Suomen ortodoksinen kirkko

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Suomen ortodoksinen kirkko erosi Moskovan patriarkaatista Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen 1921-1923 muttei saanut autokefalista asemaa, vain autonomisen, koska Konstantinopoli ei halunnut suututtaa Moskovaa. Hiippakuntia on 3 ja seurakuntia 10, jäseniä 60 000.

Arkkipiispa Leo vastaan Moskovan tukemat piispat Arseni ja Elia

Suomen ortodoksinen kirkko on joutunut pelinappulaksi, kun Moskovan patriarkaatin puolustama ylidiakoni Jyrki Härkönen ja hänen ystävänsä, Kuopion piispa Arseni ovat riidoissa arkkipiispa Leon kanssa. Kirkko on Konstantinopolin patriarkan alainen. Patriarkka Bartolomeos painosti lokakuussa 2020 piispat rankaisemaan Härköstä puolen vuoden kirkollisten toimitusten toimituskiellolla ja suostumaan Leon vaatimuksen apulaispiispan viran perustamisesta. Elokuussa 2020 Arseni sai kirkkohallituksen huomautuksen. Arkkipiispa Leo oli syyttänyt häntä työpaikkahäirinnästä ja ikärasismista. Piispat Arseni ja Elia "yllättäen" kiistivät vaatineensa Leon eroa tai vastustavansa Leoa.[1] Tämä oli arvovaltatappio Arsenille.[2]

Suojelupoliisi pelkää Venäjän käyttävän kirkkoa vaikuttamisensa välineenä. Venäjän ja Konstantinopolin partiarkaattien suhteet ovat kireät.[1]

Apulaispiispan virka

Konstantinopolin pakkosovinnossa 2020 päätettiin myös Leon vaatimasta Helsingin hiippakunnan apulaispiispan virasta. Arseni ja Elia olivat vastustaneet sitä "turhana ja kalliina" ja onnistuneet tekemään kirkkohallituksen virkaesityksen laittomaksi estelemällä valmistelua. Nyt he kiistivätkin vastustaneensa sitä ja sanoivat, että ainoa ongelma oli valmistelun tapa.[1]

Vuonna 2022 perustettiin Helsingin hiippakunnan apulaispiispan virka, "Haminan piispa". Tehtävään valittiin Valamon luostarin johtaja (arkkimandriitta) Sergei (Yrjö Rajapolvi, s. 1965), jonka Leo erotti 2011 luostarin talouden hoitamiseen liittyvin syin mutta apulaisoikeuskansleri totesi erottamisen laittomaksi.[3] Ainoana ehdokkaana Sergei sai 27 ääntä, 8 oli tyhjiä.[4]

"Valamossa tarvitaan talouden tasapainottamiseksi kova kuuri. Uuden johtajan toivotaan tarttuvan asiaan edeltäjäänsä voimallisemmin", tiedotti Sergein erottamisesta vielä tuolloin Leon sihteerinä toiminut Jyrki Härkönen. Luostarin johtokunta oli yksimielisesti erottamispäätöksen takana.[5]

Leo on myöhemminkin puuttunut tiukasti alaistensa tuhlailuun. Näyttää kuitenkin siltä, että vuonna 2021 Sergei oli Leon ehdokas.

Leo vaati Moskovan patriarkkaa tuomitsemaan Putinin hyökkäyksen Ukrainaan

Maaliskuussa 2022 arkkipiispa Leo vaati, että Moskovan patriarkka Kirill tuomitsisi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Kirill oli tukenut sotaa.[6] Venäjän kirkon johto esitti sen oikeutettuna, "pyhänä" sotana. Leon mukaan Venäjän sotarikokset olivat äärimmäistä pahuutta. "Herätkää ja tuomitkaa tämä pahuus!" Leo vetosi Kirilliiin.[7] Kansainvälinen teologiryhmä julisti "Putinin patriarkka" Kirillin harhaoppiseksi, samoin hänen oppinsa "venäläisestä maailmasta", joka kattaisi Ukrainankin. Konstantinopolin kokouksessa 1872 tuomittiin kansallisuuden ympärille rakentuvan kirkon idea. Suomen ortodoksinen kirkko ja sen kaikki neljä piispaa tuomitsivat Venäjän hyökkäyksen yhteisessä julkilausumassaan 26.2. Leon voimallinen Kirillin arvostelu on uutisoitu Reutersia myöten, kuten Romanian ja Aleksandrian patriarkkojen vastaavat.[8]

Kirill on "entinen" KGB:n agentti ja Putinin alistama Kremlin työkalu. Kirillin isä kastoi Putinin.

Arseni eli Leningradissa opiskellut Jorma Heikkinen

Arseni oli sanonut haastattelussa, että Leolla on työtarmo vähissä ja eläkkeen aika, ja perustellut: "Jos piispa ei ole penaalin terävin kynä, niin se on ongelma." [2]

Härkönen oli arvostellut arkkipiispaa blogissaan ja antanut ymmärtää tämän olevan kyvytön hoitamaan virkaansa eikä enää kunnioitettu, terve eikä "Jumalan sanaa oikein opettava".[2]

Arseni oli savolainen luterilainen kirvesmiehen poika Jorma Heikkinen (s. 1957), joka sanoi kääntyneensä taiteilijaystävänsä vaikutuksesta ortodoksiksi ja opiskeli teologiaa (Pietarin) Leningradin hengellisessä akatemiassa 1983-1989.

Tuolloin Leningradin hengellisen akatemian rehtorina (1974-1984) oli nykyinen Moskovan patriarkka Kirill. Kirill työskenteli samalla KGB:n upseerina ja pyrki myös vaikuttamaan Kirkkojen maailmanneuvoston lausuntoihin Venäjälle edullisesti. https://en.wikipedia.org/wiki/Patriarch_Kirill_of_Moscow#KGB_affiliation

Härkösen ystävä Konstantin Markovitš Pietarin hengellisessä akatemiassa arvosteli tiukasti Suomen piispojen kriisin pakkoratkomista. Muutenkin Moskovan patriarkaatin alueen media on käyttänyt sitä lyömä-aseenaan.[1]

Arseni on estänyt suomenkarjalaisten pappien toimintaa kotiseudullaan Raja-Karjalassa ja arvostellut sitä, että arkkipiispa Leo (s. 1948) on kääntänyt kirjallisuutta äidinkielelleen eli uhanalaiselle karjalan kielelle.

Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä

Pyhän Nikolauksen seurakunta Helsingissä ei kuulu Suomen ortodoksiseen kirkkoon vaan on Venäjän ortodoksisen kirkon eli Moskovan patriarkaatin alainen. Sen perustivat venäläiset emigrantit vuonna 1927, sen saarnat ovat venäjäksi ja palveluskieli kirkkoslaavi.

Huhtikuun 2022 puolivälissä arkkipiispa Leo kutsui seurakunnan edustajan puhutteluun, mutta valitti jälkeenpäin Ylelle, että tämä ei suostunut tunnustamaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Pokrovan seurakunta

Helsingissä on toinenkin Moskovan patriarkaatin alainen seurakunta, Pokrovan seurakunta.

Suomen, Venäjän ja Ukrainan kirkkojen itsenäistyminen

Moskovan patriarkaatti itsenäistyi Konstantinopolista vuonna 1589 autokefaliseksi. Sillä on arviolta 90 miljoonaa jäsentä. Vaikka se on ylivoimaisesti suurin ortodoksikirkko, Konstantinopolin arvovalta on suurin.

Ukrainan ortodoksinen kirkko erosi Venäjän kirkosta 1990-luvulla "Kiovan patriarkaatiksi" Kiovan ja Galician metropoliitta Filaretin johdolla. Osa jäi Moskovan alaisuuteen. Tämä "Moskovan patriarkaatti" on vuodesta 1990 alkaen ollut autonominen. Patriarkka Filaret (s. 1929) johtaa yhä kirkkoa. Ukrainan ortodoksinen kirkko ("Kiovan patriarkaatti") julistautui autokefaliseksi eli riippumattomaksi 1990-luvun alussa, ja syksyllä 2018 Konstantinopolin patriarkaatti tunnusti tämän aseman. Siksi Venäjän kirkko katkaisi ehtoollisyhteyden Konstantinopolin patriarkaattiin. Silti Suomen ortodoksinen kirkko toivottaa yhä venäjänkieliset tervetulleiksi ehtoolliselleen ja ilmoitti, että näiden asema ei ole muuttunut.

Suomen ortodoksinen kirkko on vuodesta 1923 asti ollut Konstantinopolin patriarkaatin alainen mutta autonominen.

"Moskovan patriarkaatin" alaista Ukrainan ortodoksikirkkoa johtaa metropoliitta Onufri. Myös Onufri on pyytänyt Putinia lopettamaan tämän sodan, jota "ei voi oikeuttaa niin jumala kuin ihminenkään".[9] "Tämä sota on Kainin synnin toisinto. Kain tappoi oman veljensä kateudesta." "Osoitamme erityistä rakkautta ja tukea sotilaillemme, jotka vartioivat ja suojelevat ja puolustavat maatamme ja kansaamme. Jumala siunatkoon ja suojelkoon heitä!" Onufri sanoi sodan syttymispäivänä 24.2.[10]

Onufrin (s. 1944) lausunnot näyttävät taktisilta. Hänestä Ukrainan EU-jäsenyyden tavoittelu on tragedia, ja hän kieltäytyi nousemasta seisomaan parlamentin kunnioittaessa Itä-Ukrainan sodan taistelijoita Venäjä-mielisiä separatisteja vastaan. https://en.wikipedia.org/wiki/Onufriy_(Berezovsky)

Vielä vuonna 2014 Moskovan alaisen Ukrainan kirkon metropoliitta Pavel sanoi (kansan syrjäyttämän Venäjä-mielisen) presidentti Viktor Janukovitshin olevan Jumalan valittu ase, joka joutui kärsimään Kristuksen tavoin suuren asian puolesta.[11]

Ukrainan kirkot

Ukrainan autokefalinen ortodoksikirkko on Ukrainan suurin kirkko, 39 % ei-ateisteista (2006), Moskovan alaisessa 29 %, kreikkalaiskatolinen 15 %, neuvostoajan jälkeen emigranttien myötä palannut, 1920-luvulla syntynyt Ukrainen autokefalinen ortodoksinen kirkko 3 %, protestantit 2,4 %, roomalaiskatoliset 1,7 %, juutalaiset 0,6 %, muslimit 0,2 % ja EOS 7 %. Tosin ateisteiksi ilmoittautui kyselyssä 63 %.[12][13]

Kreikkalaiskatolinen eli uniaattinen eli bysanttilaiskatolinen kirkko eroaa ortodokseista lähinnä vain siinä, että ne ovat roomalaiskatolisen kirkon ja paavin alaisia ja ehtoollisyhteydessä katoliseen kirkkoon eivätkä ortodokseihin. Ne noudattavat ortodoksisia jumalanpalveluksia ja perinnettä ja joiltain osin ortodoksista teologiaa. Ukrainassa on siis neljä merkittävää ortodoksisen liturgian kirkkoa.

Viitteet

Aiheesta muualla