Eläke

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Teemoja

Eläke tarkoittaa yleensä vanhuuseläkettä, joskus työttömyys- tai työkyvyttömyyseläkettä tai muuta eläkettä. Nyt näitä kaikkia hoidetaan sekä täysin yksityisin vakuutuksin että täysin tai osittain valtiollisin vakuutuksin tai jakojärjestelmin.

Suurten ikäluokkien työeläkemaksueuro on 160 senttiä, nuorten 80 senttiä eli 50 %. "Naisen euro" ei ole mitään tämän rinnalla. Oikeudenmukaisuus vaatisi esimerkiksi 23-38 % leikkausta suurten ikäluokkien eläkkeisiin, suurempia leikkauksia jo eläkkeitä saaneille. Samalla nuorempien eläkkeitä pitäisi korottaa, niin että ero katoaisi. Vaihtoehtoisesti nykyeläkeläisten eläkeindeksi pitäisi "taittaa" nousemaan paljon hintoja hitaammin. "Taitetun indeksin" poistaminen vaatisi vieläkin suurempia leikkauksia eläkkeisiin.

Eläketurvakeskuksen (ETK) toimitusjohtaja Mikko Kauton mukaan eläkkeiden korotustahdin voisi ehkä pudottaa inflaation tasalle, jos työeläkemaksuihin tulee nousupainetta. Samaa ovat esittäneet Etlan tutkijat Tarmo Valkonen ja Jukka Lassila. ETK:n maaliskuun 2019 osoittavatkin eläkejärjestelmän kriisiytyvän ja nousupaineen olevan suuri. Kauton mukaan eläkkeellä jo nyt oleva sukupolvi hyötyy järjestelmästä myöhempiä sukupolvia enemmän.[1]

Eläkemenot yli kaksinkertaistuivat 2001-2018

Sosiaaliturva yli kaksinkertaistui 2001-2018 ja julkisten menojen bkt-suhdekin kasvoi 6 prosenttiyksikköä 53,2 prosenttiin. Sosiaaliturvamenot nousivat 19,2 prosentista 24,3 prosenttiin. Eläkkeet yli kaksinkertaistuivat ja muu sosiaaliturva lisääntyi yli puolella, vaikka eläkeläisten osuus väestöstä kasvoi. Terveydenhuoltomenot kaksinkertaistuivat ja hallinto- ja koulutusmenot lisääntyivät puolella. Nämä olivat julkisten menojen suurimmat pääluokat. Pienemmistä luokan "vapaa-aika, kulttuuri ja uskonto" bkt-osuus kasvoi puolella mutta muut jäivät jälkeen bkt-kasvusta: elinkeinoelämän edistäminen, puolustus, turvallisuus, asuminen ja ympäristönsuojelu. Eläkemaksut ovat nousseet 1960-luvun 5 %:sta 24,4 prosenttiin palkasta. Ongelmaan auttaisivat lyhemmät opiskeluajat ja kotihoitojaksot, eläköityminen vanhempana ja työttömyyden alentaminen.[2]

Pakolliset eläkevakuutusmaksut

Suomessa kaikille taataan takuueläke mutta ansiotulot tuottavat korkeamman eläkkeen. Vastaavasti ansiotuloista peritään pakollista työeläkevakuutusmaksua (TyEL). Maksu on vain noussut: se oli 5 % vuosina 1962-68, 5-8 % 1969-75, 10-14 % 1976-88 ja 15 - 29 % vuosina 1989-2012 (työnantajan TyEL 22,8 %, työntekijän 5,15/6,50 %).[3] SAK vaatii sen nostamista entisestään. Maksu on osa verokiilaa, työn verotusta, joka vaikeuttaa työllistymistä ja vähentää työntekijän käteen jäävää tuloa.

Vuosina 1960-1980 eläkemaksu oli vain 5-10 %, vuonna 2015 jo 24 % palkasta. Siksi 1940-lukulaiset saavat eläkemaksunsa takaisin viisinkertaisina, 70-lukulaiset ja nuoremmat vain kaksinkertaisina.[4]

Vuonna 2007 eläkkeitä maksettiin 18 miljardia euroa, vuonna 2014 jo 28 miljardia euroa. Syy kasvuun oli suurten ikäluokkien eläkkeiden suuruus, ei eläkeläisten määrän kasvu.[4]

Liberaalien kanta

Liberaalien mielestä vähintäänkin tämän maksun tuottaman lisäeläkkeen pitäisi määräytyä täysin vakuutusmatemaattisesti. Siis kenenkään ei pidä joutua kustantamaan toisten ansiosidonnaisia lisiä. Tämä pitäisi määrätä perustuslaissa tai työntekijä saisi valita työeläkevakuutuksensa itse, jolloin kilpailu varmistaisi oikeudenmukaisuuden.

Puhdasoppisemmat liberaalit hyväksyvät vain jälkimmäisen. Vain eläkevakuutusmaksun minimiprosentti olisi määrätty lailla mutta toteutus olisi täysin yksityinen.

Vieläkin puhdasoppisemmat vaativat työeläkkeiden täydellistä yksityistämistä. Jokainen ostakoon haluamansa eläkevakuutuksen itselleen, puolisoilleen tai muille, ilman minimiehtoja. Valtio hoitaisi pelkän peruseläkkeen/perustulon kaikille. Libertaristit vastustavat myös peruseläkettä/perustuloa ja muuta julkista sosiaaliturvaa.

Libertaristien mielestä ihmiset voivat turvata vanhuutensa nykyisten yksityisille työeläkevakuutusyhtiöille menevien pakollisten eläkevakuutusmaksujen sijaan maksamalla vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja yksityisille vakuutusyhtiöille, säästämällä itse (asuntoon, sijoituksiin, pankkitilille tms.) tai muilla keinoin. Vapaaehtoiset eläkemaksut mahdollistaisivat nykyistä oikeudenmukaisemmat eläkkeet.

Useimmat liberaalit hyväksyvät nämä keinot mutta kannattavat lisäksi perustuloa, joka olisi vanhuksille ja työkyvyttömille korkeampi kuin muille. Osa liberaaleista siis kannattaa lisäksi pakollista ansiosidonnaista eläkevakuutusmaksua, joka tosin olisi yleensä nykyistä pienempi ja täysin vakuutusmatemaattinen eli oikeudenmukainen, vaikka tällaiset pakkomaksut ovatkin epäliberaaleja.

Nytkin ansioeläkkeet ovat itse kustannettuja, mutta epäoikeudenmukaisesti.

Eläkkeiden taso

Suomessa eläkkeiden taso on korkea ja eläkeläisköyhyys vähäistä, mutta sen hintana eläkemaksut ovat korkeita, yli 24 prosenttia palkasta, kun OECD-maiden keskiarvo on 18 prosenttia. OECD-maissa nettoeläkkeet ovat keskimäärin 59 prosenttia viimeisestä nettopalkasta, Suomessa nykyeläkeläisillä 68 prosenttia ja tuleville 64 prosenttia. Eläkeläisten suhteellinen köyhyyskin on meillä melko vähäistä, vaikka yli 65-vuotiaiden keskitulo onkin vain 83 prosenttia koko väestön tuloista.[5]

Yrittäjien eläkkeet ovat matalia, koska yrittäjät voivat pudottaa eläkemaksunsa minimiin. OECD ehdotti, maksut määrättäisiin verotuksessa ilmoitettavien tulojen mukaan eikä yrittäjän kirjaaman yrittäjätulon.[5]

Eläkejärjestelmämme suosii "suuria ikäluokkia" epäoikeudenmukaisesti

Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 1940 syntyneet saavat työeläkemaksulleen 6,5 prosentin reaalituoton, naiset vajaat 8 % ja miehet vajaat 6 %. Tuotto laskee tasaisesti, kunnes 1970-luvulla ja myöhemmin syntyneet saavat reaalituottoa 2,3 %: naiset 2,8 % ja miehet 2 %.[6]

Myös nykyarvolla laskettuna suuret ikäluokat saavat nuorempia enemmän vastinetta maksuilleen. 1950-luvun alkuvuosiin mennessä syntyneiden eläkkeiden nykyarvo on suurempi kuin heidän maksamiensa eläkemaksujen, 1960-luvun jälkipuolella tai myöhemmin syntyneillä päinvastoin.[7]

Eläketurvakeskuksen mukaan 1940 syntynyt saa ostovoimakorjattuna 5,12 euroa takaisin eläkemaksueurostaan, mutta 1960 ja 1980 syntyneet vain noin 2 euroa. Ennen 1990-lukua näet eläkemaksu oli vain 5-15 % palkasta, nyt 24,4 %. Eläkerahastoja säästetään, jotta tulevaisuudessa maksua ei tarvitsisi nostaa kovin paljon nykyisestä. Jo 2010-luvulla työeläkemenot nousivat nopeasti työeläkemaksuja korkeammiksi, ja tilanne pahenee väestön ikääntyessä. Toisaalta työeläkerahastojen tuotto hidastaa niiden hupenemista. 2030-luvun pohjan jälkeen rahastot saataneen takaisin yli 800 prosenttiin vuotuisista eläkemenoista. Näin myöhemmätkin eläkkeet olisi turvattu.[8]

Sukupolvien erilaisten vastineiden pääsyy on työeläkemaksujen nousu: 1960-luvulla ne olivat 5 %, vuonna 2016 jo noin 24 % palkkasummasta (tästä neljännes näkyy työntekijän palkkalaskelmassa). Jos nykyeläkeläisten eläkkeitä parannettaisiin, vuoden 1990 jälkeen syntyneiden eläkemaksuja pitäisi korottaa vielä yli 10 %-yksikköä enemmän kuin muuten.[7]

Suomen työeläkejärjestelmä on jakojärjestelmä, jonka luoneet ikäpolvet hyötyvät myöhempien kustannuksella. TEL-eläkemaksujen keskimääräinen reaalituotto oli 1940-luvulla syntyneille erittäin hyvä (noin 6-7 %). Jokainen myöhempi 5-vuotiskohortti saa edellistä kohorttia huonomman tuoton ainakin vuonna 2000 syntyneisiin asti, minkä jälkeen ennuste on melko vakaa reilun 2 %:n tasolla. Ensimmäiset sukupolvet saavat jopa suuremman tuoton kuin olisivat saaneet rahoitusmarkkinoilta. Heitä nuoremmat saisivat paremman tuoton, jos he saisivat itse sijoittaa TEL-maksunsa markkinoille. [9]

Vanhemman tutkimuksen mukaan 1930-40-luvulla syntyneet saavat noin 5 %:n, 50-luvulla syntyneet 4 %:n, 60-70-luvuilla syntyneet n. 3 %:n ja 90-luvulla tai myöhemmin syntyneet n. 2 %:n reaalituoton TEL-maksuilleen[10]. Tutkijoiden mukaan alle 3,5 %:n tuoton saavat ovat saaneet järjestelmästä vähemmän kuin olisivat saaneet sijoittamalla rahat yksityisesti ja yli 3,5 %:n tuoton saaneet ikäluokat ovat vastaavasti saaneet ylisuuren tuoton kaikkien myöhempien ikäluokkien kustannuksella[11]. "Häviäjiä on siis paljon"[12]. Osku Pajamäen mukaan kyseessä on ainutkertainen ja ainutlaatuinen tulonsiirto yhdelle sukupolvelle, lähinnä sen "eliitille"[13]. Siis noin vuodesta 1960[10] ikuisuuteen asti kaikki syntyneet ovat tämän tulonsiirron häviäjiä.

Kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäen (sd) mukaan 1940-luvulla syntyneet saavat 1,60 euroa jokaista maksamaansa eläkevakuutusmaksueuroa kohden, kun taas nuoret ikäluokat saavat vain 0,80 euroa. Hän vertaa tätä siihen "hoettuun" (virheelliseen) väitteeseen, että naisen euro on 80 senttiä. [14]

Kansalaisille on luvattu niin korkeat työeläkkeet, että työeläkemaksut ovat nousseet 1960-luvun n. 5 %:sta yli 20 %:iin ja nousevat vuoteen 2030 mennessä lähelle 30 %:ia [15].

Suurten ikäluokkien ja aiempien[16] eläkkeet on mitoitettu niin korkeiksi, että myöhempien eläketuottoa on jouduttu laskemaan.

Voiko laskea toisin?

Linkistä ei näe Pajamäen laskelman yksityiskohtia. Jos Pajamäki on laskenut, että peruseläke ei kuuluisi kaikille, voitaisiin ehkä myös perustella esimerkiksi lukuja 130 ja 70 senttiä, jolloin reilu 23 %:n leikkaus riittäisi, eläkettä jo saaneilta enemmän, kunhan samalla nostetaan nuorten eläkkeitä 43 %, ja leikkaus koskisi vain takuueläkkeen ylittävää osaa. Ilman leikkausta oikeudenmukaisuutta ei saavuteta.

Taitetun indeksin poistaminen vaatisi sitäkin suurempia leikkauksia.

Eläkeläiset ovat rikastuneet eniten

Kokonaiseläkkeet ovat reaalisesti keskimäärin yli kolmanneksen suurempia kuin 20 vuotta sitten ja käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet sitäkin nopeammin. Eläkeikäisten varallisuus on kasvanut kaikkein nopeimmin.[17]

Toimeentulovaikeudet

Lähes puolella eläkeläisistä oli mielestään jonkinlaista toimeentulovaikeutta. Takuusäätöin Juha Pantzarin mukaan heillä on silti vain vähän maksuhäiriöitä. Niiden syynä on, että suuret ikäluokat ovat tottuneet kuluttamaan paljon ja jopa lainarahalla.[17]

"Mutta mehän rakensimme Suomen!"

Sitä, että tietyt ikäluokat (suuret ikäluokat ja osittain aiemmat) saivat ylisuuret ansioeläkkeet vaikka aiemmilla ikäluokilla koko järjestelmää ei edes ollut ja myöhemmät eivät saa edes omiaan takaisin, on perusteltu sillä, että myöhemmät ikäluokat saivat rikkaamman Suomen.

On totta, että talous on kasvanut nopeasti kapitalismin alusta (1800-luvulla) asti, mutta eivät nämä tietyt ikäluokat ole sen takana sen enempää kuin muutkaan. Ei ole oikein, että vain tietyt ikäluokat hyötyvät tästä, saavat ylisuuret eläkkeet seuraavien kustannuksella mutta seuraavat ikäluokat eivät vastaavasti saa pienentää sitä seuraavien ikäluokkien kustannuksella omaksi hyödykseen.

On kuitenkin selvää, että 1960-luvulla ja etenkään myöhemmin syntyneille ikäluokille tällaista vastaavaa hyötymisoikeutta tulevista sukupolvista ei ole tarkoitettu. Nykyjärjestelmähän on näet mitoitettu niin, että eläketuottojen pieneneminen lopetetaan nykysukupolvien noin 2 %:n tuoton tasolle[10]. Jos 1960-luvulla syntyneet ja myöhemmät sukupolvet saisivat hekin vähentää parilla prosenttiyksiköllä seuraavien sukupolvien tuottoja omaksi hyväkseen, 1990-luvulla ja myöhemmin syntyneiden ansioeläkemaksujen tuotot jäisivät negatiivisiksi ja ikäluokka ikäluokalta yhä pienemmiksi kunnes tulevat eläkeläiset pakotettaisiin maksamaan valtiolle yhä kasvavia summia negatiivisena eläkkeenä.

Kyseessä on todellakin maailmanhistorian ainoaksi tarkoitettu kuppaus, Pajamäen sanoin "ainutkertainen ja ainutlaatuinen".

Tämän lisäksi siis kupattiin valtion omaisuus ja otettiin vielä iso velka päälle sen sijaan, että myyty omaisuus olisi sijoitettu säästöiksi esimerkiksi eläkevastuisiin ja olisi aiempien sukupolvien tapaan kiristetty vyötä niin, että velkoja ei olisi nytkään otettu nuorempien sukupolvien hoidettaviksi korkoineen päivineen.

Pajamäen mukaan vuonna 2006 valtionvelka oli 60 mrd ja jo luvatut ansioeläkkeet ovat noin viisi kertaa suurempi "eläkevelka", josta eläkerahastot kattavat siitä vain neljänneksen, loppu jää nuorten maksettavaksi. Tämän velanoton lisäksi suuret ikäluokat ovat myyneet valtion omaisuutta 15 miljardin euron arvosta. [13] Lisäksi suuret ikäluokat jättävät nuorten maksettaviksi kasvavat sosiaali- ja terveysmenot ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset.[18]

Pajamäki syyttää epärehellisyydestä myös nuoria eduskuntavaaliehdokkaita, jotka kalastelevat eläkeläisten ääniä vaatimalla "taitetun indeksin poistamista", mikä lisäisi nuorempien sukupolvien ahdinkoa. [18] Mm. Paavo Arhinmäki joutui kevään 2011 eduskuntavaaleissa vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi hän kannatti tällaista lisärahansiirtoa nuorilta vanhoille.

Merkittävin suomalainen taloustieteilijä, professori Bengt Holmström "paheksuu, että 'itsekkäät' suuret ikäluokat - joihin hän itsekin kuuluu - käyttävät poliittista voimaansa omien etujen puolustamiseen nuorten kustannuksella"[19].

"Mutta meidän nuoruudessamme oli rankempaa"

Vanhempienne nuoruudessa oli vieläkin rankempaa, mutta annoitte heille huonommat eläkkeet kuin omalle sukupolvellenne. Ette ole historian napa, jonka tulisi kuluttaa menneiden ja tulevien sukupolvien rahat. Samat säännöt kaikille.

Rinne vie eläkerahat

Pääministeri Antti Rinne halusi vuonna 2019 käyttää työeläkerahastoja naisten pienten työeläkkeiden korottamiseen. Tällöin eläkemaksuja pitäisi nostaa 0,5 % enemmän. Tela ja työmarkkinajärjestöt ovat pitäneet esitystä epäoikeudenmukaisena nuoria kohtaan: näiden maksut nousisivat entisestään, vaikka he jo nyt saavat maksulleen paljon vähemmän vastinetta kuin nykyiset eläkeläiset.[8]

"Jos Suomen suurimmasta aarrearkusta tulee poliitikkojen vaalikirstu, se voi kadota yhtä nopeasti kuin ilmestyikin", Helsingin Sanomien artikkeli toteaa.[8]

Työeläkevakuuttajien Suvi-Anne Siimes totesi Saksan vastaavan uudistuksen tulleen valtion kirstusta eikä työeläkerahoista. Sekin olisi epäoikeudenmukaista nuoria kohtaan. Reilumpaa olisi antaa valtion rahoista lisää nuorille, joko tulevien eläkkeiden maksuina tai rahana. Esimerkiksi eläkemaksu pitäisi pudottaa takaisin 5-10 prosenttiin leikkaamalla 2/3 nykyisistä työeläkkeistä pois. Olisi sekin enemmän kuin takuueläke, jos se maksettaisiin takuueläkkeen päälle. Takuueläke on paljon enemmän kuin nuorten sosiaaliturva.

Sijoitusten tuottavuus

Vuonna 2013 työeläkeyhtiöiden pörssiosakesijoitusten tuotot olivat 18 - 22 % ja Kevan reilut 16 %. Sijoittaminen neutraaliin indeksirahastoon (ETF) olisi tuottanut yli 30 % ja neutraaliin Suomen indeksirahastoon 30 %. Tällainen passiivinen sijoitus olisi kasvattanut eläkerahastoja useilla miljardeilla nykyiseen verrattuna. Taloustoimittaja Marko Erolan mukaan rahoitustiede suosittaakin tällaista passiivista sijoittamista: mitä pidempään sijoitetaan aktiivisesti, sitä varmemmin hävitään passiivisille sijoituksille. Erola ihmettelee, miksi eläkeyhtiöt eivät noudata rahoitustieteen tuloksia vaan arvailevat kurssivoittajia ja palkkaavat kalliita hedge-rahastoja, vaikka se tuottaa tappiota. Yksi työntekijä voisi vähällä vaivalla sijoittaa rahat indeksirahastoihin. [20]

Eläkerahastot

Eläkerahastoissa on reilut 180 miljardia euroa, mutta eläkelupausten arvo on 600–700 miljardia euroa.[7]

Eläkekatto

Eläkekatto tarkoittaa lakisääteistä maksimieläkettä, jota enempää eläkettä ei voisi kukaan saada.

Kun eläke mitoitetaan eläkemaksuja vastaavasti, tämä tarkoittaisi suurituloisten korkeiden eläkemaksujen pienentämistä. Tämä johtaisi heti eläkemaksutulojen laskuun ja tarpeeseen korottaa muiden eläkemaksuja. Eläkekatto myös synnyttäisi "varjojärjestelmän", jossa suurituloiset korjaisivat oman tilanteensa yksityisillä lisäeläkkeillä. [21][22]

Ks. Eläkekatto.

Ammattiliittojen rahantekokone

Ammattiliittojohtajat tienaavat suuria summia työeläkeyhtiöiden, vuokrataloyhtiöiden ja muiden hallituspaikoista. Esimerkiksi OAJ:n puheenjohtajana toiminut Erkki Kangasniemi tienasi 291 000 euroa vuodessa lukuisten hallituspaikkojensa ansiosta, Toimihenkilöunionin puheenjohtaja Antti Rinne 189 000 euroa mm. VVO-yhtymän ja Eläke-Fennian hallituspaikkojen ansiosta (ilmeisesti vuonna 2009).[23]

Kansanedustaja Leena Meri (ps) syytti Antti Rinteen olleen työeläkeyhtiöiden hallituksissa ohjaamassa yhtiöiden sijoituksia veroparatiiseihin.[24] Ylen mukaan kuusi suurinta työeläkeyhtiötä oli sijoittanut 40 miljardia euroa veroparatiisien kautta, 25 % varoistaan.[25]

Viitteet

  1. ↑ Mikko Kautto vahtii suomalaisten eläke­miljardeja ja tietää, mikä suku­polvi on eläkkeiden suhteen voitolla Helsingin Sanomat. 23.3.2019.
  2. ↑ Eläkkeet uhkaavat romuttaa hyvinvointivaltion, väittää tuore arvio – Nämä viisi graafia näyttävät miksi Helsingin Sanomat. 30.10.2020.
  3. ↑ Vakuutusmaksut, Eläketurvakeskus, 2012
  4. ↑ 4,0 4,1 Leikatut miljardit löytyivät Talouselämä. 18.12.2016.
  5. ↑ 5,0 5,1 OECD arvioi: Näin suomalaisten eläkkeet vertautuvat muihin maihin Helsingin Sanomat. 3.2.2020.
  6. ↑ Yksityisalojen palkansaajien työeläkkeet syntymävuoden ja sukupuolen mukaan Eläketurvakeskuksen raportteja 09/2015. 2015. Eläketurvakeskus.
  7. ↑ 7,0 7,1 7,2 Suuret ikäluokat ovat voittajia – suomalaisten luottamus eläke­järjestelmään on heikentynyt Helsingin Sanomat. 3.4.2016.
  8. ↑ 8,0 8,1 8,2 Kenelle kansallisaarre kuuluu? Helsingin Sanomat. 14.11.2019.
  9. ↑ HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS – Riittävätkö rahat, kuka maksaa?, Sixten Korkman – Jukka Lassila – Niku Määttänen – Tarmo Valkonen, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Kustantaja: Taloustieto Oy, 2007. ISBN 978-951-628-465-4. Sivut 22 ja 24-25. Mm. "Suomen kansaneläkejärjestelmä on puhdas jakojärjestelmä." "Jakojärjestelmän tuotto voi kuitenkin olla erittäin korkea niille sukupolville, joiden aikana eläkejärjestelmä perustetaan tai jotka ovat eläkkeellä silloin, kun etuuksia suurennetaan merkittävästi. Jakojärjestelmässä sukupolvi, joka siirtyy eläkkeelle silloin, kun eläkejärjestelmä perustetaan, voi saada eläkettä maksamatta lainkaan eläkemaksua. Rahastoivassa järjestelmässä eläkkeitä voidaan maksaa vasta sitt en, kun niitä varten on ensin säästetty. Jakojärjestelmän perustajille syntyvän edun maksavat tulevat sukupolvet. Siihen liittyvät eläkelupaukset – jos niistä pidetään kiinni – ovat tuleville sukupolville samanlainen taloudellinen rasite kuin julkinen velkakin" "Yksityisen sektorin työeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna 1962."
  10. ↑ 10,0 10,1 10,2 Sukupolvittainen TEL-ennuste (kuvaaja), Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen ETLA.fi 26.9.2006
  11. ↑ Eläkeindeksi5 Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen ETLA.fi 26.9.2006
  12. ↑ Eläkeindeksi2 Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen ETLA.fi 26.9.2006
  13. ↑ 13,0 13,1 SUNNUNTAIDEBATTI 17.12.2006 (Helsingin Sanomat?)
  14. ↑ TUTTI SUUSSA, Osku Pajamäki 23.3.2009
  15. ↑ Yksityisalojen työeläkemenot ja -maksut suhteessa palkkasummaan (kuvaaja), Jukka Lassila ja Tarmo Valkonen ETLA.fi 26.9.2006
  16. ↑ Sukupolvittainen TEL-ennuste Jukka Lassilan ja Tarmo Valkonen ETLA.fi 26.9.2005: "Parhaimman tuoton saavat ne työeläkkeiden piiriin päässeet vuosiluokat, jotka aloittivat työuransa ennen TEL-järjestelmän voimaantuloa vuonna 1962"
  17. ↑ 17,0 17,1 Näiden vaalien ilmiö on tämä: entistäkin kiukkuisemmat eläkeläiset Helsingin Sanomat. 31.3.2019.
  18. ↑ 18,0 18,1 "Pajamäki manaa yhä vanhojen ahneutta", Antti Järvi, HS Kulttuuri 29.4.2011, sivu C2. Myös: "Vuonna 2010 käyttöön otettu elinaikakerroin suosii Pajamäen mielestä suuria ikäluokkia: kun nuoren eläke-euro on 80 senttiä, 1940-luvulla syntyneellä se on 1,6 euroa."
  19. ↑ "Opintotuki kannustaa hitauteen", Helsingin Sanomat 14.8.2010, s. A5. Tekstistä ei käy ilmi, mihin asioihin Holmström viittaa (esim. eläkkeet tai yleissitovat työehtosopimukset)
  20. ↑ Taas jäi miljardien eläkepotti saamatta, Marko Erola, Helsingin Sanomat Talous, 8.2.2014.
  21. ↑ Eläkekaton ajajat eivät ole miettineet seurauksia, Helsingin Sanomat, PÄÄKIRJOITUS 22.12.2014.
  22. ↑ Kysymyksiä ja vastauksia eläkekatosta, TELA.
  23. ↑ Näin ay-pomot rahastavat Talouselämä. 25.11.2010.
  24. ↑ SDP-johtajia syytetään veroparatiisien tukemisesta – "hurskastelu lyö ällikällä" Verkkouutiset. 24.2.2016.
  25. ↑ Analyysi: Työeläkeyhtiöillä kymmenien miljardien sijoitukset veroparatiiseissa Yle Uutiset. 23.2.2016. Yle.

Aiheesta muualla

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Eläke&oldid=13902”