Sukupuolentutkimus
Sukupuolentutkimus oli aiemmin nimellä naistutkimus ja sisältö on olennaisesti sama. Naistutkimus tuli yliopistoihin 1960-luvun lopulla USA:ssa.
ÅA:n sukupuolentutkimuksen laitoksen "rasistinen homonationalismi"
Åbo Akademin (ÅA) sukupuolentutkimuksen laitosta syytetään rasismista rajujen riitojen keskellä. "Suomessa vuonna 2017 perustettu afrikkalaisen feminismin järjestö Sahwira Africa International ... Järjestön rasismisyytökset kohdistuvatkin juuri Åbo Akademiin ja erityisesti sen sukupuolentutkimuksen laitokseen." Laitoksen johtaja, professori Salla Tuori on Sahwiran perustaneen tohtori Faith Mkweshan mukaan ottanut nimiinsä Tuorin ja Mkweshan tutkimuksen, jossa Mkwesha teki pääosan tutkimuksesta oman tutkimusideansa pohjalta. Erään tutkijan sanoessa tuntevansa olonsa epämukavaksi raskaana olleen mustan tohtoriopiskelijan läsnäollessa musta tutkija määrättiin tulemaan laitokseen töihin vasta iltaisin toisen tutkijan työskennellessä päivisin suomalaisten kanssa. 'Ajallista rotuerottelua'.[1]
Laitoksen pikkujouluissa ulkomaisia tutkijoita pyydettiin esittäytymään. Sitten seurue alkoi kuorossa vaatia Mkweshaa tunnustamaan, mitä pronominia käyttää itsestään (he/she/they), vaikka valkoiselta näyttävältä ei tivattu. Mkwesha kieltäytyi tunnustamasta kielellä, joka oli väkivalloin tuotu hänen kotimaahansa. Seurue ei hyväksynyt tätä ja epäili transfobiaa. Sahwiran mukaan tämä oli homonationalistista gansterismia. Homonationalismilla sukupuolentutkijat tarkoittavat ajattelua, jossa mustat ovat automaattisesti kehittymättömien kulttuurien edustajia ja homo- ja transfobisia. Viikkoa myöhemmin Mkweshan mukaan kollegat hyökkäsivät hänen kimppuunsa aiheesta Åbo Svenska Teaternissa, ja vaativat äänekkäästi julkisella paikalla selitystä sille, että hän oli ollut niin loukkaava ja epäsolidaarinen transihmisiä kohtaan.[1]
Mkwesha pyysi sähköpostitse työtovereitaan käyttäytymään ammattimaisesti, mutta kertoo saaneensa 16 homonationalistisen rasistista vastausta. Mkweshan tehtyä ÅA:lle valituksen johtaja Salla Tuori leimasi hänet "vihaiseksi mustaksi naiseksi".[1]
Selvityksessä ÅA:n henkilöstöjohtaja puhui mustaihoisista. Mkweshan mukaan tämä oli rasistista ja piti poistaa: akateemisten rasismiteorioiden mukaan pitää puhua mustista tai ruskeista eikä mainita ihoa. Rehtori Mikko Hupa ehdotti, että hyödynnettäisiin ÅA:n väitöskirjatutkimusta koulujen rasismista. Sahwiran mukaan rehtori näin nimitteli mustia tutkijoita lapsiksi ja infantilisoi heidät. Mkweshan mukaan ehdotus oli kolonialistisen aikakauden rasismia, jossa mustien katsotaan olevan henkisesti lasten tasolla. Sadat ihmiset ovat allekirjoittaneet vetoomuksen, jossa vaaditaan yliopistolta anteeksipyyntöä.[1]
Sukupuolentutkimus
Naistutkijoista suuri osa asettaa poliittiset tarkoitusperänsä totuuden edelle, ja suuri osa naistutkimuksesta täyttää pseudotieteen tunnusmerkit eikä noudata tieteellistä metodia, mutta joukossa on myös asiallista tutkimusta. Siis vaikka naistutkimuksen ei kokonaisuutena ole tiedettä, joidenkin tutkijoiden työ on sitä. Myös miestutkimus on pääosin naistutkimukselle alisteista.
"Naistutkimus on haitallista naisille"
Kirjailija, yhteiskuntakriitikko ja naistutkija Camille Paglia syyttää teoksessaan Sexual Personae (1990) Amerikan feministiliikkeen kärkeä siitä, että he eivät tunne tiedettä eivätkä historiaa, he ovat miesvihamielisiä ja heidän oppinsa ovat haitallisia heille itselleen ja nuorillekin nuorille naisille [2].
Heterofobia ja seksuaalisuuden tukahduttaminen
Myös kymmenen vuotta naistutkijana toimineen Daphne Patain ja Noretta Koertgen mukaan osassa naistutkimusta poliittinen agenda heikentää yliopistokoulutuksen laatua[3], ja lisäksi nykyfeminismiä vaivaava "heterofobia" on johtanut pyrkimykseen tukahduttaa naisten seksuaalisuhteita miehiin ja kontrolloida jokapäiväisiä ihmissuhteita [4].
Hyvä ja paha naistutkimus
Filosofi Christina Hoff Sommers jakaa feministisen liikkeen kahtia:
- tasa-arvofeminismi (equity feminism) ajaa tasa-arvoa
- sukupuolifeminismi (gender feminism) pyrkii korostamaan sukupuolten eroja saavuttaakseen naisille etuoikeuksia yliopistoissa, hallinnossa, työelämässä ja henkilökohtaisten agendojen edistämisessä. Hoff Sommers esittää tapauksia, joissa vääristelevillä naistutkimusraporteilla on muutettu USA:n lainsäädäntöä ja koulutuspolitiikkaa. Hän vertaa akateemista naistutkimusta aivopesuun ja kuvaa feministitutkijoiden opettavan yliopistokursseillaan tunnelatautunutta näennäistietoa. [5] [6]
"Naistutkimus ei ole tiedettä"
Suomessa naistutkimusta ovat kritisoineet mm. filosofit Ilkka Niiniluoto, Kristina Rolin ja Jukka Hankamäki. Professori Niiniluodon mukaan naistutkimuksen tietoteoria on relativistinen ja siten tieteen tekemisen kannalta mahdoton. [7][8]
Naistutkijoiden mukaan Darwinin teoria on "elitistinen heteromiesnarratiivi"
Naistutkimuksen tilaa keväällä 2008 arvioinut sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö kritisoi Naistutkimus-lehden julkaisemaa Tuula Juvosen kirja-arviota Jussi K. Niemelän ja Osmo Tammisalon kirjasta "Keisarinnan uudet (v)aatteet". Esimerkiksi ristiriitaisesti Juvosen mukaan naistutkimus ei lainkaan esitä sukupuolta koskevia tosiasiaväitteitä, joten Niemelä ja Tammisalo eivät voisi kritisoida sitä. Silti Juvonen väittää myöhemmin oikaisevansa muutaman "väärinkäsityksen, joka koskee sukupuolta". Juvonen väittää sukupuolia olevan useampia kuin kaksi ja silti tyrmää Darwinin teorian sanomalla sen olevan "elitistinen heteromiesnarratiivi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan" sekä jatkaa, ettei Niemelän ja Tammisalon kirja esitä tähän mitään uutta. Professori Tötön mukaan muut naistutkijat antoivat hiljaisen hyväksyntänsä naistutkijoiden nimissä esiintyneen pervotutkija Tuula Juvosen näkemyksille, joten Niemelän ja Tammisalon kritiikki "osui napakymppiin".
Kaksi vai monta sukupuolta?
Perinteisesti puhutaan biologisesta (sex) ja sosiaalisesta (gender) sukupuolesta, minkä osa naistutkijoista myöntää, osa väittää sukupuolten olevan puhtaasti sosiaalisia konstruktioita ja osa yrittää kierrellä vastauksissaan.
Vasemmistolaisen tutkija Anna Rotkirchin mukaan tyttöjen "kulttuuria ei voi selittää pelkkinä sosiaalisina konstruktioina vailla biologista pohjaa", kun kerran "homomiehet usein jo lapsina leikkivät 'tyttöjen leikkejä'"[9]
Naistutkimuksen paradigma on murtumassa
Filosofi Jukka Hankamäki on arvostellut naistutkimusta näennnäistieteellisyydestä, epäjohdonmukaisuudesta, logiikan korvaamisesta politiikalla ja ontologisten näkökohtien laiminlyömisestä. Naistutkimuksen kritiikin lisääntymisen vuoksi hän ennustaa naistutkimuksen paradigman olevan murtumassa. Paradigma on auktoriteetteihin perustuva, pakkoneuroottinen ja ritualisoitunut. Hankamäki arvioi, että monien naistutkijoiden aggressiivisuuden syynä on epäonnistumisia perhe-elämässä tai parisuhteessa, henkilökohtaisia kokemuksia syrjityksi tulemisesta tai sukupuolielämässä koettuja vaikeuksia. [10]
Ruotsi
Valtiotieteilijä Bo Rothsteinin mukaan ruotsalainen naistutkimus on laadutonta ja lähes puolella sen professoreista ei ole ainuttakaan vertaisarvioidussa tiedelehdessä julkaistua artikkelia, vaikka naistutkimukseenkin erikoistuneita lehtiä on monta[11].
"Sukupuolentutkimus on epätasa-arvoista"
LSE:n opiskelija Tom Martin haastoi LSE:n oikeuteen siitä, että LSE:n sukupuolentutkimuksen opinnot olivat systemaattisen miesvastaisia tasa-arvolain vastaisesti. Käsiteltävät tekstit sivuuttivat miesasian, syrjivät miehiä, liioittelivat miesvastaisia syytöksiä ja koko agenda oli hyvin seksistinen. [12]
"Norja lakkautti naistutkimuksen" - ei toteutunut
"Norja lakkauttaa naistutkimuksen 56 miljoonan rahoituksen (1, 2). Suurin syy rahoituksen lopettamiseen piilee Norjan television dokumentissa "Aivopesu" - - . Dokumentti rapautti naistutkimuksen uskottavuuden kollegoiden silmissä."[13]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Rajut riidat ja rasismisyytökset repivät Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitosta Turun Sanomat. 3.3.2019.
- ↑ Paglia, Camille (1990) Sexual Personae: Art and Decadence from Nefertiti to Emily Dickinson. London: Yale University Press.
- ↑ Daphne Patai ja Noretta Koertge (1995): Professing Feminism: Cautionary Tales from the Strange World of Women's Studies. New York: Basic Books.
- ↑ Daphne Patai ja W. H. Corral (toim. 2005): Theory's Empire: An Anthology of Dissent. New York: Columbia University Press.
- ↑ Hoff Sommers, Christina (1994): Who Stole Feminism? New York: Simon & Schuster.
- ↑ Hoff Sommers, Christina (2001): The War Against Boys. New York: Simon & Schuster.
- ↑ Patrik Austin: Naistutkimus kuumentaa tunteita. Totuus riippuu näkökulmasta, väittävät feministit. Helsingin Sanomat, Tiede & Luonto 4.3.2008, s. D2
- ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/HS-raadin+vastaukset+kysymykseen+Onko+naistutkimus+vakavasti+otettavaa+tiedett%C3%A4/1135245408384
- ↑ "Homous tieteessä ja tunteissa", Anna Rotkirch, Helsingin Sanomat 22.6.2010, s. D3
- ↑ Hankamäki J. (2007): Seksit selviksi. Onko naistutkimus tiedettä, filosofiaa vai poliittinen ideologia?. Helsinki: Feenix kustannus.
- ↑ "Svenska genusforskare håller inte måttet", Bo Rothstein, DN Debatt 12.11.2006.
- ↑ Former student sues LSE over its 'gender bias' against men, London Evening Standard, 5 Sep 2011
- ↑ Norja lakkauttaa naistutkimuksen!, VTM Henry Laasanen, 28.11.2011
