Pomperipossa i Monismanien
Pomperipossa i Monismanien on ruotsalaisen kirjailijan Astrid Lindgrenin satu, joka julkaistiin 10.3.1976 Expressen-lehdessä.[1] Lindgren kirjoitti sadun huomattuaan maksavansa 102 %:n veroa, ja se oli eräs sosiaalidemokraattien vaalitappion syistä. Lindgren oli ollut pitkän linjan sosiaalidemokraatti.[2]
Kun satu oli julkaistu Expressen-lehdessä 10.3.1976, Ruotsin sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri Gunnar Sträng puolusti valtiopäivillä puolueensa talouspolitiikkaa. Tällöin maltillisten puheenjohtaja Gösta Bohman luki sadun puhujankorokkeelta.
Hätääntynyt Sträng[3] yritti puolustautua väittämällä, että Lindgren paljasti sadullaan "täydellisen kyvyttömyytensä veroasioissa".[4]
- "Satuilla rouva Lindgren osaa mutta ei laskea", sanoi Gunnar Sträng puhujankorokkeelta.[5] "Mutta emme vaadi Lindgreniltä verojen ymmärtämistä."
- "Mutta minä vaadin sitä Gunnar Strängiltä", vastasi Lindgren radiossa seuraavana päivänä. "Jos joku on laskenut väärin, se on Valtion verovirasto, koska olen saanut lukuni heiltä. Sträng osaa satuilla muttei selvästikään laskea. Meidän kahden tulisi vaihtaa töitä keskenämme."
Sadusta ja Lingrenin Expressen-lehden artikkelisarjasta tuli eräs tekijöistä, joiden vuoksi puolue hävisi vaalit samana vuonna,[2][6][7] ensi kerran 44 vuoteen.[3] Satu vaikutti suuresti ruotsalaiseen verokeskusteluun ja johti veronkevennyksiin.
Satu
Tässä vertauskuvallisessa sadussa Pomperipossa elää kaukaisessa maassa ja kirjoittaa kirjoja lapsille. Vaikka hänen ahkerointinsa tuottaa hänelle noin kaksi miljoonaa kruunua vuodessa, valtion rahakamarin hoitaja vie melkein kaiken jättäen vain 5 000 kruunua (noin 500 euroa) vuodessa elämiseen, aivan kuten Astrid Lindgrenille todellisuudessakin.
Eräs ystävä kertoo Pomperipossalle, että tämän marginaalivero on 102 %, jolloin Pomperipossa kummastelee: "Eihän niin monta prosenttia ole olemassa?" Mutta Monismaniassa on miten monta prosenttia tahansa.
102 %:n vero
Kyseessä oli ilmeisesti 102 %:n marginaalivero, ts. jokaisesta työllään ansaitsemastaan lisäkruunusta Lindgren joutuisi maksamaan kruunun ja kaksi äyriä valtiolle veroina. Lindgren kertoi, että jos hän olisi ansainnut 2 miljoonaa kruunua, hänen olisi pitänyt maksaa veroa 2 miljoonaa ja 2 tuhatta kruunua.[4] Ylin ansiotulojen marginaalivero oli lähes 85 % ja päälle tuli 20 %:n sosiaaliturvamaksu.
Lindgren huomautti ohimennen, että verojaan voi laskea ostamalla talon velaksi. Näin hän piikitti Strängiä, joka oli juuri tehnyt näin ja selvisi siksi pienillä veroilla vaikka oli suurituloinen.
Elokuvaohjaaja Ingmar Bergman pidätettiin työpaikaltaan Dramaten-teatterista tammikuussa 1976 epäiltynä veropetoksesta, ja Bergman muutti keväällä pois Ruotsista korkeiden verojen vuoksi. Tämäkin myötävaikutti demarien tappioon.[8]
Noihin aikoihin Ingmar Bergman pakeni Ruotsista verojen vuoksi.[2]
Lindgren oli ollut pitkän linjan sosiaalidemokraatti, mutta hänen Expressen-lehden artikkelisarjansa osaltaan kaatoi hallitusta.[2]
Viitteet
- ↑ Pomperipossa i Monismanien
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Astrid Lindgrenin tragedia: Jätti esikoislapsensa sijaiskotiin, Helsingin Sanomat, KULTTUURI 17.1.2015.
- ↑ 3,0 3,1 "Pomperipossa" vände debatten, Expressen, 13 nov 2007
- ↑ 4,0 4,1 Astrid Lindgren - Pomperipossa (SR 1976) Sadun nostattamasta valtiopäiväkohusta kertova video, jossa Lindgren itse kertoo tapahtumista. YouTube, 1.6.2010
- ↑ Expressen-lehden tuolloinen päätoimittaja Bo Strömstedt Expressen-lehden muistokirjoituksessa Astrid Lindgrenistä, 2002-01-29
- ↑ Peter Esaiasson (1990). Svenska valkampanjer 1866-1988. Allmänna förlaget. ISBN 91-38-92035-2.
- ↑ MOD OCH CIVILKURAGE, astridlindgren.se, Astrid Lindgrenin virallinen verkkosivu
- ↑ http://sv.wikipedia.org/wiki/Riksdagsvalet_i_Sverige_1976
Aiheesta muualla
- Astrid Lindgren - Pomperipossa (SR 1976) Sadun nostattamasta valtiopäiväkohusta kertova video, jossa Lindgren itse kertoo tapahtumista. YouTube, 1.6.2010
- Pomperipossa i Monismanien (ruotsiksi), Expressen 10.3.1976, uudelleenjulkaistu 13 nov 2007
