Peltojen paketointi
12.5.1969 Eduskunta hyväksyi lain peltojen paketoinnista ("pellonvaraussopimus") eli viljelemättä jättämisestä.
Hallitus oli vuodesta toiseen kieltänyt myymästä maataloustuotteita vapaasti markkinahintaan ja määrännyt liian korkean hinnan, joten niitä tuotettiin liikaa ja ostettiin liian vähän. Siksi syntyi "viljavuoria", "voivuoria" ja muuta ylituotantoa. "Ylituotantoa" ei vapaassa markkinataloudessa ole kuin korkeintaan tilapäisesti, mutta hintasääntelyssä se voi kannattaa pitkäaikaisestikin.
Hintoja ei silti vapautettu vaan keksittiin "peltojen paketointi", jonka piti saada 100 000 hehtaaria peltoa pois viljelykäytöstä ja näin lieventää "ylituotanto-ongelmaa". Lapsikin tajuaa, että kapitalismissa viljavuoret olisivat rikkautta eikä ongelma, jollaiseksi sitä jatkuvasti uutisissa kutsuttiin - aiheesta.
Samasta syystä kehitettiin myös kesantokorvaus, lehmäntapporaha ja muuta mukavaa.
“1970-luvun aikana toimenpiteiden kirjoa lisäsivät lehmien teurastuspalkkiot, peltojen metsitys, kesannoimispalkkiot, tuotannon perustamisluvat, tuotantosuunnan valinnan ohjailu ja tilakohtaiset tuotannonrajoitukset sekä markkinoimismaksu.” [1][2]
Miksi hintasääntely?
Hintasääntelyn ajatus oli, että viljelijöiden pitää saada parempi korvaus työstään. Oikeasti yrittäjien pitää saada työstään se korvaus, jonka asiakkaat heille suostuvat maksamaan vapaasti sovittaessa. Jos jollekulle tämä ei riitä, hänen kannattaa vaihtaa toiselle alalle, jolla hän saa työhönsä nähden paremman korvauksen.
EU onneksi pakotti poistamaan typerimmän hintasääntelyn, enää maksamme tonnin vuodessa perhettä kohden maataloustukea. Viljelijät hyötyvät paljon vähemmän kuin näiden miljardien edestä, koska järjestelmä on typerän monimutkainen ja tehoton.
Näin on siksi, että tehokkaampaa ja läpinäkyvämpää järjestelmää äänestäjät eivät hyväksyisi, joten MTK haluaa niin monimutkaisen järjestelmän, että korkeintaan pari MTK:n omaa asiantuntijaa ymmärtävät sen - ja osittain ehkä joku ministeriön kepulaisvirkamies. Tulisi paljon halvemmaksi maksaa nykyisille maanviljelijöille suoraa sosiaaliturvaa heidän lopun elämäänsä ja ostaa säästyneillä rahoilla kaupasta vaikka paljon kalliimpaa ruokaa. Silloin viljelijät tuottaisivat sitä, mistä ihmiset oikeasti haluavat maksaa, siellä, missä mikin tuote olisi järkevintä tuottaa.
Viitteet
- ↑ 2.2. MTK etujärjestönä siteeraa tämän Laurilata teoksessa Pentti Luoma: "Muutos ja pysyvyys Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ympäristöpoliittisissa näkemyksissä vuosina 1980-2000 Maataloustuottaja -lehden valossa", Oulun yliopisto
- ↑ Ilkka Laurila: " Maatalous. Pieniä suosivasta politiikasta suuruuden tavoitteluun", Teoksessa: Raunio T ja Wiberg M (toim) EU ja Suomi. Unionijäsenyyden vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan. Edita, Helsinki, 2000, sivu 222
