Hugo Chávez

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Hugo Chavez)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Hugo Chávez (1954-2013) oli Venezuelan presidentti. Hän pyrkii Kuuban liittolaisena muuttamaan maansa marxilaisen sosialistiseksi, joskin kutsuu ideologiaa virheellisesti bolivarialaiseksi melko liberaalin vapaustaistelija Simon Bolivarin mukaan.

Vasemmistopamfletisti Tommi Uschanov vaatii vasemmistoa tekemään pesäeron Valko-Venäjää ihailevaan Cháveziin.[1]

Vallankaappaukset ja öljyrahoilla ostettu suosio

Armeijan vallankaappausta vuonna 1992 turhaan yrittänyt everstiluutnantti Chávez valittiin demokraattisesti presidentiksi vuonna 1998. Öljyn hinnan nousu on saanut hänet näyttämään avokätiseltä hyväntekijältä ja tehnyt hänestä hieman yli puolen kansan suosiman johtajan aivan kuten Putinistakin Venäjällä.

Vuonna 2002 osa oppositiosta teki vallankumouksen, jonka kenraali Raúl Baduel kukisti kaksi päivää myöhemmin. Vuonna 2007 Baduel veti tukensa Chávezilta tämän mielestään perustuslain vastaisen kansanäänestyksen sekä marxilaisuuden vuoksi.

Yrittäessään siirtää Venezuelaa sosialismiin Chávez on mm. lakkauttanut vapaita tiedotusvälineitä, mm. maan suosituimman ja vanhimman TV-kanavan, mitä päätöstä vastusti 80 % kansasta.

Venezuela on hyvä esimerkki siitä säännöstä, että luonnonvaroiltaan rikkaissa maissa diktaattorit saattavat pysyä vallassa esimerkiksi öljytuloilla, kun taas muualla vain kapitalismi voi tuottaa kansaa riittävästi tyydyttävää vaurautta, ja sen salliva diktaattori ei voi loputtomiin estää oppositiota hankkimasta varoja ja välineitä toiminnalleen.

Vuonna 2003 presidentin vastustajat keräsivät kolmisen miljoonaa nimeä, mikä oikeutti kansanäänestykseen presidenttiä vastaan. Chávez kuitenkin voitti äänestyksen 59 %:n äänisaaliilla, minkä jälkeen vastustajia alettiin vainota, nimilistaa alettiin levittää toreilla ja Chávezin kätyrit erottivat allekirjoittajia viroistaan.

Kansa piti liikaa vapaista tiedotusvälineistä

Hugo Chávez lakkautti Venezuelan vanhimman ja katsotuimman yksityisen TV-kanavan RCTV:n huolimatta kansan suurista mielenosoituksista ja ihmisoikeusjärjestöjen protestoinnista. Kyselyn mukaan 80 % väestöstä vastustaa lakkautusta. Tilalle Chávez on perustanut monia hänen propagandaansa levittäviä TV- ja radiokanavia ja lehtiä veronmaksajien kustannuksella. Mielenosoittajia poliisi on ampunut kumiluodein.

Motiivina pidetään sitä, että useimmat katsovat mieluummin RCTV:n laadukkaita uutis- ja viihdeohjelmia kuin Chávezin monituntisia televisiomonologeja. Virallisesti RCTV:tä syytetään "instituutioiden halveksimisesta ja moraalittomuudesta", mutta asiasta ei ole minkäänlaista oikeuden tuomiota. Kuubalaisiin mielikuvituksellisiin syytteisiin "rikosta edeltävästä vaarallisuudesta" ei sentään ole vielä ylletty.

Jo ensimmäinen uuden ajan sosialisti Jean-Jacques Rousseau korosti, miten tarvitaan sensuuria, jottei kansa vieraantuisi omasta oikeasta mielipiteestään. Kuuban kulttuuriministeri Abel Prieto tuki Chávezin päätöstä samansisältöisin sanoin vasemmisto"intellektuellien" kokouksessa Boliviassa (HS 27.5.): "voisimmepa vangita tiedotusvälineen omistajan, niin mielellämme antaisimme elinkautistuomion valehtelusta, ja kansan ajatusten sekoittamisesta".

RCTV aloitti heinäkuussa 2007 uudestaan vain maksullisena satelliitti- ja kaapelikanavana.

"Elokuun alussa 2009 Chávezin hallinto sulki 13 yksityistä radioasemaa ja 23 muuta asemaa suljetaan pian. Yhteensä 240:ä asemaa uhkaa sulkeminen. Chávez aikoo siirtää toimiluvat tukijoilleen. Hän myös uhkasi sulkea Globovisionin, joka on ainoa jäljellä oleva TV-asema, joka ei ole Chávezin tukijoiden hallinnassa. Human Rights Watch:n Jose Miguel Vivanco kuvasi toimintaa kattavimmaksi hyökkäykseksi sananvapautta vastaan Chávezin valtaannousun jälkeen ja sanoi Venezuelan olevan Kuuban ohella ainoa alueen maista, joka osoittaa niin räikeää piittaamattomuutta ilmaisuvapauden yleismaailmallisia periaatteita kohtaan." (Wikipedia)

Chávez yritti ostaa diktaattorinvaltuudet 2007

Joulukuussa 2007 Chávez hävisi ansanäänestyksen presidentin valtaoikeuksien laajentamisesta äänin 49 % - 51 %, vaikka oli liittänyt pakettiin lukuisia veronmaksajien lahjoja kansalle. Tämä oli ensimmäinen kerta vuosikymmeneen, kun enemmistö venezuelalaisista äänesti diktatuuria vastaan. Chávez ilmoitti hyväksyvänsä tappionsa "nöyrästi", ja alkoi sitten kiukutella siitä ja nimitellä kansan voittoa "sonnaksi" ja "mikroskooppisen pieneksi". Ennen äänestystä hän oli leimannut vastustajansa maanpettureiksi. Äänestysprosentti oli 56.

Kansan uutiset kirjoittaa: "Kansanäänestyksen kohteena oli erittäin laaja paketti, kaikkiaan 69 muutosta perustuslakeihin. Osa niistä oli sosiaalisia, esim. työpäivän lyhentäminen kahdeksasta tunnista kuuteen tai eläketurvan luominen perheenäideille, katukauppiaille ja kotiapulaisille."

"Toinen osa muutoksista olisi lisännyt presidentin valtaa radikaalisti. Presidentin olisi voinut valita miten monta kertaa tahansa uudelleen, presidentti olisi saanut oikeuden nimittää alueelliset ja paikalliset viranomaiset ja hän olisi saanut oikeuden julistaa poikkeustilan rajoittamattomaksi ajaksi."

Nepotismi ja vallan keskittäminen

Wp: ”Hugo Chávezia on syytetty nepotismista nimittäessään ihmisiä poliittisiin virkoihin. Hänen isänsä Hugo de los Reyes Chávez on Barinasin osavaltion vaaleilla valittu kuvernööri.

Hänen isoveljensä Adán Chávez on Venezuelan opetusministeri. Nuorempi veli Argenis Chávez on Barinasin osavaltion pääsihteeri. Toinen nuorempi veli Adelis Chávez on johtajana Sofitasa-pankissa, joka on puolivaltiollinen. Kolmas nuorempi veli Narciso Chávez vastaa yhteistyöstä Kuuban kanssa.

Chávezia on kritisoitu myös pyrkimisestä yksipuoluejärjestelmään. Hän on ilmoittanut, että haluaa hajanaisten tukijoidensa sulautuvan yhdeksi puolueeksi. Kolme suurinta Chávezin liittolaispuoluetta on kuitenkin kieltäytynyt hajottamasta itseään liittyäkseen uuteen Venezuelan yhdistyneeseen sosialistipuolueeseen. Perusteluina kieltäytymisille on esitetty mm. se, että uuden puolueen rakenne tulisi olemaan epädemokraattinen eikä antaisi puolueiden eri näkemyksille tilaa. Toisaalta tammikuussa 2007 myönnetyt valtuudet hallita asetuksin ovat tehneet puolueista jo käytännössä toimintakyvyttömiä ainakin seuraavan 18 kuukauden ajaksi.”

Helsingin Sanomien mukaan Chávez "romutti demokratian instituutioita diktaattorin elkein". Hän päätti korkeimman oikeuden kokoonpanosta ja kirjoitutti perustuslain. Hän on sotilas, jolle oppositio on "vihollinen". [2]

Väitetty tuki terroristijärjestöille

Wp: "FARC on kolumbialainen sissijärjestö, joka luokitellaan EU-maissa terroristijärjestöksi. Kolumbian hallinto on syyttänyt Chávezia FARC:n tukemisesta. Vuoden 2008 alussa Chávez vaati EU:ta poistamaan FARC:n ja toisen vasemmistolaisen sissijärjestön ELN:n terroristijärjestöjen listalta.[38] Kolumbian armeija löysi 2008 FARC:n leiristä dokumentteja, jotka Interpol vahvisti aidoiksi. Niiden mukaan Chávez tarjosi FARC:lle 300 miljoonaa dollaria taloudellista tukea ja osuutta Venezuelan öljytuloista. Lisäksi Venezuelan armeija myi FARC:lle aseita ja järjesti tapaamisia asekauppiaiden kanssa.[39] Vuonna 2009 Kolumbian armeija löysi FARC:n hallusta panssarintorjunta-aseita, jotka Ruotsi oli myynyt Venezuelalle 1980-luvulla.[40] Chavez itse ilmoitti, että FARC:ille päätyneet aseet on varastettu venezuelalaisesta sotilastukikohdasta 14 vuotta sitten."

8.11.2009 Chávez yllytti kansalaisiaan valmistautumaan sotaan Kolumbian kanssa[3]. Kansainvälisten suhteiden professori Elsa Cardoso arvioi, että "Chávez pyrkii sotapuheilla kääntämään kansalaisten huomion pois sisäpoliittisista ongelmista kuten runsaasta rikollisuudesta sekä sähkön ja veden säännöstelystä"[4].

Liittolaisia

Chávezin liittolaisia ovat em. kommunististen FARC-terroristien (joita puolisosialistinen IRA on aiemmin kouluttanut) lisäksi monet muut antikapitalistiset tahot, mm. Kuuba ja Iran.

"Iranin ja Venezuelan johtajat ovat ylistäneet ystävyyttään ja veljeyttään tapaamisessaan Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa. Presidentti Mahmud Ahmadinejad kutsui virkaveljeään Hugo Chavezia 'gladiaattoriksi taistelussa imperialismia vastaan'." IS 26.11.2009

"Kylmä kuin ryssän helvetissä"

Öljyrikkaaseen vesiputousmaahan tuli historian pahin energiapula, sähkökatkoja pitkin päivää, jopa 8 tunnin mittaisia. Lihaa alettiin jälleen suolata vanhan ajan malliin, koska sähköllinen aika ei riitä pitämään jääkaappeja lämpiminä. Arvostelijoiden mukaan hallitus ei ole tehnyt energiainvestointeja ajallaan. Chávez reagoi sosialisoimalla useita Caracasin keskustarakennuksia ja määräämällä suuryritykset ja laitokset vähentämään 20 % energiankulutuksestaan kahden päivän sähkökatkorangaistuksen uhalla. [5]

Ruokapula sosialismin vuoksi

10.1.2006 BBC kertoi, että vuodesta 2003 Venezuelan presidentti Hugo Chavez on asettanut ruoalle hintakatot, jotka ovat aiheuttaneet pulaa ja hamstrausta[6]. 22.1.2008 uutistoimisto AP kertoi, että Venezuelan joukot pyrkivät estämään mittavaa ruoan salakuljetusta, "niukkojen hyödykkeiden kuten maidon ... Hän on myös uhannyt pidättää farmeja ja meijereitä"[7] 28.2.2009 Chavez määräsi sotavoimat ottamaan haltuun kaikki riisinjalostustehtaat ja pakottaa ne tuottamaan täydellä kapasiteetilla, mitä he hänen mukaansa eivät hintakaton vuoksi tehneet.[8]

International Herald Tribune kertoi 3.1.2007, että Chavezin hintakatot aiheuttivat rakennusteollisuudelle materiaalipulaa[9]. CBS News kertoi 4.4.2008, että Chavez määräsi sosialisoimaan sementtiteollisuuden, koska se myi ulkomaille tuotteitaan saadakseen niistä paikallista hintakattoa korkeamman markkinahinnan[10].

Sosialismi ei kuitenkaan ole vielä kovin pitkällä, ja 2000-luvun rajun öljynhinnan nousun ansiosta Venezuela vielä pärjää kohtalaisesti.

Vaalit

Oppositio boikotoi vuoden 2005 vaaleja, joten parlamentista tuli Chávezin kumileimasin. Vuoden 2010 parlamenttivaaleja oppositio ei enää boikotoinut ja Chávez menetti suurten muutosten vaatiman määräenemmistön. Tosin presidentti voi hallita asetuksilla ja säätää niillä uusia lakeja parlamentin hyväksyntää. [11]

Murhat ovat moninkertaistuneet Chavezin kaudella ja energiapula vie säännöllisesti sähköt miljoonilta.[11]

Autoritaarinen demokratia

The Economistin mukaan Chávezin Venezuela, Sudan, Iran, Zimbabwe ja moni muu maa noudattavat kylmän sodan jälkeistä autoritaarisen demokratian mallia, joka yhdistää muodollisen demokraattiseen mandaattiin populistisen sosialismin ja USA-vastaisuuden. Hän myös pitää Castroja vallassa öljyrahoilla. [12]

Öljyn hinnanlasku 2008-9 stagnatoi maan talouden, vaikka hinta on paljon korkeammalla kuin ennen Chávezin kautta ja muu maanosa pärjäsi paremmin. Reaalipalkat laskevat, tuotteista on pulaa - nyt lihastakin - ja sähkökatkot ovat päivittäisiä. Valuutan arvo vapailla pimeillä markkinoilla on enintään puolet nimellisestä. "Rikos ja korruptio kukoistavat. [12]

Chávez on "alistanut oikeuslaitoksen, tyrannisoinut tiedotusvälineitä ja ahdistellut oppositiota" muttei silti ole saanut oppositiota yhtä nujerretuksi kuin Iran, Venäjä tai Kuuba. [12]

40 %:n kannatus öljyrahoilla

Chávezin kannatus on enää 40 %, ja senkin hän on saanut vakuuttamalla olevansa köyhien puolustaja, opposition virheistä, öljyn hinnannousulla ja "säälimättömällä talouden pohjan tuhoamisella lyhytaikaisten etujen tuottamiseksi kannattajilleen". Lehti pohtii, antaako Chávez kansan päättää hänen valtakautensa demokraattisesti vai päädytäänkö väkivaltaan ja miten Brasilian vasemmistopresidentti Lula da Silva vaikuttaa asiaan. [12]

Väkivalta räjähti

Chávezin kausilla Venezuelasta tuli maailman väkivaltaisimpia paikkoja. Maassa tehdään murhia ja tappoja enemmän kuin veristä huumejengisotaa käyvässä Meksikossa. Chávezin aloittaessa vuonna 1999 Venezuelassa oli vain vähän henkirikoksia Latinalaisen Amerikan mittakaavassa. Sieppauksetkin ovat yleistyneet räjähdysmäisesti. [13]

Kansalaisjärjestön tilastojen mukaan vuonna 1998 henkirikoksia oli 4550 mutta vuonna 2012 jo 21 000. Hallitus lakkasi vuonna 2004 julkaisemasta tietoja. Vuonna 2009 henkirikoksia oli 100 000 asukasta kohden 49, Suomessa 2,2 (2010), mikä sekin on korkea luku Euroopassa. [13]

Sosiologi Roberto León Briceñon mukaan lähinnä köyhät tappavat toisiaan, vaikka hallitus väittää sitä luokkataisteluksi.[13]

Simón Bolívar

Historioitsijoiden mukaan Bolívar olisi politiikasta eri mieltä Chávezin kanssa.[14] Silti Chávez on nimennyt aatteensa Bolívarin mukaan, kaivauttanut Bolívarin haudasta vuonna 2010 ja sitten rakennuttanut tälle huikean marmorimausoleumin.[14] Monissa kirjeissään Bolívar kuvasi itseään liberaaliksi ja vapaan markkinatalouden puolustajaksi.[15]

Henkilökultti

Helsingin Sanomien mukaan Argentiinan diktaattori Juan Perón jätti jälkeensä sekasorron mutta silti hänen sankarimyyttiään vaaliva puolue on nytkin vallassa. Lehti arvioi Hugo Chávezin itselleen luoman henkilökultin jättävän samanlaisen perinnön. [2]

Tapahtumia

  • Chávezin suosio putosi 46 %:iin lokakuussa 2009 mm. talousvaikeuksien vuoksi. "Sähkö- ja vesikatkokset ovat piinanneet venezuelalaisia, samoin yltyvä väkivaltarikollisuus.

HS 27.10.2009

  • 17.1.2010 Chávez määräsi ranskalaisomisteisen Exito-kauppaketjun sosialisoitavaksi pakkolunastuksella[16]. Jo viime viikolla sotilaat sulkivat viranomaisten käskystä vuorokaudeksi yli tuhat kauppaa, jotka olivat nostaneet hintoja "sopimattomasti"[16]. Lakia kauppojen haltuunotosta ollaan vasta säätämässä[16]. Siis kuluttajia "suojelee" se, että sotilaat estävät heitä käymästä tietyissä kaupoissa.
  • Vuoden 2010 alkuviikkoina kolme ministeriä erosi, esimerkiksi terveysministeri kuubalaisten vallattua terveysministeriön tärkeitä paikkoja. [5]

Viitteet

  1. ↑ Tommi Uschanov, Mikä vasemmistoa vaivaa? Teos, 2008. Linkin sivulla Kansan Uutisten ex-päätoimittaja Yrjö Rautio pitää kirjaa parhaana analyysinä vasemmiston ongelmista, Demarin arvostelu pakollisena luettavana kaikille vasemmistolaisille, Tapio Laakso viiltävänä ja fiksuna.
  2. ↑ 2,0 2,1 Tarina on Chávezin kestävin perintö, HS pääkirjoitus 7.3.2013.
  3. ↑ Kolumbia uhkaa Venezuelaa YK:lla sotapuheiden jälkeen, IS 09.11.2009
  4. ↑ HS 10.11.2009, s. B2
  5. ↑ 5,0 5,1 "Venezuelalaiset etsivät kynttilöitä", HS 21.2.2010
  6. ↑ Venezuelan shoppers face food shortages, BBC, January 10, 2006
  7. ↑ Venezuelan troops crack down on border smuggling, Associated Press, January 22, 2008
  8. ↑ Chavez Seizes Venezuelan Rice Plants, Associated Press, February 28, 2009
  9. ↑ Venezuelan businesses say Chávez's price controls create shortages International Heralrd Tribune, January 3, 2007
  10. ↑ Hugo Chavez Nationalizes Cement Industry, CBS News, April 4, 2008.
  11. ↑ 11,0 11,1 "Oppositio sai äänen Venezuelassa", HS Ulkomaat 28.9.2010, s. B2
  12. ↑ 12,0 12,1 12,2 12,3 Hugo Chávez's government - The wrecking of Venezuela: Venezuelans are starting to fall out of love with their president. Will they be allowed to vote him out of power?, The Economist, May 13th 2010
  13. ↑ 13,0 13,1 13,2 "Väkivalta kuristaa Venezuelaa" ja "Venezuelasta tuli murhien maa", sivut A3 ja B2, Helsingin Sanomat 16.1.2013.
  14. ↑ 14,0 14,1 "Simón Bolívar kaivettiin haudasta Venezuelassa", Verna Leinonen HS, Helsingin Sanomat 16.8.2012, sivu B1
  15. ↑ Simon Bolivar - South American Leader (Biography), Amazon.com, March 23, 2008. "Bolívar described himself in his many letters as a "liberal" and defender of the free market economic system."
  16. ↑ 16,0 16,1 16,2 "Chávez kiristää otetta ulkomaisista yrityksistä", HS 19.1.2010

Tietoa muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Hugo_Chávez&oldid=8650”