Luonnollinen monopoli

Luonnollinen monopoli tarkoittaa tilannetta, jossa tehokkain tulos saavutetaan siten, että tuotteella on vain yksi tuottaja (monopoli).

Tyypillinen syy ovat mittakaavaedut (esim. vesijohtoverkko ja rautatiet).

Kun USA:ssa hajotettiin tupakkamonopoli, lisääntynyt suora kilpailu ei laskenut hintoja, koska pienempien tuottajien tuotantokustannukset olivat korkeammat. Jos monopoli asettaisi hintansa tuotakin korkeammaksi, jonkun kannattaisi perustaa kilpaileva firma. Näin epäsuora kilpailu pitää hinnat kurissa, ellei monopoli saa lobattua poliitikkoja sääntelemään alaa niin (esim. lupakäytännöt tai "tuoteturvallisuuskriteerit", jotka on kyseisen monopolin omistamalla teknologialla helpompi täyttää), että markkinoille tulo vaikeutuu.

Hyvinvointitappio

Staattisesti katsoen on tehokkainta, että tuotteen hinta on sama kuin sen rajakustannus. Tällöin tuotteen ostaa jokainen, joka hyötyy siitä enemmän kuin sen tuottaminen maksaa.

Monopolin etu saattaa kuitenkin olla korkeampi hinnoittelu, jolloin syntyy hyvinvointitappiota niistä kuluttajista, joilta tuote "ylihinnan" vuoksi jää ostamatta.

Tässä unohdetaan se, että vaihtoehdot, esim. julkinen monopoli, saattaisivat johtaa samanaikaisesti sekä korkeampien tuotantokustannusten suoraan hyvinvointitappioon että siitä seuraavaan yksityistä monopolihintaakin korkeampaan hintaan. Siksi yksityinen monopoli on usein tehokkain.

Mikäli jossain tapauksessa (esim. vesijohdot) mainittu monopolihinnasta johtuva hyvinvointitappio olisi siltä suurempi kuin julkisesta monopolista koituva, monien libertaristien arvion mukaan julkinen monopoli kuitenkin johtaisi sellaiseen muuhunkin byrokratian, korruption ja sääntelyn lisääntymiseen, joka olisi suurempi uusi ongelma kuin vanhan ongelman lievennös.

Monopolin sääntely

Toiset liberaalit puolestaan saattavat katsoa, että lievä sääntely voi tällaisissa tapauksissa olla hyödyksi (joskaan sen sääntelijän ei välttämättä tarvitse olla julkinen sektori vaan se voi myös olla ostajien, esim. taloyhtiöiden vapaaehtoinen yhteenliittymä, joka tekee sääntelemiään tarjouspyyntöjä).

Professori Steve H. Hanke (Cato): "Comparative cost analyses of private versus public provision of goods and services give support to the conclusion that private firms are more cost-effective than public firms. - - the public cost incurred in providing a given quantity and quality of output is about twice as great as private provision. - - the bureaucratic rule of two."

Suomessa monissa ulkoistamisissa hinnan lasku on ollut 10 - 40 %. Täydessä yksityistämisessä siis tuo 50 % saattaisi olla mahdollinen Suomessakin, etenkin, kun laadun paraneminen otetaan huomioon. Tietysti kerroin voi olla paljon kahta suurempikin niissä toimissa, joissa asiakkaan tarpeita huomioidaan innovatiivisesti.

Hanken mielestä toisinaan on optimaalista, että esim. vesihuoltoa yksityistettäessä järjestetään huutokauppa, jossa voittaa yritys, joka lupaa alhaisimmat hinnat tai parhaan hintojen ja palvelujen yhdistelmän. Ratkaisuissa on ongelmia, mutta on osoitettavissa useita keinoja, jotka johtavat selvästi parempaan lopputulokseen kuin julkinen monopoli.