Suomen historia
Suomen historia
10000 eaa. - 1808 jaa.
Nykyinen asutus alkoi viimeistään 8700 eaa. Pronssikausi 1500 ja raudanvalmistus 500 eaa.
Ilmeisesti alkuperäisasukkaat, "fennit", olivat saamelaisia, jotka maahanmuuttajien ("kantasuomalaiset") tullen vähitellen vetäytyivät pois Etelä-Suomesta. 1100-luvulta alkaen "finnit" alkoikin tarkoittaa kantasuomalaisia - tosin "Suomi" tarkoitti aluksi vain Turun seutua, yhtä monesta maakunnasta. 1340-luvulla Ruotsi valloitti Länsi-Karjalan ja alkoi käyttää suunnilleen nyky-Suomesta nimeä Itämaa. Toisten tutkijoiden mukaan saamelaiset ja suomalaiset eriytyivät jatkumosta vasta ehkä tuhat vuotta sitten.
Viimeistään 1000-luvulla kristinusko alkoi levitä lännestä ja idästä, mutta Suomen valloitus alkoi kai vasta 1249 (1. ristiretki Suomeen oli ehkä tarua). 1323 ensimmäinen Ruotsin ja Novgorodin välinen raja.
1360-luvulla Suomesta tuli tasavertainen osa Ruotsin valtakuntaa, mm. sai edustuksen valtiopäiville. 1600-luvulla Ruotsin suuruudenaika (hakkapeliitat), 1700-luvun alussa se murtui (suuri Pohjan sota, isoviha, Uudenkaupungin rauha 1721).
1700-luvun loppupuolella suomalainen "Ruotsin liberalismin isä" Anders Chydenius ajoi valtiopäivillä läpi kauppavapautta, painovapautta ja uskonnonvapautta ja Suomi vaurastui.
Autonomia 1809-1917
1808-09 Venäjä valloitti Suomen. Venäjän tsaari Aleksanteri I Suomen suuriruhtinaaksi 1809 (Suomella ei ole ollut tsaareja), vannoi pitävänsä Ruotsin-vallan aikaiset lait voimassa, ja seuraavat tsaarit ovat suuriruhtinaiksi tullessaan toistaneet vakuutuksen. Osa tutkijoista (mm. Leo Mechelin) on katsonut nämä lait on sittemmin katsottu tieteellisessä tutkimuksessa juridisesti perustuslakeja vastaaviksi ja suuriruhtinaat siis niiden alaisiksi, suunnilleen perustuslaillisiksi monarkeiksi, ei itsevaltiaiksi kuten Venäjällä. Aleksanterit I & II (ja nuori Nikolai I) olivat melko vapaamielisiä, Nikolait konservatiivisia totalitaristeja.
Hovioikeudenneuvos Aki Rasilaisen mukaan (Porvoon valtiopäivien poiskirjoitettu historia) tietyt suomettumisen ajan historioitsijat, etenkin Osmo Jussila, tekivät politisoitunutta tulkintaa. Esimerkiksi Jussila oli irrottanut sitaatteja asiayhteydestä ja jopa vääristellyt sitaattia. Aleksanteri I vahvisti Suomelle perustuslain, joka oli erillinen Venäjästä ja rajoitti valtionpään itsevaltaisuutta. Tätä noudatettiin Aleksanteri III:een asti. Motiivi oli rauhoittaa Suomi.[1]
Sortokaudet 1899-1905 ja 1908-1916
Ensimmäinen ja toinen sortokausi (sensuurin aikana "routavuodet") 1899–1905 ja 1908–1916 Nikolai II:n aikana. Vanhasuomalaiset olivat myöntyväismielisiä, nuorsuomalaiset ja monet ruotsinkieliset (Liberaalisen puolueen (1880-85) perustaja, ideologi, journalisti, professori, senaattori, pankinjohtaja, Nokian perustaja) Leo Mechelinin johdolla muodostivat perustuslaillisen rintaman, joka ei hyväksynyt suuriruhtinaan laittomia määräyksiä. Sosialistit tukivat perustuslaillisia ja mm. toisella sortokaudella auttoivat kerta toisensa jälkeen valitsemaan nuorsuomalaisen juristi Svinhufvudin eduskunnan puhemieheksi (tämän kiihkeistä puheista suuriruhtinas kerta toisensa jälkeen hajotti eduskunnan).
Suomalaiset hurrasivat Japanin voitolle Venäjästä vuosien 1904-05 sodassa (ja Tekla Hultinin mukaan vastasivat puhelimiin "Banzai!"). Tästä seurasi kasvavaa levottomuutta ja lakkoilua, joten tsaari joutui 30.10.1905 muuttamaan Venäjän perustuslailliseksi monarkiaksi ja perustamaan parlamentin (duuma) sekä kutsumaan Suomessakin valtiopäivät koolle, joten valtiopäiväedustaja Mechelinkin sai palata maanpaosta hurraavien kansanjoukkojen saattelemana.
Levottomuudet levisivät Suomeenkin, monet työnantajat maksoivat työntekijöilleen siitä, että nämä lakkoilisivat, sosialistit ja perustuslailliset osoittivat omissa joukoissaan mieltä kaduilla, tilanteen kärjistyessä suuriruhtinas antoi Suomessakin periksi hyväksymällä lähinnä Leo Mechelinin kirjoittaman suomalaisten manifestin, joka lupasi Suomelle liberaalin demokratian: eduskunnan ja ihmisoikeudet.
Mechelinistä tuli Suomen "pääministeri" ("senaatin talousosaston" eli hallituksen varapuheenjohtaja; puheenjohtajat eli kenraalikuvernöörit osallistuivat kokouksiin vähemmän) ja hänen johdollaan valmisteltiin lait eduskunnasta, puhevapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja yhdistymisvapaudesta, tosin venäläiset estivät näiden täyden toteutumisen itsenäistymiseen asti. Vuoden 1907 ensimmäiset eduskuntavaalit päättivät perustuslaillisten valtakauden: nuorsuomalaisista kutistuivat keskikokoiseksi, sosialistien (Sdp) ääniosuus oli lähes 50 % ja perustuslailliset kutistuivat pienemmiksi ryhmiksi, tosin Mechelin pysyi hallituksen johtajana ("Suomen kruunaamaton kuningas") vuoteen 1908 asti (toinen sortokausi alkoi), vuodesta 1910 kansanedustajana kuolemaansa (1914) asti.
Itsenäistyminen
Maaliskuun vallankumous 1917 vapautti olot myös Suomessa, Lokakuun vallankumous heikensi entisestään Venäjän otetta, ja Svinhufvudin johtama senaatti (hallitus) katsoi parhaaksi julistaa Suomen itsenäiseksi alle kuukautta myöhemmin (6.12.1917); Sdp vastusti taktisista syistä, joskin taktisista syistä sittemmin pyysi Leniniä tunnustamaan itsenäisyyden.
Vapaussota = Suomen sisällissota 1918
Lenin lähetti Stalinin kiihottamaan Sdp:n kapinaan, mutta puolue äänesti kapinaa vastaan. Sen yksittäiset punakaartit kuitenkin ryhtyivät syksyn ja talven mittaan yltyvästi väkivaltaisuuksiin ja tämä kirvoitti suojeluskaartien suunnalta niinikään vastaväkivaltaisuuksia. Lopulta punakaartit aloittivat kapina, Sdp:n enemmistö päätti seurata mukana ja vähemmistö jättäytyi sodan ulkopuolelle (sekä käynnisti Sdp:n toiminnan uudelleen hävityn sisällissodan jälkeen).
Punaiset saivat aluksi Etelä-Suomen valtaansa Lenin sotilaiden (etenkin johtamistaitoisten upseerien) ja aselähetysten tuella, mutta lopulta valkoisten voitto oli selvä, ja viime vaiheessa sitä nopeutti saksalaisten maihinnousu. Sdp pakeni Moskovaan ja perusti siellä Skp:n. Ks. vapaussota.
Valtiomuoto
Suomelle valittiin saksalainen kuningas, mutta 11.11.1918 Saksa "yllättäen" antautui maailmansodassa ja kuningas luopui kruunusta tulematta maahan. Nuorsuomalaisen K. J. Ståhlbergin johdolla tehtiin tasavaltalainen perustuslaki ja Ståhlberg (1919-25) voitti presidentinvaalit. Demokratian vahvistamiseksi hän ei asettunut ehdolle vuoden 1925 vaaleissa mutta sai vuosina 1931 ja 1937 vielä 149 ja 150 ääntä 300:sta tulematta valituksi.
Vuonna 1917 perustettiin Kokoomus ja Edistyspuolue (nykyisen Liberaalit-puolueen edeltäjä, nuorsuomalaisten seuraaja), ja 1918 puoluekenttä oli nykyisen lainen vihreitä ja pienpuolueita lukuunottamatta. Kokoomukseen siirtynyt Svinhufvud valittiin presidentiksi 1931. Vuonna 1932 hän kukisti verettömästi fasismivaikutteisen Lapuan liikkeen "Mäntsälän kapinan" radiopuheellaan saaden kansan enemmistön tuen.
Talvisota
Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksensa ja lavasti Mainilan laukaukset, julisti sodan 30.11.1939, perusti Otto-Wille Kuusisen nukkehallituksen 1.12. muttei onnistunutkaan valloittamaan Suomea nopeasti ja teki 13.3.1940 rauhan peläten länsimaiden osallistumista. Suomalaisjoukkojen taisteluarvo oli tuolloin enää hyvin alhainen mutta samaa epäillään Neuvosto-joukoistakin.
Suomi ryhtyi tahallaan jatkosotaan antamalla Neuvostoliittoa pommittavien saksalaiskoneiden laskeutua Suomessa. Tosin muodollisesti Neuvostoliitto aloitti sodan. Suomen tavoite oli vallata talvisodassa menetetyt alueet takaisin, lisäksi presidentti Risto Ryti toivoi Saksan heikentävän Neuvostoliittoa ennen häviötään. Historioitsijat kiistelevät, olisiko Suomen käynyt huonommin (ja Saksan vai Neuvostoliiton toimesta), jos se olisi yrittänyt välttää sodan. Muodollisesti Suomi ei ollut Saksan liittolainen eikä Suomi suostunut esim. Leningradin saartoon, mutta Saksan ase- ja vilja-avun ansiosta Suomi pystyi niukasti pidättelemään vihollista riittävästi sodan loppuvaiheissa. Talvisodankin myönnytyksillä välttäneet Baltian maat joutuivat Neuvostoliiton miehittämiksi.
Suomettuminen
Sodan jälkeen Neuvostoliiton uhka ja painostus saivat aikaan sensuuria ja demokratian heikkenemistä, ks. suomettuminen. Historioitsijoiden mukaan kommunistivallankumousta tai miehitystä pelättiin perustellusti (ainakin silloisten tietojen perusteella).
Vuonna 1989 Itä-Eurooppa vapautui sosialismista, vuonna 1991 Neuvostoliittokin hajosi. Suomi käytti nopeasti tilaisuuden hyväkseen ja liittyi EU:hun vuonna 1995 yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa, Koiviston myöhemmän tunnustuksen mukaan "turvallisuuspoliittisista syistä", Venäjän vaikutusvallan heikentämiseksi.
Viitteet
- ↑ Kansallisromantikot olivat oikeassa: Suomi nousi kansakunnaksi Suomen Kuvalehti. 15.8.2024.
