Simon Bolivar
Simón Bolívar oli suuren osan Etelä-Amerikkaa Espanjalta 1813-24 vapauttanut vapaustaistelija. Kolumbian (tunnetaan nimellä suur-Kolumbia, koska oli paljon nykyistä suurempi) presidentti 1819-30. Häntä innoitti Amerikan vallankumous ja sen liberaalit periaatteet.
Bolívar kannatti vapaata markkinataloutta, vastusti orjuutta, kunnioitti Thomas Jeffersonia ja kutsui itseään klassiseksi liberaaliksi. Kun hänen hallintoaan vastaan kapinoitiin, hän alkoi pitää Etelä-Amerikan kansoja vähemmän demokratiaan kypsyneinä ja siksi alkoi toteuttaa astetta keskusjohtoisempaa hallintomallia.
USA:n esimerkin mukaisesti Bolívar halusi vapauttaa Etelä-Amerikan ja perustaa liberaalit Etelä-Amerikan Yhdysvallat, jossa yksilönvapaus olisi turvattu. Kun alueelliset erityisedut sekä nationalistiset ja uskonnolliset kapinat jyräsivät yksilönvapauden ja laajemman unionin, Bolívar halusi vahvistaa omaa asemaansa suur-Kolumbiassa. Tämän herätettyä vastustusta hän julistautui diktaattoriksi "tilapäisesti" vuonna 1828. Vuonna 1830 hän luopui vallasta kapinointiin kyllästyneenä lähteäkseen Eurooppaan mutta kuoli tuberkuloosiin ennen lähtöä.
Kritiikkiä
Huhun mukaan Bolívar tapasi Euroopassa kouluttautuessaan liberaalin Alexander von Humboldtin, joka ei pitänyt häntä älyllisesti kiinnostavana.
Bolivarin liberaalit vastustajat leimasivat hänet tyranniksi ja pitivät häntä osittain vain pinnallisesti liberaalina. Ilmeisesti Bolivarin liberaali innostus laski vielä liberaalimpien vaatimusten ja kapinoinnin edessä - aseellisina kapinoijina tosin olivat usein konservatiiviset tahot.
Venezuelan militaristi-presidentti Hugo Chávez on pyrkinyt omimaan Bolivarin perintöä kutsumalla sosialismiaan bolivarianismiksi, samoin aiemmin monien eri ideologioiden edustajat. "on the Bolivar of the last sick years, when he disavowed his work as a Liberator, they have made a clerical, anti-liberal Bolivar" [www.jstor.org/stable/335563]
Valistusajan vallankumouksellisten seuraaja
Bolivar ihaili valistusfilosofeja, myös Voltairea ja Amerikan vallankumousta mutta kritisoi voimakkaasti Ranskan suurta vallankumousta, joka alun jälkeen siirtyi liberaaleilta esisosialistien käsiin. Hän halusi Etelä-Amerikan vapautuvan siirtomaavallasta yhtenäisenä, rodurajat ylittävänä valtiona.
Nuorena Bolivaria innoittivat valistusajattelijat Thomas Jeffersonista Voltaireen, ja kirjeissään hän monesti kutsui itseään klassiseksi liberaaliksi ja "vapaan markkinatalouden puolustajaksi"[1]. Vuodesta 1819 alkaen Kolumbian presidenttinä hänen yrityksensä yhdistää maanosa "Etelä-Amerikan Yhdysvalloiksi" epäonnistui eri tahojen kapinoidessa ja liberaalien vastustaessa yhden keskusvallan pystyttämistä, minkä seurauksena Bolívar alkoi suhtautua liberalismiin kielteisemmin - tämä näkyi myös hänen laatimassaan perustuslaissa - ja lopulta julistautui diktaattoriksi.
Tausta
Bolivar oli 1500-luvulla Etelä-Amerikkaan muuttanutta vaurasta aatelissukua, Kastilian kuningas Fernando III:n jälkeläinen, ja vapaamuurari - he toimivatkin monin paikoin liberaalien salaseuroina. Hän kouluttautui Espanjassa 1799 alkaen, meni naimisiin vuonna 1802, mutta vaimo kuoli seuraavana vuonna ja Bolivar jäi lapsettomaksi. Venezuelaan hän palasi 1807.
Vallankumoukset
Bolivar osallistui moniin hankkeisiin siirtomaavalta Espanjaa vastaan, ja kirjoitti manifestinsa maanpaossa vuonna 1812. Samana vuonna Espanjassa liberaalit pääsivät valtaan ja säätivät Espanjan vuoden 1812 perustuslain. Konservatiiviset serviilit pääsivät pian niskan päälle, mutta tämä heikensi emämaan otetta siirtomaistaan.
Vuonna 1813 Bolivar vapautti Caracasin kahdesti, perusti jälkimmäisellä kerralla Venezuelan toisen tasavallan ja sai liikanimensä Vapauttaja (El Libertador). Vuonna 1814 hän vapautti Bogotan mutta joutui pakenemaan seuraavana vuonna Haitille, jonka tuella hän saattoi jatkaa taisteluaan 1817 alkaen Venezuelasta.
Hän sai lopulta ajettua espanjalaiset pois suuresta osasta mannerta ja perusti 7.9.1821 Suur-Kolumbian, jonka presidentti hänestä tuli. 1822-25 hän vapautti myös Equadorin ja Perun, ja Bolivia perustettiin hänen nimellään.
Valtiomuoto
Bolivar halusi Yhdysvaltojen mallin mukaisesti liittovaltiomuodon, jossa keskushallinto turvaisi ihmisten vapauden, ihmisoikeudet, mutta osavaltioillakin olisi merkittävästi valtaa. Väitetään kuitenkin erityisetuja tavoittelevien tahojen pyrkineen hajottamaan liittovaltiota, mikä johti kapinoihin mm. Venezuelassa ja sai Bolivarin tavoittelemaan "väliaikaisesti" vahvempaa keskushallintoa. Hän julistautui "tilapäisesti" diktaattoriksi 27.8.1828 pelastaakseen tasavallan, selvisi vammoitta murhayrityksestä muttei saanut (etenkin konservatiivien) kapinointia loppumaan ja erosi 27.4.1830. Vuoden lopussa hän oli aikeissa lähteä Eurooppaan mutta kuoli tuskallisesti tuberkuloosiin 17.12.1830.
Bolivarin perintö
Vaikka Bolivar ei saavuttanut tavoittelemaansa liberaalia koko mantereen liittovaltiota, hänen liberaali perintönsä jäi elämään, koko manner vähitellen itsenäistyi, ja moni sen presidentti hakeutui liberaalien filosofien, etenkin Jeremy Benthamin oppilaiksi. Toisaalta aate jäi vähitellen vain nimelliseksi ja politiikan määrääjiksi tulivat luokkaerot.
Bolivaria pidetään koko Etelä-Amerikassa laajalti sankarina, ja hänen patsaitaan löytyy ympäri maailmaa, myös Washingtonista. Venezuela, Kolumbia, Ecuador, Panama, Peru, ja Bolivia katsovat olevansa itsenäisyydestään velkaa hänelle.
Viitteet
- ↑ Simon Bolivar - South American Leader, Biographiq, 2008
