Äärioikeisto
Äärioikeisto on harhaanjohtava nimitys, jota käytetään useimmiten kansallissosialismia lähellä olevista ryhmistä, jotka ovat siis talouspoliittisesti vasemmalla, vastustavat markkinataloutta selvästi isoimpia vasemmistopuolueita jyrkemmin.
Oikeistopopulismi tarkoittaa suurin piirtein lievennettyä versiota "äärioikeistosta".
Parempi nimitys "oikeistopopulisteille" voisi olla "populistit" ja "äärioikeistolle" "äärinationalistit".
Rotuvihaa lietsovia voisi kutsua rasisteiksi tai rotuvihaa lietsoviksi.
Äärioikeisto-sanan väärinkäyttö
Sanaa äärioikeisto käytetään monin tavoin väärin. Vasemmisto kutsuu usein äärioikeistolaisiksi kapitalismia vastustavia vasemmistolaisia kansallissosialisteja, maltillisempia nationalisteja, liberaaleja ja monia muita. Sille tämän opetti Neuvostoliitto, joka aloitti käytännön noin sata vuotta sitten.
HS Kuukausiliitteen artikkelin mukaan sitä, mikä nykyään on normaalia, kutsuttiin suomettumisen aikana äärioikeistolaiseksi ja se johti tulevaisuuden menetykseen. Aihetta tutkineen tohtori Riku Keski-Rauskan mukaan tällaisista ihmisistä tuli helppoja kiusanteon kohteita.[1]
Terrorismitutkija Leena Malkin mukaan olisi parempi puhua maahanmuuttovastaisista tai radikaalinationalisteista kun äärioikeistosta. Sen piirissä on väkivaltaa hyväksyvää puhetta, samoin vasemmistoanarkistien ja antifasistien muttei yhtä laajasti Suomessa.[2]
Äärioikeistoa ja kansallissosialismia tutkinut Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä totesi, että perussuomalaisten luonnehtiminen äärioikeistoksi on "sensaationhakuista, yliampuvaa ja poliittista loanheittoa". Vielä 1980-luvulla kansallismielisyys oli Suomessa poliittinen itsestäänselvyys myös kolmen suuren puolueen ohjelmissa, kokoomuksen, Sdp:n ja keskustan. Kun ne alkoivat luopua tästä, perussuomalaiset täytti tyhjiön.[3]
Äärioikeisto ja äärivasemmisto
Äärioikeistolla tarkoitetaan usein pitkälti samaa kuin äärivasemmistolla mukaanlukien fasistit ja kansallissosialistit. Molemmat kannattavat yleensä tiukan valtiojohtoista komentotaloutta ja kollektivismia sekä vihaavat liberalismia, kapitalismia, individualismia ja ihmisoikeuksia.
Toimittaja-kirjailija Nick Cohenin mukaan on harhaanjohtavaa kutsua äärioikeistoksi niitä nationalistisia tahoja, jotka käytännössä ajavat samantapaista valtiota kuin Aljaksandr Lukašenkan tai Hugo Chavezin kaltaiset sosialistit. Cohen myös syyttää konservatiiveja yhteistyöstä edellisten tahojen kanssa ja vasemmistoa yhteistyöstä islamistien kaltaisten homoseksuaaleja ja juutalaisia vihaavien rasistien ja autoritaristien kanssa. Hänen mielestään relevantimpi jakolinja kulkee liberaalidemokraattien ja autoritaristien välillä. [4]
Kansanedustaja Osmo Soininvaaran mukaan äärioikeisto ei ole sosiaalipoliittisesti oikealla vaan esimerkiksi Jean-Marie Le Pen saarnaa suurpääomaan vastaan samalla tavalla kuin Vasemmistoliiton Esko Seppänen ja kansallissosialistitkin olivat sosialisteja.[5]
Expressen-lehden pääkirjoituksen mukaan äärivasemmiston ja "äärioikeiston" läheinen yhteistyö muistuttaa natsien ja kommunistien Molotov-Ribbentropp-sopimuksesta vuodelta 1939.[6] Siinä Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan ja aloittivat toisen maailmansodan, ensin hyökkäämällä molemmat Puolaan.
Jan Myrdal on puolustellut (kommunistisia) Stalinin diktatuuria, Kambodžan kansanmurhia, Taivaallisen rauhan aukion joukkomurhia. Vuonna 2017 hän osallistui kommunistien, fasistien ja venäläisnationalistin kanssa Venäjä-mielisen Moldovan diktatuurin konferenssiin.[6]
Moni luokittelee natsipuolueen äärioikeistolaiseksi, vaikka se oli "työväenpuolue, joka kannatti talouden kansallistamista." Siten "äärioikeisto" on lähellä äärivasemmistoa, arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Mošes.[7]
Asenteellinen lehdistö
Kuvatekstin "Vasemmistolaiset uusnatsien vastustajat mellakoivat ja sytyttivät tulipaloja Dresdenin keskustassa Saksassa"[8] Helsingin Sanomat kirjoitti alun perin "Äärioikeiston kannattajat mellakoivat ja sytyttivät tulipaloja Dresdenin keskustassa Saksassa."[9] Vasta kun artikkelista nousi iso kohu, virhe korjattiin muttei myönnetty ainakaan artikkelissa.
Vastaavaan tapaan Hesari ja monet muutkin lehdet esittävät usein uusnatsien tai muiden maahanmuuton vastustajien rauhanomaiset mielenosoitukset väkivaltaisina ja niin, että lukijoille jää tarkimpia lukuun ottamatta käsitys uusnatsien riehumisesta, vaikka riehujana oli paljon suurempi äärivasemmistolaisjoukkio, joka vastusti väkivaltaisesti sananvapautta ja oikeutta laillisiin mielenosoituksiin. Yleensä vastamielenosoituksissa on erittäin paljon rauhanomaisiakin ihmisiä, jotka kuitenkin yleensä jättävät väkivaltaisuudet tuomitsematta. Ks. antifasismi.
Tällainen teksti ei tarkoita uusnatsien hyväksymistä sen enempää kuin Vietnamin sodan arvostelu tarkoittaisi kommunismin hyväksymistä. Vastaavaan syyttelyyn kuitenkin Neuvostoliiton myötäilijät ja heidän nykyvastiseensa sortuvat. Natsismia arvostellaan rankasti tälläkin sivustolla, vaikka sen arvostelua ovat lehdet ja kirjat täynnä ja äärivasemmiston väkivallan arvostelua on paljon vähemmän.
Venäjän tuki äärinationalisteille ja äärivasemmistolle
Kiivaat Putinin tukijat ovat yleensä "äärioikeistoa" ja äärivasemmistoa. Vasemmiston mielestä on hyvä, että Putin vastustaa Yhdysvaltojen ylivaltaa, amerikkalaiset ovat heistä usein pahempia.[7]
Venäjä tukee eri tavoin monia äärinationalistisia ja äärivasemmistolaisia puolueita, myös Euroopassa. Kreikassakin sen liittolaisiin ovat kuuluneet niin Syriza kuin sen äärinationalistinen hallituskumppani (2015). Näiden monet edustajat vastustavat europarlamentissa Venäjän hyökkäysten ja kansanvainojen tuomitsemista Krimillä ja muualla.
Helmikuussa 2016 Marine Le Penin johtama Ranskan Kansallinen rintama pyysi Venäjältä 27 miljoonen euron lainaa vaalityöhön. Le Pen on julkisesti puolustanut sitä, että Venäjä valtasi Krimin.[10]
Venäjän yhteisiä arvoja äärinationalistien ja eräiden muiden äärivasemmistolaisten kanssa ovat suurpääoman ja markkinatalouden vastustus, valtion suuren roolin korostaminen, nationalismi, ihmisoikeusvastaisuus ja vanhoilliset arvot. Jo Neuvostoliitossa homoseksuaalisuus ja monenlainen erilaisuus ja suostuvaisten aikuisten keskinäinen taloudellinen ja muu vuorovaikutus olivat kiellettyjä.
Putinin propagandamyytit ovat yleisiä paitsi äärivasemmistossa ja "äärioikeistossa", myös salaliittoteoreetikoiden, rokoteskeptikkojen, kemikaalivanapiirien ja sähköallergisten keskuudessa.[6] Ylipäänsä tahojen, jotka torjuvat tieteelliset käsitykset.
Ruotsalaiset lääkärit ihmisoikeuksien puolesta -järjestön Ruotsin johtaja, professori emeritus Marcello Ferrada de Noli, oli marxilais-leniniläinen vallankumouksellinen Chilessä ja nyt esiintyy Venäjän propagandakanava RT:llä. Järjestö väitti, että Syyrian sariinikaasuhyökkäys ei olisikaan hallituksen vaan opposition tekemä, päinvastoin kuin YK on todennut. "Äärioikeistolaiset" Venäjän tukijat ovat auttaneet näitäkin kommunisteja.[6]
Ruotsin kommunistisen puolueen esiasteen (Kommunistiska Förbundet Marxist-Leninisterna) Gnistan-lehden päätoimittajana toiminut kommunisti Stefan Lindgren esittää myös Venäjän propagandaa. Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue kelpuuttivat Lindgrenin puhujaksi.[6]
Suomessa Venäjän näkyvimmät puolustajat ovat entinen Sdp:n kansanedustaja Mikko Elo, demaripoliitikko Evgenia Hilden-Järvenperä sekä demaripoliitikko Pirkko Turpeinen-Saari.[7] Hilden-Järvenperä oli "Donetskin kansantasavallan" edustuston lehdistösihteeri, Sdp:n puoluekokouksen varaedustaja ja Porin Demarien sihteeri. Porin demarit ei katsonut erottamista tai rangaistuksia tarpeelliseksi. Hän ja Turpeinen-Saari tukivat voimakkaasti Itä-Ukrainen separatisteja Johan Bäckmannin ja Mikko Elon kanssa kanssa.[11] Esimerkiksi Turpeinen-Saaren puheenvuoroa katsoja piti "aivopesuna".[12]
(Turpeinen-Saari siirtyi Vasemmistoliittoon 2018)
Suomi
Vuonna 2020 sisäministeriön mukaan Suomessa oli väkivaltaista äärioikeistoa kaikilla alueilla mutta väkivaltaista äärivasemmistoa vain osalla alueista.[13]
Viitteet
- ↑ Sillantaus, Teppo: Viimeinen toisinajattelija. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 6.4.2017, s. 40–49. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Terrorismista kirjan tehnyt tutkija Leena Malkki: Suomessa hyväksyntää poliittiselle väkivallalle on erityisesti äärioikeistossa Helsingin Sanomat. 13.10.2020.
- ↑ Elina Kervinen: Uusi kirja käsittelee perussuomalaisia ”normaalina poliittisena puolueena” – tutkijan mukaan sekin on ”joillekin ihmisille liikaa” Helsingin Sanomat. 30.9.2021.
- ↑ Who will confront the hatred in Hungary?, Nick Cohen, The Observer, 2 January 2011
- ↑ Tiedonvälityksen pirstoutuminen johtaa arvojen eriytymiseen, Osmo Soininvaara, kommentti 6.8.2011 kello 11:57
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 Putins lakejer finns både till höger och vänster Expressen. 30.12.2017.
- ↑ 7,0 7,1 7,2 Teppo Tiilikainen: Putinin ystävät lännessä: Äärioikeistoa ja äärivasemmistoa (33/2014, sivu 11) Suomen Kuvalehti. 15.8.2014.
- ↑ Poliisi hillitsi voimatoimin uusnatsien vastustajia Dresdenissä, HS 19.2.2011
- ↑ Kuvakaappaus, jossa näkyy myös ulkomaisten lehtien originaaliteksti "Left-wing counter demonstrators..."
- ↑ Vaalirahaa Venäjältä (sivu 8) Suomen Kuvalehti. 26.2.2016.
- ↑ "Donetskin kansantasavaltaa" tukeva demaripoliitikko saa jatkaa SDP:n jäsenenä Yle Uutiset. 21.8.2014.
- ↑ Kohudosentti ja demaripoliitikot hämmensivät Ukraina-soppaa Porissa Yle Uutiset. 6.8.2014.
- ↑ Väkivaltaiset ääriliikkeet toimivat koko maan alueella 16.4.2020. Sisäministeriö.
