Taloudellinen vapaus

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Vapaa markkinatalous)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Taloudellinen vapaus tarkoittaa yleensä vapaan markkinatalouden astetta kuten kaupankäynnin vapautta ja omistusoikeuden suojaa. Sen vastakohtana voidaan pitää sosialismia ja suunnitelmataloutta.

NTNU:n tutkimuksessa taloudellinen vapaus määriteltiin vapaiksi markkinoiksi, omaisuudensuojaksi, yksilön vapaudeksi tehdä taloudellisia valintoja ja valtion vähäiseksi puuttumiseksi talouteen[1].

Tunnetuimmat taloudellisen vapauden indeksit ovat Heritage- ja Fraser-instituutin, ja ne korreloivat vahvasti toistensa kanssa sekä monien hyvinä pidettyjen yhteiskunnallisten trendien kanssa. On myös olemassa erityisesti verotaakkaa mittaava Tax Oppression Index.

Indeksien mukaan maailman taloudellisesti vapaimpia maita ovat lähinnä länsimaat poikkeuksena Hongkong ja Singapore, ja Pohjoismaat sijoittuvat noin sijoille 10 - 20 (Tanska 8.). Vuodesta 1985 vuoteen 2000 useimpien maiden taloudellinen vapaus lisääntyi Fraserin indeksin mukaan.[2] On myös todettu, että yhtä vapaista maista köyhemmät maat kasvavat keskimäärin nopeammin kuin rikkaat (kiinniottajan edun vuoksi).

Määritelmiä

Talouden vapauden perustana ovat yksilöllinen valinnanvapaus, vapaaehtoinen vaihto, vapaus kilpailla markkinoilla ja ihmisten ja omaisuuden suoja. [3]

Valtio voi suojella talouden vapautta suojelemalla omistusoikeutta ja sopimuksia tasapuolisesti. Vapaus myös vaatii, että valtio ei ota ihmisten omaisuutta eikä puutu heidän valintoihinsa, vapaaehtoiseen vaihtoon ja vapauteen kilpailla työ- ja tuotemarkkinoilla.[3]

Kun valtiot korvaavat näitä veroilla, julkisilla menoilla ja sääntelyllä, ne vähentävät taloudellista vapautta. Myös tiettyjen ammattien ja elinkeinojen rajoitukset vähentävät taloudellista vapautta. [3]

Taloudellista vapautta ovat puolustaneet mm. Adam Smith ja John Stuart Mill, kun taas mm. Jean-Jacques Rousseau ja Karl Marx vaativat valtiolle suurempaa roolia.[3]

Kapitalismi tuo vaurautta ja onnellisuutta ja poistaa köyhyyttä, korruptiota, ympäristöongelmia ja poliittista väkivaltaa

"Empiiristen tutkimusten mukaan taloudellinen vapaus korreloi elintason, talouskasvun, tulojen tasaisuuden, korruption vähyyden ja poliittisen väkivallan vähyyden kanssa", kertoo Wikipedia viittein.

Ympäristön tila, eliniänodote, ihmisoikeustilanne, talouskasvu, keskitulot ja köyhimmän kymmenyksen tulotaso olivat sitä parempia ja korruptio vähäisempää, mitä korkeampi maan taloudellinen vapaus oli (vuonna 2007). Köyhimmän kymmenyksen osuus maan tuloista ei riippunut taloudellisesta vapaudesta. [4][5]

Naisten asema

WSJ:n indeksin mukainen taloudellinen vapaus selittää 46 % naisten tuloista ja 35 % YK:n "sukupuolten tasa-arvo" -indeksistä (GII) (korrelaatio 0,63).[6]

Taloudellinen vapaus mm. mahdollistaa naisille miehistä riippumattoman elämän, jolloin esimerkiksi aviomiehen väkivaltaan ei tarvitse alistua pysyäkseen hengissä [7]. YK:n naisten aseman indeksi[8] selittyy pitkälti talouden vapaudella, ja esimerkiksi sillä indeksillä aiemmin vahva Kuuba on pudonnut alaspäin sosialismin aikana (1959-), kun taas 80/90-luvuilla kapitalistisia uudistuksia tehneet Chile ja Argentiina ovat ohittaneet Kuuban.

Kapitalismi näyttää edistävän monia naisten aseman ja sukupuolten tasa-arvon mittareita demokratiaa tehokkaammin, Journal of Economic Behavior & Organizationissa julkaistu empiirinen tutkimus kertoo.[9]

Markkinatalousmaissa naisten asema on parempi kuin säännellymmän talouden maissa sikäli, että Economic Freedom of the World -indeksin mukainen markkinatalouden vapaus ennustaa korkeampaa sukupuolten tasa-arvoa (YK:n Gender Inequality Index), suurempaa naisten osuutta koulutuksessa ja parlamenteissa sekä vähäisempää äitikuolleisuutta ja teiniraskauksia. Sen sijaan naisten työvoimaosuutta taloudellinen vapaus ei selittänyt ennen kuin mm. maatalouden osuus kansantaloudesta kontrolloitiin. Osa tasa-arvohyödyistä saattaa tulla sitä kautta, että talouden vapaus nostaa elintasoa, mutta jopa kontrolloitaessa elintaso ja muita muuttujia taloudellisen vapauden indeksin vaikutus mainittuihin tasa-arvotekijöihin oli tilastollisesti merkitsevä. [10]

Onnellisuus

Onnellisuus oli selvästi sitä vahvempi, mitä taloudellisesti vapaampi jokin maa oli (korrelaatio oli vahva).[11]

Lahjonta

Intialaissyntyinen vasemmistolainen nobelisti Amartya Sen on sanonut, että vaikka kehitysmaiden markkinoiden vapauttamisesta ei olisikaan muuta hyötyä, se pitäisi silti tehdä, koska se vähentää korruptiota.[12] Intia onkin pitkäaikaisen sosialismin (ja sitä edeltäneen kolonialistisen suunnitelmatalouden) vuoksi ollut erittäin korruptoitunut maa, ja siksi sekä oikeisto että vasemmisto haluavat siellä jatkaa 80-luvun lopulla aloitettua sääntelyn poistamista.

Taloudellinen vapaus vähentä korruptiota kausaalisesti sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Korruptiokin vähentää taloudellista vapautta[13] ja kasvattaa tuloeroja, kausaalisesti.[14]

"‎Kun ostamista ja myymistä säännellään lailla, ensimmäisenä aletaan ostaa ja myydä lainsäätäjiä." - P.J. O'Rourke

Poliittinen vapaus

Freedom Housen mukaan "poliittisen vapauden ja Heritage-säätiön sekä Wall Street Journalin mittaaman taloudellisen vapauden välillä on korkea ja tilastollisesti merkitsevä korrelaatio". [15]

Valtion iso talousrooli estää poliittisen aktivismin

Afrikassa harva uskaltautuu kansalaisaktivistiksi. Afrikan keskiluokka näet on erittäin riippuvainen hallituksista: suurin työllistäjä on valtio ja se on yksityiselläkin sektorilla tärkein asiakas.[16]

Vastaavasti sääntelyllä tiedotusvälineiden vapaus on estetty Venäjällä, Unkarissa ja monessa muussa maassa: valtio ei mainosta vapaissa tiedotusvälineissä ja siitä riippuvaiset yrityksetkään eivät uskalla. Venäjällä valtio myös perustaa suurten kustannusten ilmaislehtiä kilpailemaan riittiset vapaat lehdet hengiltä.

Kapitalismi tuo rauhan

Korkea taloudellinen vapaus estää erittäin tehokkaasti sotia, noin 54 kertaa tehokkaammin kuin demokratia (Democracy Score -mittarilla mitattuna).[17]

Vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto. NTNU:n valtio-opin professori Indra de Soysan mukaan teoreetikot ovat esittäneet vastaavaa kolmattasataa vuotta, mutta nyt Norjan NTNU-yliopiston ja Oslon kansainvälisen rauhaninstituutin (PRIO) analysoimat empiiriset tosiasiat ovat vahvistaneet johtopäätökset.[1]

De Soysan mukaan osaselitys ilmiölle on se, että jos taloudellista vapautta rajoitetaan, investointi konfliktiin on ainoita keinoja luoda lisää vaurautta itselleen. Lisäksi, mitä suurempi taloudellinen valta valtiolla on, sitä enemmän kapinoinnilla sitä vastaan voi saada aikaan [1]. Muita aiempia selityksiä ovat mm. se, että vauraammilla kansakunnilla on enemmän hävittävää sodissa, kauppakumppanien kanssa ei kannata taistella ja ihmisten voidessa vaikuttaa elämäänsä ja elintasoonsa vapaasti omilla ponnistuksillaan heillä on vähemmän tarvetta tehdä sitä muita pakottamalla.

De Soysan mukaan Norjan lukemattomat rauhansovitteluyritykset ovat tehoton keino luoda rauhaa, kun taas markkinoiden vapauttaminen loisi sitä tehokkaammin ja lisäksi edistäisi kehitystä toisin kuin perinteinen kehitysapu.[1]

Demokratia

"Demokratia on toteutunut myös ilman kapitalismia, mutta vain joissakin pienissä yhteisöissä, kuten Kalaharin autiomaalla asuvien sanien keskuudessa." - Professori Tauno Saarela (HY). [18]

Kapitalismi tekee anteliaaksi

Tieteellisten tutkimusten mukaan ihmiset ovat sitä anteliaampia tuntemattomia kohtaan mitä kapitalistisemmassa maassa he elävät. Vähiten antelias ryhmä olivat tansanialaiset paimentolaiset. Markkinataloudessa ihmisten kannattaa muodostaa normeja ja käytäntöjä reiluudesta sekä oppia sellaisia. Omavaraistalouksissa oltiin itsekkäimpiä.[19][20][21]

Kapitalismi on nostanut maailman vaurauden yli 50-kertaiseksi

Vuosina 1000 - 1820 maailmantalous kasvoi kuusinkertaiseksi, 50 % ihmistä kohden. Kapitalismin alettua levitä laajemmin vuosina 1820 - 1998 maailmantalous kasvoi 50-kertaiseksi eli 9-kertaiseksi ihmistä kohden[22]. Kapitalistisimmissa maissa kuten Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa talous kasvoi 19-kertaiseksi henkeä kohden, vaikka niillä oli jo ennestään korkeampi lähtötaso, vuonna 1820 köyhässä Japanissa peräti 31-kertaiseksi, kun taas muualla maailmassa kasvu oli vain viisinkertainen henkeä kohden[22].

Silti Afrikankin reaalitulot henkeä kohden nousivat 3 kertaa korkeammiksi vuosisadassa. Kehitysmaissa elinikä kasvoi 26 vuodesta 64 vuoteen 1900-luvun aikana.

Rikkain maa ansaitsi 1820 4,5 kertaa köyhimmän maan tulot, 1913: 15, 1950: 26, 1974: 42, 2000: 71. Viime vuosikymmeninä tulot ovat kasvaneet eniten talouttaan avanneissa kehitysmaissa, mutta koska jotkin kehitysmaat ovat valinneet sosialismin tai muun sääntelytalouden, niissä talous on kasvanut vieläkin hitaammin kuin rikkaimmissa maissa, mistä eron kasvu johtuu.

Economic Freedom of the World -indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimmissa eli kapitalistisimmissa maissa (viidennes) elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Taloudellisesti epävapaimmassa viidenneksessä maita vastaavat luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [23]

Indeksin pohjana olevista mittareista tärkeimpiä kasvulle näyttäisivät olevat omaisuudensuoja, matala korruptio ja matala inflaatio. Julkisten menojen määrä ei näyttäisi olevan yhtä vaikuttavaa kuin varsinainen talouden sääntely. Toisaalta tämä jossain määrin näkyy indeksin painokertoimissa. Siksi esimerkiksi Tanska on sijalla 12 ja Suomi 16[24].

Tuloerot ovat vähentyneet

(Tämä kiinnostaa egalitaristeja, kun taas liberaalien mielestä kiinnostavampaa on se, että sekä rikkaat että köyhät ovat hyötyneet, sekä se, että ihmiset ovat nyt vapaampia kuin ennen, mistä tuo hyöty on vain seurausta.)

Vuodesta 1980 alkaneella uudella globalisaation ja talouden vapauttamisen kaudella taloutta on vapautettu erityisesti köyhissä maissa, joten niiden rikastaminen on vähentänyt globaaleja tuloeroja huomattavasti. [25]

Tätä ennen kyseiset maat olivat hyvin sosialistisia ja jäivät siksi jälkeen kapitalistisista maista. Kiinniottajan edun ansiosta köyhille maille riittää vähäisempikin talouden vapauttaminen kohtalaisen kasvun saavuttamiseksi.

Myös maailman ihmisten väliset tuloerot ovat vähentyneet huomattavasti vuodesta 1980.[26]

Surjin Bhalla on osoittanut, että globaalit tuloerot vuonna 2000 olivat alhaisemmat kuin koskaan vuoden 1910 jälkeen. Gini-mittarilla ne ovat laskeneet 5 % vuodesta 1980.

Köyhien osuus maailman väestöstä oli vuonna 1820 yli 80 %, vuonna 2000 reilut 20 %. Jopa köyhien absoluuttinen määrä on pudonnut sadoilla miljoonilla vuodesta 1980 väestönkasvusta huolimatta. [27] Merkittävintä putoaminen on ollut siellä, missä liberalisointi on ollut merkittävintä, joten sikäli tämä on kehitysmaiden oma valinta.

Syyt ja todisteet

Tehdyn tutkimuksen yhteenvetoa on oheisessa pdf-artikkelissa [2], mukaanlukien tutkimuksia, jotka osoittavat taloudellisen vapauden olevan hyvien seurausten syy eikä vain korreloiva tekijä.[28] Artikkeli myös toteaa tämän indeksin olevan käytetyin taloudellisen vapauden indeksi tieteellisessä tutkimuksessa, osin siksi, että taloudellisen vapauden indeksi alkaa vasta vuodesta 1995 ja käyttää subjektiivisempia mittareita. Molempien tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia.

Kapitalismin kannatus maailmalla

Finanssikriisin jälkeen kapitalismin kannatus nousi Saksassa 69 %:iin sekä Kiinassa ja Brasiliassa 68 %:iin mutta laski Intiassa 58 %:iin. Poikkeuksellisen kapitalisminvastainen on Ranska, jossa vain 6 % on vahvasti sitä mieltä, että vapaa markkinatalous on paras järjestelmä. [29]

Valinnanvapaus

Eräät vasemmistolaiset ovat väittäneet, että valinnanvapaus on ongelma, koska se vaikeuttaa päätöksiä. Tuoreet psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet tämänkin käsityksen vääräksi. Jos se kuitenkin olisi ongelma, vapaassa markkinataloudessa valinnanvapaus voidaan kuorruttaa suosituksilla kuten amazon.comissa. [30]

Taloudellinen vapaus on lisääntynyt myös edellisinä vuosisatoina. Elämme historian vapainta aikaa sekä talousliberalismin että arvoliberalismin mittareilla.

Taloudellinen vapaus lisääntyi

Molempien taloudellisen vapauden indeksien mukaan maailman taloudellinen vapaus on keskimäärin lisääntynyt paljon. Vähenemiset tapahtuivat talouskriisin aikana. Yleensäkin hyvinä aikoina kansa haluaa ja saa lisää vapautta ja huonoina sääntelyä. Talouskasvu on liberalismin etu.

Taloudellisen vapauden indeksi

Taloudellisen vapauden indeksi perustettiin vuonna 1995. Vuosina 1995 - 2011 koko maailman indeksi on noussut 2.2 yksikköä, ja nousua on tapahtunut useimmissa maissa (117). Vuosina 1995 - 2008 indeksi nousi 2.6 pistettä[31] ja vuosina 2008 - 2011 se laski 0.4 pistettä.

Economic Freedom of the World

Economic Freedom of the World -indeksin ajallisesti vertailukelpoiseksi korjattu versio (chain-linked EFW, clEFW) on noussut lähes 30 %: se oli 5.30 vuonna 1980, 5.76 vuonna 1990, 6.71 vuonna 2000 ja 6.83 vuonna 2010. Ainoa viime vuosien lasku oli vuosina 2008 ja 2009. [32]

Yksittäisistä maista vuodesta 1990 ovat laskeneet mm. Venezuela, Zimbabwe, Malesia ja USA, 2000-luvulla eniten Venezuela, Argentiina, Islanti ja USA. Nousijoita ovat olleet mm. Peru, El Salvador, Ruanda, Malawi, Ghana ja monet ex-kommunistimaat. [32]

Yhdysvalloissa taloudellinen vapaus (clEFW) nousi 7,92 ... 8,65 vuosina 1980 - 2000 ja laski 2000 - 2010, mistä pääosa George W. Bushin kaudella 2001 - 2009 (vuonna 2009 lukema oli alempi kuin edes vuonna 1980). Tuoreimmat luvut ovat 7,99 (2008), 7,72 (2009), 7.70 (2010). [32]

Suomen taloudellinen vapaus (clEFW) oli 6,82 (1970), 6,16 (1975), 6,65 (1980), 6,92 (1985), 7,24 (1990), 7,50 (1995), 7,91 (2007) ja 7,89 (2010).[32] Meilläkin nousu on huomattava ja takapakit näyttäisivät osuneen ensimmäisen öljykriisin ja talouskriisin aikoihin, kasvu muutenkin olleen nopeampaa huippusuhdanteissa kuten 1985 - 1990 ja 1995 - 2000 kuin huonommissa. Tämä tarkkuus ei tietenkään riitä luotettaviin päätelmiin.

Vasemmisto markkinatalouden vapaudesta

Kansanedustaja Silvia Modig (vas): "Se, että kansanedustajat esittävät boikottia yritykselle, on minun mielestäni kestämätöntä. Yritysten täytyy saada tehdä omat ratkaisunsa vapaasti yrittämisen edellytysten pohjalta. En halua, että poliitikot kertovat, miten yritysten pitää toimia."[33]

Modigin mielestä poliitikot eivät siis saa edes yksityishenkilöinä ajaa boikottia moraalisesti väärin tekevää yritystä vastaan, vaan poliitikkojen pitää antaa yritysten toimia vapaasti lain puitteissa. Hän ehkä silti hyväksyisi rivikansalaisen ajaman boikotin, silloin kun tehdään väärin Modigin moraalin eikä konservatiivien moraalin näkökulmasta. Kaksi kolmikymppistä keskustan kansanedustajaa oli kehottanut "Sokoksen asiakasomistajina" muita boikotoimaan turkikset epäeettisiksi julistanutta S-ryhmää. Miehistä toinen korosti, ettei kyseessä ole edes minkään poliittisen elimen kanta. Turkistarhausta vastustava Modig kuitenkin muotoili kantansa yksiselitteisen yleiseksi.

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Capitalism creates peace, Norjan tiede- ja teknologiayliopisto NTNU, 2.11.2009, NTNU:n ja Oslon kansainvälisen rauhaninstituution (PRIO) tutkimustuloksista. PRIOn konfliktidata alkoi vuodesta 1970.
  2. ↑ Economic Freedom of the World 2005, Fraser Institute
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 Economic Freedom, Robert A. Lawson, The concise encyclopedia of economics
  4. ↑ Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2007, Fraser Institute, kuvaajat sivuilla 19-22
  5. ↑ Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2006, Fraser Institute, kuvaajat sivuilla 18-21
  6. ↑ Economic Freedom: Revolutionary Empowerment for Women, Ambassador Terry Miller (formely Ambassador to the United Nations Economic and Social Council), a lecture in the 52nd Session of the United Nations Commission on the Status of Women, Delivered February 29, 2008, charts 2 & 3.
  7. ↑ How Mobile Telephones and Globalization Improve Lives in Poor Countries, Johan Norberg
  8. ↑ Gender empowerment measure and its components, UNDP (YK), 2009
  9. ↑ Stroup, Michael D. (2008). Separating the Influence of Capitalism and Democracy on Women’s Well-Being. Journal of Economic Behavior and Organization 67, 3-4: 560–72.
  10. ↑ Does Economic Freedom Promote Women’s Well-being?, Michael D. Stroup, Chapter 4 of Economic Freedom of the World: 2011 Annual Report
  11. ↑ In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007
  12. ↑ Globalisation Institute -"-, siteerattu: Handbook of Economic Freedom, "Reducing corruption in developing countries by opening markets would be reason enough to liberalize, even if no other economic benefits materialized."
  13. ↑ Nicholas Apergis, Oguzhan C. Dincer, James E. Payne: Live free or bribe: On the causal dynamics between economic freedom and corruption in U.S. states (Volume 28, Issue 2, June 2012, Pages 215-226) European Journal of Political Economy. 15.11.2011.
  14. ↑ Oguzhan C. Dincer ja Burak Gunalp: Corruption and Income Inequality in the United States (Vol. 30, Issue 2, pp. 283-292, 2012) Contemporary Economic Policy. 19.4.2012.
  15. ↑ Adrian Karatnycky. Freedom in the World: The Annual Survey of Political Rights and Civil Liberties. Transaction Publishers. 2001. ISBN 9780765801012. p. 11
  16. ↑ He(kö) nostavat Afrikan Suomen Kuvalehti 19/2017. 12.5.2017.
  17. ↑ Chapter2: Economic Freedom and Peace, Economic Freedom of the World 2005, s. 34-35
  18. ↑ "Onko demokratia toteutunut vain kapitalistisissa valtioissa?", Poliittisen historian professori Tauno Saarela, Helsingin Yliopisto. Helsingin Sanomat, Tiede-sivu, sivu D2, 5.6.2012
  19. ↑ Markets, Religion, Community Size, and the Evolution of Fairness and Punishment, Science 19 March 2010: Vol. 327. no. 5972, pp. 1480 - 1484, DOI: 10.1126/science.1182238
  20. ↑ NÄR MARKNADEN SKAPADE GENEROSITETEN:, Johan Norberg 1.6.2010
  21. ↑ När människan skapade världen, Johan Norberg, 2006
  22. ↑ 22,0 22,1 Martin Wolf, Why Globalization works, s. 43-45
  23. ↑ Economic Freedom Needed To Alleviate Poverty Around The World, taloustieteen professori Robert Lawson, 3.7.2002.
  24. ↑ Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2007
  25. ↑ Bourguignon & Morrison, "Inequality among World Citizens", American Economic Review 92 (4), Sept 2002, pp. 727-744
  26. ↑ Xavier Sala-I-Martin, "The World Distribution of Income", May 2002, mimeo, Table 8.
  27. ↑ Bourguignon & Morrison
  28. ↑ The Benefits of Economic Freedom: A Survey, Niclas Berggren, The Independent Review 8 (2), Fall 2003
  29. ↑ Market of ideas, The Economist, Apr 7th 2011
  30. ↑ [1]
  31. ↑ Barry Wood. "Economic Freedom Holding Steady, 14th Index of Economic Freedom Shows", PR Newswire, 15 January 2008. Luettu 4 February 2008. Archived from the original on 18 January 2008. 
  32. ↑ 32,0 32,1 32,2 32,3 Economic Freedom of the World in 2010, Fraser Institute ©2012. Chapter 1: pages 15-17 and 19.
  33. ↑ Elinehto vai turhake (51-52/2016) Suomen Kuvalehti. 23.12.2016.

Katso myös

Tietoa muualla

  • Economic Freedom & Quality of Life, 2:27, YouTube, 25.06.2011, Charles Koch foundation: kuvaa miten taloudellinen vapaus parantaa köyhienkin vaurautta, onnellisuutta, ympäristön laatua, ihmisoikeuksia, elinikää, korruptoitumattomuutta ym.

Aiheen tiimoilta:

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Taloudellinen_vapaus&oldid=12746”