Väkivalta

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Nyt on Suomen historian väkivallattomin aika lukuun ottamatta jaksoa 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin[1] (jolloin alkoholinkäyttö oli murto-osa nykyisestä). Nyt taas lähestytään 50-luvun lukuja.[2] Valtaosa tekijöistä on humalassa, syrjäytyneitä ja miehiä.[2]

Suomen lipun polttaminen on väkivaltaa

Vihapuhetutkija Tuija Saresman (JyU) mukaan Suomen lipun polttaminen on "hyvin väkivaltainen teko", siinä häpäistään vahvan symboliarvon omaava esine. Myös Pride-lipun tuhoaminen on hänestä vakavaa.[3]

Joukkosurmat

Ks. Joukkomurha

  • Koulusurma (mm. Pekka-Eric Auvisen ideologia oli linkolalaisen kansallissosialistis-antikapitalistinen)
  • Norjan Utøyan joukkosurmaaja Anders Behring Breivikin mukaan libertarismi on täysin ristiriidassa hänen konservatisminsa kanssa. Breivik myös vastustaa globaalia kapitalismia, vaatii kaikkien ylikansallisten yritysten kansallistamista valtion haltuun sekä vihaa yli kaiken sekä vapaan markkinatalouden ja vapaakaupan kannattajia että "kulttuurimarxilaisia". [4]
  • Daytonissa 9 ihmistä ampunut mies kannatti Antifaa, sosialismia ja äärivasemmistolaista ideologiaa sekä harrasti väkivaltafantasioita. Hän ehti ampua rynnäkkökiväärillään vain 30 sekuntia ennen kuin poliisit ampuivat hänet.[5]

Perhesurmat

Perhesurmat ovat Suomessa yleensä naisten tekemiä (1994-2007). Perheensä surmannut isä oli usein "hauras ihminen", altis persoonallisuushäiriöille ja masennukselle; usein taustalla oli traumattisia väkivaltakokemuksia ja alkoholismia, ja 70 %:lla diagnosoitiin persoonallisuushäiriö. Perhesurman tehnyt nainen kärsi usein psykoosi- ja masennussairauksista, esimerkiksi kärsivinä ajattelivat sitten lastensakin olemaan liian heikkoja tai kärsiviä jäämään elämään. Joskus naisilla oli taustalla parisuhde- tai perheväkivaltaongelmia. [6]

Vuosina 2003 - 2012 Suomessa tehtiin 35 perhe- ja lapsensurmaa. Kuolleista seitsemän oli puolisoita ja 48 lapsia. Tekijöistä 24 oli äitejä ja 11 isiä. Viestimet eivät ole kertoneet, että tekijä on yleensä nainen. [7]

Suomessa työttömät miesalkoholistit tappavat

"Henkirikollisuuden taso on Suomessa Euroopan unionin kuudenneksi korkein ja keskimääräistä korkeampi myös kaikki Euroopan maat huomioiden. Rikollisuustason korkeus selittyy suurelta osin keski-ikäisten työttömien miesalkoholistien poikkeuksellisen korkealla rikollisuustasolla. Muiden sosioekonomisten ryhmien henkirikollisuus ei Suomessa tasoltaan juurikaan eroa muiden läntisen Euroopan maiden tilanteesta."[8]

Vähemmän älykkäät käyttäytyvät useammin väkivaltaisesti ja antisosiaalisesti. Tätä ei voi selittää pois sosio-ekonomisella asemalla, etnisyydellä ja vanhempien ominaisuuksilla, ja veljien yhteiset tekijätkin selittivät vai pienen osan tästä efektistä.[9]

Tekijöistä naisia 13 %, uhreista 30 %

Vuosina 2000 - 2009 uhreista 70,1 % oli miehiä, 29,9 % naisia (3,3 ja 1,3 / 100 000 as.). Miesten osuus on ollut 70 %:n luokkaa 1950-luvulta asti ja 1700-luvun loppupuolella, siinä välissä 80 - 90 %. Naisten osuus tuomituista oli 2000-luvulla 13 % (0,7 / 100 000 as.), 1960-luvulla 5 % (0,2), ja nousu on jatkunut 1940-luvulta asti. Viime vuosisatojen minimi oli 3 % (0,5) 1920-luvulla. [8]

Suomessa tapetaan vuosittain noin 1 nainen 100 000 asukasta kohden eli 30 % surmatuista, ja parisuhdekumppanin surmaama nainen on toiseksi yleisin henkirikos (18 %). Naisuhreista 72 % oli vailla työpaikkaa; pitkäaikaistyöttömillä riski oli suurin. Päihdeongelmat ovat yleisiä sekä uhreilla että tekijöillä.[10]

Suomi on maailman turvallisimpia maita naisille (4.), kertoi Georgetownin yliopiston Women, Peace and Security (GIWPS) -indeksi vuonna 2023.[11]

Tuttavan surmaama mies

Yleisin uhri oli tuttavan tai ystävän surmaama mies (46 %), sitten parisuhdekumppanin surmaama nainen (18 %) ja uhrille ennalta tuntemattoman surmaama mies (10 %). Vuonna 2010 tapahtui 117 uhrin kuolemaan johtanutta tahallista väkivaltarikosta (2,2 / 100 000 as.) kuten myös 2010. 1975 - 2000 taso oli noin 3 / 100 000 as. Osapuolista ainakin toinen oli humalassa 83 %:ssa tapauksia (69 %:ssa kaikki). Tekijämiehistä 56 % oli tuomittu pahoinpitelyrikoksesta edellisten kymmenen vuoden aikana. [8]

Miehen keskirangaistus taposta oli 9 v. 5 kk, naisen 8 v. 8 kk. [8]

Itsemurha

Itsemurhien määrän viime aikojen huippu Suomessa oli 1512 vuonna 1990. 2000-luvun alkuvuosina itsemurhia oli enää noin tuhat vuodessa. Vuonna 2004 miesten itsemurhia oli 31,7 ja naisten 9,4 sataatuhatta asukasta kohden (miesten osuus 77 %), 10-24-vuotiaiden luvut olivat 33,1 ja 9,7 (miehiä/poikia 78 %). Itsemurhayrityksiä arvellaan olevan 10-15-kertainen määrä itsemurhiin nähden. Naisilla on (kansainvälisesti?) enemmän yrityksiä, mutta ne tulkitaan helposti pelkiksi huomionhaun yrityksiksi. Miehet käyttävät usein aggressiivisempia itsemurhamenetelmiä ja kuolevat naisia useammin itsemurhayrityksissä. [12]

Miehiä surmataan ja pahoinpidellään enemmän

Törkeän pahoinpitelyn uhreista oli vuonna 2019 miehiä 64 % (231), naisia 16 % (56) ja 20 % etunimen perusteella epävarmoja tapauksia.[13] Miehiä oli siis yli nelinkertainen määrä uhreina, vaikka miehillä on tutkitusti korkeampi ilmoituskynnys.

Maailmassa jonkinlaisen väkivallan kohteeksi elinaikanaan on joutunut kolmannes naisista[14] ja useimmat miehet.

YK:n mukaan (UNODC) 79 % henkirikosten uhreista on miehiä, enemmistö 193:ssa 202 tutkitusta maasta. Näistä yhdeksästä muusta maasta kahdessa tilanne oli tasan ja kahdessa vain yksi nainen surmattu. [15][16]

Vuosina 1980-2008 Yhdysvalloissa 77 % henkirikosten uhreista oli miehiä,[17] samoin vuosina 1976-1987.[18] Naisten osuus murhaajista oli vain 15 % ja he surmasivat yleensä (60 %) perheenjäseniä tai läheisiä tuttavia.[18] Kanadassa miesten riski joutua murhan tai murhayrityksen kohteeksi oli 3,5-kertainen, vakavasta pahoinpitelyn uhriksi kaksinkertainen.[19] Jälkimmäinen kerroin ehkä olisi moninkertainen ilman miesten korkeampaa ilmoituskynnystä.

Parisuhde- ja seksuaaliväkivalta

Miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa käsitellään kaikissa yhteiskunnissa toisin kuin naisiin kohdistuvaa, ja edes kansainvälinen laki ei välttämättä tunnusta sitä.[20][21][22][23]

CDC:n kansallisessa parisuhde- ja seksuaaliväkivaltatutkimuksessa 2010 Yhdysvalloissa uhreista 53 % oli miehiä, 5,4 miljoonaa, mutta vakavan väkivallan uhreista vain 40 %. Naisten luvut ovat laskussa ja miesten nousussa. Illinoisin yliopiston psykologi Karla Ivankovichin mukaan ongelma on siinä, että yhteiskunta ei tue kieltoa lyödä miehiä. Ivankovichin mukaan naiset pahoinpitelevät sekä fyysisesti että henkisesti, nöydyyttämällä, ahdistelemalla ja mitätöimällä. [24]

Britanniassa yli 40 % perheväkivallan uhreista on miehiä. Kumppaninsa vakavan voimankäytön kohteeksi joutuneista 49 % oli miehiä 2006-2007. Turvakoteja oli naisille tarjolla yli 100 kertaa enemmän kuin miehille. [25]

Yhdysvalloissa naiset tekevät yli 40 % puolisoiden murhista.[26]

Ks. Parisuhdeväkivalta

Sodat

Vuonna 2000 sotien uhreista yli ¾ oli miehiä, selvä enemmistö kaikissa ikäluokissa, etenkin 15-44-vuotiaissa. [27]

Toisaalta sodan jälkeen kuolee enemmän naisia, osittain siksi, että miehet ovat jo kuolleet tai paenneet mutta myös mm. hygienian ja ravinnon huononemisen vuoksi sekä siksi, että vanhat ovat usein naisia. Erään arvion mukaan tämä kuolleisuus tasaisi yli puolet kuolleisuuserosta.

Joukkosurmat

Rakenteellisessa väkivallassa kuten sodissa ja kansanmurhissa miehet ja pojat usein erotetaan musita ja surmataan.[28] Kosovon sodassa joukkosurmien siviiliuhreista arviolta yli 90 % oli miespuolisia.[28] Stalinin “puhdistuksetkin” kohdistuivat lähinnä miehiin.[29]

Joukkosurmat, kansanmurhat ja lievempi väkivalta ovat kohdistuneet ja kohdistuvat yhä lähinnä siviilimiehiin ja -poikiin.[30] Ihmisoikeusjärjestö Gendercide Watch on dokumentoinut useita miehiin ja poikiin kohdistettuja kansanmurhia: Al-Anfal-kampanja,[31] (Iraqi Kurdistan), 1988 - Armenian kansanmurha[32] (1915–17) - Ruanda,[33] 1994. Myös pakko-ottoa armeijaan pidetään väkivaltana miehiä kohtaan.[34]


Seksuaalinen väkivalta

Vuosisadan alussa miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa raportoitiin yli 25 konfliktimaasta. Esimerkiksi Kongon miespakolaisista yli kolmannes oli kohdannut seksuaalista väkivaltaa. Silti järjestöt ovat usein haluttomia auttamaan miesuhreja. [35]

Aseellisissa konflikteissa miehiin kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa osana psykologista sodankäyntiä vihollisen demoralisoimiseksi.[36] Käytäntö on vallinnut jo muinaisessa Persiassa ja ristiretkillä.[37] Kastraatio on käytetty kidutuskeino, joka myös vie mieheltä statuksen.[37] Kansainvälinen rikoslaki ei tunnista miehiin kohdistuvaa sukupuolista seksuaalista väkivaltaa erillisenä rikoksena.[38] Vaikenemisen kulttuuri asian ympärillä jättää miehet usein ilman tukea.[39]

UNHCR:n raportin mukaan seksuaalinen ja sukupuolinen väkivalta (SGBV) “miehiä ja poikia kohtaan mainitaan yleensä raporttien alaviitteissä".[40] Erään tutkimuksen mukaan alle 3 % järjestöistä, jotka käsittelevät sotaraiskauksia, tarjoavat palveluja miesuhrelle tai edes mainitsevat miehiä.[21][23][41] Vuonna 1990 todettiin, ettei englannin kielessä edes ole käsitteitä ja ilmauksia, jotka kuvaisivat täsmällisesti miehen raiskaamista.[42]

Maailman ensimmäinen raiskausten miesuhrien klinikka avattiin Ruotsissa syksyllä 2015.[43]

Viitteet

  1. ↑ "Suomalaiset surmaavat vähemmän", HS 1.7.2012, sivu A3. Optulan erikoistutkija Martti Lehden ilmoittamana tieto.
  2. ↑ 2,0 2,1 "Lintukotoa kohti, kaikesta huolimatta", HS 17.2012, sivu A6
  3. ↑ Kysely: Lähes kaikki Suomen pride-tapahtumien järjestäjät ovat kohdanneet häirintää ja ilkivaltaa Helsingin Sanomat. 17.6.2022.
  4. ↑ Was Breivik inspired by Libertarianism?, HACER Latin American News, Johan Norberg, JULY 27, 2011
  5. ↑ Ohiossa yhdeksän ihmistä surmannut kannatti ääri­vasemmistolaista ideologiaa ja kärsi mielenterveys­ongelmista Helsingin Sanomat. 6.8.2019.
  6. ↑ Perheen surmannut mies usein hauras ihminen, MTV3.fi, huhtikuu 2012
  7. ↑ Valtaosa perhesurmista äitien tekemiä, Kaleva 20.9.2012
  8. ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2011 (Tiivistelmä ja Taulukko 2 sivulla 6) Verkkokatsauksia 23/2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
  9. ↑ Thomas Frisell, Yudi Pawitan ja Niklas Långström: Is the Association between General Cognitive Ability and Violent Crime Caused by Family-Level Confounders?. Plos One, 24.7.2012, 7. vsk, nro 7. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1371/journal.pone.0041783}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2011 (Tiivistelmä, Taulukko 2 sivulla 6, sivu 19, 21) Verkkokatsauksia 23/2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
  11. ↑ Most Dangerous Countries for Women 2024 2024. World Population Review.
  12. ↑ Nuorten itsemurhat Suomessa, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2007. Tuula Uusitalo. Sivut 5-7. Vuosi 2005 oli poikkeuksellinen (s. 7), vuonna 1993 poikien osuus oli 91 % ja vuonna 2005 vain 66 % (s. 6).
  13. ↑ Syyttäjän teonkuvausaineisto – törkeät pahoinpitelyt, raiskaukset ja törkeät petokset (Taulukko 2.5 sivu 15) 2020. Tilastokeskus.
  14. ↑ 100 Women 2015: Social media 'fuels gender violence, BBC News, 26 November 2015, Sources: WHO, APCN, Intel and Pew Research Center
  15. ↑ https://www.unodc.org/unodc/en/press/releases/2014/April/some-437000-people-murdered-worldwide-in-2012-according-to-new-unodc-study.html
  16. ↑ UNDOC Homicide Statistics 2013 used tables: Homicide counts and rates & Percentage of male and female homicide victims Retrieved May-31-2014
  17. ↑ "Homicide Trends in the United States, 1980-2008" United States Department of Justice (2010)
  18. ↑ 18,0 18,1 Men, women, and murder: gender-specific differences in rates of fatal violence and victimization. Kellermann AL, Mercy JA, J Trauma. 1992 Jul;33(1):1-5.
  19. ↑ Rates of victims of police-reported violent crime by age group, Canada, 2008 Retrieved May-31-2014
  20. ↑ Lewis, Dustin (2009). Unrecognized Victims: Sexual Violence Against Men in Conflict Settings Under International Law. Harvard Law School Program on International Law and Armed Conflict (PILAC).
  21. ↑ 21,0 21,1 "Male-on-Male Sexual Violence in Wartime: Human Rights' Last Taboo?" . Paper presented to the Annual Convention of the International Studies Association (ISA), New Orleans, LA, 23–27 March 2002. WebCite. 
  22. ↑ (2001) The Impact of Armed Conflict on Women and Girls, A Consultative Meeting on Mainstreaming Gender in Areas of Conflict and Reconstruction. Bratislava: United Nations, 64. 
  23. ↑ 23,0 23,1 "Male Rape and Human Rights" (February 2009). Hastings Law Journal 60 (3): 605–647. 
  24. ↑ The Number of Male Domestic Abuse Victims Is Shockingly High — So Why Don’t We Hear About Them? Jenna Birch, Yahoo Health, October 26, 2015.
  25. ↑ http://www.theguardian.com/society/2010/sep/05/men-victims-domestic-violence More than 40% of domestic violence victims are male, report reveals], The Guardian, Sunday 5 September 2010. “Data from Home Office statistical bulletins and the British Crime Survey”
  26. ↑ >Our attitude to violence against men is out of date, The Telegraph, 09 Apr 2014.
  27. ↑ Armed conflict as a public health problem, C J L Murray, G King, A D Lopez, N Tomijima, E G Krug, British Medical Journal 324(7333): 346-349, doi:10.1136/bmj.324.7333.346 abstract
  28. ↑ 28,0 28,1 Jones, Adam Gendercide and Genocide. Journal of Genocide Research, 2: 2 (June 2000), pp. 185-211. DOI:10.1080/713677599
  29. ↑ Jones, Adam (2000). Journal of Genocide Research, 2: 2, p. 188.
  30. ↑ Human Security Report 2005: War and Peace in the 21st Century, p. 111.
  31. ↑ Case Study: The Anfal Campaign (Iraqi Kurdistan), 1988. Gendercide Watch.
  32. ↑ Case Study: The Armenian Genocide,1915-17. Gendercide Watch.
  33. ↑ Case Study: Genocide in Rwanda, 1994. Gendercide Watch.
  34. ↑ Carpenter, R. Charli (2006). "Recognizing Gender-Based Violence Against Civilian Men and Boys in Conflict Situations". Security Dialogue 37 (1): 83–103. doi:10.1177/0967010606064139. Viitattu 2015-03-02. 
  35. ↑ Male gender-based violence: a silent crisis, Veronique Barbelet, Overseas Development Institute (ODI), 23 June 2014,
  36. ↑ Will Storr. The rape of men: the darkest secret of war. the Guardian.
  37. ↑ 37,0 37,1 Sivakumaran, Sandesh (2007). Sexual Violence Against Men in Armed Conflict. School of Law, University of Nottingham.
  38. ↑ The invisibility of gender violence in International Criminal Law - addressing sexual violence against men and women in conflict. TransConflict (February 18, 2015). Luettu February 18, 2015.
  39. ↑ HEALTH: Rape as a "weapon of war" against men. Irin News (2011).
  40. ↑ Malline:Cite press release
  41. ↑ Rape as a Weapon of War: Men Suffer, Too. TIME (August 3, 2011). Luettu August 3, 2011.
  42. ↑ Richie McMullen (September 1990). Male rape: breaking the silence on the last taboo. GMP, 83. ISBN 978-0-85449-126-1. 
  43. ↑ http://www.independent.co.uk/news/world/europe/sweden-just-opened-an-emergency-centre-for-male-rape-victims-a6697641.html

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Väkivalta&oldid=14920”