Behavioristinen taloustiede
Behavioristinen taloustiede (behavioral economics) tutkii taloustieteen oletusten pitävyyttä tutkimalla psykologian keinoin ihmisten käyttäytymistä erinäisissä koetilanteissa. Tämä on tuottanut eräitä tarkennuksia, joilla on merkitystä joissain taloustieteen sovelluksissa.
Toisaalta behavioristista taloustiedettä käytetään usein vain verukkeena toimille, joiden syyt ovat muualla, esimerkiksi sille, että ihmisiltä ei veloiteta todellisia hintoja. [1]
Behavioral economics voi osoittaa, että sähkönkulutusta saadaan jokunen prosentti alas näyttämällä ihmisille naapurien alempia laskuja, mutta haitallisen asian haittaverottaminen johtaa suurempaan ja varmempaan laskuun. Poliitikot helposti välttelevät jälkimmäistä kiinnittämällä huomiota edelliseen. [1]
Sosialisti-taloustieteilijä Vernon L. Smith halusi todistaa behavioristisilla tutkimuksillaan, että vaikka täydellisen informaation ja riittävän monen toimijan markkinoilla tehokkuus on optimaalista, muissa olosuhteissa markkinatalouden tulos on paljon huonompi. Hänen Nobel-palkitut tutkimuksensa kuitenkin osoittivat päinvastaista, ja Smith vähitellen oppi kannattamaan tiukkaa omistusoikeuden suojaa, markkinoiden ulottamista yhä useampiin asioihin ja libertarismia. [2]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Behavioral economics - ammo for bullshitters, professor Will Wilkinson, Sep 4, 2011
- ↑ The Experimental Economist, Nick Gillespie & Michael W. Lynch, Reason, October 2002
