Arrow'n paradoksi
Arrow’n paradoksi eli Arrow’n mahdottomuusteoreema todistaa, että "täysin demokraattista vaalitapaa" ei ole olemassakaan yli yhden äänestäjän valtioille.
"Arrow'n paradoksi" osoittaa, että millään vaalitavalla ei voida tuottaa äänestäjien preferensseistä konsistentisti yhteiskunnan preferenssejä.[1]
Nobelisti Kenneth Arrow siis todisti, että mikään äänestystapa ei tuota kuin sattumalta tulosta, jonka voi sanoa noudattavan kohtuullisesti äänestäjien tahtoa, kun äänestäjiä on yli yksi ja vaihtoehtoja yli kaksi.
Esimerkiksi uuden presidenttiehdokkaan ilmaantuminen voi tuottaa eri presidentin, vaikka uusi ehdokas ei tulisi valituksi. Näin käy myös STV:ssä, jossa joka kierroksella pudotettaisiin vain vähiten ääniä saanut ehdokas ja sitten äänestettäisiin uudelleen. Samoin käy kaikissa muissakin ei-diktatorisissa tehokkaissa vaalitavoissa. "Tehokkuus" tarkoittaa, että jos kaikkien mielestä Chydenius on parempi kuin Hitler, Chydenius sijoittuu vaalissa Hitlerin yläpuolelle. "Ei-diktatorisuus" kieltää vaalitavat, joissa vain tietyn äänestäjän kanta ratkaisee muiden mielipiteistä riippumatta. Ks. Wikipedia.
Viitteet
- ↑ Public Choice, William F. Shughart II, Professor of Economics at the University of Mississippi, the editor in chief of Public Choice. The Concise Encyclopedia of Economics, 2008.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Äänestämisen paradoksi (Kenneth Arrow): demokraattista vaalijärjestelmää ei ole (Vapaasana.net)
- Arrow’n paradoksi (Wikipedia)
