kyseenalaista, ovatko kapselit suositeltavia heillekään. Vastoin väitteitä kalaöljykapselit eivät laske kolesterolia vaan voivat jopa lisätä pahaa LDL-kolesterolia, heikentää veren hyytymistä ja nostaa paastoveren sokeripitoisuutta. Myöskään kalanmaksaöljykapseleita ei kannata käyttää. [17]

Toisaalta eräät muut tahot näyttävät suhtautuvan pieniin kalaöljykapseliannoksiin Helsingin Sanomien asiantuntijoita (kliinisen ravitsemustieteen dosentti Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta ja erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ravitsemusyksiköstä) neutraalimmin. Joka tapauksessa niiden hyödyt normaaliväestölle ovat vähintäänkin epävarmoja ja ainakin yli 3 gramman annokset voivat olla vaarallisia.

Amerikan sydänyhdistyksen ravintokomitean puheenjohtaja D.Sc. Alice Lichtenstein sanoo, että vaikka ravinnon omega-3-rasvahapot ovat terveellisiä, tutkimukset eivät osoita ravintolisien omega-3:sta olevan samoja hyötyjä. Kalaöljylisiä ei pidä ottaa, ellei esimerkiksi kärsi sydänsairaudesta, mutta omega-3:a sisältäviä kaloja kannattaa syödä. [21]

THL:n erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen sanoo, että jos omega-3-valmisteita syö, kannattaisi ottaa vähemmän kuin purkissa neuvotaan. Vitamiinilisät voivat joskus olla hyödyksi toipilaille, vanhuksille tai pitkään laihduttaneille. [13]

Yhdysvaltojen terveysvirasto NIH arvioi, että kalaöljyt saattavat auttaa sydäntauteihin, mutta toisaalta niiden yliannostus voi olla haitallista diabeteksen ja immuunijärjestelmän suhteen. Enintään 3 grammaa päivässä lienee turvallista. Kalan syöminen voi auttaa terveitäkin; kalaöljylisien syöminen saattaa auttaa sydäntautiin jo sairastuneita, jotka eivät syö muita sydäntautilääkkeitä kuten statiineja. [22]

Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen toteaa (2011), että näyttö omega-3-rasvahappojen puolesta on melko heikkoa. Kala lienee terveellisempää, koska se voi syrjäyttää lihaa ja kala sisältää myös mm. seleeniä ja tauriineja. Tutkimusnäytön perusteella kala vähentänee triglyseridiarvoja mutta toisaalta nostanee LDL-kolesterolia. [23]

Tutkimuksia kalaöljyistä

Kalan terveellisyydestä on kohtalaisesti tietoa mutta kalaöljyn omega-3-rasvahappojen suhteen tilanne on epäselvä.

Filion et al. (2010) löysivät 29 (n = 35 144) kelvollista satunnaistettua tutkimusta omega-3-rasvahappojen vaikutuksesta vakavan sydäntautiriskin potilaiden kuolleisuuteen ja uudelleenahtautumiseen. Tilastollisesti merkitsevää vaikutusta ei löytynyt ja lievä merkitsemätönkin vaikutus katosi, kun katsottiin vain luotettavimpia tutkimuksia, joten kyse oli ehkä [valikoitumis]vinoumasta. Toisaalta vakavia riskejäkään ei löydetty. Tutkijat kaipasivat lisää tutkimusta. [24]

(Ainoa merkittävä myöhempi) satunnaistettu tutkimus Galan et al. (2010, n = 2501) totesi, että omega-3-rasvahapot eivät vähentäneet kuolleisuutta, aivoinfarkteja eikä sepelvaltimotautia sydäntautipotilailla. [25]

Yokoyama et al. (2007) tutkivat myös terveitä potilaita. Heillä sydäntautitapahtumia oli 18 % vähemmän, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,132). [26]

2012 ilmestyi analyysi 14 satunnaistetusta tutkimuksesta (n = 20 485, valittu 1007 artikkelista). Mikään kalaöljyannos ei näyttänyt vähentävän sydäntautipotilaiden sydän- ja verisuoniongelmia, esimerkiksi sydänkohtauksia, vajaatoimintaa, äkkikuolemia, halvauksia tai angiinaa. Tutkijat korostavat, että moni aiempi meta-analyysi käytti lumeetonta vertailuryhmää. Oikeaa kalaa tutkijat suosittelevat. [27][28][29]

Seleeni

Kaksoissokkotutkimusten perusteella seleeni saattaa hieman vähentää kuolleisuutta, mutta tutkimusdataa ei ole riittävästi, jotta tulos olisi tilastollisesti merkitsevä eikä ehkä sattumaa. Suomessa lannoitteisiin lisätään seleeniä mutta vähemmän kuin monessa muussa maassa, ja sitä on alun perinkin vähemmän maassa. Tätä kuitenkin on pidetty riittävänä

Suomen maaperässä on poikkeuksellisen vähän liukoista seleeniä, joten lannoitteisiin on lisätty seleeniä vuodesta 1984 väestön ja eläinten seleeninsaannin turvaamiseksi.[30] Kansanterveyslaitos (THL) ja MTT seuraavat toimenpiteen vaikutusta ja lannoitteiden seleenimääriä voidaan säädellä tilanteen mukaan.[31]

Joissain luomuruoissakin voi olla merkittävästi seleeniä, esimerkiksi osittain ulkomaalaisista jauhoista tehdyssä luomuleivässä voi olla enemmän seleeniä kuin kotimaisessa luomuleivässä.[31] Luomumaidon seleenimäärä on alle puolet tavallisesta mutta luomusianlihassa ja -kananmunissa seleeniä on saman verran kuin tavallisessa.[31] Tärkeimpiä seleeninlähteitä ovat maito ja liha.[31]

Kotieläimet voivat kärsiä ja saada puutossairauksia, jos ne eivät saa tarpeeksi seleeniä.[31] Silti 1.1.2014 alkaen kiellettiin orgaanisen seleenihiivan käyttö luomueläinten rehussa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta.[32] Luomulannoitteista se oli jo aiemmin kiellettyä.[32] Luomumaidontuottaja Heikki Korhonen pahoitteli päätöstä, koska jatkossa luomussa joudutaan turvautumaan epäorgaanisiin seleeninlähteisiin, jotka huonomman imeytyvyyden vuoksi tulevat kalliimmiksi ja eläimen terveydelle haitallisemmiksi.[33]

Myös Pro Agria toteaa seleeninpuutteen luomutilojen ongelmaksi ja johtavan karjan vastustuskyvyn alenemiseen ja altistumiseen monenlaisille sairauksille.[34]

Yrttipohjaiset ravintolisät ja maksansiirrot

Luontaistuotteet kuten yrttipohjaiset ravintolisät saattavat vahingoittaa maksaa erityisen paljon ja johtaa maksansiirtoihin ja hepatiittiin. Kuluttajat luulevat luontaistuotteita tutkituiksi, mutta ne harvoin ovat. Ihmiset myös kuvittelevat luonnonmukaisen olevan terveellistä. [35]

Vihreän teen sisältämien katekiinien väitetään kiihdyttävän aineenvaihduntaa ja niitä myydään "rasvanpolttajina". Vihreä tee -pillereissä on usein moninkertainen määrä katekiinia teekupilliseen verrattuna ja ne voivat olla myrkyllisiä maksalle, etenkin herkille ihmisille. [35]

Kehonrakennusvalmisteet

Kehonrakennusvalmisteissa on usein terveysongelmia.[36] Ks. urheiluravinteet.

Esimerkiksi "luonnollinen" bestsellertuote Craze, jonka bodybuilding.com valitsi vuoden 2012 "vuoden valmisteeksi" ja jota myytiin tavallisissa marketeissakin, sisälsi ilmoituksen vastaisesti amfetamiinin kaltaisia yhdisteitä. Muissakin Matt Cahillin tuotteissa on ollut vaarallisia aineksia, jotka aiheuttavat esimerkiksi sokeutta tai maksavaurioita, ja asiantuntijoiden mukaan tämä on tyypillistä koko alalle. [37]

Osalle käyttäjistä kehonrakennusvalmisteet aiheuttavat niin pahaa kutinaa jopa kuukauksiksi, että he eivät voi nukkua öisin ja he menettävät työnsä.[35]

Maksavauriot

Yhdysvalloissa noin 20 % lääkepohjaisista maksavaurioista johtuu ravintolisistä. Osuus on kolminkertaistunut 10 vuodessa. Osa potilaista joutuu maksansiirtoon tai kuolee. Suurin osa tuotteista oli kehonrakennustuotteita. Näistä kolmanneksessa oli steroideja, vaikka niitä ei mainita ainesosaluettelossa. [38][35]

Evira ei takaa turvallisuutta

Evira ei tutki ravintolisien turvallisuutta ennalta, vaan turvallisuudesta vastaa maahantuoja, myyjä tai vastaava.[39][16]

FDA raportoi 50 000 ravintolisien aiheuttamaa haittaa vuodessa.[40] Sillä olisi oikeus muttei resursseja valvoa valmistusta.[40]

Väärennökset

BMC Medicine -lehdessä julkaistussa markkinoilla olevia yrttivalmisteita analysoivassa tutkimuksessa todettiin, että kolmannes tutkituista valmisteista ei sisältänyt lainkaan väitettyä yrttiä vaan esimerkiksi riisijauhetta tai laksatiivia, ja kolmanneksessa oli aineita, joita ei lainkaan mainittu ainesosaluettelossa. Useimmat olivat heikkolaatuisia. [41][42]

Eräät ravintolisät jopa jyrsijöiden ulosteiden tai virtsan saastuttamia.[40]

Vain 0,3 % Yhdysvaltojen 55 000 ravintolisästä on sen verran tutkittuja, että niiden yleisimmät haittavaikutukset tiedetään. FDA:n mukaan 70 % yrityksistä ei noudata peruslaatustandardeja. [35]

Humpuukituotteet

Humpuukituotteen tunnusmerkkejä ovat:[5]

  • lupaukset suuresta tehosta tai hyödystä moneen eri vaivaan;[5]
  • annetaan mielikuva lääkemäisestä tuotteesta;[5]
  • netti-, puhelin-, posti- ja verkostomarkkinointi ilman selkeää tietoa yrityksen sijainnista ja tuotteen koostumuksesta;[5]
  • viittaus viranomaisen hyväksyntään tai kuluttajien tai yksittäisen lääkärin suosituksiin: "ortopedi X suosittelee".[43][5]

Perättömiä terveysväitteitä

Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen kävi läpi Kuningaskuluttajan valitsemia ravintolisiä. Hän totesi näiden puolesta esitetyt terveysväitteet perusteettomiksi kahta lukuun ottamatta. Yleisemminkin yli 90 % lisäravinteiden terveysväittämistä on Heinosen mukaan virheellisiä. Esimerkiksi hän ei pitänyt yhtään lykopeenikapselin terveysväitteistä totena. Myös "rasvanpolttaja ja kehon kiinteyttäjä" -väitteet hän totesi perusteettomiksi. [2]

Linus Pauling

Nobel-palkittu Linus Pauling menetti monen silmissä tieteellisen uskottavuutensa alettuaan 65-vuotiaana puolustaa "tohtori" Irwin Stonen väitteitä C-vitamiinin tervehdyttävästä vaikutuksesta. Stone oli opiskellut kaksi vuotta kemiaa collegessa ja saanut "tohtorinarvon" akkreditoimattomasta kalifornialaiskoulusta. Pauling väitti kokevansa itsensä terveemmäksi syötyään C-vitamiinia, vaikka lukuisissa tutkimuksissa vitamiini oli ollut tehotonta. Pauling väitti myös ihmisen eliniän pitenevän toiselle vuosisadalle, kun syöpä näin voitetaan. [6]

Erään skottikirurgin väitettyä C-vitamiinia saaneiden syöpäpotilaiden voineen paremmin Pauling yritti julkaista tämän PNAS-lehdessä. Tapaus oli vasta neljäs kerta yli puoleen vuosisataan, kun PNAS hylkäsi akatemian jäsenen artikkelin. Potilaat olivat olleet alun perinkin terveempiä. Oikeat tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että C-vitamiini ei auta syöpään. [6]

Pauling alkoi puolustaa C-vitamiinin ja muiden antioksidanttien yhdistelmää, mutta monet laajat, suomalaisetkin tutkimukset osoittivat, että antioksidantit pikemminkin lisäävät myös syöpäpotilaiden kuolleisuutta. Vuonna 1980 Pauling väitti, että C-vitamiinilla ei ole haittavaikutuksia, mutta Pauling ja hänen vaimonsa kuolivat syöpiin. [6]

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Ravintolisät, Evira, 17.04.2013.
  2. ↑ 2,0 2,1 Ravintolisissä paljon humpuukia, Yle.fi 17.10.2012.
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 3,8 Enough Is Enough: Stop Wasting Money on Vitamin and Mineral Supplements, Eliseo Guallar, MD, DrPH; Saverio Stranges, MD, PhD; Cynthia Mulrow, MD, MSc, Senior Deputy Editor; Lawrence J. Appel, MD, MPH; and Edgar R. Miller III, MD, PhD. Annals of the Internal Medicine, editorial, 17.12.2013.
  4. ↑ Questions To Ask Before Taking Vitamin and Mineral Supplements, Nutrition.gov, accessed 2013-12-22.
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 Onkohan tämä humpuukia?, Evira, 09/2010. Sivut 2-3, 7-8 ja 11.
  6. ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 Paul Offit for The Atlantic. July 19, 2013 The Vitamin Myth: Why We Think We Need Supplements
  7. ↑ Erityisohjeet ja rajoitukset,valtion ravitsemusneuvottelukunta, luettu 22.12.2013.
  8. ↑ Mikä on ravintolisä? Fimea. Viitattu 8.10.2022.
  9. ↑ 9,0 9,1 9,2 Tehokas ravintolisä vai kallista pissaa? Helsingin Sanomat. 14.9.2022.
  10. ↑ Monipuolisen ja kasvispainotteisen ruokavalion etuja ei voi korvata ravintolisillä, THL, 12.10.2011.
  11. ↑ 11,0 11,1 11,2 11,3 Tutkimus: Ravintolisä- ja vitamiinivalmisteista ei juuri hyötyä, Helsingin Sanomat, 10.10.2011.
  12. ↑ Ikävä havainto vitamiinipillereistä – tutkijat yllättyivät, Uusi Suomi, 10.10.2011.
  13. ↑ 13,0 13,1 Uudet tutkimukset tyrmäävät purkkivitamiinit, Taloussanomat, 17.12.2013.
  14. ↑ Mortality in Randomized Trials of Antioxidant Supplements for Primary and Secondary Prevention: Systematic Review and Meta-analysis, The Journal of the American Medical Association, Goran Bjelakovic, MD, DrMedSci; Dimitrinka Nikolova, MA; Lise Lotte Gluud, MD, DrMedSci; Rosa G. Simonetti, MD; Christian Gluud, MD, DrMedSci, 2007;297(8):842-857. doi:10.1001/jama.297.8.842.
  15. ↑ Antioxidant supplements for prevention of mortality in healthy participants and patients with various diseases, Bjelakovic G, Nikolova D, Gluud LL, Simonetti RG, Gluud C. Cochrane Database Syst Rev. 2012 Mar 14;3:CD007176. doi: 10.1002/14651858.CD007176.pub2.
  16. ↑ 16,0 16,1 Onkohan tämä humpuukia?, Evira, 09/2010. Sivut 2, 6 ja 11.
  17. ↑ 17,0 17,1 Kannattaako kalaöljyvalmisteita syödä?, Helsingin Sanomat 3.12.2012.
  18. ↑ Essential Nutrients: Food or Supplements?, Alice H. Lichtenstein, DSc; Robert M. Russell, MD, JAMA. 2005;294(3):351-358. doi:10.1001/jama.294.3.351. July 20, 2005. Abstract.
  19. ↑ intake of vitamin e and other antioxidant nutrients in early life and the development of advanced ß-cell autoimmunity and clinical type 1 diabetes, Liisa Uusitalo, National institute for health and Welfare, Helsinki, Finland, and Tampere school of public health, University of Tampere, Finland, 2009, page 74.
  20. ↑ The antioxidant paradox: less paradoxical now?, Halliwell B., Br J Clin Pharmacol. 2013 Mar;75(3):637-44. doi: 10.1111/j.1365-2125.2012.04272.x. Abstract.
  21. ↑ The Truth Behind the Top 10 Dietary Supplements, Kathleen M. Zelman, MPH, RD, LD, Reviewed by Brunilda Nazario, MD, WebMD, page 5. Accessed 2012-12-22.
  22. ↑ Fish oil, MedlinePlus, NIH, 09/04/2013.
  23. ↑ Onko kalaöljy vienyt meitä kuin pässiä narussa?, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, 15. Syy, 2011.
  24. ↑ Omega-3 fatty acids in high-risk cardiovascular patients: a meta-analysis of randomized controlled trials, Filion K. et al., BMC Cardiovasc Disord. 2010 Jun 3;10:24. doi: 10.1186/1471-2261-10-24. Abstract.
  25. ↑ Effects of B vitamins and omega 3 fatty acids on cardiovascular diseases: a randomised placebo controlled trial, Pilar Galan et al., BMJ 2010; 341 doi: http://dx.doi.org/10.1136/bmj.c6273 (Published 29 November 2010).
  26. ↑ Effects of eicosapentaenoic acid on major coronary events in hypercholesterolaemic patients (JELIS): a randomised open-label, blinded endpoint analysis, The Lancet, Volume 369, Issue 9567, Pages 1090 - 1098, 31 March 2007. doi:10.1016/S0140-6736(07)60527-3. Abstract.
  27. ↑ http://www.tohtori.fi/?page=8121124&id=8696141
  28. ↑ Fish oil: Is it any good for us?, April 09, 2012, Los Angeles Times.
  29. ↑ Efficacy of Omega-3 Fatty Acid Supplements (Eicosapentaenoic Acid and Docosahexaenoic Acid) in the Secondary Prevention of Cardiovascular Disease: A Meta-analysis of Randomized, Double-blind, Placebo-Controlled Trials, Kwak et al., Arch Intern Med. 2012;172(9):686-694. doi:10.1001/archinternmed.2012.262.
  30. ↑ Seleenityöryhmän raportti 2011, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, 2011. Tiivistelmä (sivu 3).
  31. ↑ 31,0 31,1 31,2 31,3 31,4 Luomuruuastakin saa seleeniä, Koetoiminta ja käytäntö 61(1), Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, 15.3.2004.
  32. ↑ 32,0 32,1 Luomutila voi käyttää epäorgaanista seleeniä, Maaseudun tulevaisuus 25.11.2013.
  33. ↑ Nyt kielletään orgaaninen seleeni – mitä seuraavaksi?, Heikki Korhonen, luomumaidontuottaja, Sotkamo. Maaseudun Tulevaisuus 22.11.2013.
  34. ↑ Seleeni ruokinnassa – tuleeko puutetta myös tavanomaisilla tiloilla?, Pro Agria, muokattu 30.9.2013.
  35. ↑ 35,0 35,1 35,2 35,3 35,4 Spike in Harm to Liver Is Tied to Dietary Aids, The New York Times, December 21, 2013.
  36. ↑ Tainted Body Building Products, FDA, 12/17/2010.
  37. ↑ Sports supplement designer has history of risky products, USA Today, September 27, 2013.
  38. ↑ Maksavauriot lisääntyneet hälyttävästi Yhdysvalloissa – syyksi epäillään kuntoilun ravintolisiä], Helsingin Sanomat, 22.12.2013.
  39. ↑ Usein kysyttyä ravintolisistä, Evira, 28.11.2013.
  40. ↑ 40,0 40,1 40,2 Skip the Supplements, Paul A. Offit, chief of the division of infectious diseases at the Children’s Hospital of Philadelphia, and Sarah Erush, the clinical manager in the pharmacy department of the Children’s Hospital of Philadelphia. The New York Times, December 14, 2013.
  41. ↑ O’CONNOR, ANAHAD. Herbal Supplements Are Often Not What They Seem. New York Times. Luettu 12 November 2013.
  42. ↑ DNA barcoding detects contamination and substitution in North American herbal products, Steven G Newmaster1*, Meghan Grguric2, Dhivya Shanmughanandhan3, Sathishkumar Ramalingam3 and Subramanyam Ragupathy, BMC Medicine 2013, 11:222 doi:10.1186/1741-7015-11-222. Abstract.
  43. ↑ Älä usko humpuukiin, Evira, 10.03.2011.
Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Ravintolisä&oldid=14304”