Adam Smith
Adam Smith oli merkittävä liberalismin popularisoija, vaikka hänen ajattelunsa sisälsi eräitä virheitä, joista osan hän ehti myöntää jo elinaikanaan.
Esimerkiksi nuori Jeremy Bentham osoitti pamfletillaan "Koronkiskonnan puolustus" Smithille, miten kysynnän ja tarjonnan laista seuraa, että koron määräytyminen markkinoilla ilman pakotettua ylärajaa tuottaa parhaan mahdollisen lopputuloksen. Pääomat siirtyvät siihen käyttöön, jossa ne tuottavat eniten tai joissa niitä tarvitaan eniten. Korkeampi korko myös houkuttelee useamman säästämään silloin, kun korko on korkein eli tarjolla on erityisen tuottavia investointeja, joihin ei ilman säästämistä riitä resursseja, vaan liian suuri osa resursseista käytetään kulutukseen investointien sijaan. (Ks. esim. engl. wikipedia (Bentham) tai http://www.polybiblio.com/quaritch/HN210.html, http://www.members.tripod.com/~american_almanac/bentham.htm ym.)
Smith suhtautui yleensä kielteisesti valtion liiketoimintaan ja piti julkista velkaa tuhoisana. Hän myös perusteli, että hyvinä aikoina valtiot eivät pysty säästämään rahaa sota-aikoja varten, joten on epärealistista olettaa, että sodan aikana maksettua velkaa pystyttäisiin maksamaan hyvinä aikoina takaisin. Siksi Smith piti velkaantumista kestämättömänä.[1]
Smithin mielestä valtion tehtävät olivat puolustus, hallitus, oikeuslaitos, tiet ja kulkuväylät, koulutus ja osittain julkisten laitosten ylläpito. Hän kannatti korkeaa perintöveroa tasaamaan yksilöiden asemaa.[1]
Sota
Ennen sota oli normaali asioiden tila. (Klassinen liberaali) Adam Smith asettui tätä vastaan teoksessaan Kansojen varallisuus (1776) puolustamalla rauhaa ja valittamalla sodan tuhoista ja kustannuksista ja sen tuottamasta korkeasta julkisesta velasta. Liberaalit taloustieteilijät nostivat sodan kynnystä, ja 1800-luvulla Britanniasta tuli lähinnä siviilitoimintaa.[2]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Adam Smith -opintopiiri 6: "Hallitsija kansan kukkarolla". Matti Virtanen, Talouselämä 3/2016, sivu 64.
- ↑ Tyler Cowen: Empire of Guns Marginal Revolution. 19.6.2018.