Urheilun tuet

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Urheilun tuet, liikunnan tuet

Perheet rahoittavat liikuntaa suoraan kahdella miljardilla eurolla vuodessa, kunnat 600-700 miljoonalla eurolla ja valtio 150 miljoonalla. [1]

Vuonna 2010 urheilusponsorointiin käytettiin 100 miljoonaa euroa, sitten hieman vähemmän. Jääkiekko sai tästä 20 %. Yritykset tukevat nyt mieluummin yhteiskuntavastuukohteita: lapsia, nuoria ja järjestöjä. Urheilun osuus sponsoroinnista oli 2012 enää 55 %. Mainonnan kokonaismäärästä käytettiin urheiluun 5 %, Ruotsissa 15 % ja Norjassa 16 %. [2]

Opetus- ja kulttuuriministeriö tuki liikuntaa 130 miljoonalla eurolla vuonna 2010, mistä 19 miljoonaa euroa on huippu-urheiluun käytettäviä veikkausvoittovaroja (valmennus, antidoping, koordinaatio ja urheilija-apurahat). Taiteen ja kulttuurin tuki on 384 miljoonaa ja nuorisotyön 59 miljoonaa euroa. Yli 60 % (huippu?)urheilijoista elää lähinnä opintotuella. Myös yritysten, kuntien, perheiden, viestimien ja katsojien tuki on tärkeää. Sponsorituki (huippu?)urheilijoille on 50 miljoonaa euroa. [3]

Olisiko tuo 50 miljoonaa huippu-urheilun ja 100 miljoonaa kaiken urheilun sponsorointi?

Yllä "koordinaatio" tarkoittanee osittain suojatyöpaikkoja.

  • Toimivia urheiluseuroja on arviolta 6000 - 9000 ja niiden vapaaehtoistyössä yli miljoona kansalaista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Liikunta
  • Kunnat omistavat noin 70 % liikuntapaikoista. Kuntien liikuntapalvelut rahoitetaan veroin, asiakasmaksujen osuus on vähäinen. [-"-]
  • Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:ssä työskentelee yli 50 ihmistä.

Terveysliikunta vai kilpaurheilu

Liikuntatieteellisen seuran tutkimuspäällikkö Teijo Pyykkösen mukaan Suomessa urheilujärjestöjen ja liikuntaa kansanterveyden edistäjänä painottavien välillä on voimakas ristiriita. Hallinto on pyrkinyt edistämään terveysliikuntaa mutta järjestöt ovat onnistuneet estämään tätä suurelta osin. Siksi Pyykkösen mielestä terveysliikunnan edistäminen tulisi siirtää opetus- ja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle. Kansanterveyttä painottaneet ovat syyttäneet järjestöjä siitä, että ne väittävät edistävänsä terveysliikuntaa mutta suosivatkin kilpaurheilua.[4]

Liikuntaharrastusten kalleus

Vuodesta 2001 vuoteen 2012 lasten liikuntaharrastamisen hinta on noussut paljon, joissain lajeissa kolminkertaistunut. Osasyynä on, että lajiharjoituksia pidetään usein kaksinkertainen määrä. Yleisurheilun hinta on nelinkertaistunut ja jääkiekkoharrastuksen kolminkertaistunut. Eniten kallistuivat 6-10-vuotiaiden kilpa- ja 15-18-vuotiaiden harrasteliikunta. 6–10-vuotiaiden kalleimpia harrastelajeja olivat ratsastus, taitoluistelu, tanssi ja jääkiekko (noin 6000 - 10 000 euroa vuodessa, 15-18-vuotiaille kilpailijoille 10 000 - 18 000). Lajin harrastaminen pari kertaa viikossa on usein muuttunut melkein mahdottomaksi. Moni perhe uhkaa jäädä hinnan vuoksi liikuntaharrastusten ulkopuolelle. Aiheesta selvityksen opetusministeriölle tehnyt yliopettaja Kari Puronaho vaati muutosta tilanteeseen. [5][1][6][7]

Helsingin Sanomien mukaan liikuntaharrastuksen kalleus ja kohtuuton intensiivisyys karkottavat suuren osan lapsista ja nuorista. Seuratoiminnan kylkiäiset tulevat liian kalliiksi sekä perheille että julkiselle sektorille. [6]

Puolet hyvätuloisten lapsista ei urheile seurassa

Suomalaisnuoret ovat keskimäärin onnellisempia kuin koskaan ennen. Tärkeintä lapsille ja nuorille ovat sosiaaliset suhteet ja terveys. Aineelliset asiat ja taloudellinen tilanne eivät ole heille yhtä tärkeitä. Valtakunnallinen tutkimus kattoi 6-29 vuotiaat. Heistä 88 % harrasti liikuntaa, mutta urheiluseurassa liikkui vain puolet hyvätuloisten ja kolmannes huonotuloisten perheiden lapsista.[8]

Eikö liikunnalla ole kansanterveydellinen vaikutus? Ihmisten työkyky paranee ja he ovat tehokkaampia työpaikallaan?

Libertaarien mielestä ihmiset saavat itse päättää, miten paljon liikuntaa harrastavat, hehän siitä itse hyötyvät. Ihmisillä ei todellakaan ole mitään velvoitteita "pysyä parhaassa mahdollisessa työkyvyssä". Valtio on ihmisiä varten eikä päinvastoin. Mikäli joku haluaa antaa kuntonsa laskea, on se hänen oma asiansa, koska ihmiset eivät ole valtion omaisuutta. Jos työnantaja haluaa huolehtia työntekijöidensä työkyvystä, voi vapaasti järjestää jotain puulaakiurheilua tai antaa verovapaana työsuhde-etuna liikuntaseteleitä käytettäväksi kuntosalilla. Tämä ei kuulu valtiolle lainkaan, joten valtiolla ei ole mitään syytä tukea moista.

Useimmat liberaalit kuitenkin kannattavat valtion osallistumista terveydenhuollon rahoitukseen, ja osa heistä ajattelee, että rahoitussäästöjä vastaava kuntourheilun varovainen tukeminen on tämän vuoksi perusteltua. Huippu-urheilun tukeminen verovaroin on selkeän epäliberaalia.

Libertaarit eivät kannata julkista terveydenhoitoa yms., joten he pitävät julkisia liikuntatukia tarpeettomina.

Viitteet

Katso myös