Paikallisraha
Paikallisraha, aikapankki, merkkari, vaihtopiiri, LETS (laajemmin: vaihtoehtoiset valuutat) ovat esimerkiksi palvelusten vaihtoon perustuvia järjestelmiä.
Esimerkiksi Aikapankki-järjestelmässä valuuttana on yksi työtunti. Järjestelmän ilmoitustaululta voi etsiä sähkömiehen ja tilata häneltä tunnin asennustyön. Tästä tulevan miinustunnin voi kuitata tarjoamalla jollekulle järjestelmässä vaikka tunnin lastenhoitoa.
Verottajan ja Veronmaksajien keskusliiton lakimiehen mukaan aikapankkityöstäkin pitäisi maksaa verot.[1] Yleensä näin ei kuitenkaan tehdä.
Palvelustenvaihtojärjestelmien hyödyt
Palvelustenvaihtojärjestelmä vastaa pitkälti libertarismia. Siinä ei ole kannustinloukkuja, koska siinä ei makseta veroja eikä se alenna sosiaaliturvaa. Libertaristit ehdottavat saman laajentamista kaikkeen talouteen.
Puhtaassa perustulomallissa olisi samat hyödyt lukuun ottamatta verotusta, jonka useimmat liberaalit pitäisivät kevyenä tai mieluiten pelkkinä haittaveroina saasteista ja vastaavasta.
Näissä palvelustenvaihtojärjestelmissä ei yleensä ole juurikaan työehtolainsäädäntöä, vaan työehdoista voidaan sopia vapaasti markkinoilla, esimerkiksi ylityökorvauksia tai loma- ja sairaspäiväpalkkoja ei ole, ei YT-neuvotteluja eikä työnantajan tarvitse kustantaa luottamusmiehiä tai maksaa tekemättömästä työstä. Tätäkin libertaristit ehdottavat laajennettavaksi kaikkeen talouteen.
Näistä syistä lähes kuka tahansa voi työllistyä palvelustenvaihtojärjestelmien kautta. Koska niiden valuutta on kuitenkin valuutan käyttöehtojen vuoksi vähemmän likvidiä kuin normaali raha, niistä on vaikea saada kovin paljon töitä tai niistä saadulla rahalla on vaikea hankkia läheskään kaikkea tarvitsemaansa. Libertarismissa ei olisi tätäkään ongelmaa, vaan siellä voisi käyttää vapaasti kilpailevia valuuttoja kuten BitCoin.
