Pakkohoito
Pakkohoito tarkoittaa yleensä psykiatrista, potilaan tahdon vastaista 'hoitoa'.
Murray Rothbardin mukaan se on nykyään kieltämättä inhimillisempää kuin ennen ja sitä puolustetaan humanitaarisella retoriikalla, mutta on juuri siksi petollisempaa. Koska se perustuu pakkoon, se on täysin libertarismin vastaista.[1]
Libertaari psykiatri, psykoanalyytikko ja pakkohoidon vastustaja Thomas Szaszin mukaan pakkohoito on lääkärinetiikan vastaista, koska siinä hoidon "asiakas" ei ole potilas vaan esimerkiksi tämän perhe tai valtio, mikä loukkaa potilaan itsemääräämisoikeutta. Hän myös väittää pakkohoidon olevan käytännössäkin melko hyödytöntä ja psykiatrian pitkälti vallankäytön väline eikä tiedettä.[1][2]
Yleinen argumentti, että pakkohoidon avulla saadaan mahdolliset rikolliset eristettyä yhteiskunnasta, on ovi rajattomaan tyranniaan. Rothbardilaisen libertarismin mukaan jokaisella yksilöllä on vapaa tahto ja siten rikokset tehdään vapaasta tahdosta, eikä yksilön tilastoihin perustuva todennäköisyys rikokseen ole peruste pakottaa ketään mihinkään vaan rikos itsessään.[1]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Murray Rothbard - Involuntary Commitment, Youtube (ote libertaarisesta manifestista)
- ↑ Faith in Freedom: Libertarian Principles and Psychiatric Practices, Mises review 10.01.2004
