Työolot

Työolot ovat parantuneet valtavasti.

Nuorista harvempi kuin 1980-luvulla lopettaisi työnteon lottovoiton tullen. Suomalaisten riskinottohalu työelämässä on vähäinen, samoin hyvän palkan, urakehityksen tai työn statuksen arvostaminen.

Monien tutkimusten mukaan työolot ovat helpottuneet ja parantuneet ajan mittaan, myös viime vuosikymmeninä. Jos joissain tapauksissa työtahti on kiristynyt, se on usein johtunut siitä, että ammattiliitot ovat kiristäneet alan palkkatasoa. Tällöinhän työntekijän on puurrettava kovemmin, jotta tuottaisi palkkansa verran hyötyä työnantajalle. Palkkaansa vähemmän tuottavat työntekijät kannattaa irtisanoa ja heitä ei kannata edes alunperin palkata.

"Tuloksellisuuden ja henkilöstön työhyvinvoinnin välillä on selvä positiivinen yhteys, eikä työssä jaksamisen ongelmia voida näin laittaa tuottavuuskasvun piikkiin." Todennäköisemmin huono johtaminen ja töiden organisointi johtavat sekä työhyvinvoinnin että tuloksellisuuden heikkenemiseen ja päinvastoin.

Useimmat suomalaiset ovat työssään tyytyväisiä, mutta negatiivinen julkinen keskustelu on luonut kielteisiä mielikuvia työelämästä.

Suomalaisten mielestä heidän työolonsa eivät ole huonontuneet eikä niihin liity uhkia, vaikka julkisuudessa näin väitetään (mutta median vuoksi ihmiset luulevat, että toisten työolot ovat?). On vaikea löytää yhtäkään mittaria, jolla suomalaisten työolot olisivat huonontuneet, sen paremmin Työterveyslaitoksen, Tilastokeskuksen kuin työ- ja elinkeinoministeriönkään aikasarjoista.

Mahdollisuus saada töissä koulutusta on Suomessa parempi kuin yleensä muualla tai aiemmin, ja työ on myös entistä kevyempää. 55-59- ja 60-64-vuotiaista töissä on entistä suurempi osuus: 75 % ja 40 % (2008-2009 taantumassa!) vs. 60 % ja 25 % (n. 1989-90 ennen lamaa).

Naispomo on yli 40 %:lla työntekijöistä. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään harvemmin ja työttömyyseläkkeelle ei enää lainkaan. Vuoden 2013 kyselyn vastaajat olivat olleet nykyisessä työsuhteessaan keskimäärin 10 vuotta, 1980-luvulla 8 vuotta.

Työkuolemat ovat melkein loppuneet

Suomessa kuolemia työtapaturmissa oli 100 000 työntekijää kohden 1-2 vuosina 2010-2024. Vuonna 1993 Suomen luku oli 3,2, vuonna 1994 koko maailman luku oli 14,0.

USA:ssa kuolemia työtapaturmissa 100 000 työntekijää kohden oli 16 vuonna 1912, 37 vuonna 1933 ja 4 vuonna 1997.

Britanniassa vuonna 1900 kuoli noin 4 400 työntekijää työtapaturmissa, 200 vuonna 2000, ja enää 75 vuonna 2024. 1970-luvulta pudotus on ollut 85 %. Vuodesta 2000 ei-kuolettavat onnettomuudet työntekijää kohden ovat puolittuneet tai pudonneet kolmannekseen riippuen siitä, kysytäänkö työntekijöiltä vai työnantajilta.

Pätkätyöt ja epävarmuus eivät ole lisääntyneet

Tampereen yliopiston tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä ihmettelevät, miksi puhutaan palkansaajien aseman valtavasta muutoksesta, vaikka tilastot eivät tue väitettä. Jo vuonna 2008 professori Roope Uusitalo kirjoitti, että väite pätkätöiden ja epävarmuuden lisääntymisestä on virheellinen. Määräaikaisten työsuhteiden osuus on laskenut, työsuhteet ovat pidentyneet ja työntekijöiden onnellisuus on hyvällä tasolla. Palkansaajien vaikutusmahdollisuudet ja työaikajoustot ovat parantuneet. Heikossa asemassa olevia, kuten työttömiä ja vastentahtoisia yrittäjiä, on suunnilleen sama osuus kuin ennen. Siksi tulisi keskittyä kannustinloukkujen poistamiseen. Vuonna 1997 määräaikaisuus ja työttömyys olivat puolet yleisempiä kuin 2013.

"Suomalaisten työssäoloajat samassa työpaikassa ovat kasvaneet 1980-luvulta asti ja ovat nykyään Euroopan pisimpien joukossa."

Pätkätöiden määrän muutokset ovat olleet lainsäädännön seurausta, eikä niinkään liike-elämän strategiamuutosten. 1990-luvulla määräaikaisten osuus kasvoi valtion tukiessa pitkäaikaistyöttömien työllistämistä määräaikaisesti mutta on sittemmin pudonnut ja on jälleen 1980-luvun tasolla.