Isä
"Väärä isä" 4 %:lla?
Wikipedian siteeraaman survey-tutkimuksen (2005) mukaan tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että 0,8 - 30 % isäksi luulluista ei ole lapsen biologisia isiä (mediaani 3,7 %). Kun isyyttä on testattu vanhemmuusriidan vuoksi, luku oli 17 - 33 % (mediaani 27 %). Riski oli suurin naimattomilla, nuorilla vanhemmilla ja matalan sosio-ekonomisen statuksen vanhemmilla sekä eräissä kulttuurisissa ryhmissä.[1][2]
Platek ja Shackelford esittävät parhaiden tutkimusten (1994 - 2002) osoittavan, että arviolta 10 %:lla lapsista on eri isä kuin luullaan.[3]
Michael Gildingin mukaan parhaiden vuosina 1991 - 2009 julkaistujen tutkimusten perusteella arviolta 0,7 - 3 %:lla viime vuosikymmenten lapsista on eri isä kuin luullaan: USA:ssa 1 - 3 %, Britanniassa 1 %, Sveitsissä 0,7 % ja Ranskassa 2,8 %. Meksikossa luku oli 12 %, mikä selittynee kulttuurieroilla. Tosin äidit, jotka arvelevat isän olevan joku toinen, löytänevät verukkeita välttää tutkimukset, joten todelliset luvut voivat olla suurempia. [4]
Latinalaisessa kulttuurissa rakastajat ovat yleisiä ja mahdollisesti ehkäisyssäkin on eroja. Suomen poikkeuksellisen yhdenmukainen kulttuuri lienee lähempänä toista ääripäätä, joten tuo 1 % saattaa osua lähelle, ellei näissä parhaissakin tutkimuksissa tuo tutkimusten välttely ole yleistä. Toisaalta nykyään ehkäisy on tehokkaampaa, mutta tämä koskee myös parisuhteita, ja juuri intohimotilanteissa ehkäisy voi jäädä käyttämättä, joten ei ole selvää, onko kondomia käyttävien osalta riski noussut vai laskenut.
USA:n isyystestiklinikoilla väärä isyys todetaan 26 %:ssa tapauksia, joten niillä, jotka eivät hakeudu isyystesteihin, riski lienee vieläkin pienempi kuin sikäläinen 1 - 3 %. [4]
Usein puhutaan 30 %:sta. Luku on Elliot Philippin eräässä seminaarissa mainitsema julkaisematon "tahaton" sivutulos. Sen osanottajat olivat niin valikoituneita, että tulosta ei voi pitää luotettavana. [4]
Brittitutkimuksissa avioliitossa riski oli 0,3 - 0,6 %, avoliitossa 1,1 - 2,7 % ja muilla 2,3 - 8,1 %. Vuodesta 1990 vuoteen 2000 riski nousi polyandrian ja aviottomien lasten lisääntyessä. [4]
Eläimillä
Sosiaalisesti yksiavioisilla linnuilla keskimäärin 10 - 15 % jälkeläisistä on muun kuin "isän". Joillain lajeilla luku oli vain 1 - 3 %, joillain 50 %. [3]
Isän rooli
95 - 97 %:lla nisäkkäistä isät investoivat jälkeläisiinsä vähän tai eivät lainkaan (ruokkimista, hoivaa ym.). Tätä selitetään epävarmuudella isyydestä. Simpanssiuroksen investointi lapseensa on suhteessa siihen, miten vahvasti hänellä oli yksinoikeus tämän äitiin. [3]
Se, että ihmisisät investoivat enemmän, selitetään usein ihmislapsen poikkeuksellisen pitkäaikaisella avuttomuudella. Tämä tuottaa ihmisisille mustasukkaista käytöstä ja pyrkimystä estää kumppaninsa seksi muiden kanssa.[3]
Viitteet
- ↑ http://en.wikipedia.org/wiki/Paternity_fraud
- ↑ Bellis MA, Hughes K, Hughes S, Ashton JR (September 2005). "Measuring paternal discrepancy and its public health consequences". J Epidemiol Community Health 59 (9): 749–54. doi:. PMID 16100312. PMC:1733152.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 Female infidelity and paternal uncertainty: evolutionary perspectives on male anti-cuckoldry tactics, Steven M. Platek,Todd Kennedy Shackelford, Cambridge University Press, 2006, 248 sivua, sivut 4-7 ja 37
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 The fatherhood myth, Michael Gilding, Inside Story, 26 July 2011
