Merimies-Unioni

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Suomen Merimies-Unioni (SMU) on änkyräammattiliitto.

Anarkosyndikalismi on anarkismin suuntaus, jossa ammattiliittojen työtaisteluin aikaansaamalla vallankumouksella on tarkoitus kaataa valtio ja kapitalismi ja lakkauttaa yksityisomistus. Merimiesunioni ja AKT ovat säilyttäneet paljolti anarkosyndikalismin keinot ja mentaliteetin, vaikka tavoitteeksi onkin vaihtunut raha.

SKP:n ex-johtohahmo, anarkosyndikalisti Niilo Wälläri teki jäänmurtajalakoista vuodenkiertoon kuuluvia ja vaati jopa merimiesten vapautusta asevelvollisuudesta. Nykyinen puheenjohtaja Simo Zitting sortaa unionin vähemmistöä, rahtilaivojen työntekijöitä, mutta pysyy vallassa matkustajalaivojen väen enemmistön turvin. Hän saartoi Finnlinesin laivan, syynä työnjakosopimus, joka pääluottamusmiehen ja laivan liittojen mielestä olisi pelastanut työpaikat. Zitting ei edes antanut rahtilaivojen väen puheenjohtajaehdokkaan esittäytyä valitsijoille vaan heitätti tämän pois liittokokouksesta eikä antanut tälle palstatilaa liiton lehdessä, jota itse toimittaa. Astrid Geisor-Goman sai silti viidenneksen äänistä.

Valtavan arvokkaita vienti- ja tuontivirtoja otteessaan pitävät Merimies-Unioni sekä etenkin AKT, jossa ovat kuljettajat ja satamien ahtaajat, pystyvät kiristämään väelleen huomattavasti ylipalkkaa työpaikkojen lukumäärän ja viennin kustannuksella. He tekevät parhaansa, jotta työnantajista olisi mahdollisimman vaarallista ja vastenmielistä palkata suomalaisia.

Historia

SMU:n edeltäjä oli vuonna 1916 perustettu Helsingin merimiesten ja lämmittäjäin ammattiosasto.

Niilo Wälläri 1938 - 1967

Vuonna 1938 unionin puheenjohtajaksi valittiin kuuluisa SKP:n johtavan byroon entinen jäsen ja Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen legendaarinen puheenjohtaja Niilo Wälläri, joka oli oppinyt anarkosyndikalistisen ay-toiminnan periaatteet IWW:n opissa.

Vuonna 1942 Wälläri joutui kuulusteluihin epäiltynä yhteyksistä vihollisiin. Wälläri myönsi olleensa Ruotsin-matkallaan yhteydessä muun muassa englantilaisiin ammattiyhdistysjohtajiin. Helmikuussa 1942 SAK:n hallituksen työvaliokunta käsitteli asiaa, kehotti Wälläriä eroamaan työvaliokunnasta ja suositteli Merimies-Unionia erottamaan Wällärin puheenjohtajan tehtävästä. Wälläri ei kuitenkaan suostunut eroamaan, eikä Merimies-Unioni erottanut puheenjohtajaansa. Wälläri vältti turvasäilöön joutumisen, koska viranomaiset pelkäsivät merimiesten katkaisevan laivaliikenteen ulkomaille vastatoimena, ja toisaalta koska Neuvostoliiton radiopropaganda haukkui Wälläriä jatkuvasti. Wälläri siirsi Merimies-unionin toimiston sodanajaksi Tukholmaan.[1]

Sotien jälkeen Wälläri kuului välillä SKDL:n sisällä toimineen Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen hallitukseen[2] ja osallistui muutenkin kansandemokraattien toimintaan.

Koska laivaliikenne oli vientiteollisuuden pullonkaula, Wälläri pystyi usein kiristämään tahtonsa läpi. Jäänmurtajalakolla saattoi lopettaa merenkulun kokonaan. Wälläri jopa vaati, että merimiehiltä poistettaisiin asevelvollisuus. Wikipedia: "1950- ja 1960-luvuilla muodostui suoranaiseksi yleiseksi vitsiksi esittää Wällärin organisoimat jokatalviset jäänmurtajalakot kuin vuodenkiertoon kuuluvina, ja niille irvaili usein mm. pilapiirtäjä Kari Suomalainen."

Per-Erik Nelin 1992–2000

Nelinin matkapuhelimen soittoäänenä oli "Kansainvälinen" - tai sitten näin väittävät sekoittavat ay-johtajat keskenään.

Simo Zitting 2000-

Suomen Kuvalehden toimittaja Tuomo Lappalainen arvosteli merimiesunionin puheenjohtaja Simo Zittingin toimintatapoja farssiksi "jopa ay-liikkeen demokratia-asteikolla", koska Zittingin vastaehdokas lakimies, entinen apulaispurseri Astrid Geisor-Goman ajettiin pois kokouspaikalta heti edustajiston kokouksen aluksi. Zitting ei myöskään antanut toimittamassaan unionin Merimies-lehdessä lainkaan palstatilaa haastajalleen, vaikka tämän oli asettanut ehdokkaaksi unionin suurin ammattiosasto. Geisor-Goman sai viidenneksen äänistä, vaikka häntä ei edes päästetty esittäytymään valitsijoille. [3][4]

Lokakuussa 2013 Merimies-Unionin entiset aktiivit vihjasivat käynnistäneensä ministeri Heidi Hautalan eroon johtaneen kohun.[5] Hautala valitti joutuneensa ay-liikkeen sylkykupiksi teollisuuden rakennemuutoksen vuoksi.[5] Zitting kutsui Hautalan linjaa "totaalifanaattiseksi".[6]

Elokuussa 2000 Merimies-Unioni asetti Finnlinesin Finnmerchant-aluksen saartoon ja uhkasi samalla toista laivaa. Finnlines, Suomen laivanpäällystöliitto ja Suomen konepäällystöliitto tuomitsivat toimet laittomina. Finnlinesin mukaan myös väite halpatyövoimasta on perätön. Aluksiin oli palkattu 28 puolalaista merimiestä. Liittojen ja Finnlinesin mukaan unionin kanssa keväällä solmittu työehtosopimus mahdollistaa ulkomaisen työvoiman käytön. Konepäällystöliiton mukaan kyseessä on keino säilyttää suomalainen kauppalaivasto ja työntekijät. Ammattiliitot ITF ja KAF eivät olleet osapuolia. [7]

Finnlinesin pääluottamusmiehen 90 % työntekijöistä tukee ratkaisua, koska ketään ei irtisanottu. Simo Zittingin sanotaan käynnistävän näyttävästi ay-sotia ja uhraavan rahtilaivastojen miehistöjä suosiakseen häntä puheenjohtajavaalissa äänestänyttä matkustajalaivojen henkilöstöä, jolla on valitsijoiden enemmistö. Zittingillä on hermostuvan ja räväkän miehen maine. [7]

Jo keväällä 2000 riehuivat alan työtaistelut. Osapuolet sopivat ne sillä ehdolla, että hallitus lupasi alalle tukipaketin. [8]

Viitteet

  1. Jatkosota-kronikka: Niilo Wälläri syytösten kohteena, Gummerus, sivu 86, ISBN 951-20-3661-4.
  2. Atos Wirtanen: Poliittiset muistelmat (Otava 1972), s. 68
  3. Viikon Valopää: Simo Zitting, toimittaja Tuomo Lappalainen, suomenkuvalehti.fi 11.5.2012.
  4. Simo Zitting jatkaa odotetusti Merimiesunionin johdossa, HS.fi 11.5.2012.
  5. 5,0 5,1 Heidi Hautala: Olin ay-liikkeen sylkykuppi, HS.fi 26.10.2013.
  6. Keskustavaikuttajat kannattavat suomalaisaluksia öljykentille, Turun Sanomat 13.10.2013.
  7. 7,0 7,1 Finnlines ja päällystöliitot: Merimies-Unionin toimet ovat Suomen lakien vastaisia, Margit Hara, Verkkouutiset 14.8.2000.
  8. Merimies-Unioni: Jännitteet jäivät, Taloussanomat, Mari Paalosalo, 22.6.2000.

Aiheesta muualla