Nuorisojärjestöt
Nuorisojärjestöt: poliittisten nuorisojärjestöjen valtionavut riippuvat pitkälti ilmoitetuista jäsenmääristä - jäseniä ei ilmoiteta opetusministeriölle tarkastettaviksi.[1] Poliitikot ovat huhunneet vuosikymmeniä nuoriso- ja opiskelijäjärjestöjensä "kuolleista sieluista".[2] Nämä on väärennetty moninkertaisiksi. Vasemmistonuoria pitkään johtanut Paavo Arhinmäki ei tietenkään halua asiaa tarkastettavan, ainakaan kunnolla, ellei kansalaispaine pakota häntä siihen.
Sosialidemokraattisten opiskelijoiden (Sonk) entinen pääsihteeri Mikko Sauli sanoi toukokuussa 2012, että puolueiden nuorisojärjestöjen valtionavut perustuvat petokseen "ja kaikki osalliset tietävät sen". [1]
Sauli oli Sonkin pääsihteeri vuonna 2008. Hän kertoo koostaneensa jäsenluettelon jäsenlehtien postituslistoista. Koska listaa käytettiin kuntavaalien (2008) ehdokasrekrytointiin, Sauli joutui poistamaan listasta mm. vasemmistoliiton puheenjohtajistoa ja vihreiden kansanedustajia sekä kirjastoja, jottei listan "valheellisuus" olisi paljastunut. Sonkin liittohallituksessa lukujen vääristelystä puhuttiin Saulin mukaan täysin avoimesti sävyyn "mitä siitäkin tulisi, jos Ylen pääjohtaja (Mikael Jungner, Sonkin pääsihteeri 1991-92, puheenjohtaja 1992-93, Sdp:n puoluesihteeri 2010-2012) joutuisi vankilaan". Saulin mukaan Sonkin (2008) väitetyistä 2562 jäsenestä suurin osa oli "ilmaa", demarinuorilla (562 500 euroa valtionapua 2011) vielä suurempi. [1]
Demarinuorten entinen puheenjohtaja vahvisti jäsenmäärien vääristelyn HS:lle nimettömänä, "Ei se mikään salaisuus ole". "Omana aikanani hankittiin tuhat nimeä [jäsen]lappuihin jossakin messuilla, missä ihmisiltä kyllä saa rastia ruutuun, esimerkiksi erilaisissa kilpailuissa." [1]
Saulin mukaan ensin suunniteltiin lakialoitetta kiusallisen jäsenmääräongelman korjaamiseksi mutta ryhdyttiinkin sen sijaan vähentämään ilmoitettuja jäsenmääriä kolmen suurimman puolueen kesken. Vuonna 2009 Sonkilla oli 2407 ilmoitettua jäsentä ja 2010 enää 1802. HS toteaa suurten puolueen jäsenmäärän laskeneenkin, esimerkiksi Keskustan opiskelijaliiton jäsenmäärä puolittui 2008-2009. [1]
Eräs entinen demarinuori kertoo, että jäsenmäärien vääristely on perintöä entisajoilta. Kerrotaan myös demarinuorten (SNK) pääsihteerin saaneen 1970-luvulla vihjeen opetusministeriön yllätystarkastuksesta jäsenrekisteriin ja lentäneen heti lisäämään fiktiivisiä nimiä jäsenluetteloon läpi yön kolmella kirjoituskoneella. Järjestösihteerin piti ottaa vastuu, jos väärennös paljastuisi. Politiikan toimittaja Peppiina Ahokas (HS) kummastelee, millaisia politiikan oppikouluja poliittiset nuorisojärjestöt oikein ovat. Niiden jäsenmääriä on kyseenalaistettu pitkään. [3]
Jäsenluetteloihin päätyy itsensä tietämättä annettuaan nimensä johonkin listaan.[2]
Demarinuorten jäsenluku esitettiin kymmenkertaisena
1980-luvun lopussa demarinuoret poistivat jäsenrekisteristään kuolleita ja reippaasti yli-ikäisiä, jolloin jäsenmäärä putosi 80 000:sta 24 000:een. Silloinen Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton (SNK) koululais- ja solidaarisuussihteeri Jari Jokinen sanoo, että 8000 olisi ollut lähempänä totuutta ja aktiivisia jäseniä oli paljon alle 1000. Valtionapuhakemuksissa ilmoitetut jäsenmäärät eivät alkuunkaan pitäneet paikkansa ja ainakin SNK:n liittohallitus ja ydinjoukko tiesivät jäsenluettelon rukkaamisesta. [4]
SNK:n toimitsijoille maksettiin erittäin hyvää palkkaa valtionavuilla ja rahaa käytettiin epäpoliittiseenkin toimintaan kuten kitaransoittokursseihin. Poliittisiakin tapahtumia järjestettiin mutta jouduttiin perumaan vähäisten osallistujamäärien vuoksi, Jokinen kertoo. [4]
Puhelinluettelosta keksittiin jäseniä
Iltalehden pääkirjoituksen mukaan kiistassa TUL:sta demarit kirjasivat jäsenyhdistykseen satoja jäseniä suoraan puhelinluettelosta.[5]
Arhinmäki kyseenalaistaa paljastukset
Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki sanoi demariopiskelijoiden (2008) vääristelyjen paljastuksista, että ne olisivat vain yhden henkilön kertomukseeen perustuva epäily.[4] Jokisen mukaan väite on korni, "koska kyseessä on yleisesti tiedetty asia".[4] Arhinmäki myönsi huhtikuussa 2012 nuorisojärjestöille 12 miljoonaa euroa, josta ison omsan poliittisille nuorisojärjestöille.[1] Iltalehden mukaan Arhinmäki on "pukki vartioimassa kaalimaata", koska hän johti Vasemmistonuoria 2001-05.[5]
Ongelman korjaaminen: tuki äänimäärän tai kansanedustajamäärän perusteella
Helsingin Sanomien mukaan ongelman voisi korjata siten, että poliittisten nuoriso- ja opiskelijajärjestöjen tuet määräytyisivät puolueen kansanedustajamäärän mukaan.[2] Lehden mukaan se olisi pienempi paha kuin nykymeno.[2]
Kymen Sanomien ym. pääkirjoitus kannattaa samanlaista periaatetta mutta perustuen vaaleissa annettuihin äänimääriin, koska kansanedustajamäärä syrjisi enemmän pieniä ja uusia puolueita.[6][7]
Myös Iltalehti pitää tuen määräytymistä poliittisten voimasuhteiden perusteella reiluimpana, "osana puoluetukea". "Poliittinen järjestökasvatus ei saisi merkitä opastusta väärentämiseen". [5]
Etelä-Suomen Sanomienkin mukaan avustusjärjestelmän voisi korjata siirtämällä sen osaksi puoluetukea. "Asiaa läheltä seuranneet ovat epäilleet jo kauan, että jäsenmäärien lievää törkeämpi liioittelu on aina ollut niin sanottu maan tapa".
Vasemmisto, Keskusta ja Rkp estävät ongelman korjaamisen
"Ongelman korjaamisen estää saavutetuista eduista kiinni pitäminen", kirjoittaa Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari. Marraskuussa 2009 hallituspuolueiden puoluesihteerit sopivat poliittisten nuorisojärjestöjen tuen jakamisesta parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan, mutta Keskustan ministerit kaatoivat päätöksen Keskustanuorten painostuksen vuoksi. Vuonna 2011 Kokoomus, vihreät ja kristilliset halusivat asian hallitusohjelmaan mutta Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp vastustivat sitä. Sdp, Vasemmistoliitto (entinen SKDL), Rkp ja Keskusta hyötyvät nykyjärjestelmästä eniten, koska niiden nuorisojärjestöt ovat pisimpään olleet tuettuina ja käytännössä rahaa jaetaan "historiaperustein". Vihreät, kristilliset ja perussuomalaiset kärsivät eniten suhteessa parlamentaarisiin voimasuhteisiin. [8]
Puolueiden nuorisojärjestöt valehtelevat jäsenmääristään ja saavat suhteettomasti tukia
Puolueiden nuorisojärjestöihin kuuluu 14 000 henkeä eli 1 % 10-29-vuotiaista, vaikka järjestöt esittävät suurempia lukuja (1998). Urheiluseurojen jäsenmäärä on 33-kertainen ja luonnonsuojeluyhdistysten 3-kertainen, mutta puolueiden nuorisojärjestöt saavat suhteettoman suuren osan opetusministeriön tuista. Vuonna 1998 tutkija piti ongelmana sitäkin, että OPM:n avustuksia käsittelevän elimen 8 jäsenestä vain yksi edustaa epäpoliittisia järjestöjä. [9]
Tutkija Vesa Puurosen mukaan kyselytutkimusten perusteella 80 % puolueiden ilmoittamista jäsenistä olisi epätodellisia. Osa näistä on yli 29-vuotiaita tai tietämättään jäseniksi rekisteröityjä. OPM:n Hannu Tolosen mukaan “Malmin hautausmaa oli erityisesti 70- ja 80-luvuilla suosittu jäsenrekisterien kokoamispaikka.” [9]
Ex-demarinuori: luvussa suurin osa ilmaa
Sosialidemokraattisten opiskelijoiden (Sonk) entinen pääsihteeri Mikko Sauli sanoi, että Sonkin jäsenmäärässä oli vuonna 2008 suurin osa ilmaa, kun hän oli pääsihteeri. Entinen puheenjohtaja vahvistaa vääristelyn, ex-pääsihteeri Mikael Jungner "ei tiedä".[10]
Poliittisten nuorisojärjestöjen omaisuus
Suurimpien puolueiden nuorisojärjestöt ovat säätiöineet omaisuuttaan. Vasemmistonuorten edeltäjä SNDL perusti 1992 Hebe-säätiön, jonka taseessa on 600 000 euroa. Mukana olivat Nuorisolomat ry, SDNL, Libero ry ja Myötätuuli ry. Järjestöjen hallitukset on koottu Vasemmistonuorten johdosta. Nuorisolomat-yhtiön taseessa oli 10 miljoonaa euroa vuonna 2003. [11]
Allianssi
Timo Harakka: "Poliittisten nuorisorahojen varsinainen kultapossukerho on kuitenkin Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi. Allianssi on nuorisojärjestöjen kattofirma, jolla on ikioma talo Itä-Pasilassa. Se saa valtiolta perusavustuksia noin kolme miljoonaa vuodessa, työntekijöitä on 24. Ja mitä rahalla saa? No strategoita, ohjelmia, yhteiskuntasuhteita ja edunvalvontaa. Toisin sanoen, Allianssin päätehtävä on lobata yhteiskunnalta itselleen lisää yhteiskunnan rahaa." [12]
Kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten nuorisojärjestöt erosivat Allianssista marraskuussa 2011 moittien Allianssia nuorisopolitrukkien jättiläismäiseksi suojatyöpaikaksi.[12]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 "Ex-demarinuori: Jäsenmääriä vääristelty" ja "Jäsenlistat siivottiin sopimuksesta", Peppiina Ahokas HS, Laura Halminen, HS 11.5.2012, sivu A4.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Nuorisojärjestöjen haamujäsenet, HS pääkirjoitus 15.5.2012, sivu A2
- ↑ "Epäterveet tavat jäävät itämään", HS:n politiikan toimittaja Peppiina Ahokas, HS 11.5.2012, sivu A4
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 "Ex-demari: Jäsenrekisteri siivottiin talkootyönä", Peppiina Ahokas HS, HS 16.5.2012, sivu A6
- ↑ 5,0 5,1 5,2 Poliittisen tuen oltava avointa, pääkirjoitus 14.5.2012, Iltalehti.fi
- ↑ Politiikan rahoissa yhä tuuletettavaa, Kymen Sanomat, 18.5.2012
- ↑ Politiikan rahoissa yhä tuuletettavaa, Kouvolan Sanomat, 17.5.2012
- ↑ "Rahaa jaetaan historiaperustein", politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari, HS 16.5.2012, sivu A6
- ↑ 9,0 9,1 Haamujäsenillä rahaa broilereille, Ylioppilaslehti 24.4.1998
- ↑ Ex-demarinuori HS:lle: Järjestöt hakevat tukea petoksella, Aamulehti/STT, 11.5.2012
- ↑ Jättiomaisuus suojaan - Vasemmistonuoret säätiöi omaisuutensa jo 90-luvulla, Verkkouutiset 11.5.2012
- ↑ 12,0 12,1 Broileriopisto, toimittaja Timo Harakka, A-Studion kolumni 14.5.2012
