Poliittinen väkivalta

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Poliittinen väkivalta

Poliitikkoihin kohdistuva väkivalta Suomessa

Tunnetuimpia ovat Bobrikovin (1904) ja Heikki Ritavuoren (1922, Edistyspuolue) ampumiset[1] sekä porvaripoliitikkojen surmaaminen vuoden 1918 vallankaappauksessa; ks. Vapaussota.

7.6.2014 anarkisti Suvi Auvinen kirjoitti: "Jos jotain leikataan niin Stubbilta pää!"[2][3][4] Pari kuukautta aiemmin mielenosoittajat kirjoittivat kylttiinsä saman kokoomuksen edellisestä puheenjohtajasta, jonka kaulalla oli viidakkoveitsen kuva. Kun Auvinen julkaisi saman tekstin Uuden Suomen blogissaan, teksti poistettiin. Viikkoa myöhemmin teksti näkyi anarkistien ja vasemmiston mielenosoituksessa kokoomuksen puoluekokouksessa, jossa Stubb valittiin puheenjohtajaksi ja kansanedustaja pahoinpideltiin.[4][5]

Syksyllä 2014 anarkistit ilmoittivat kivittäneensä perussuomalaisten vaalitoimiston ikkunat sirpaleiksi. 30.11.2014 HS julkaisi laajan artikkelin, jossa Suvi Auvinen kehotti sortajia pelkäämään anarkisteja, vaikka hän itse ei ehkä ampuisi "juuri ketään". Puoluetoimistojen ikkunoiden rikkomiset ja poliisiautojen polttamiset ovat Auvisen mukaan hyökkäys poliittista vihollista vastaan. Jutun julkaisuyönä Auvisen mainitseman perussuomalaisten puoluetoimiston ikkunat oli taas rikottu. Auvinen puolusti itsenäisyyspäivän mellakan jälkeenkin rikkomisia sillä, että anarkisteja ei muuten kuunnella. Alkuvuona 2015 perussuomalaisten vaalitoimistoon kohdistettiin neljästi ilkivaltaa ja elokuussa Stubbin koti-ikkunat rikottiin perheen nukkuessa kivillä ja ilmakiväärillä ampumalla, mutta teko ei ollut poliittinen.[4][6][7]

Vuonna 1992 valtiovarainministeri Iiro Viinasen koti joutui pommiuhan kohteeksi. Syksyllä 2012 mies avasi veitsikäärön pääministeri Jyrki Kataisen lähellä, mutta turvamiehet taltuttivat miehen.[8]

Perussuomalaisten toimisto joutui toistuvasti hyökkäyksen kohteeksi syksyllä 2014. Heinäkuussa 2013 sisäministeri Päivi Räsänen (kd) kertoi kotinsa joutuneen ilkivallan kohteeksi.[8]

Muu poliittinen väkivalta Suomessa

Lapuan liikkeen vaikutuspiirissä kuoli kolme ihmistä. Suomen kommunistit tappoivat Suomessa samoihin aikoihin enemmän ihmisiä, myös työväestöä.

Viime vuosina anarkososialistit ovat kadulla hyökänneet kansallissosialistien ja poliisien kimppuun ja kansallissosialistit anarkososialistien ja kokoomuslaisten. Anarkososialistit myös pelottelivat muslimien LGBTIQ-sortoa vastustaneen transnaisen pois avoimesta LGBTIQ-mielenosoituksesta uhkailemalla naista väkivallalla.

Terrorismitutkija Leena Malkin mukaan olisi parempi puhua maahanmuuttovastaisista tai radikaalinationalisteista kun äärioikeistosta ja vasemmistoanarkisteista tai antifasisteista kuin äärivasemmistosta. Kummassakin ryhmässä on väkivaltaa hyväksyvää puhetta mutta jälkimmäisessä ei yhtä laajasti Suomessa.[9]

Suomen sisällissota (vapaussota)

"Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä." Punaisten "Kouvolan-Kymenlaakson ja Toijalan seudun ns. terrorikeskuksissa. Niissä teloitettiin kaikkiaan 300–350 uhria" Tammi-helmikuussa 1918 punaiset surmasivat 700 ja valkoiset 350 siviiliä. Huhtikuussa kuitenkin valkoiset olivat valloittaneet jo suurimman osan maata, ja voittajina he olivat teloittava osapuoli. Myöhemmät tuomiot laskien uhreja oli 7 000 - 10 000. Jos punaiset olisivat voittaneet, he olisivat surmanneet hyvin paljon enemmän sodan alusta loppuun ja sen jälkeen. Maissa, joissa punaiset voittivat luvut olivat tyypillisesti suunnattoman paljon suurempia.

  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Suinulan_veril%C3%B6yly 31.1.2015, vaikka antautujille oli luvattu vahingoittumattomuus.
  • "1.2. 10 vangin murha Vihdistä Nummelaan johtavan tien varrella, Ojakkalan tienhaarassa. Murhattujen joukossa oli mm. eteläpohjalainen ylipoliisikonstaapeli, joka tammikuisen vangitsemisensa hetkellä oli virantoimituksessa."
  • "2.2. vankiryhmän ampumateloitus Nummelassa."
  • "6.2. 11 valkoisen teloitus Porin Lyseon sisäpihalla eli ns. Porin lyseon joukkomurha"
  • https://fi.wikipedia.org/wiki/Mommilan_veriteot 7.11.1917, myös myöhempi presidentti, tuomari Risto Ryti vaimoineen ja muita siviilejä yritettiin surmata.

jne. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota#Poliittinen_terrori

"Äärioikeistolainen" väkivalta on yleensä äärivasemmistolaista

EUROPOLin raportin mukaan vuonna 2019 eniten terrori-iskuja (57) tekivät etnonationalistit ja separatistit, toiseksi eniten vasemmistolaiset (26), sitten jihadistit (21), oikeistolaiset (6), yhdenasianliikkeet (3) ja muut (6). Kahtena edelisenä vuonna suuruusluokat olivat samat ensimmäistä ryhmä lukuun ottamatta. Siitä nimettiin PKK, IRA-sirpaleryhmät (DR), ETA, jonka ase- ja räjähdekätköjä löydettiin, Korsikan sirpaleryhmät ja Tamilitiikerit.[10]

Näistä "nationalisteista ja separatisteista" ainakin PKK, ETA ja Tamilitiikerit ovat julkisesti sosialistisia.[11][12][13][14] Myös ainakin osa Korsikan ja IRA:n sirpaleryhmistä on avoimesti vasemmistolaisia. Silti nationalistit usein lasketaan oikeistoon, samoin islamilainen antisemitismi.

Samoin äärioikeistoon luettu Suomen vastarintaliike ilmoitti olevansa "vasemmistolainen" ja "sosialistinen".

USA

The Guardianissa ACLED:n tutkimusjohtaja Roudabeh Kishi sanoi, että poliisin useammin vasemmistoprotesteihin kohdistamat voimatoimet eivät johdu pelkästään siitä, että vasemmiston mielenosoittajat ovat väkivaltaisempia.[15]

Saksa

Berliinissä poliittiset väkivaltarikokset ovat yleensä vasemmistolaisten tekemiä. Vuosina 2009-2013 niitä tunnetaan 1523, joista 873 epäiltyä on tunnistettu. Näistä 84 % oli miehiä ja 72 % 18-29-vuotiaita. Epäillyistä 40 prosentilla oli ennestään rikollistausta. Useimmat hyökkäykset olivat tapahtuneet mielenosoituksissa. Henkilörikosten uhreista 80 % oli poliiseja ja 15 % “oikeistoaktivisteja”. Vuosina 2009-2013 nämä vasemmistolaiset yrittivät 11 murhaa.[16][17]

Viitteet

  1. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/a1305609039082
  2. ↑ Vappu Kaarenoja: ”Suvi Auvinen” (SK 42/2016, sivut 52-56) Suomen Kuvalehti. .
  3. ↑ Anarkisti: Jos jotain leikataan, niin Stubbilta pää Verkkouutiset. 07.06.2014.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 ”Jos jotain leikataan niin Stubbilta pää” – kuka kiihottaa suomalaisia väkivaltaan? Suomen Uutiset. 19.8.2015.
  5. ↑ Kokoomuksen kansanedustaja pahoinpideltiin Lahdessa Iltalehti. 14.6.2014.
  6. ↑ Sortoa, narsisteja ja tuleva romahdus – näin anarkistit näkevät maailman Helsingin Sanomat. 30.11.2014.
  7. ↑ Stubbin ikkunoiden ammuskelijalle puoli vuotta ehdollista vankeutta Yle Uutiset. 22.9.2016.
  8. ↑ 8,0 8,1 http://www.hs.fi/kotimaa/a1439870284457
  9. ↑ Terrorismista kirjan tehnyt tutkija Leena Malkki: Suomessa hyväksyntää poliittiselle väkivallalle on erityisesti äärioikeistossa Helsingin Sanomat. 13.10.2020.
  10. ↑ EUROPEAN UNION TERRORISM SITUATION AND TREND REPORT (TE-SAT) 2020 (sivut 11 ja 15-18) 23.6.2020. Europol.
  11. ↑ (2013) Understanding Turkey's Kurdish Question. Lexington Books, 90. ISBN 9780739184035. 
  12. ↑ (2016) The PKK-Kurdistan Workers' Party's Regional Politics: During and After the Cold War. Springer, 96. ISBN 978-3319422190. 
  13. ↑ Sullivan, John (1988). ETA and Basque nationalism: The Fight for Euskadi. London: Taylor and Francis, 128–9. ISBN 9780415003667. 
  14. ↑ Niels Terpstra & Georg Frerks: Rebel Governance and Legitimacy: Understanding the Impact of Rebel Legitimation on Civilian Compliance with the LTTE Rule. (sivu 297) Civil Wars, 20.11.2017, 19. vsk, nro 3, s. 279-307. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1080/13698249.2017.1393265}}||]}}].
  15. ↑ US police three times as likely to use force against leftwing protesters, data finds The Guardian. 14.1.2021.
  16. ↑ 92 Prozent der Linksradikalen wohnen noch bei Mutti Bild. 22.1.2016.
  17. ↑ 92% of left-wing activists live with their parents and one in three is unemployed, study of Berlin protesters finds Daily Mail. 8.2.2017.

Katso myös

  • Vasemmiston väkivalta
  • Pohjoismainen vastarintaliike myöntää olevansa vasemmistolainen ja sosialistinen; yleensäkin kansallissosialistit olivat: jyrkkiä antikapitalisteja, markkinatalouden vastustajia ja hyvinvointivaltion kannattajia.
  • Terrorismi on ollut pitkälti vasemmistolaista, usein Neuvostoliiton rahoittamaa, etenkin kylmän sodan aikaisessa Euroopassa.
  • Antifasismi tarkoittaa nykyään väkivaltaisia vasemmistofasisteja, jotka pahoinpitelevät, tuhopolttavat ja murhaavat ihmisiä näiden poliittisten mielipiteiden vuosi, jopa keskustalaisten.

Sivun "Valtio" sisältö

Valtiot murhasivat 1900-luvulla 262 miljoonaa ihmistä, vaikka valtioiden keskinäisissä sodissaan tappamia ihmisiä ei laskettaisi. Mukana luvussa ovat myös kolonialismin sekä Maon "Suuren harppauksen" ja "kulttuurivallankumouksen" tapattamat ihmiset. [1][2][3].

Suurimpia väestönmurhaajia vuosina 1900-1987 olivat[1]:

  • Maon Kiinan kansantasavalta (kommunismi) 1949-87: 76 702 000
  • Neuvostoliitto (kommunismi) 1917-87: 61 911 000
  • Kolonialismi (vahvan valtion ideologia, protektionismi): 50 000 000
  • Hitlerin Saksa (kansallissosialismi): 20 946 000
  • Kiina (Kuomintang, vahvan valtion ideologia) 1928-49: 10 075 000
  • Japani (nationalismi) 1936-45: 5 964 000
  • Kiina: Maon neuvostot (kommunismi) 1923-48: 3 468 000
  • Kambodzha 1975-79 (kommunismi): 2 035 000
  • Turkki, Vietnam (kom), Puola (kom), Pakistan,
  • Pohjois-Korea (kom) 1948-87: 1 663 000,
  • Meksiko 1900-1920: 1 417 000,
  • Jugoslavia (kom) 1944-87: 1 072 000,
  • Venäjä (nationalismi, panslavismi, vahva valtio, tsaari) 1900-17: 1 065 000
  • Kiina, Turkki
  • Britannia 1900-87: 816 000
  • Portugali (vahvan valtion ideologia, sotilasdiktatuuri) 1926-82: 741 000
  • Indonesia 1965-87: 729 000
  • Muut yhteensä noin 13,6 miljoonaa [mm. Fidel Castron Kuuba (kom) 73 000[4], ja Intian sosialismin kausi; lähes vähäisimpänä Augusto Pinochetin Chile 2279[5]].

Marxilaiset sosialistit olivat siis ylivoimaisia ja muut merkittäville sijoille yltäneet ideologiat olivat nekin vahvan ja ankarasti sääntelevän valtion ideologioita kansallissosialismi mukaan lukien.

Tämä on yhteensä 260 669 000. Lisäksi 1 331 000 surmattiin vuosina 1987-99. Valtiot siis surmauttivat 1900-luvulla noin 262 miljoonaa ihmistä, kuusi kertaa niin paljon ihmisiä muilla keinoin kuin kuoli kaikkien ulkoisten ja sisäisten sotien taisteluissa yhteensä.[1]

Tioisessa maailmansodassa kuoli 66 miljoonaa ihmistä. Tuhkarokko tappoi 1900-luvulla 97 miljoonaa ihmistä, Tupakka ja tuberkuloosi 100 miljoonaa kumpikin.[6]

Väestönmurha (democide) tarkoittaa sitä, kun valtion tahallaan surmauttaa aseettomia ihmisiä suoraan, kuolemiin johtavalla pakkotyöllä, väestönsiirroilla tms.[2]

Valtiotieteen professori Rudolph Rummel arvioi väestönmurhien valossa: "Mitä enemmän valtaa hallinnolla on, sitä varmemmin ihmisiä surmataan." Siksi hänestä valtioiden valtaa tulisi rajoittaa. [7]

Suomalaisten kommunistienkin lapsista asti palvoma Pohjois-Vietnamin kommunistihallinnon "setä Ho Tši Minhin" - joukot murhasivat noin 164 000 siviiliä (106 000 - 227 000), Yhdysvaltain joukot noin 5 500 (lisäksi pommituksissa kuoli reilut 50 000), mutta näitä murhia vastustaneet mielenosoittaneet eivät juuri vaivanneet päätään kommunistien 30-kertaisilla murhateoilla. Ho Tši Minh jatkoi väestönmurhaansa sodan jälkeenkin, vaikka valtava määrä etelävietnamilaisia pakeni maasta, Suomeenkin. Suuri vääryys ei tee pienempää oikeutetuksi, muttei pienempi suurempaakaan.

Vuosina 1945-1987 Vietnamin valtio surmautti arviolta 1 670 000 aseetonta ihmistä.Vuosina 1945-1987 Vietnamin valtio surmautti arviolta 1 670 000 aseetonta ihmistä.[8]

Mielenosoitusten motiivina eivät selvästikään olleet raakuudet vain USA-vastaisuus, joka olisi oikeutettua vain paljon suuremman kommunisminvastaisuuden seuralaisena.

Diktaattorien väestönmurhalukuja

Lähinnä Rummelin teoksista vuosina 1990-1992 koostettu luettelo arvioi uhriluvuiksi:[9]

  • Stalin 43 miljoonaa (vain omat kansalaiset laskettu)
  • Mao 38 miljoonaa
  • Hitler 21 miljoonaa
  • Tsiang Kai-shek 10 miljoonaa (sota-aika mukaan lukien)
  • Lenin 4 miljoonaa
  • Tojo Hideki (Japani) lähes 4 miljoonaa
  • Pol Pot 2,4 miljoonaa
  • Yahya Kahn (Pakistan) 1,5 miljoonaa
  • Josip Broz Tito (Jugoslavia) 1,2 miljoonaa

Myöhemmät tiedot ovat tosin lisänneet etenkin Maon uhrilukua yllä mainituista.

  • Fidel Castro 73 000 (Rummelin mediaaniarvio - arviot vaihtelevat haarukassa 35 000 - 141 000)[4]

Epätieteellisiä lukuja

http://www.scaruffi.com/politics/dictat.html

Mm.

  • Mao Ze-Dong (China, 1958-61 and 1966-69, Tibet 1949-50) 49-78,000,000
  • Leopold II of Belgium (Congo, 1886-1908) 8,000,000
  • Kim Il Sung (North Korea, 1948-94) 1.6 million (purges and concentration camps)
  • Menghistu (Ethiopia, 1975-78) 1,500,000
  • Yakubu Gowon (Biafra, 1967-1970) 1,000,000
  • Saddam Hussein (Iran 1980-1990 and Kurdistan 1987-88) 600,000 [usein esitetään luku 2 miljoonaa]
  • Mullah Omar - Taliban (Afghanistan, 1986-2001) 400,000
  • Jonas Savimbi - but disputed by recent studies (Angola, 1975-2002) 400,000
  • Benito Mussolini (Ethiopia, 1936; Libya, 1934-45; Yugoslavia, WWII) 300,000
  • Ho Chi Minh (Vietnam, 1953-56) 200,000
  • Slobodan Milosevic (Yugoslavia, 1992-99) 100,000
  • Richard Nixon (Vietnam, 1969-1974) 70,000 (Vietnamese and Cambodian civilians)
  • Bashir Assad (Syria, 2012-13) 50,000
  • Francisco Franco (Spain) 30,000 (dissidents executed after the civil war)
  • Osama Bin Laden (worldwide, 1993-2001) 3,500
  • Augusto Pinochet (Chile, 1973) 3,000

Kolonialismi oli antikapitalistista

Jopa kapitalismin vastustajien kuvauksen mukaan Britannian kolonialismi Intiassa oli antikapitalistista: viljelijät pakotettiin viljelemään tiettyjä kasveja, heidät määrättiin myymään ne Britanniaan ja heidät pakotettiin maksamaan sortavia veroja jopa pahimpina aikoina. Kapitalismi päinvastoin käsittää omistusoikeuden, verojen alhaisuuden ja vapaakaupan.[10][11]

Karl Marx kannatti imperialismia, koska näki sen vievän kehitystä eteenpäin. Marx myös kannatti militaarista aggressioita nähtävästi jokaisessa sodassa, joka hänen aikanaan nähtiin.[12][13]

Liberaalit vastustavat kolonialismia, ja jo 1700-1800-luvuilla monet keskeiset liberaalit (eivät kaikki) olivat äänekkäitä kolonialismin vastustajia, esimerkiksi klassiset ja myöhemmät liberaalit Adam Smith, Frederic Bastiat, Richard Cobden, John Bright, Henry Richard, Herbert Spencer, H. R. Fox Bourne, Edward Morel, Josephine Butler, W. J. Fox ja William Gladstone. Liberaali Amerikan vallankumous oli ensimmäinen siirtomaavallan vastainen sota, ja sen esimerkki innoitti muita.[12][11]

Adam Smith vaati teoksessaan Wealth of Nations Britanniaa vapauttamaan kaikki siirtomaansa ja sanoi sen olevan taloudenkin etu.[12]

Ranking-listoja

Katso myös

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 20TH CENTURY DEMOCIDE, Preface, Rudolph Rummel, Professor Emeritus of Political Science, Hawaii University
  2. ↑ 2,0 2,1 Definition of Democide, Chapter 2, Rudolph Rummel, Professor Emeritus of Political Science, Hawaii University
  3. ↑ TRAGIC FIGURES FOR THE WORLD, Johan Norberg, 12.12.2005
  4. ↑ 4,0 4,1 “Castro is Our Hitler”, Rodger Payne, 2012-04-10.
  5. ↑ Report of the Chilean National Commission on Truth and Reconciliation, Notre Dame, Indiana: University of Notre Dame Press, 1993.
  6. ↑ https://www.verkkouutiset.fi/kommunismi-on-tappanut-yhta-paljon-kuin-tuberkuloosi-ja-tupakka/
  7. ↑ Rudolph Rummel Talks About the Miracle of Liberty and Peace, valtiotieteen professori Rudolf Rummel, Havaijin yliopisto, 1997.
  8. ↑ DEATH BY GOVERNMENT, Rudolph Rummel, Professor Emeritus of Political Science, Hawai'i University. Also on page 239 of the book "Death by Government", R. J. Rummel, Transaction Publishers, 31.12.2011.
  9. ↑ http://www.hawaii.edu/powerkills/DBG.TAB1.4.GIF
  10. ↑ Late Victorian Holocausts: El Niño Famines and the Making of the Third World, Mike Davis, 2000
  11. ↑ 11,0 11,1 Johannorberg.net 4.9.2004
  12. ↑ 12,0 12,1 12,2 Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
  13. ↑ Karl Marx: His Life and Environment, Isaiah Berlin, Oxford University Press, 4th ed. 1978
Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Poliittinen_väkivalta&oldid=14546”