Syyria
Arabisosialistinen Baath-puolue on hallinnut Syyriaa totalitaarisesti vuodesta 1963. 2011 alkaneessa kansannousussa on kuollut satojatuhansia ihmisiä.
Syyria myös miehitti Libanonia vuosina 1976-2005 ja murhautti maan pääministerin vuonna 2005. [1]
Ennen Neuvostoliitto ja nykyään Venäjä tukee Syyriaa niin, että Bašar al-Assad voi murhauttaa ja kiduttaa satojatuhansia 2011-2018 yhä jatkuen.
Syyria solmi 1980-luvulla tiiviin suhteen Neuvostoliiton kanssa, mikä on jatkunut Venäjän aikana.[1] Bašar al-Assad nousi maan ja arabisosialistisen Baath-puolueen johtajaksi isänsä kuoltua vuonna 2000.[1] Hänen katsotaan myös murhauttaneen Libanonin pääministeri Rafik Haririn[1] vuonna 2005, mutta vaikka aluksi löytyi todisteita al-Assadin turvallisuusjoukkoja vastaan, sittemmin tämän liittolaisen Hizbollahin on epäilty suorittaneen teon. Tutkimukset ovat yhä kesken. Syyria miehitti osaa Libanonista[1] vuoteen 2005 asti. Libanonin Hizbollah-taistelijat ovat nyttemmin tulleet al-Assadin tueksi kansannousua vastaan.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan mukaan Obaman haluttomuus puuttua Syyriaan tuki Isisin nousua ja haluttomuus huolellisempaan operaatioon Libyassa johti Libyan hajoamiseen.[2]
Yhä vuonna 2018 Syyria ja Venäjä pommittivat jatkuvasti siviilikohteita. Myös Aleppossa 2016 Syyria ja Venäjä murskasivat kapinallisten vastarinnan siviiliväestöön kohdistuneella verilöylyllä. Tynnyripommit oli suunniteltu tappamaan niin paljon ihmisiä kuin mahdollista tiheällä kaupunkialueella. "ilmeisesti venäläiset pommikoneet pysäyttivät kuljetukset Aleppoon tuhoamalla 35 YK:n avustustarvikkeita kuljettanutta kuorma-autoa kaupungin laidalle 20. syyskuuta 2016."[3]
Syyrian tekemissä ilmaiskuissa "todisteet viittaavat siihen, että esimerkiksi sairaaloita tuhotaan aivan tarkoituksella."[4] Syyrian sodassa on kuollut satojatuhansia. Miljoonia on pakolaisina.[5]
Sotarikokset
YK tuomitsi marraskuussa 2011 Syyrian hallituksen toimet rikoksina ihmisyyttä vastaan.[6][7]
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on kerännyt jatkuvasti kasvavaa todistusaineistoa al-Assadin syyllisyydestä kansanmurhaan.[1] Myös kemiallisten aseiden ilmeinen käyttö vahvistaa aineistoa.[1]
Syyrialla on aiemmin arvioitu olleen laajat varastot hermokaasuja ja kemiallisin asein varustettuja taistelukärkiä. Syyria ei ollut allekirjoittanut vuoden 1997 kemiallisten aseiden kieltosopimusta. Hyökkäys kemiallisilla aseilla Ghoutaan Damaskoksen lähistöllä 21.8.2013 ja siitä seurannut kansainvälinen paine pakottivat kuitenkin Syyrian luopumaan kemiallisista aseista ja allekirjoittamaan kemiallisten aseiden kieltosopimuksen.[8] Vuoden 2014 aikana valtaosa kemiallisesta aseista tuhottiin kansainvälisen valvonnan alla.[9]
Kansannousu 2011-2018-
Vuonna 2011 arabikevät johti Syyriassakin mielenosoituksiin, jota hallitus tukahdutti surmaamalla ainakin 5400 ihmistä[10] helmikuuhun mennessä, luultavasti paljon enemmän. "[Syyrialaisten] on itse saatava päättää tulevaisuudestaan", Venäjän pääministeri Vladimir Putin vastusti ehdotusta YK:n Syyria-päätöslauselmasta.[10]
Gaddafi oli Bašar al-Assadin ystävä.[1]
Armeija aloitti mielenosoitusten murskaamisen huhtikuussa 2011. Vähitellen armeijaa alkoi loikata vastapuolelle ja maahan tuli myös islamistitaistelijoita. Vuonna 2012 Syyria oli jo täysimittaisessa sisällissodassa. Vuonna 2013 YK arvioi kuolleita olevan yli 100 000. Pakolaisia oli yli 6 miljoonaa, joista 4 miljoonaa maan sisällä.[1]
Vähitellen hallituksen julmuus synnytti vastarintaa, ja elokuussa 2012 hallitus kontrolloi enää kolmannesta Syyriasta, vaikka se oli sotilaallisesti paljon sissejä voimakkaampi.
15.8.2012 YK:n asiantuntijaraportti totesi hallituksen joukkojen syyllistyneen sotarikoksiin murhaamalla, ja kiduttamalla ja raiskaamalla siviilejä. YK:n mukaan Kapinallisten rikokset eivät ole yhtä järjestelmällisiä ja tuhoisia kuin hallituksen. Al-Assadin joukot ja häntä tukevat shabiba-taistelijat olivat myös Houlan verilöylyn takana. [11]
Venäjä tuki liittolaistaan Syyriaa kansannousua vastaan
Vuonna 2011 Kiinan ja Venäjän äänestyksestä pidättäytymisen vuoksi YK hyväksyi päätöslauselman Libyan siviilien puolustamisesta. Asiantuntijoiden mukaan maat tiesivät, että se salli Naton pommittaa Libyaa, ja yllättyivät vain siitä, miten länsimaat hyötyivät tästä. Siksi Venäjä ei sallinut vastaavaa Syyria-päätöslauselmaa vanhaa liittolaistaan Syyriaa vastaan. [12]
Kansainvälisessä Syyria-kokouksessa 30.6.2012 Venäjä esti päätöslauselman, jonka mukaan al-Assadin olisi luovuttava vallasta, ja vaati, että Syyrian johtoa ei pakoteta. Helsingin Sanomien mielestä tämä tulkittiin perustellusti al-Assadille luvaksi jatkaa tappamista sekä viestiksi, että YK ei tule estämään sitä, Venäjä ja Kiina pitävät siitä huolen. [13]
Martti Ahtisaari väitti Venäjän voineen suostua al-Assadin vetäytymiseen helmikuussa 2012. Guardianin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan väite oli alemman tason toimijalta ja epäuskottava, eikä al-Assadin korvaaminen toisella olisi ratkaisu.[14]
Sairaaloiden pommittaminen
Venäjän 2015 käynnistämien laajojen ilmapommitusten tavoitteena oli toiseksi suurimman kaupungin Aleppon kapinallisten kukistaminen. Pommittamalla sairaaloita osoitettiin siviileille, että kapinallisten tukemisesta "peritään hirveä hinta". Unescon suojelukohteista kuulusta kaupungista tehtiin "rikki pommitettu inhimillisen kärsimyksen tyyssija". Silti yhdistyneet kapinallisjoukot mursivat saarron elokuussa 2016. Venäjä pommittaa myös Yhdysvaltojen tukemia kapinallisryhmiä.[15]
Venäjän tuki jihadisteille ja Assadille
Daily Beastin artikkeli kertoo, miten Venäjä lähettää tshetsheenijihadisteja Syyriaan ja Irakiin pyhään sotaan.[16]
Lähi-idän analyytikko Kyle Orton kirjoittaa, miten Venäjä tukee Assadia ja auttaa Daeshia (Isis) ja muita salafisteja loatakseen opposition mainetta. Samalla tavalla Venäjä nujersi Tshetshenian ekstremismin soluttamalla sen ja ajamalla sen äärimmäisyyksiin sekä auttamalla al-Qaidan ekstremistejä korvaamaan tshetsheeninationalistit. Venäjä auttaa Assadia esiintymään ainoana esteenä sille, että terroristit ottavat vallan ja suorittavat kansanmurhia.[17]
Vastaavaa strategiaa Venäjä on käyttänyt yli sata vuotta. 1960-luvulla ei Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Lähi-idässä suunnilleen kaikki vapautusliikkeet olivat Neuvostoliiton tukemia, Orton kirjoittaa, esimerkiksi Assadin Syyria, Saddamin Irak, ajatollahien Iran ja Egyptin sotilasjohto. PLO:sta tuli merkittävä vasta, kun Neuvostoliitto nosti sen johtoon KGB-mies Jasser Arafatin. Kun 1980-luvun lopulla sallittiin muut puolueet, KGB solutti ne ja teki "variksenpelätinpuolueita" tehdäkseen kommunistipuolueesta "järkevimmän vaihtoehdon".[17]
Ortonin mukaan vastaavasti Tshetshenian salafisti-jihadisteja johtanut Shamil Basajev ja hänen veljensä olivat GRU:n agentteja. He johtivat vuonna 1992 hyökkäystä Abhaasiaan ja karkottivat tästä Georgian maakunnasta Georgian joukot, minkä jälkeen Venäjän "rauhanturvajoukot" ottivat Abhaasian hallintaansa ja ovat siellä yhä (vastoin Georgian hallituksen tahtoa). Elokuussa 1999 Basajevin joukot hyökkäsivät Dagestaniin GRU:n aseilla. Sitten Basajevia syytettiin 300 ihmista tappaneista Moskovan kerrostalopommituksista, joita lukuisat analyytikot, journalistit ja kaksi FSB:n agenttia sanovat Venäjän hallituksen lavastamiksi. Hallitus tiesi niistä ennalta ja neljännestä yrityksestä FSB näyttää jääneen kiinni. Näillä verukkeilla pääministeri Putin käynnisti toisen Tshetshenian sodan 1.10.1999 ja sementoi diktatuurinsa.[17]
Al-Qaida -johtaja Aiman al-Zawahirin Venäjä pidätti joulukuussa 1996 ja vapautti toukokuussa 1997. Ortonin mukaan Venäjän väite, ettei se tunnistanut al-Zawahiria eikä avannut tämän tietokoneen viestejä, on naurettava. Jevgeni Novikovin mukaan al-Zawahiri sopi yhteistyöstä FSB:n kanssa. Samalla al-Zawahiri vaihtoi ideologiansa Egyptin sisäisestä vaikuttamisesta kansainvälisyyteen.[17]
Iran, Syyria, Hizbollah ja Hamas
Iranin turvallisuusneuvoston johtaja Saeed Jalili sanoi 7.8.2012 Syyrian televisiossa, että maa tukee al-Assadia eikä anna millään tavalla hajottaa Iranin, Syyrian, Hizbollahin ja Hamasin Israelin vastaista liittoa. [18]
Lapset hallituksen ihmiskilpinä
Helmikuussa 2012 satoja ihmisiä kuoli hallituksen pommittaessa Homsin kaupunkia, kansannousussa oli kuollut yhteensä jo yli 7500 ihmistä. Venäjä ja Kiina kaatoivat turvallisuusneuvostossa Arabiliiton suunnitelman, jossa vaadittiin presidentti al-Assadin eroa. [19]
YK:n mukaan hallituksen armeija käyttää lapsia taisteluissa ihmiskilpinä.[20]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 "Minä, Bashar", Suomen Kuvalehti 36/2013, toimittaja Katri Merikallio, 6.9.2013, sivut 12-13.
- ↑ "Obama on heikko", Suomen Kuvalehti 1/2015, sivu 9.
- ↑ Syyrian hallitus ei kaihda sotarikoksia Helsingin Sanomat. 27.2.2018.
- ↑ https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitukset/Syyrian-hallinto-ja-Ven%C3%A4j%C3%A4-k%C3%A4yv%C3%A4t-likaista-sotaa/1115463
- ↑ https://www.ksml.fi/paakirjoitus/Syyriassa-kaikki-rintamat-alkavat-olla-sekaisin/1115418
- ↑ Arabiliiton tarkkailijat matkasivat kuohuvaan Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 22.12.2011
- ↑ Arabiliiton tarkkailijat saapuivat Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 27.12.2011
- ↑ https://en.wikipedia.org/wiki/Ghouta_chemical_attack
- ↑ https://en.wikipedia.org/wiki/Destruction_of_Syria's_chemical_weapons
- ↑ 10,0 10,1 Putin Condemns Syria Violence but Warns against Interference, Ria Novosti, rian.ru 08/02/2012
- ↑ YK: Sotarikoksilla on Syyrian johdon siunaus, Hanna Vesala HS, Helsingin Sanomat 16.8.2012
- ↑ Jakautunut YK on voimaton Syyriassa, HS pääkirjoitus 2.2.2012
- ↑ Väärä viesti Genevestä, HS pääkirjoitus 2.7.2012
- ↑ http://www.theguardian.com/world/2015/sep/15/west-ignored-russian-offer-in-2012-to-have-syrias-assad-step-aside
- ↑ Syyrian epätoivo tiivistyy Aleppossa Helsingin Sanomat. 10.8.2016.
- ↑ Russia Is Sending Jihadis to Join ISIS, Daily Beast, 23.8.2015.
- ↑ 17,0 17,1 17,2 17,3 How Russia Manipulates Islamic Terrorism, Kyle Orton, Middle East analyst at Henry Jackson Society, 8.9.2015.
- ↑ Al-Assad lopetti kameroiden välttelyn, Helsingin Sanomat 8.8.2012, sivu B 4
- ↑ "Vuodessa useita tuhansia kuolleita", "Naisia ja lapsia murhattiin Syyriassa", HS 13.3.2012, sivu B1
- ↑ "Taistelut jatkuvat", Suomen Kuvalehti 24/2012, 15.6.2012, sivu 8. YK:n johdolla neuvoteltua tulitaukoa on rikottu melkein päivittäin koko kahden kuukauden ajan.
Aiheesta muualla
- Syyrian sisällissota (Wikipedia)
- Syyrian sisällissota (Englanniksi, sisältää mm. ajantasaisen kartan eri ryhmien hallitsemista alueista)
