Talouskasvu

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Teemoja

Talouskasvu tarkoittaa yleensä talouden eli BKT:n kasvua, ei vaurauden kasvua.

Sosialistisista pienten tuloerojen maista ihmiset ovat aina paenneet suurempien tuloerojen maihin, jopa henkensä kaupalla, koska tulot ovat tärkeitä, eivät tuloerot. Sosialistisimmat maat ovatkin yleensä kieltäneet poismuuton, jopa rakentaneet Berliinin muurin ja ampuneet yrittäjät piikkilangoille keskellä Eurooppaa vuoteen 1989 asti.

Suomessa talous kasvoi keskimäärin 2,9 % vuodessa 1860-2009 eli 24-kertaiseksi. Vain Japanissa kasvu oli nopeampaa.[1] Köyhien tulot nousevat keskimäärin samaan tahtiin kuin keskitulot, ja kasvun ja köyhien rikastumisen tekijöitä ovat julkisen sektorin pienuus, inflaation hillintä, kaupan avoimuus ja omaisuudensuoja.[2] 1860-luvulla Suomessa säädettiin elinkeinovapaus, jota sittemmin on laajennettu. Ei ole vapaata markkinataloutta tehokkaampaa keinoa auttaa köyhiä.

Talouskasvu poistaa köyhyyttä eikä lisää tuloeroja

Taloustieteilijä Xavier Sala-i-Martin on laskenut, että globaalit tuloerot ovat vähentyneet merkittävästi.[3] maailmanpankin mukaan globaalin köyhyyden nopea väheneminen johtuu pitkälti talouskasvusta[4]. Köyhyys on laskenut hitaimmin siellä, missä kasvu on ollut hitainta (laajalti Afrikassa).[5]

Talouskasvu lisää köyhien tuloja, ehkä myös julkisen sektorin pienuus

Maailmanpankin tutkijat David Dollar ja Aart Kraay (2002) osoittivat, että keskitulojen kasvaessa köyhimmän viidenneksen tulot kasvoivat samassa suhteessa. Tutkimuskirjallisuudessa todetut kasvua lisäävät politiikat ja instituutiot eivät lisänneet tuloeroja. Näitä olivat avoimuus kaupalle, makrotaloudellinen vakaus, rajoitettu julkinen sektori, finanssitalouden kehittyneisyys, vahva omaisuudensuoja ja laillisuusperiaate. Itse asiassa julkisen sektorin pienuus ja korkean inflaation välttäminen näyttäisivät jossain määrin lisäävän köyhimpien osuutta tuloista. Kasvua lisäävät instituutiot siten auttavat köyhiä siinä missä muitakin, myös talouskuri (fiscal discipline).[2]

Politiikat ja instituutiot, joiden piti auttaa köyhiä, eivät nekään vaikuttaneet köyhien tulo-osuuteen. Näitä ovat julkiset sosiaalimenot, demokraattiset instituutiot, peruskouluun osallistuminen ja maatalouden tuottavuus. Niillä ei ollut mitään robustia yhteyttä kasvuun eikä köyhien tulo-osuuteen. Sosiaalimenojen osuus julkisista menoista jopa heikensi köyhien tulo-osuutta melkein tilastollisesti merkitsevästi.[2]

Näin ollen talouskasvu on tärkeää köyhyyden poistamisessa. Keskimäärin köyhien osuus tuloista jopa hieman nousi keskitulojen kasvaessa, ehkä sattumalta. Kasvun ja köyhyyden poistamisen suhde ei ole eronnut eri ajanjaksoina, ei muutu kriiseissä ja on sama rikkaissa ja köyhissä maissa. Näin ollen kasvua lisäävän politiikan, kuten talouskurin ja kaupan avoimuuden pitää olla köyhyyden vähentämispolitiikan keskiössä.[2]

Vuonna 2013 Dollar, Kraay ja Yalen Tatjana Kleineberg tutkivat datan 118 maasta neljältä tuoreimmalta vuosikymmeneltä. Yhä talouskasvu on tärkein köyhimmänkin viidenneksen rikastumisen tekijä. Köyhimmän viidenneksen tulo-osuudet muuttuivat vain vähän eivätkä riippuneet keskitulon muutoksista. Tulokset pätivät riippumatta epätasa-arvon muutoksista ja maakohtaisista kasvutekijöistä ja osoittivat, että on vaikeaa löytää keinoja vaikuttaa köyhimpien tulo-osuuteen.[6]

Suomessa kaikkien tulot nousivat

Vuosina 1995-2016 keskiluokan (nykyään 1900-6400 euroa kuussa) tulot nousivat 45 %, suurituloisten 49 % ja pienituloisten 36 %.[7] Yleensäkin suurituloisten tulot ovat jopa laskeneet huonoina aikoina (mm. 90-luvun alussa) ja vastaavasti nousseet eniten hyvinä aikoina.

Alimmasta tulokymmenyksestä puolet nousee kolmessa vuodessa johonkin muuhun tulokymmenykseen.[8]

Taloudelliseen globalisaatioon osallistuneet maat kasvoivat rikkaita nopeammin, köyhyys väheni

Dollar ja Kraay (2001) osoittivat, että globalisaatioon osallistuneiden maiden tulot ovat kasvaneet nopeammin kuin rikkaiden maiden tulot. Tuloerot eivät ole kasvaneet. Sala-I-Martin (2002) osoitti, että maailmassa 1 dollarin päivätulolla elävien osuus putosi 20 %:sta 5 %: iin ja 2 dollarin päivätulolla elävien 44 %:sta 18 %:iin 20 vuodessa. Köyhien määrä maailmassa olisi 300–500 miljoonaa pienempi vuonna 1998 kuin 1970-luvulla. Suhteellinen ja absoluuttinen köyhyys ovat kumpikin vähentyneet. Sen sijaan Afrikka tarvitsisi lisää globalisaatiota eli "taloudellista vaihdannan vahvistumista ja tuotannontekijöiden liikkuvuuden lisääntymistä", kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen arvioi.[9]

Raha tuo onnea

Kansalaisten onnellisuus lisääntyy valtion BKT:n kasvun myötä rajatta, joskin logaritmisesti, hidastuvasti, totesivat vuonna 2008 Pennsylvanian yliopiston taloustietelijät Justin Wolfers ja Betsey Stevenson tutkimuksessaan. Vaurauden kaksinkertaistuminen olisi siis yhtä hyvä asia tulotasosta riippumatta.[10][11][12][13]

Ainoastaan BKT:n taso ei lisää onnellisuutta vaan talouskasvun nopeus lisää onnellisuutta vieläkin voimakkaammin. [14][15][16][10]

Hyvät asiat kuten terveys, lukutaito, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvo, huono-osaisista ja ympäristöstä välittäminen ym. yleensä lisääntyvät vaurauden myötä sekä yksilö- että valtiotasolla. Merkittävin poikkeus ovat maat, joissa rikkauksia löydetään eikä tehdä.[17]

Loputon talouskasvu on helppoa

Professori Marko Terviö osoittaa artikkelissaan, miten ikuinen talouskasvu ilman minkäänlaista resurssien nettokulutusta on loogisesti mahdollista (tietysti vain vuosimiljardien päässä olevaan maailmanloppuun asti) laadun paranemisen ansiosta. Taloustieteilijät ovat osoittaneet, miten talous kehittyy teknologian ja tehokkuuden paranemisen myötä. Esimerkiksi tietokoneemme ovat vuosi vuodelta nopeampia mutta samalla pienempiä, saattavat vaatia vähemmän ympäristöresursseja. Muita mahdollisia rajojen kasvun lähteitä ovat mm. maan valtavat mineraalivarat ja avaruuden kolonisaatio, avaruusvoimalat, asteroidien kaivaminen, Dysonin kehä ym. Näistä kerrotaan mm. kirjassa Mining the Sky: Untold Riches from the Asteroids, Comets, and Planets. On silti mahdollista, että ennen sellaisia vaiheita tulee kausi, jona luonnonvarojen kulutus vähenee ja nettotalouskasvu on siis täysin aineetonta - laadun paranemiseen ja palveluihin perustuvaa.

Talouskasvu tekee ystävälliseksi, suvaitsevaiseksi, oikeudenmukaiseksi ja väkivallattomaksi

Talouskasvu ja hyvät ajat lisäävät erilaisuuden suvaitsevaisuutta ja sitoutumista oikeudenmukaisuuteen ja demokratiaan, mahdollisuuksia ja sosiaalista liikkuvuutta. 2010-luvun taitteen huono taloustilanne heikensi näitä ja aineellisen elintason kasvun loppuminen tuo ihmisten pahimmat puolet esiin.[18][19]

Talouskasvu tuottaa kansalaisille "suurempaa muutosvalmiutta, pienempää perinteisten uskonnollisten arvoauktoriteettien kannattamista ja suurempaa kannatusta tasa-arvolle, henkilökohtaiselle vaikutusvallalle, emansipatiivisille vapausarvoille ja toisten huomioonottamista korostaville arvostuksille." Tätä selitetään sillä, että fyysisten tarpeiden tullessa tyydytetyksi korostetaan enemmän muita asioita. Lisäksi talouskasvu johtaa runsaampaan koulutukseen sekä tieto- ja kulttuuritarjontaan. Kolmanneksi sosiaaliset verkostot ja henkilökohtaiset tapaamiset laajenevat.[20]

Hyvät ajat mahdollistavat empatian, huonot ajat kääntävät moraalin sisäänpäin. Sosiaalipsykologian professori Klaus Helkaman mukaan talouskasvun heiketessä tai tilanteen muuten tullessa uhkaavaksi toiset luokitellaan ulkoryhmän jäseniksi.[21]

Teollisuusmaissa elintaso on eri arvioiden mukaan 15-100-kertaistunut 200 vuodessa.[22]

Niukoissa oloissa ihmiset ovat väkivaltaisia, materialistisia, suvaitsemattomia, epäluottavaisia ja jo nuorina lisääntyviä.[22]

Degrowth nosti natsit valtaan

Suuri lama 24-kertaisti natsien kansanedustajamäärän, vaikka tuloerot olivat koko ajan ennätysalhaalla. Tunnetusti talouden heiketessä syntyy usein kapinoita ja levottomuuksia aina natsien valtaannousua ja arabikevättä myöten - nytkin suuri taantuma on nostanut nationalisteja ympäri maailmaa. Talouslasku tukee yleensä natseja. Hyvinä aikoina ihmiset ovat yleensä tyytyväisiä ja suvaitsevia. http://vapaasana.net/artikkelit/2016/12/degrowth-nosti-natsit-valtaan

Ihmiset hyväksyvät ympäristöpanostukset

HS:n mukaan Kiinan johto voi parantaa ympäristöä vain talouden kasvaessa. Kasvun hiipuessa kansa alkaa protestoida, joten silloin kasvua on saatava vaikka käynnistämällä saastuttavimmat yritykset. Kasvu antaa johtajille enemmän pelivaraa.[23]

Talouskasvu on "välttämätöntä"

Eduskunnan tilaama kuuden tohtorin selvitys osoitti, että julkiset palvelut pystytään kattamaan vain tehokkaalla talouskasvulla, joka tuo täystyöllisyyden, ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander varoittaa. Tällöinkin julkisten menojen kasvua pitää hillitä, työuria tulee pidentää ja palvelujen tuottaminen pitää avata muillekin kuin julkiselle sektorille. Muussa tapauksessa Suomi joutuu Kreikan-tielle ja hyvinvointivaltio pitää ajaa alas. Työn verotusta ei pidä kiristää. Työryhmässä olivat myös mm. Pentti Arajärvi (sd) ja Heikki Hiilamo. [24]

Talouskasvun syyt

Taloudellinen vapaus selittää suuren osan talouskasvusta. Kiinniottajan etu on toinen merkittävä tekijä, siis köyhemmät maat kasvavat suhteessa rikkaampia nopeammin (ceteris paribus). Sekin auttaa, että investointien osuus BKT:sta on korkea, mikä tarkoittaa, että kulutuksen osuus on pieni[25] (ellei ylikansallisia sijoituksia lasketa).

Lyhyellä aikavälillä vaikuttavat myös suhdannevaihtelut ja sattumat.

Säästäminen johtaa pääoman lisääntymiseen ja sitä kautta nostaa työn tuottavuutta, mikä kohottaa palkkoja. Suurituloiset säästävät ja investoivat suuremman osan tuloistaan kuin muut, joten heidän progressiivinen verottamisensa eliminoi tätä palkkoja nostavaa tendenssiä. [26]

Tarvitaan työn tarjonnan lisäämistä

Konjunkturinstitutetin tutkimusjohtaja Juhana Vartiaisen mukaan Suomen pitäisi Ruotsin tavoin tehdä päätöksiä, jotka houkuttelevat ja jopa pakottavat ihmisiä tekemään työtä. Hänen mukaansa työn kysynnän lisääminen nostaa lähinnä palkkoja, ei työllisyyttä eikä talouskasvua. [27]

Talouskasvu on ohi?

Talouskasvu melko varmasti jatkuu, mutta eräiden taloustieteilijöiden mukaan nopea talouskasvu on entistä vaikeampaa. Toiset taas uskovat teknologian nopean kehityksen auttavan, ja sitä edesauttaisi markkinoiden vapauttaminen.

Yli sadan vuoden ajan Yhdysvaltojen talouskasvun trendi on ollut melko vakaa, koska jonkin tekijöistä ollessa laskussa toiset ovat kasvaneet enemmän, ekonomisti Brink Lindsey kirjoittaa. Nyt kaikkien tekijöiden kasvu on pysähtynyt yhtaikaa. [28]

Maailman luetuinta talousblogia (MR) pitävä Tyler Cowen sekä eräät muut ekonomistit kuten Stephen King ja Robert Gordon ovat ennustaneet tulevaisuuden olevan hitaan kasvun aikaa. Ainoa vaihtoehto on poistaa innovaatioiden ja kasvun esteitä. Muuten joudutaan nollasummapelitalouteen, ja kokemukset sellaisista ovat pitkän päälle hirvittäviä.

Suomi

Suomessa talous kasvoi keskimäärin 2,9 % vuodessa 1860-2009 eli 24-kertaiseksi. Vain Japanissa kasvu oli nopeampaa.[1]

Vuosina 1859-1868 lakkautettiin ammattikuntalaitoksen pakollisuus ja vuonna 1879 säädettiin täysi elinkeinovapaus.[29] Ks. Suomen taloushistoria.

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Talvella 2008 Suomi­–Ruotsi-maaottelu oli päätymässä Suomen voittoon, mutta sitten onni kääntyi Helsingin Sanomien Kuukausiliite, 2.4.2016.
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Dollar, D. & Kraay, A: Growth Is Good for the Poor. (koko teksti: http://documents.worldbank.org/curated/en/419351468782165950/text/multi0page.txt) Journal of Economic Growth, 21.12.2002, 7. vsk, nro 3, s. 195–225. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1023/A:102013963}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Global Inequality Fades as the Global Economy Grows Xavier Sala-i-Martin. 2007 Index of Economic Freedom.
  4. ↑ Poverty, Growth, and Inequality Maailmanpankki
  5. ↑ Fischer, Stanley. "Globalization and Its Challenges." American Economic Review toukokuu 2003, s. 13.
  6. ↑ David Dollar, Tatjana Kleineberg, Aart Kraay: Growth Still Is Good for the Poor. Policy Research Working Paper, 21.12.2013. Maailmanpankki. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Hyvinvointivaltio nojaa suureen keskiluokkaan Helsingin Sanomat. 31.5.2018.
  8. ↑ EVA: Suomessa on Euroopan suurin keskiluokka – Nämä tulorajat näyttävät, kuulutko joukkoon Uusimaa. 29.5.2018.
  9. ↑ Vesa Kanniainen: onko kapitalismin etiikka kadoksissa? Kansantaloudellinen aikakauskirja. 2006.
  10. ↑ 10,0 10,1 WEALTH AND HAPPINESS REVISITED Growing wealth of nations does go with greater happiness
  11. ↑ Maybe Money Does Buy Happiness After All - New York Times
  12. ↑ Economic Growth and Subjective Well-Being: Reassessing the Easterlin Paradox
  13. ↑ http://www.boston.com/bostonglobe/ideas/articles/2008/11/23/a_talk_with_betsey_stevenson_and_justin_wolfers/?page=full
  14. ↑ The Scientist's Pursuit of Happiness, Policy, Spring 2005.
  15. ↑ Bruno S. Frey and Alois Stutzer Happiness and Economics, Princeton University Press, December 2001; published in the UK by John Wiley & Sons.
  16. ↑ In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato Institute. April 11, 2007
  17. ↑ No, this isn't a good idea, Richard Baldwin, Professor of International Economics at the Graduate Institute, The Economist, Nov 29th 2010
  18. ↑ John Berry: Growth and Society’s Moral Character (sivut 52-55) International Economy. syksy 2011.
  19. ↑ professori Will Wilkinson: Obama's white flight problem The Economist. 13.6.2012.
  20. ↑ THORLEIF PETTERSSON ja SAKARI NURMELA: Eri tapoja kohdata suuri elefantti - Suomalaisen ja ruotsalaisen kulttuurin vertaileva tutkimus (sivut 37-38) Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto.
  21. ↑ Henkensä kaupalla Helsingin Sanomat. 14.1.2016.
  22. ↑ 22,0 22,1 Miksi vaurastumisen hyöky nousi juuri Britanniasta? Koska siellä oli varaa ajatella, kuuluu uusi selitys Helsingin Sanomat. 27.3.2019.
  23. ↑ Ilmastojohtajaksi pyrkivälle Kiinalle on vaikea olla vihainen Helsingin Sanomat. 27.9.2020.
  24. ↑ "Hyvinvointivaltio vaarassa", Helsingin Sanomat 30.9.2010, s. A5.
  25. ↑ Soviet Growth & American Textbooks, Alex Tabarrok 4.1.2010
  26. ↑ Interventionism: An Economic Analysis by Ludwig von Mises, pykälä IV.1, Ludwig von Mises, Mises.org, 2004 (luettu 7.1.2011): "Popular opinion is inclined to believe that the taxing away of huge incomes does not concern the less wealthy classes. This is a fallacy. The recipients of higher incomes usually consume a smaller proportion of their incomes and save and invest a larger part than the less wealthy. And it is only through saving that capital is created. Only that part of income that is not consumed can be accumulated as capital. By making the higher incomes pay a larger share of the public expenditures than lower incomes, one impedes the operation of capital and eliminates the tendency, which prevails in a society with increasing capital, to increase the marginal productivity of labor and therefore to raise wages."
  27. ↑ Budjetti tehtiin kivutta – mutta ohuelle jäälle, HS pääkirjoitus 16.9.2011
  28. ↑ Why Growth Is Getting Harder, Brink Lindsey, POLICY ANALYSIS NO. 737, Cato Institute, October 8, 2013.
  29. ↑ Ammattikunta (sivu 336) Tietosanakirja. 1909-1922.

Katso myös

Aiheesta muualla

Tilastoja

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Talouskasvu&oldid=14682”