Valtionkirkko
Usein kuulee kerrottavan suomalaisen kirkon heikosta uskonnollisten palveluiden tasosta ja kirkon toiminnan vanhanaikaisuudesta. Kritiikkiin voi yhtyä, sillä kirkosta on vuoden 1965 jälkeen jokaisena vuotena eronnut enemmän ihmisiä kuin sinne on liittynyt.[1]
Ongelma ei kuitenkaan ole vain vanhoillisissa papeissa, kuten moni saattaisi ajatella. Yhteiskuntatieteilijä Gary Becker voitti nimittäin Nobel-palkinnon keksittyään ratkaisun monia länsimaisia kirkkoja vaivaavaan jäsenkadon ongelmaan.[2] Hän tuli lopputulokseen, että uskonto on palvelu kuten kaikki muutkin. Jos palvelua tuotetaan julkisesti rahoitetulla monopolilla, näkyy palvelussa julkisen sektorin perinteiset ongelmat. Jähmeys, yksipuolisuus, vanhoillisuus ja tehottomuus ovat muutamia näistä. Tämä näkyy esimerkiksi kirkkorakennusten jatkuvana "vajaakäyttönä", kun ihmisillä on vain vähän mielenkiintoa saapua paikalle.
Esimerkiksi Ranskassa on erotettu kirkko valtiosta, ja uskonnolliset yhdyskunnat tarjoavat vapaassa markkinataloudessa kuka minkäkinlaisia palveluita. Valinnanvaraa ja vaihtoehtoisia ratkaisumalleja riittää, niin hartaampaa kuin railakkaampaakin jumalanpalvelusta haluaville. Valtionkirkko ei siten ainoastaan loukkaa ei-kristittyjen perusoikeuksia ja sananvapautta, vaan valtion ja kirkon erottaminen olisi perusteltua myös uskovaisten itsensä takia. Tällöin hekin saisivat itselleen paremmin sopivaa palvelua.
Muiden kuin ev.lut. kirkon jäsenien oikeuksia luokataan siten, että kirkko saa valtiolta yli sata miljoonaa euroa vuodessa veronmaksajien rahaa. Tätä kutsutaan "kirkon osuudeksi yhteisöveron tuotosta" ikään kuin olisi jokin kiveenhakattu pyhä laki, että tietty prosentuaalinen osa yhteisöveron tuotosta pitää antaa kirkolle.
Verotulojen osuus seurakuntien kaikista tuloista on noin 80 prosenttia. Vuonna 2007 verotulot olivat yhteensä 923 miljoonaa euroa.[3] Vuonna 2008 valtion osuus yhteisöveron eli yritysveron tuotosta on 76,22 prosenttia, kuntien 22,03 prosenttia ja seurakuntien 1,75 prosenttia. Valtion talousarvion mukaan valtion osuus yritystuloverosta on 5500 milj. euroa vuonna 2008.[4] Tällöin valtionkirkolle jaetaan yhteisöveron tuotoista 126 miljoonaa euroa.
Tätä ei kuitenkaan ole merkitty valtion budjettiin nimellä "kirkon osuus yhteisöveron tuotosta", koska kyseessä on nimenomaan suoraan kirkolle menevä vero, joka ei siksi ole mukana valtion budjetissa, aivan kuten kirkollisverokaan ei ole valtion budjetissa. Se, että tätä 126 miljoonan euron summaa ei valtion budjetista löydy, eikä sitä kutsuta nimellä "valtion subventio ev.lut. kirkolle", ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on nimenomaan valtion ev.lut. kirkolle antama subventio, joka tulee nimenomaan veronmaksajien kukkarosta.
Lisäksi valtio hoitaa kirkollisveron perimisen kirkkoon kuuluvilta ihmisiltä kirkon itsensä puolesta, mistä kirkko tietysti hyötyy. Valtio siis pönkittää kirkkoa ikään kuin piilottamalla kirkon jäsenmaksun eli ns. kirkollisveron osaksi tuloverotusta. Tällöin kirkon jäsenet eivät selvästi näe, kuinka paljon kirkollisveroa he todella maksavat. Jos he tajuaisivat, ihmiset todennäköisesti eroaisivat kirkosta sankoin joukoin. Jos kirkko ei voisi periä kirkollisveroa valtion avulla tuloverojärjestelmän kautta, vaan kirkko joutuisi itse lähettämään kerran vuodessa jäsenmaksun tililllepanolomakkeen kotiin jokaiselle kirkon jäsenelle, kirkon jäsenmäärä tippuisi huomattavasti nykyisestä.
Väestörekisterikeskus myös syrjii eroakirkosta.fi -palvelua kieltäytymällä luovuttamasta osoitetietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, vaikka samaan aikaan osoitetietoja jaetaan kaupalliseen mainontaan, Pelastusarmeijalle ja poliittisille puolueille.[5][6]
Sitaatteja
Tähän on koottu muutamia lainauksia nykyisiltä tai menneiltä kirkon johtohenkilöiltä, jotta hahmottuisi selkeämmin, minkälaista yhteiskuntamallia he kannattavat.
Ellemme ole varuillamme, uusliberalistinen ideologinen vyörytys johtaa tilanteeseen, missä hyvinvointiyhteiskunnan arvoperusta hajoaa ja sen myötä myös itse yhteiskunta. Ne, joilla on varaa, tulevat hankkimaan haluamansa hyvinvoinnin, ja valtion rooli kansalaisten hyvinvoinnin takaajana ja luojana kapenee.
– John Vikström, Turun arkkipiispa 1982-1998
Ei se ole tarkoituksellista poliittista suuntautumista, mutta kyllä, suhteet vasemmistoon ovat lähentyneet ja lämmenneet monien vuosikymmenien kylmyyden jälkeen. Kun olemme alkaneet kristillisin perustein ottaa kantaa, olemme huomanneet, että monet arvomme ovat samanlaiset. Olemmekin lähempänä toisiamme kuin vanha etäisyys on antanut ymmärtää.
– Jukka Paarma, Turun arkkipiispa 1998-
Kirkon vasemmistolaisuus
Arkkipiispa Kari Mäkinen on kirjailija Matti Mäkelän mielestä paljon "vasemmistolaisempi" kuin Vasemmistoliiton ay-siipi "joka on kiinnostunut vain palkkaeuroista."[7]
Kirkko on yleensä ollut taantumuksellinen, vanhoillinen ja konservatiivinen, mikä 30-luvulla tarkoitti porvarillisuutta, nykyään vasemmistolaisuutta.
Herätysliikkeet
Kevään 2011 eduskuntavaalien alla kohua herättänyt Anni-eheytyskampanja oli professori Antti Vihisen mukaan "viidesläisten", Amerikasta tulleen luterilaisen kirkon sisäisen herätysliikkeen projekti. Vihisen mukaan viidesläiset ovat myös kaapanneet mm. Lahden kunnallispolitiikan. [8]
Katso myös
- Eroakirkosta.fi - eroa helposti valtionkirkosta
Lähteet
- ↑ Kirkon tutkimuskeskus, Tilasto kirkosta eronneista ja kirkkoon liittyneistä
- ↑ The Becker-Posner Blog: Comment on the State and Religion-BECKER
- ↑ Kirkon tiedotuskeskus, 26.8.2008, Seurakuntien taloudellinen asema vahvistui hyvän taloussuhdanteen vuoksi
- ↑ Valtiovarainministeriö, Asiakirjayhdistelmä vuoden 2008 talousarviosta
- ↑ Helsingin Sanomat, 8.4.2008, Eroakirkosta.fi hävisi osoitekiistan toistamiseen
- ↑ Eroakirkosta.fi, 8.4.2008, Hallinto-oikeus: ei osoitetietoja eroakirkosta.fi -mainontaan
- ↑ Punapappi palaa poteroon – Heikki Palmu käy muistelmissaan läpi 1960-luvun kiistoja, Matti Mäkelä, Helsingin Sanomat KULTTUURI 3.5.2016.
- ↑ http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110552-raju-vaite-%E2%80%9Dhomokampanjan-taustalla-nama-voimat%E2%80%9D
