Krim

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Krim on Ukrainan osa, jonka Venäjä miehitti keväällä 2014 ja liitti itseensä. Juuri mikään maa ei ole hyväksynyt eikä tunnustanut miehitystä.

Ukrainan kansanäänestyksessä Ukrainan itsenäistymisestä yli 90 % sanoi "kyllä", 84 % Luhanskin ja Donetskin alueilla ja 54 % Krimillä.[1]

Lähinnä laitanationalistiset, laitavasemmistolaiset ja euroskeptiset ryhmät vastustivat europarlamentin päätöslauselmaa Krimin tataarien ihmisoikeustilanteesta. Lauselman mukaan Venäjä liitti Krimin ja Sevastopolin itseensä kansainvälisen oikeuden vastaisesti.[2]

Putin valehteli ensin Krimin valloittajien olleen paikallisia eikä venäläisiä, sitten myönsi. Hän valehteli Krimin järjestäneen itse kansanäänestyksen, mutta lipsautti totuuden vahingossa vuonna 2018. Hän on jatkuvasti valehdellut mutta myöntänyt tai lipsauttanut osan valheistaan.

Krimin valloitus

Venäjä väitti, että tunnuksettomat miehittäjät eivät olleet sen joukkoja, mutta asiantuntijat esittivät päinvastaisia lausuntoja.[3] Samoin Krimin parlamenttitalon valtaajat tunnistettiin Venäjän erikoisjoukoiksi.[4]

Myöhemmin Venäjä tunnusti valehdelleensa, joukot olivat sen omia. Sittemmin tunnuksettomat miehittäjät alkoivat valloittaa Itä-Ukrainaa ja taas Venäjä ensin kielsi niiden venäläisyyden. Osa olikin tosin Venäjän kätyrien rekrytoimia rikollisia ja myöhemmin mukaan tuli muutama aatteellinen vapaaehtoinenkin.

Transnistrian separatismijohtaja Valeri Aksjonovin poika Sergei Aksjonov oli vuonna 1989 muuttanut Krimille opiskelemaan upseeriksi isänsä ja isoisänsä tapaan. Vuonna 2010 hän perusti Venäjän yhtenäisyys -puolueen, joka sai 4 % äänistä Krimin parlamenttivaaleissa. 27. helmikuuta 2014 raskaasti aseistetut miehet valtasivat Krimin parlamenttitalon. Heidän valvonnassaan parlamentti valitsi Aksjonovin pääministeriksi ja päätti kansanäänestyksestä, väitetysti yksimielisesti.[5]

Miehitetyssä Krimin parlamentissa syrjäytettiin Alueiden puoluetta edustanut pääministeri ja valittiin tilalle Sergei Aksjonov,[6][7][8][9] joka 5.3. etsintäkuulutettiin väkivaltaisesta vallankaappauksesta.[10]

Aksjonov oli vuosina 2008-2009 lainannut lähes 5 miljoonaa dollaria Mykola Kirilchukilta perustaakseen Venäjän yhtenäisyys -puolueen,[11] jolla oli vallankaappauksen aikaan 3 paikkaa sadasta Krimin parlamentissa.[12]

Aksjonovin isä Valeri Aksjonov oli puna-armeijan upseeri, joka Moldovaan sijoitettuna perusti 1980-luvun lopussa Russian Community of Northern Moldova -järjestön ja johti sitä. Pian syntyi sota venäläisten epävirallisten sotilaallisten ryhmien ja maan moldovalaisen enemmistön välillä, jolloin Venäjän armeija tuli avuksi vuonna 1990 ja vuonna 1992 konflikti päättyi pääosin Dnjestr-joen itäpuolisen alueen irrottamiseen Moldovasta Transnistriaksi. Juuri ennen sotaa, vuonna 1989, Sergei Aksjonov oli muuttanut Krimiin ja kirjautunut Neuvostoliiton sotilasinsinöörioppilaitokseen tullakseen puna-armeijan upseeriksi isänsä ja isoisänsä tapaan, mutta sitten Neuvostoliitto romahti.[5]

Krimin Pravdan entinen päätoimittaja Mihail Baharev esitti vuonna 2009 poliisidokumentteja, joiden mukaan moldavialaissyntyinen Aksjonov oli 1990-luvulla Krimin suurimman rikollisjärjestön Seilemin (Salem) jäsen ja hänet tunnettiin alamaailmassa nimellä "Peikko". Oikeus vapautti Baharevin kunnianloukkaussyytteistä.[6]

Venäjä valtasi Krimin samanlaisilla menetelmillä kuin natsi-Saksa Itävallan ja Tshekkoslovakian 1938 ja Neuvostoliitto Baltian 1940. Putin pyrkii rakentamaan Neuvostoliiton tilalle uuden imperiumin, Euraasian unionin. [13]

Venäjän joukot valtasivat Krimillä Ukrainan sotilastukikohtia, jotka eivät ryhtyneet sotatoimiin.[14]

Huhtikuussa syrjäytetty venäläismielinen presidentti Viktor Janukovytš suri sallimaansa Venäjän Krimin-valtausta ja toivoi Krimin palaavan Ukrainan osaksi. [15]

Venäjä rikkoi viittä sopimustaan Ukrainan rajojen kunnioittamisesta

"Venäjä on ainakin viidessä kansainvälisessä sopimuksessa sitoutunut kunnioittamaan Ukrainan rajoja ja rikkoi niitä kaikkia sopimuksia liittämällä Krimin itseensä." Edes vallankumous Ukrainassa tai poikkeustila ei oikeuttaisi näiden monenkeskisten sopimusten rikkomista.[16]

"YK:n peruskirjassa myös asevoimalla uhkaaminen on kielletty. Silti Venäjän duuma antoi presidentille avoimen asekäyttövaltuutuksen venäläisten suojelemiseksi ennen Krimin liittämistä."[16]

"Kansainvälisen oikeuden mukaan kansanäänestys itsessään on kuitenkin riittämätön peruste kansan irtautumiselle toisesta valtiosta, vaikka äänestys olisi rehellinenkin. Kansanäänestyksiin erikoistunut Venetsian komissio raportoi heti Krimin kansanäänestyksen jälkeen, että se rikkoi Ukrainan perustuslakia ja demokraattisia prosessisääntöjä." [16]

Venäjän armeija esti vapaan tiedonvälityksen ja uhkaili äänestäjiä. Ennen Krimin valloitusta enemmistö tuki kuulumista Ukrainaan.

Puerto Ricon äänestyksissä enemmistö on vastustanut liittymistä Yhdysvaltoihin. Siksi Yhdysvallat ei ole liittänyt Puerto Ricoa itseensä.

Venäläisvähemmistö ei ollut vaarassa

"Venäjä perustelee Krimin liittämistä venäläisväestön suojelulla." "neljä riippumatonta kansainvälistä ihmisoikeusvaltuuskuntaa totesi, että venäläisvähemmistö ei ollut vaarassa missään vaiheessa."[16]

Venäjä-mieliset ja Ukraina-mieliset

Aleksanteri-instituutin Ukraina-opintokokonaisuuden opettaja Arseniy Svynarenko kertoi, että Ukraina on yhtenäisempi kuin usein väitetään. Jopa itäukrainalaisista vain aivan marginaalinen osuus toivoo yhdistymistä Venäjän kanssa. Nämä ovat lähinnä Neuvostoliittoa takaisin toivovia vanhoja ihmisiä. Vaikka vain 38 % käyttää ukrainaa arkikielenä, 78 % pitää itseään etnisinä ukrainalaisina.[17]

Krimillä kevään 2012 nuorisopolitiikaa pro graduunsa tutkinut antropologi Emma Rimpiläinen sanoi, että jopa Krimin pieni "Venäläinen yhtenäisyys" -puolue oli tuolloin jo hyväksymässä Krimin kuulumisen Ukrainaan. Rimpiläinen ei havainnut pahoja jännitteitä venäläisenemmistön sekä tataari- ja ukrainalaisvähemmistöjen välillä, vaikka venäläisnuorisopoliitikot puhuivatkin sorrosta. Koulutus oli enimmäkseen venäjänkielistä.[18]

Krimintataarien vainot 1944 ja 2014-

Vuoden 2016 euroviisut tosin voitti krimintataari Jamala kappaleellaan "1944", joka kertoo miten Neuvostoliitto (HS:) "karkotti Krimin tataarit Keski-Aasiaan, kuolemaan nälkään ja tauteihin." "Karkotus koski koko Krimin tataarikansaa, eli noin neljännesmiljoonaa ihmistä. Tuhannet kuolivat jo junamatkalla ja vielä useammat – ehkä jopa puolet kansasta – määränpäässä Keski-Aasiassa. Myös perheenjäsenet erotettiin toisistaan. Krimille tataarit saivat alkaa palata vasta 1980-luvun lopulla".[19]

Tataarit vastustivat jyrkästi sitä, kun Venäjä liitti Krimin itseensä vuonna 2014. Kansan Uutisten entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Kalle Kniivilä[20] kertoo liitoksen olleen pahaksi tataareille. Tataarinkielinen tv-asema on suljettu ja tataarien johtajia on ajettu maanpakoon. Amnestyn mukaan tataareja katoaa, yksi kadonneista on löydetty kidutettuna ja kuolleena. Tataarien keskusjärjestö aiotaan kieltää ääriliikkeenä.[19]

"Kenraalit tiesivät liikaa"

Krimin miehitystä keväällä 2014 johtanut kenraalimajuri Aleksandr Šušukin kuoli joulukuussa 2015 äkilliseen sydänpysähdykseen 52-vuotiaana. Ukrainan ex-ulkoministeri sanoi sen johtuvan siitä, Šušukin tiesi liikaa salaisista Krimin ja Itä-Ukrainan operaatioista, ja että lisää olisi tulossa. GRUn eli Venäjän sotilastiedustelun johtaja, kenraali Igor Sergun kuoli 3.1.2016 yhtäkkiä 59 vuoden iässä. Kuolinsyytä ei ilmoitettu. Kenraali oli johtanut Venäjän sotilasoperaatioita Krimin miehityksessä ja sittemmin Itä-Ukrainassa. [21]

KGB:n tiedetään järjestäneen sydänpysäyksiä.

Epävirallisen selvityksen mukaan 47 kenraalin kuolemasta 1991 - 2016 enintään 3 oli luonnollisia, 15 ammuttiin tai ampui itsensä, 2 hirttäytyi, 11 kuoli liikenneonnettomuudessa ja 16 muutoin.[22]

"Kansanäänestys"

Vladimir Putin lipsautti vasta 16.7.2018 Helsingissä, että Venäjä itse järjesti Krimin niin sanotun kansanäänestyksen Ukrainan maaperällä.[23] Senkin Kreml poisti puheen translitteraatiosta.[24]

Viitteet

  1. ↑ Oli ihme, ettei Krimistä ja Donbasista syttynyt sotaa jo vuonna 1991 Helsingin Sanomat. 20.3.2022.
  2. ↑ http://www.interpretermag.com/human-rights-situation-in-crimea-a-brief-analysis-of-the-ep-vote/
  3. ↑ http://www.suomensotilas.fi/fi/artikkelit/krimill%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4n-asevoimien-ensilinjan-joukkoja
  4. ↑ http://www.suomensotilas.fi/fi/artikkelit/krimin-parlamenttitalon-valtaus-erikoisjoukkojen-ty%C3%B6t%C3%A4
  5. ↑ 5,0 5,1 Crimea’s New Boss Time. 13.3.2014.
  6. ↑ 6,0 6,1 Krimin "pääministerin" Sergei Aksjonovin väitetään kuuluneen rikollisjärjestöön Helsingin Sanomat. 17.3.2014.
  7. ↑ Crimean parliament dismisses autonomous republic's government Kyiv Post Retrieved on March 12, 2013
  8. ↑ "Gunmen Seize Government Buildings in Crimea", The New York Times, 2014-02-27. Luettu 2014-03-01. “Masked men with guns seized government buildings in the capital of Ukraine's Crimea region on Thursday, barricading themselves inside and raising the Russian flag after mysterious overnight raids that appeared to be the work of militant Russian nationalists who want this volatile Black Sea region ruled from Moscow.” 
  9. ↑ "Putin's Man in Crimea Is Ukraine’s Worst Nightmare", Time. “"Before dawn on Feb. 27, at least two dozen heavily armed men stormed the Crimean parliament building and the nearby headquarters of the regional government, bringing with them a cache of assault rifles and rocket propelled grenades. A few hours later, Aksyonov walked into the parliament and, after a brief round of talks with the gunmen, began to gather a quorum of the chamber’s lawmakers."” 
  10. ↑ http://censor.net.ua/news/274361/sud_vynes_postanovlenie_ob_areste_marionetok_kremlya_v_krymu
  11. ↑ "Pro-Kremlin Crimean leader Aksyonov denies allegations of criminal past", 15 March 2014. 
  12. ↑ [1] Who is Sergey Aksyonov
  13. ↑ "Isovenäläinen hurmos", Suomen Kuvalehti 14/2014, 4.4.2014, sivu 22.
  14. ↑ http://www.bbc.com/news/world-europe-26698754
  15. ↑ Syrjäytetty Janukovytš toivoo Krimin palaavan osaksi Ukrainaa, Yle Uutiset 2.4.2014.
  16. ↑ 16,0 16,1 16,2 16,3 Suomalaisyritysten määrä tuhansilla pieleen, Valion pärjääminen Venäjällä liioiteltua – perkasimme Putinin puheen faktat, Helsingin Sanomat ULKOMAAT, 5.7.2016.
  17. ↑ "Ulkopolitiikka jaka Ukrainaa", Yliopisto 3/2014, sivu 14.
  18. ↑ "Antropologi Krimillä", Elias Krohn, Yliopisto 3/2014, sivu 15.
  19. ↑ 19,0 19,1 Euroviisu kertoo, kuinka Neuvostoliitto ajoi vähemmistön kuolemaan – ”Kun sotilaat saapuvat, he tulevat taloosi, tappavat kaikki”, Helsingin Sanomat 23.2.2016.
  20. ↑ Onko Venäjä uhka, Kalle Kniivilä?, Helsingin Sanomat 31.10.2014.
  21. ↑ Sotilaskomentajien äkilliset kuolemat askarruttavat Venäjällä – ”Kenraali tiesi liikaa”, Suomen Kuvalehti, Ulkomaat, Teppo Tiilikainen, 5.1.2016.
  22. ↑ https://informnapalm.org/en/wp-content/uploads/sites/14/2016/01/gen_eng.png version 2.1
  23. ↑ Venäjä järjesti Krimin kansanäänestyksen IS. 16.7.2018. Viitattu 18.7.2018.
  24. ↑ IS: Putin lipsautti Helsingissä Venäjän järjestäneen Krimin kansan­äänestyksen – Kreml sensuroi puheen virallisen version Helsingin Sanomat. 17.7.2018.

Lisätietoja

Tarkemmin: ks. Ukraina sekä etenkin

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Krim&oldid=14633”