Argentiina
Argentiina: peronistien populismi on jälleen rapauttanut maan talouden ja sananvapautta.
Argentiina siirtyi kiinteästä valuuttakurssista kelluvaan. Peson romahdus on hellinyt maan vientiteollisuutta ja tukenut kasvua.[1]
Hesarin mukaan presidentti Cristina Fernández nauttii huomiota herättävistä tempuista politiikan lyhyen aikavälin etujen saavuttamiseksi liike-elämän pitkän aikavälin etujen kustannuksella, esimerkkinä YPF-öljy-yhtiön enemmistön kansallistaminen, joka on rinnastettu sotilasjuntan yritykseen hankkia suosiota valltaamalla Falklandinsaaret. Yhtiön kurssi romahti ja valtion politiikka pelottaa ulkomaita tekemästä Argentiinan kaipaamia investointeja. [2]
Peronistit sosialisoivat Argentiinan kuralle
Vasemmistolainen työväenaate peronismi syntyi 1940-luvulla ja on hallinnut maata suuren osan ajasta sen jälkeen, nytkin.
Eversti Juan Perón oli isossa roolissa vuoden 1943 sotilasvallankaappauksessa demokraattisesti valittua konservatiivipresidentti Ramón Castilloa vastaan. Työministerinä hän keräsi omia joukkojaan. Muut pelkäsivät häntä ja vangitsivat hänet mutta antoivat periksi, ja Perón nousi valtaan.
Eversti Juan Perón nousi vuonna 1946 Argentiinan johtoon ja kansallisti kauppalaivaston, rautatiet, julkisen liikenteen ym. Harhainen rahapolitiikka tuotti usein korkean inflaation ja talouden pysähtymisen. Ammattiliittojen suosiminen johti kestämättömiin palkkoihin ja etuuksiin. Taloudellisen vapauden indekseissä 2010 Argentiina kuuluu heikoimpaan kolmannekseen. Argentiina, Kuuba ja Venezuela ovat esimerkkejä siitä, miten vauraat maat voivat pilata taloutensa nopeasti. Vastaavasti Suomi, Hongkong, Taiwan, Etelä-Korea ja Singapore ovat rikastuneet muutamassa vuosikymmenessä. [3]
Helsingin Sanomien mukaan diktaattori Juan Perón jätti jälkeensä sekasorron mutta silti hänen sankarimyyttiään vaaliva puolue on nytkin vallassa. Lehti arvioi Hugo Chávezin itselleen luoman henkilökultin jättävän samanlaisen perinnön. [4]
Argentiinassa on muutenkin ollut yleensä huonoja hallitsijoita, eikä Perón ollut diktaattoreista pahimpia.
Peronistien populismi tuhoaa jälleen Argentiinaa
Peronistien Néstor Kirchner toimi presidenttinä 2003 - 2007, minkä jälkeen hänen vaimonsa Cristina Fernandez de Kirchner nousi presidentiksi ja mies jättäytyi peronistipuolueen puheenjohtajaksi mutta kuoli vuonna 2010. Viedäkseen huomiota epäonnistumisiltaan presidentit ovat vuoden 1982 sotilasdiktatuurin tavoin tuoneet valokeilaan riitelyn Falklandin saarista Britannian kanssa.[5] Pääministeri Margaret Thatcher ei tuolloin antautunut diktatuurin hyökätessä Britanniaan kuuluneille saarille, ja siksi diktatuuri pian kaatui ja Argentiinasta tuli demokraattinen. Tuolloin sota nopeutti juntan kaatumista, mutta nyt Argentiinan ei uskota hyökkäävän.[5]
Tahallaan velat maksamatta
Argentiina ilmoitti joulukuussa 2001 lopettavansa 82 miljardin dollarin ulkomaanvelkansa hoitamisen, mikä on maailmanennätys. Sen jälkeen se ei ole saanut senttiäkään kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Argentiinan pelasti maataloustuotteiden vienti. Jos Kreikka tekisi saman, sillä ei olisi enää varaa rahoittaa valtion nykyisiä menoja, joita se nyt rahoittaa jatkuvasti velaksi. [1]
Kleinin ihannoima populismi tuhosi rikkaan Argentiinan
Osmo Soininvaara kirjoittaa: "Populistinen politiikka ei merkitse vain yli varojen elämistä. Se merkitsee myös talouden vanhanaikaisten rakenteiden sementoimista. Naomi Kleinin ihannoimat peronistit tuhosivat aikanaan vauraan ja hyvinvoivan Argentiinan, sama on menossa Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa."[6] Argentiina oli aiemmin maailman kaikkein rikkaimpia maita, ja sille povattiin loistavaa tulevaisuutta.
Talousongelmat
Tohtori Moisés Naímin ja professori Tyler Cowenin mukaan Argentiina kärsii hitaasta kasvusta, rapistuvasta infrastruktuurista, korkeasta inflaatiosta, paisuvista tukiaisista, hintasääntelystä, pääomapaosta ja ulkomaisille sijoittajille lannistavasta ilmapiiristä. [7][8] Inflaatio on 25 %, maailman suurimpia.[9]
(Vasemmistolainen) professori Dani Rodrik pahoittelee, että Argentiinan esimerkki yhdistää roistomaisuuteen epäortodoksisen suhtautumisen talouspolitiikkaan, kun taas Cowen pitää yhteyttä luonnollisena.[8]
Sosialisointi
Naímin mukaan Argentiinan presidentti Cristina Fernandez de Kirchnerin hallinnon päätös kansallistaa YPF-öljy-yhtiö ei ollut strateginen vaan populismia, tuttavien suosimista ja oligarkkien välistä kilpailua.[10][7] Argentiina kansallisti yrityksiä ja nosti niiden johtoon ay-väkeä, ja nyt ne tekevät valtavia tappioita valtion tukemina.[7][9] Vuonna 2011 Argentiina käytti niihin 18 miljardia pesoa (4,1 miljardia dollaria), 80 % enemmän rahaa kuin lasten sosiaaliohjelmaan.[7][9]
Vuonna 2009 de Kirchner kansallisti maan suurimman lentoyhtiön ja otti valtiolle 6,5 miljardia dollaria yksityisiä eläkerahoja maksaakseen ulkomaanvelkaa.[5] Tällaisen toiminnan vuoksi ulkomaiset öljy-yhtiöt eivät uskalla investoida maahan tai edes etsiä sieltä öljyä toisin kuin esimerkiksi Brasiliasta.[5]
Hugo Chávezin liittolainen
"Yhdysvaltain FBI syytti Venezuelan Hugo Chávezia Fernándezin vaalikampanjan tukemisesta; 4. elokuuta 2007 pidätettiin Buenos Airesin lentokentällä Caracasista saapunut venezuelalais-yhdysvaltalainen liikemies Guido Alejandro Antonini Wilson, jolla oli mukanaan salkku, jossa oli 795 000 Yhdysvaltain dollaria. Cristina Fernándezin mukaan kyseessä on Yhdysvaltain mustamaalausyritys." ([Wp])
Venezuelan avokätisellä lainalla Kirchner pystyi maksamaan IMF:n lainan pois ja pääsemään tämän holhouksesta.
Venäjän valtionpäämies vieraili maassa ensi kerran 2010 ja suhteet Boliviaankin ovat lämpimät.
Sananvapaus
"Niinpä maan tärkeimmät mediat ovat syyttäneet Kirchneriä lehdistönvapauden rajoittamisesta ja diktatuurista." (Wp)
Talousluvut ovat peukaloituja
"Argentiinan talouslukuihin ei juuri luotettu sen jälkeen kun Nestor Kirchner vaihtoi maan tilastokeskuksen INDECin johdon vuoden 2007 alussa. Ulkopuoliset uskoivat maan inflaation kohoavan jopa 25 % prosenttiin vuodessa, kun virallinen lukema oli 9,1 %. Esitettiin epäilyjä, että tilastokeskus pienensi keinotekoisesti lukuja hallituksen määräyksestä alentaakseen hintaindeksiin sidottujen valtion obligaatioiden koron maan taloudella aiheuttamaa taakkaa.[13][14][15][16]" (Wp)
Korruptio
"[Nestor] Kirchnerin hallituskauden loppua varjostivat korruptioskandaalit. Talousministeri Felisa Miceli erosi virastaan 16. heinäkuuta 2007, kun hänen toimistonsa vessasta löydettiin 60 000 dollarin arvosta käteistä ja syyttäjät aloittivat korruptiotutkinnan. Muutama päivä myöhemmin puolustusministeri Nidal Garréa alettiin tutkia veronkierrosta.[9][10]" (Wp)
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Jos tekisi argentiinat, Suomen Kuvalehti 8/2012, sivu 18.
- ↑ Argentiina rakastaa näyttäviä tekoja, HS PÄÄKIRJOITUS 18.4.2012
- ↑ Could the U.S. Become Argentina?, Richard W. Rahn, The Washington Times, April 21, 2010
- ↑ Tarina on Chávezin kestävin perintö, HS pääkirjoitus 7.3.2013.
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 Dispute Shows Argentina’s Lack of Oil Exploration, February 25, 2010, The New York Times
- ↑ Portugali (1) mikä on sairaus?, 8.5.2011 19:00 Osmo Soininvaara
- ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 YPF will soon be the least of Argentina’s problems, Moisés Naím, Financial Times, April 18, 2012
- ↑ 8,0 8,1 Two tweets from Dani Rodrik, Tyler Cowen, April 19, 2012
- ↑ 9,0 9,1 9,2 Argentina Analysts Warn of Economic Risks With YPF Takeover, Market News International, Tuesday, April 17, 2012
- ↑ Fernández takes her revenge, John Paul Rathbone, Bogotá, Financial Times, April 17, 2012
