Valmiuslaki

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Valmiuslaki (2011) on säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Sen tarkoitus on antaa viranomaisille vahvat toimivaltuudet poikkeusoloissa, kuten sota-aikana.

Koronaviruksen vuoksi Sanna Marinin hallitus julisti poikkeustilan 17.3.2020 ja kumosi sen maanantain 15.6.2020 päättyessä.[1][2]

Hallitus antoi 17.3. asetukset valmiuslain käyttöönotosta.[1] Seuraavana päivänä eduskunta salli niiden jäädä voimaan lähes muuttamattomina. Perustuslakiasiantuntijat ovat arvostelleet sitä, että poikkeusolot julistettiin paitsi tartuntataudin myös taloustilanteen perusteella. Talousperusteet näet mahdollistavat sen, että hallitus myöhemmin aktivoisi laista kohtia, jotka antavat sille paljon ylimääräistä valtaa.[3] Muutenkin laki siirtää huomattavasti valtaa hallitukselle ja ministeriöille, jopa koulujen ja rajojen sulkemisen.[4]

Yli kymmenen hengen kokoontumiset kiellettiin paitsi esimerkiksi harrastepelit tai ravintolakäynnit. Rajanylityspaikkoja suljettiin ja EU:n sisärajoillakin aloitettiin tarkastukset. Suomen ja Venäjän välinen junaliikenne keskeytettiin. Ulkomailta palaavien tulisi jäädä kahden viikon karanteeniin. Kolmea lukuun ottamatta lentokentät suljettiin kansainväliseltä liikenteeltä. Muuan muassa terveydenhoito- ja poliisitoimen henkilöstön työaika- ja vuosilomalaeista poikkeaminen sallittiin ja eläkkeelläkin olevia poliiseja sai määrätä töihin. Kiireetöntä hoitoa ei enää tarvinnut tarjota määräajassa.[5]

Käyttökynnys laski heppoisin perustein?

Helsingin Sanomat kysyi, ottiko Sanna Marinin hallitus koronavirusepidemian vuoksi valmiuslain käyttöön liian heppoisin perustein ja laskiko se näin lain käytön kynnyksen tulevaisuudessa liian matalaksi; olisivatko tartuntatautilain sallimat keinot riittäneet. Valmiuslaki on niin suuri poikkeama perusoikeuksiin ja normaaliin kansanvaltaiseen päätöksentekoon, että sen käytön kynnyksen pitäisi lehden mukaan olla erittäin korkea.[6]

Viitteet