Itsemääräämisoikeus

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeuksien ja yksilönvapauden perusasioita. ("self-determination" ja "personal autonomy" viittaavat usein eri asioihin)

Liberalismiin kuuluu periaatteessa täysi itsemääräämisoikeus: ihminen saa päättää omasta ruumiistaan ja elämästään niin kauan kuin ei käytä sitä muiden vahingoittamiseen. Käytännössä eri liberaalit ovat tulkinneet tämän alan suppeammin tai laajemmin, esimerkiksi enemmistö rajoittaisi itsemääräämisoikeutta kohtuullisella verotuksella, vaikka vero onkin "sakko" niille ihmisille, jotka valitsevat työskennellä "talouden" piirissä, verrattuna omavaraistalouden valitseviin, ja tällainen valinnasta sakottaminen rajoittaa itsemääräämisoikeutta. Lisäksi liberaaliksi kutsutuista enemmistö rajoittaisi muutenkin hieman itsemääräämisoikeutta. Libertarismi kannattaa täyttä ja laajaa itsemääräämisoikeutta.

Itsemääräämisoikeudelle ei ole kiistatonta määritelmää. Sanaa myös käytetään monessa eri merkityksessä.

Valtion itsemääräämisoikeus

Valtion itsemääräämisoikeus on eri asia. Moni liberaali kannattaa sitä keinona rauhan ylläpitämiseen, usein sillä poikkeuksella, että jos valtio rikkoo kansalaistensa tai muiden ihmisoikeuksia räikeästi, nämä saavat tehdä vastarintaa ja muut saavat auttaa heitä kohtuullisessa suhteessa ihmisoikeusrikkomusten räikeyteen. Liberaalien mielestä jonkin kansan tai valtion jäsenyys ei periaatteessa saisi heikentää yksilön itsemääräämisoikeutta.

Itsemääräämisoikeus tulkitaan toisinaan[1] tarkoittamaan sitä, että mikä tahansa ihmisryhmä saa halutessaan hallita itse itseään. Tässä kuitenkin yleensä oletetaan ryhmien olevan suuria, kokonaisia kansoja. Anarkokapitalismi sallii täydellisen separatismioikeuden, jopa yhden ainoan ihmisen ryhmälle, ja sallii ryhmän hallitsevan omistamaansa maa-aluetta ja omaisuuttaan kuten omaa kehoaan. Muissa anarkismin muodoissa tuollaisen ryhmän hallitsemisen piirin rajat ovat epämääräisemmät.

Esimerkkejä

Freedom House käyttää mm. seuraavia kriteerejä mitatessaan kansalaisoikeuksia eri maissa: [2][3]

Yksilön itsemääräämisoikeus:

  • tuomitaanko vaimon raiskauksesta tai hakkaamisesta
  • sorretaanko naisia perintölaeissa tai huoltajuus- ja avioerolaeissa
  • onko puolison valinta vapaata ja lapsiavioliitot kiellettyjä
  • rajoittaako valtio ulkomaanmatkoja
  • saavatko ihmiset riittävän vapaasti ostaa ja myydä maata ja muuta omaisuutta sekä perustaa yrityksiä ja valita työpaikkansa
  • kontrolloiko valtio taloutta vahvasti esimerkiksi omistamalla paljon yrityksiä, sääntelemällä hintoja tai asettamalla tuotantokiintiöitä
  • estetäänkö jotain etnistä ryhmää tekemästä tiettyjä töitä
  • onko maassa pakkotyötä
  • tukeeko valtio laajalti uskonnollista, etnistä tai kulttuurista propagandaa (indoktrinaatiota). [2]

Muita esimerkkejä (ei kaikilta osin välttämättä Freedom Housen kriteerejä):

  • Asevelvollisuus ja muu orjuus rikkovat itsemääräämisoikeutta.
  • Väkivalta rikkoo itsemääräämisoikeutta.
  • Eutanasia: sallitaan ihmisen päättää itse ruumiistaan.
  • Ympärileikkaus rikkoo ihmisen oikeutta päättää omasta ruumiistaan, ellei kyseessä ole suostuvainen aikuinen tai muuten riittävän ei-holhouksenalainen nuori.

Viitteet

  1. The rules of secession, The Economist, Jan 27th 2000
  2. 2,0 2,1 Freedom House: Methodology, 2008 Edition (luettu 15.10.2009)
  3. Freedom in the World 2008: Subscores, 2008 Edition (luettu 15.10.2009)

Katso myös

Aiheesta muualla