Bill of Rights
Bill of Rights 1689 on ihmisoikeudet ja parlamentarismin takaava Britannian "perustuslaki". Lain pääsisältöä ovat ihmisoikeudet, parlamentarismi ja vallan kolmijako-oppi.
Vuosien 1688-89 Mainio vallankumous ("Glorious Revolution") kopioi Hollannin liberaalin mallin Englantiin, kun Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III Oranialainen nousi maihin ja kukisti parlamentin tuella protestantteja vainonneen Jaakko II:n päätyen hallitsijaksi yhdessä vaimonsa, Jaakko II:n tyttären kanssa.
Samalla hyväksyttiin liberalismin isä John Locken ajatuksia myötäilevä, ihmisoikeudet ja parlamentarismin takaava Bill of Rights -laki, joka yhdessä Magna Cartan kanssa muodostaa Britannian "perustuslain".
Lain sisältö
- Hallitsija ei saa verottaa ilman parlamentin suostumusta. (vrt. Magna Carta)
- Hallitsija ei saa ylläpitää armeijaa rauhan aikana ilman parlamentin suostumusta.
- Hallitsija ei saa estää ihmisiä omistamasta aseita puolustaakseen itseään. (Jaakko II oli riistänyt tämän oikeuden protestanteilta.)
- "Julmat ja epätavalliset" ("cruel and unusual") rangaistukset ja ylisuuret vapautustakuut kielletään.
- Hallitsija ei saa puuttua lakiin. Hän ei voi toimia tuomarina eikä yksipuolisesti perustaa oikeusistuimia. (vrt. vallanjako-oppi)
- Kirkon tuomioistuimet eivät ole laillisia.
- Hallitsijaan voi vedota ilman rangaistuksen pelkoa
- Hallitsija ei saa puuttua parlamenttivaaleihin.
- Sananvapaus. Parlamentin käsittelyihin ei saa mikään oikeus tai muu parlamentin ulkopuolinen elin puuttua.
Laissa myös kiellettiin monia Jaakko II:n tekoja.
Lain vaikutukset
Laki johti vahvemmin perustuslailliseen monarkiaan. Se oli myös USA:n "Bill of Rightsin", YK:n ihmisoikeusjulistuksen (mm. artikla 5) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen esikuva.
Laki on yhä voimassa. Vuonna 1976 tapauksessa "Fitzgerald v. Muldoon and Others" tuomari esti Bill of Rightsin 1. artiklaan vedoten Uuden-Seelannin pääministeri Muldoonin ja (hallitsijaa edustavan) kuvernöörin lainsäätämistä edeltävän toimen.
