Koulutus

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Lailliset monopolit

Monopoli 186x164.jpg

Monopolit

Luvanvaraiset liiketoiminnat

Hyödykemonopolit

Teemoja

Yksityiskoulut ym.

Suomessa, Ruotsissa, muualla ja etenkin kehitysmaissa yksityiskoulut ovat tuottaneet parempia oppimistuloksia halvemmalla kuin julkiset koulut. Kehitysmaissa yksityiskoulut voivat olla niin halpoja ja tehokkaita, että erittäin köyhilläkin perheillä on niihin varaa. Ks. Yksityiskoulu.

Liberaalien kannat

Libertaarit vastustavat sekä keskusjohtoista opetussuunnitelmaa että verovaroin kustannettua julkista koulutusta. Libertaarien mielestä markkinat luovat sekä tehokkaampia että parempiin tuloksiin yltäviä oppilaitoksia. Libertaristit siis kannattavat kaiken koulutuksen yksityistämistä.

Koulutuksen yksityistämistä kannattavat jotkut muutkin liberaalit, jotka kuitenkin haluaisivat vastaavasti korottaa lapsilisiä tai muuten varmistaa kaikille riittävät mahdollisuudet saada koulutusta.

Yleisin muiden liberaalien kanta lienee koulutusseteli eli suurin piirtein Ruotsissa käytössä oleva järjestelmä, jossa koulutus periaatteessa yksityistetään mutta lapsille jaettavalla koulutussetelillä varmistetaan koulutuksen saanti jokaiselle ja lisäksi asetetaan jokin kriteeri sille, millaisissa koulutuspalveluissa koulutusseteliä saa käyttää maksuvälineenä. Tyypillisesti nämäkin kriteerit olisivat nykyisiä väljemmät.

Koulutus on haitallista?

Kennedy School of Governmentin kehitystalouden professori, tohtori Lant Pritchett totesi artikkelissaan, että koulutuksen lisääminen näyttää laskevan tuottavuutta. Hän erotti kolme syytä, joiden osuudet vaihtelevat maasta toiseen: 1. kieroutuneet hallinnolliset ympäristöt, 2. koulutuksen määrän valtava lisääminen on vähentänyt sen rajahyötyä, 3. koulutuksen laatu on ollut huonoa. [1]

Tutkimuksen mukaan vaurauden kasvu lisää koulutusta mutta koulutuksen lisääminen ei lisää vaurauden kasvua vaan heikentää talouskasvua lyhentämällä työuria.[1][2]

Filosofi Nassim Nicolas Talebin Antifragile-kirjan mukaan Sveitsi on maailman rikkaimpia maita siksi, että siellä on suhteellisen vähän yliopistokoulutettuja.[2] Koulutettujen älykköjen ja ylhäältä tulevan valtionhallinnon sijaan ruohonjuuritaso ja kansalaisyhteiskunta vastaavat järjestelmien luomisesta, mikä suojaa utopioilta ja vain paperilla toimivilta teorioilta.[2]

Sveitsissä valmistutaan oppisopimuspohjalta sellaisiinkin ammatteihin - esimerkiksi pankkiireiksi - joihin muualla tyypillisesti hankitaan yliopistokoulutus.

Koulutus signalointina

Osa koulutuksesta on yhteiskunnallista tuhlausta, signalointia, joka ei nosta opiskelijan tuottavuutta vaan ainoastaan viestii potentiaalisille työnantajille henkilön lahjakkuudesta arvosanoin. Tällöin opiskelija vie paremman työpaikan pois joltakulta toiselta. Siksi koulutus voi kannattaa yksilölle itselleen, vaikka se ei yhteiskunnan näkökulmasta olisi menetetyn työajan ja kustannusten arvoista, mutta esimerkiksi Etelä-Koreassa se ei enää kannata yksilöillekään, vaan on kannattavampaa mennä töihin suoraan toisen asteen koulutuksen jälkeen. Siksi maassa nyt yhä harvempi hankkii yliopistokoulutuksen. [3]

Koulun vapaa valinta

Suomalaiseen malliin tärkeimpänä muutoksena liberaalit yleensä näkisivät täyden valinnanvapauden antamista oppilaille valita koulu. Tähän liittyisi mm. opetusministeriön koululupien harkinnanvaraisuuden poistaminen (nykyisin opetusministeriö päättää, kuka saa perustaa koulun ja on hylännyt useita uusien perustettavien koulujen lupia todeten, ettei niille ole "tarvetta") sekä mahdollisuus antaa oppilaille koulutukseen tarkoitettu raha koulutussetelinä, jonka oppilas voisi käyttää haluamassaan opetuslaitoksessa lukukausimaksujen maksamiseen kokonaan tai osittain.

On myös todettu, että maissa, joissa koulua ei saa valita, asuinalueet segregoituvat eniten, kun muuttaminen kalliille alueelle on ainoa keino valita lapselle tietynlainen koulu.

Oppivelvollisuus ja koulupakko

Suomessa on oppivelvollisuus muttei koulupakkoa. Professori Lea Pulkkisen mukaan koulupakon kopioiminen Ruotsista Suomeen vaarantaisi sitä kehitystä, joka Suomessa on saavutettu. Pulkkisen mukaan Suomen koulumenestys ei johdu pelkästään peruskoulusta vaan mm. varhaislapsuudesta ja lapsen yksilöllisyyden arvostamisesta sekä opetussuunnitelmallisesta ja -menetelmällisestä vapaudesta ja vanhempien oikeudesta valita. [4]

Suomen kunnallinen koulujärjestelmä aivopesee lapsia vastustamaan markkinataloutta ja talouskasvua ja kannattamaan hyvinvointivaltiota, ks. Suomettuminen#2010-luvulla.

Oppivelvollisuusiän nostaminen

Oppivelvollisuuden korottaminen jopa 18 ikävuoteen lisää merkittävästi niiden nuorten tuloja, jotka muuten olisivat lopettaneet opinnot aiemmin (tutkittu ikärajan muutosten kausaalivaikutuksia). James Heckman arvelee, että koulussa oppii kärsivällisyyttä, keskittymistä ja muuta työmarkkinoilla tuottoisia taitoja. Kommentoijien mukaan kyse olisi signaloinnista (joka on muilta pois).[5][6]

Mikä keskusjohtoisessa opetussuunnitelmassa on vikana

Kansalaisia hankala pakottaa yhteen muottiin

Keskusjohtoinen opetussuunnitelma aiheuttaa närää kansalaisissa vuodesta toiseen. Esimerkiksi suurin osa suomalaisista vastustaa pakollista ruotsinkielen opiskelua.[7]. Vapaa-ajattelijat kritisoivat pakollista uskonnon opetusta, varsinkin Yhdysvalloissa vakaumukselliset kristityt kritisoivat pakollista biologiaa ja terveystietoa, jotka tuovat heidän kannaltaan ikäviä tosiasioita esille kuten evoluution ja avioliiton ulkopuolisen seksin, Suomen Islamilainen puolue vastustaa liikuntatunteja ja musiikin opetusta.

Keskusjohtoinen järjestelmä toimii jähmeästi

Peruskoulussa oppilaat saavat valita käsityöaineen puutyötöiden ja ompelutöiden väliltä. On kyseenalaista tarvitseeko suurin osa kansalaisista kyseisiä taitoja kovinkaan montaa kertaa elämässä 2000 luvulla. Myöskään biologiasta, liikunnasta, musiikista, kuvaamataiteesta ja uskonnosta ei ole hyötyä kaikille kansalaisille. Biologian pakollinen opetus kaikille juontaa juurensa kaupungistumista edeltäneeseen aikaan jolloin tarve ymmärtää eliöiden ominaisuuksia kuului jokapäiväiseen elämään. Nykyään tämä tarve on korvautunut esimerkiksi tarpeella ymmärtää tietotekniikkaa ja taloustietoa (Nykyään moni ihminen elää yli rahojensa ja velkaantuu). Näiden pakollinen opetus kuitenkin loistaa opetussuunnitelmassa poissaolollaan. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska suomalainen opetussuunnitelma on noudattanut kutakuinkin samaa kaavaa vuodesta 1985. Koska valtio on hidas muuttumaan, olemme tänään tilanteessa jossa peruskouluissa opetetaan satojen, sienten, kasvien ja lintujen nimiä, mutta jonka päätyttyä 44 % suomalaisista ei osaa antaa oikeaa määritelmää korolle[8]. Yritysmaailma puolestaan kaipaa jatkuvasti kovempaa tietoteknistä perusosaamista Wordistä ja Excelistä aina Javaohjelmointiin saakka - valtion peruskoulu tarjoaa vastineeksi pannulappuja ja kynätelineitä.

USA:n sosialisoitu koulutus

90 % yhdysvaltalaislapsista koulutetaan julkisissa kouluissa, ja yliopistojenkin julkiset tuet ja anteliaat opintolainat ovat valtavia. Julkisissa kouluissa on vaikea poistaa vanhentuneita opetustapoja tai huonoja opettajia. Lisäksi hallitus palkitsee hyvillä viroilla kalliista koulutuksesta, kun taas yksityinen sektori arvostaa enemmän osaamista. [9]

Mikä julkisissa oppilaitoksissa on vikana

Yksilön valinnanvapauden vähentyminen

Nonaggressioperiaate toteaa, että kunkin yksilön tulee saada laillisesti tehdä mitä haluaa kunhan ei aloita väkivaltaa, eli loukkaa toisen yksilön fyysistä koskemattomuutta tai omistusoikeutta. Verorahoin kustannettu julkinen koulutus rikkoo tätä oikeutta pakottamalla jokaisen veronmaksajan kustantamaan julkiset oppilaitokset riippumatta siitä käyttääkö kansalaiset niitä vai ei. Esimerkiksi sellaisen lapsen joka opiskelee yksityisessä koulussa vanhemmat kustantavat lapsensa opiskelun sekä yksityisessä oppilaitoksessa, että kunnan oppilaitoksessa, vaikka lapsi käyttää vain toista.

Maksuton ja maksullinen koulutus

Suomessa tutkintoon johtava korkeakoulutus on periaatteessa lakisääteisesti maksutonta. Suomessa kuitenkin toimii myös yksityisiä yliopistoja. Vastaavasti peruskouluissakin valtiontuen ehtona on maksuttomuus. Toisaalta osa julkisesta koulutuksesta kuten avoimen yliopiston kurssit ja monenlainen yksityinen koulutus ovat maksullisia, ja yliopistokoulutuksen ehtona on pakollinen, maksullinen ylioppilaskunnan jäsenyys.

Tulonsiirto köyhiltä rikkaille

Suomessa akateemisten perheiden lapset pääsevät yliopistoon 7 kertaa useammin kuin ei-akateemisten (2010). Vuonna 1970 kerroin oli 19.[10] Korkeakoulutetut ovat keskimäärin suuripalkkaisempia - myös verojen jälkeen. Korkeakoulututkinnon saaneilla on myös matalin työttömyysprosentti. Täten on ilmiselvää, että ilmainen korkeakoulutus on tulonsiirto köyhiltä rikkaille.

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat.[11] Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 % suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista reilu puolet.[11] Ylimmän tulokymmenyksen isien lapsia on yliopistoissa 20 kertaa enemmän kuin alimman, lähes 40 %.[12]

Professori Roope Uusitalon mielestä Kalevi Sorsa -säätiön raportin sekä professoreiden Vesa Kanniainen ja Kari Raivio esittämä maisterivero on toiseksi paras tapa rahoittaa koulutuksen "omavastuuosuus". Britannian tulosidonnainen takaisinmaksuvelvollisuus olisi paras, koska se kohdistuu myös ulkomaille muuttaviin. Uusitalo kirjoittaa, että estimaattien mukaan maksu ei paljonkaan muuttaisi opiskeluhaluja, koulutuksen hyöty kuitenkin kohdistuu suurelta osin opiskelijaan itseensä. Kun opiskelijoista tulisi maksavia asiakkaita, yliopistojen tarve kuunnella heitä kasvaisi, mutta tärkein argumentti maksun puolesta on Uusitalon mukaan oikeudenmukaisuus. [13]

Maksuton koulutus lisää tuloeroja

Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut.[14]

Suomen ylioppilaskuntien liiton aiemmat koulutuspoliittiset sihteerit Aleksi Henttonen (sd) ja Ida Mielityinen (kesk) kirjoittivat tasa-arvon parantuneen Britanniassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa lukukausimaksujen käyttöönoton myötä. Kirjoittajien mielestä lahjakkaimpien oppilaiden houkutteluun voisi käyttää maksuttomuuden sijaan stipendejä.[15]

Guardianin julkaisema professori Danny Dorlingin kirjoitus toteaa useimpien uusien yliopistopaikkojen päätyneen köyhempien alueiden lapsille. Tämä on hänen mukaansa työväenpuolueen suurin sosiaalinen saavutus.[16]

Henttonen esittelee tutkimuksia aiheesta Valinnanvapaus, vastuu ja tasa-arvo – Koulutuksen kustannusten jakaminen, Aleksi Henttonen, Kalevi Sorsa -säätiön julkaisuja 3/2008.

Yliopistotutkinto maksaa 80 000 euroa

Läsnäolovuotta kohden hinta on 12 800 euroa.[13] Britanniassa lukukausimaksujen korotukset yhdistettynä rakenneuudistukseen lisäsivät tutkimuksen mukaan tasa-arvoa.[13]

Entä ne maisterit, jotka ansaitsevat heikosti?

Entä ne yrittäjät, jotka ansaitsevat heikosti? Sekä opiskelijat että yrittäjät riskeeraavat taloudellisen asemansa, ottavat jopa miljoonavelkoja ja uhraavat paljon aikaa rakentaakseen itselleen paremman tulevaisuuden ja tuottaakseen siinä sivussa tuotteita, työpaikkoja, kuluttajan ylijäämää ja yleensä verotulojakin muille. Keskimäärin yritys maksaa veroja monta kertaa enemmän kuin osinkoja.

Valtion rahoittamat yrittäjätuet ja yritykset ovat samalla tavalla perusteltuja kuin valtion rahoittamat lukukausimaksut ja opintotuet. Useimpien mielestä yrittäminen pitää tehdä omalla riskillä, joskin sosiaaliturvan edessä voisi yrittäjistä tehdä tasa-arvoisia muiden kanssa, mutta sitäkään ei ole tehty. Moni yrittäjä tiedetään jo ennalta keskimääräistä köyhemmäksi, mutta opiskelijat tiedetään ennalta selvästi keskimääräistä hyväosaisemmiksi, tosin enemmänkin perimänsä kuin opiskelun vuoksi, ja he yleensä tulevat myös hyväosaisemmista perheistä.

Joissain maissa on käytössä pehmeä takaisinmaksu, joka lievenee tulojen laskiessa.

Lukukausimaksut korkeakouluissa

Tohtori (kansantaloustiede)[17] Vesa Vihriälän mukaan tutkimus ei osoita lukukausimaksujen vaikuttavan korkeakouluopiskelijoiden valikoitumiseen, joka käytännössä tapahtuu jo aiemmissa vaiheissa, eikä mahdollisuuksien tasa-arvoon. Sen sijaan ne tuottavat varoja, joilla voidaan parantaa opetusta korkeakouluissa tai niissä ratkaisevissa aiemmissa vaiheissa. Vihriälä toivoo tutkimustiedon ottamista huomioon päätöksenteossa. (Oikeustieteilijä) [18]

Professori Kyösti Pulliainen on ehdottanut valtion palveluseteliä, joilla opiskelijat voisivat Suomessa maksaa lukukausimaksunsa. Nopeasti valmistuva saisi itselleen kannustukseksi esimerkiksi puolet käyttämättömistä seteleistä.[19]

Etlan tutkijat ehdottivat keväällä 2017 lukukausimaksua myös suomalaisille ja ETA-alueen opiskelijoille, esimerkiksi 2 000 euroa. Tämä auttaisi rahoittamaan parempaa varhaiskasvatusta ja peruskoulutusta. Takaisinmaksu voitaisiin sitoa tuloihin niin, että vähätuloiset eivät joutuisi maksamaan. Samansuuntainen malli on käytössä esimerkiksi Englannissa. Ilmainen koulutus ja antelias opintotukijärjestelmä ovat tutkijoiden mukaan syynä myös Suomen pitkiin opiskeluaikoihin.[20][21]

Lukukausimaksut nyt

Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa peritään lukukausimaksuja EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta yliopisto-opiskelijoilta. Vuonna 2016 Suomessa voimaan tullut laki määrää vähintään 1 500 euron maksun EU/ETA-alueen ulkopuolisille 1.8.2017 jälkeen aloittaneille opiskelijoille vieraskielisistä tutkinnoista. Maisterintutkinto maksaa useimmissa ohjelmissa 12 000 euroa vuodessa. Tuloilla on tarkoitus edistää korkeakoulujen rahoitusta ja koulutusvientiä. Veroeduilla on tarkoitus kannustaa ulkomaisten opiskelijoiden jäämistä Suomeen töihin.[22][23]

Koulutus, perimä, vanhemmat, PISA, Viro, kapitalismi

Jotkut ovat epäilleet, että vanhempien koulutus ja varallisuus ratkaisevat lasten koulumenestyksen. Nämä kaikki ovat kuitenkin seurauksia eivätkä syitä. Väitöskirjatutkimuksen mukaan suomalaisten 15-16-vuotiaitten koulumenestykselle ratkaisevaa oli vanhempien "aito kiinnostus ja läsnäolo koulunkäynnin ja elämisen tukena" eikä vanhempien koulutus tai vauraus.[24] Ilmeisesti samat vanhemmat olivat usein itsekin panostaneet koulutukseen ja vaurastumiseen, mikä johtaa korrelaatioon ilman syy-seuraussuhdetta.

Perimä selittää 60 %

Britanniassa perimä selittää 58 % koulumenestyksestä (16-vuotiaiden pakolliset GSCE-kokeet), kaksosten jaettu ympäristö 36 % (koulut, koti ja muu).[25]

Perimä selitti 70 % koulumenestyksestä eräässä brittiläisessä kaksostutkimuksessa, vanhempien sosioekonominen asema 10 %.[26] Tästä 10 prosentistakin osa johtuu muista tekijöistä, joita ei osattu kontrolloida, ja opintolainan korvaaminen opintorahalla ei vähentänyt periytyvyyttä.

Koska perimä auttaa sekä lapsen oppimisessa että vanhempien koulutuksessa ja tuloissa, ilman perimän huomioimista sosioekonomisen aseman merkitys näyttää suuremmalta (jäätelökorrelaatio).

Vapaamman säätykierron vuoksi Suomessa sosioekonominen asema saattaa olla vielä vahvemmin yhteydessä perimään kuin Britanniassa. Siksi täällä vanhempien menestyksen pitäisi ennustaa lasten menestystä erityisen voimakkaasti, vaikka yhteiskunta olisi täydellisen tasa-arvoinen. Työväenpuolueen ideologi, sosiologi Michael Young kuvasi tätä kirjassaan "Meritokratian nousu", kuten Osmo Soininvaara jaksaa muistuttaa.

Suomessakin yksin äidin koulutustaso riittää selittämään pitkälti lasten koulumenestyksen. Se ilmeisesti korreloi isän koulutustason ja perimän kanssa.[26]

Tiedetoimittaja Marko Hamilon mukaan vanhempien kannustavuudella ja vaativuudella on vaikutusta (vrt. tiikeriäiti) ja työväenluokan "herravihalla". Ilman todellista opintojen periytyvyyden muutostakin tilastollisen opintojen periytyvyyden olisi pitänyt laskea viime vuosikymmeninä, kun suurempi osa on päästetty yliopistoihin.[27]

Opintoraha ei vähennä koulutuksen periytymistä

Perhetaustan vaikutus opiskeluun ei vähentynyt, kun 1990-luvun alussa siirryttiin lainapainotteisesta opintorahapainotteiseen malliin. Suomessa vanhempien opinnot ennustavat lasten opiskelua voimakkaammin kuin Ruotsissa ja Norjassa, vaikka näissä on lainapainotteisempi opintotukimalli. Perhetaustan vaikutus ei siis näytä johtuvan opintolainoista vaan muusta, ehkä asenteista tai peruskoulusta.[28] Tosin Plos Onessa julkaistun tutkimuksen mukaan perimä selittää suurimman osan koulumenestyksestä.[29]

Pisa: Älykkyys tai itsekuri ratkaisee?

Pisa-tutkimusten oppimistulokset korreloivat erittäin voimakkaasti Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen keräämiin maailman valtioiden älykkyyslukuihin. Marko Hamilon mukaan tämä osoittaa Lynnin ja Vanhasen lukujen mittaavan jotakin hyvin tärkeää. [26][30]

Suomi on harvoja poikkeuksia, joissa Pisa-tulos on älykkyyttä selvästi parempi.[26] Tätä on selitetty sillä, että itsekuri olisi älykkyyttä tärkeämpi tekijä ja Suomessa se olisi kehittynyt älykkyyttä paremmin. On näet arveltu, että kylmiin talviin varautuminen kehittäisi itsekuria vielä tehokkaammin kuin älykkyyttä, jota kaupungistuminen kehittäisi vielä tehokkaammin kuin itsekuria. Toisaalta Suomen Pisa-menestyspoikkeuksekselle on monia muitakin syitä.

Pisa-kokeet

Suomen Pisa-menestystä on selitetty mm. seuraavilla seikoilla, joista tuskin kaikki ovat oikeita:

  • Suomalaisilla on parempi itsekuri (perittynä ja kulttuurisesti opittuna).
  • Hyvä lukutaito, joka johtuu foneettisesta kielestä, tv-ohjelmien tekstityksestä ja maahanmuuttajien vähäisestä osuudesta. Se antaa etumatkaa myös matematiikan oppimisessa.
  • Maahanmuuttajien vähäinen osuus ylipäänsä.
  • Eri kouluissa opetetaan samat asiat, ja Pisa-testit mittaavat juuri näitä Suomessa opetettavia asioita. Muissa maissa eri koulut opettavat eri asioita, ja suurta osaa näistä ei mitata Pisa-kokeissa.
  • Eri maissa kysytään eri asioita, ja Suomen kysymykset on sovitettu suomalaisille helpommiksi?
  • Pisa mittaa pitkälti sitä, miten vähän on huonoja oppilaita. Suomessa resurssit keskitetään näihin huonoihin ja koulut ovat homogeenisempia. Jos mitattaisiin myös parempien osaamistasoa, Suomen sijoitus putoaisi.
  • Opettajien korkea arvostus yhteiskunnassa. Se vaikuttanee opettajien motivaatioon ja on saanut paljon lahjakkaita hakeutumaan opettajakoulutukseen, mitä myös suhteellisen korkea palkkataso on voinut edistää. Yhdysvalloissa opettajuutta pidetään usein luuseriammattina. Arvostus on myös heijastunut siihen, miten lasten vanhemmat ja lapset suhtautuvat opettajiin, vaikka tämä näyttää muuttuneen viime aikoina.

Viron nousu

Viro nousi Euroopan ykköseksi vuoden 2015 Pisa-kokeissa, vaikka maassa on Euroopan pisimmät kesälomat. Latvia ja Liettua olivat paljon heikompia. Luonnontieteissä vain Singapore ja Japani olivat edellä. Pisa-kokeet pidetään 15-vuotiaille joka 3. vuosi.[31] Vuoden 2018 Pisa-tutkimuksessa (yhä tuorein 2022) vain Aasiasta löytyi Viron voittajia.[32]

Suomalaisopettaja ansaitsee yli kolme kertaa enemmän kuin virolaisopettaja. Viron koulujen tavoitteena on oppilaiden pärjääminen elämässä. Maassa on paljon valtakunnallisia tasokokeita (3., 6. ja 9. luokka), jotka ovat kaikilla yhtaikaa ylioppilaskokeiden tapaan. Opettajat pyrkivät oppilaittensa hyvään menestykseen. Myös oppiaineolympialaisia ja muita kilpailuja on paljon. Maahanmuuttajien vähäisyyskin vaikuttaa tuloksiin muttei yksin selitä Suomen ja Ruotsin heikentymistä.[31] Etenkin keskitason pojat pärjäävät Virossa paremmin kuin missään muussa maassa. Suomen Kuvalehden mukaan Viron koulujen ero Suomeen on opettajan auktoriteetti ja pitävämpi kuri.[33]

2010-luvulla Suomi on pudonnut ja Viro on noussut Suomen ohi kaikessa paitsi lukutaidossa. Tutkija Arto Ahosen mukaan Viro on paremmin säilyttänyt lasten innon koulunkäyntiin. Siellä koulu nähdään keinona menestykseen, sosiaaliseen nousuun, Suomessa ei enää. Virossa koulukulttuuri on vanhanaikaista ja opettajalla on auktoriteetti. Opetusmetodit ovat kuitenkin nykyaikaisia ja usein digitaalisia.[34]

Viron itsenäistyessä (1991) se otti mallia Suomen silloisesta koululaitoksesta. Viron Pisa-testauksen johtajan mukaan siellä on perinteisempi ja opettajakeskeisempi opetustapa, ja oppilaskeskeisyyttä ei pitäisi käyttää ennen kuin oppilas on tarpeeksi kyvykäs itsenäisyyteen. Perhetausta vaikuttaa Virossa lukutaitoon vieläkin vähemmän kuin Suomessa, ja lahjakkaisiin panostetaan ylimääräistä. Suomessa on rauhattomampaa.[32]

Professori Mari-Pauliina Vainikaisen mukaan Virossa on vieläkin voimakas motivaatio menestyä koulutuksen avulla. Opettajien palkka on OECD-maiden matalin.[32]

Virossa oppilailta vaaditaan vähemmän itseohjautuvuutta. Opetus on opettajavetoisempaa.[35]

Suomessa ponnistelu ei näytä vaikuttavan menestykseen

Suomessa verotuksen ja sosiaaliturvan takia ihmisten ei kannata tähdätä menestykseen vaan ottaa rennosti, mikä näkyy jo koulussa. Samaan suuntaan vaikuttaa korkeampi elintasokin.

Luku- ja laskutaidon minimitason alitti 5-6 % 2000-luvun alussa ja 12-13 % vuonna 2012. Etenkin itä- ja pohjoissuomalaisten poikien taso on romahtanut. Neljännes heistä alitti minimitason. Heillä on siis vaikeuksia ymmärtää uutisia ja käyttöohjeita. Professori Jouni Välijärven mukaan he eivät näe koulutuksen ja työllistymisen yhteyttä. Tytöt ovat motivoituneempia ja tähtäävät useammin pois kotiseudultaan opiskelemaan. Pojat jäävät kotiseudulleen vaikkeivät saisi työtä eivätkä opiskelupaikkaa. Välijärven mielestä koulun pitäisi paremmin motivoida nuoria opiskelemaan ja kilpailemaan ajasta älylaitteiden kanssa. Ehkä pitäisi myös siirtyä vuosiluokattomaan peruskouluun, jossa hitaammat voisivat olla kymmenen vuotta leimaantumatta kymppiluokkalaisiksi.[36]

Kaikki oppilaat kärsivät siitä, että kun eritystä tukea vaativat lapset ja vaikeasti vammaiset on tuotu normaaliluokkiin ("inkluusio"), heille ei tarjota tarpeeksi tukea.[36]

Perheiden sosiaaliset erot eivät selitä suomalaisten nuorten Pisa-menestyksen eroja merkittävästi mutta motivaation ja asenteiden erot selittävät. Tytöillä on enemmän uskoa tulevaisuuteen ja siten motivaatiota opiskella. Pojille kaukana kotiseudun ulkopuolella oleva työelämä tuntuu kovin vieraalta.[37]

Nopean talouskasvun aikana 2000-2006 nuorten usko tulevaisuuteensa oli vahvempi ja silloin Pisa-tulokset olivat korkeampia.[38]

Singapore ja Hongkong kärjessä koulutuksessa ja kapitalismissa

Singapore ja Hongkong olivat kärkikaksikko sekä lukemisessa että matematiikassa (2016).[39] Ne ovat (kauan olleet) ylivoimainen kärkikaksikko myös taloudellisessa vapaudessa.[40]

Uskonnolliset koulut

Monet liberaalit pitävät kielteisenä sitä, että jotkut vanhemmat haluavat lähettää lapsensa uskonnollisiin kouluihin. Ruotsissa ja Ranskassa on kuitenkin todettu, että tällaisiin kouluihin menevät monet sellaisetkin oppilaat, joiden vanhemmat eivät olisi päästäneet lapsiaan tavallisiin kouluihin. Lisäksi kyseisissä kouluissa työrauha ja oppimismotivaatio ovat usein korkealla tasolla kun taas valtion kouluissa samojen maahanmuuttajaryhmien lapset usein eivät pysty opiskelemaan lähes ollenkaan.

Koulutuksen ulkoishyödyt ja ulkoishaitat

Murray Rothbardin mukaan koulutusseteli olisi parannus nykyiseen mutta se antaisi hallitukselle kohtuuttomasti valtaa yksityiskouluihin. Ekonomisti Bryan Caplan kritisoi Rothbardia ulkoisvaikutusten unohtamisesta: koulutuksen on väitetty tuottavan merkittäviä ulkoishyötyjä, toisaalta koulutuksen signalointiteorian perusteella koulutus aiheuttaakin ulkoishaittoja. [41]

Lisäraha ei paranna koulutusta

Monet huolella kontrolloidut tutkimukset ovat osoittaneet, että terveydenhoidon tai koulutuksen lisärahoituksen hyödyt ovat vähäisiä tai olemattomia. [9]

USA käyttää 1. ja 2. asteen koulutuksiin 40 % enemmän kuin teollisuusmaat keskimäärin mutta pärjää vertailuissa paljon keskimääräistä heikommin. Collegen valinta – halvin tai kallein – ei vaikuta lainkaan tai korkeintaan hieman tulevaan ansiotasoon, kun edeltävät tekijät kontrolloidaan. Tämä koskee myös huono-osaisille tarkoitettuja erityispanostuksia. Nuorten miesten kohdalla koulutus- ja työllistämistoimien vaikutus on peräti negatiivinen. [9]

Ilmainen korkeakoulutus on tulonsiirtoa rikkaille

Ilmainen korkeakoulutus on professori Matti Virénin mukaan suurimpia epätasa-arvoistavia mekanismeja. Se siirtää verorahoja lähinnä rikkaiden lapsille. [42]

Rahaa opiskelijoille ei tule taivaasta. Se voidaan ottaa vain ei-opiskelijoilta, ja nämä ovat elämänsä aikana yleensä selvästi köyhempiä kuin opiskelijat. Siksi tuen takaisinmaksu eli lainamuotoisuus on välttämätöntä oikeudenmukaisuudelle.

Koulutus on kulutusta?

Mm. esiintymistaiteen, kuvataiteen, psykologian ja journalismin kandidaateiksi valmistuu USA:ssa kaksi kertaa niin moni kuin 25 vuotta sitten, vaikka näillä aloilla tutkinto ei paljonkaan näy palkassa, mutta tietotekniikasta, matematiikasta tai kemian insinööriksi valmistuu hieman entistä harvempi. Lisäksi mainituilla Taloustieteilijä Alex Tabarrokin mukaan esiintymistaiteen, kuvataiteen, psykologian, journalismin yms. koulutuksessa ei ole mitään vikaa, mutta sitä ei tarvitsisi tukea verorahoilla, koska se ei tuota merkittäviä ulkoishyötyjä toisin kuin alat, jotka johtavat usein merkittäviin innovaatioihin tai hoitoihin. [43][44]

The Economistin mukaan koulutus on kuitenkin pikemminkin kulutusta eikä investointi omaan tuottavuuteen. Lehden mukaan tämän todistaa se, että ihmiset tietoisesti valitsevat matalamman palkan alojen koulutuksen. Opiskelijat valitsevat mainittujen alojen koulutusta paljon entistä useammin, kun taas insinöörialojen koulutus ei ole lisääntynyt, vaikka "kaikki tietävät", että insinöörialan koulutuksella saisi paremman palkan. [43]

Kuten Tabarrok sanoo, ihmisillä pitää olla oikeus valita "kivaa" "tuottavan" sijaan, mutta tällaista valintaa ei pitäisi tukea. Tosin ei ole aivan selvää, ovatko insinöörialojen ulkoishyödyt niin paljon muiden alojen ulkoishyötyjä suurempia, että insinöörialojenkaan koulutusta olisi syytä tukea. Toki suurista innovaatioista yleensä vääjäämättä syntyy valtavia ulkoishyötyjä, ja lisäksi korkeat palkat yleensä korreloivat korkeamman kuluttajan ylimäämän kanssa ja etenkin korkeampien verotulojen kanssa. Tällainen hyötyjen valuminen muille voi johtaa siihen, että epäoptimaalisen harva vaivautuu opiskelemaan insinöörialoille.

Jotkut vasemmistoliberaalit kannattavat ulkoishyötyjä kompensoivaa tukea, mutta heidän keskensä on erimielisyyttä siitä, mitkä asiat tuottavat riittäviä ulkoishyötyjä.

Tasoryhmät

Kouluopetuksen eriyttäminen tason mukaan auttaa lahjakkaita oppilaita hyötymään koulusta. Aiemmat tutkimukset yhdistänyt tutkimuskatsaus havaitsi, että lahjakkaiden erityisohjelmat olivat ensisijaisia, mutta luokan tai luokkien opettaminen tasoryhmittäin ja oppilaan siirtäminen etuajassa ylemmälle vuosiluokalle auttoivat. Sen sijaan Luokkien muodostaminen tason mukaan ei auttanut paljonkaan.[45]

Ruotsi ja Suomen opetussuunnitelma 2016(-2019)

(Ruotsin koulutuksesta kerrotaan monin kohdin tällä sivulla.)

Tutkija Gabriel Heller Sahlgrenin mukaan Ruotsissa siirrettiin 1990-luvulla oppilaille liikaa vastuuta omasta oppimisesta. Nyt virhettä ollaan korjaamassa. Hänen mukaansa Ruotsin kouluissa oli enemmän "leikkimistä" kuin Suomen ja tulokset olivat huonompia. Suomen onnistumisen salaisuus on hänestä työrauha, toistaminen, asiasisältöön keskittyminen, hyvät opettajat ja opettajien auktoriteetti. "Näin Suomessa järjestyneintä koskaan näkemääni koulutyötä", hän totesi. Ruotsissa opettajat yrittävät liiaksi olla "oppilaiden kavereita", heidän arvostuksensa on laskenut ja ammattiin ei haluta: lähes kaikki pääsevät sisään opettajankoulutukseen, Suomessa joka kymmenes. Opettajat eivät "osaa opettaa. He tuhoavat arvosanamme", haastateltu oppilas sanoi, ja rehtori myönsi olevansa huolissaan epäpätevistä opettajista, mutta päteviä on vaikea saada rekrytoitua. [46]

Helsingin Yliopiston emeritusprofessori Jarkko Hautamäki arvostaa Heller Sahlgrenia tutkijana mutta sanoo, ettei Suomessa olla siirtymässä Ruotsin malliin vaan säilytetään perinteinen oppiainejako.[46] OAJ:n asiantuntija on samaa mieltä, mutta hänestä paikallisesti uutta opetussuunnitelmaa on kuitenkin ylitulkittu väheksyen tieteeseen perustuvia oppiaineita ajatellen, että opettajan ei pidä opettaa. Hänestä olisi virhe, että oppilaat vain Ruotsin mallin mukaan puuhastelisivat keskenään, kuten joissain kunnissa on tehty.[47]

Humanistien heikot uranäkymät

Humanististen tieteiden suosio on romahtanut ympäri maailmaa. Nuoret ovat alkaneet opiskella tarpeellisemmiksi kokemiaan aloja, kuten luonnontieteitä ja tietotekniikkaa. Helsingin yliopistosta valmistuneet humanistit kuitenkin työllistyvät melkein yhtä usein kuin keskiverto-opiskelijat mutta melkein mille alalle sattuu, ja humanistien mediaanipalkka oli vain koko väestön mediaanin verran.[48]

Humanistisia tieteiden tiukat valintakriteerit voivat paikoin johtaa siihen, että niitä opiskelemaan pääsee lähinnä vain sellaisia, jotka olisivat työllistyneet hyvin ilman koulutustakin. Siksi nuo tiedot ovat erityisen huolestuttavia. Jokin määrä humanisteja tarvitaan, enempi heikentää muiden työllistymismahdollisuuksia.

Lähteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Where Has All the Education Gone?, Lant Pritchett, The Kennedy School of Government, World Bank Econ Rev (2001) 15 (3): 367-391. doi: 10.1093/wber/15.3.367
  2. ↑ 2,0 2,1 2,2 Mitä ajattelin tänään: Koulutus tuhoaa meidät, Tuomas Enbuske, HS NYT 25.10.2013.
  3. ↑ The other arms race - South Korea’s education fever needs cooling, The Economist, Oct 26th 2013.
  4. ↑ "Kouluun ei pidä ottaa malleja ulkomailta", (psykologian, aiemmin kasvatustieteen) professori emerita (JY) Lea Pulkkinen, HS Mielipide 25.5.2012, sivu C8
  5. ↑ http://blog.hse-econ.fi/?p=4656
  6. ↑ http://blog.hse-econ.fi/?p=6218 Tuomas Pekkarinen
  7. ↑ Wikipedia: Pakkoruotsi
  8. ↑ http://www.hs.fi/talous/artikkeli/1135233982964
  9. ↑ 9,0 9,1 9,2 The New Commanding Heights, Arnold Kling and Nick Schulz, National Affairs, 2011
  10. ↑ Näinkö on? Fiksun isän pöljä poika pääsee yliopistoon (lähteenä koulutussosiologian professori Osmo Kivinen) Taloussanomat. 6.7.2014.
  11. ↑ 11,0 11,1 Kotoa koululainen ponnistaa, Yliopisto-lehti 1/2009
  12. ↑ Gustafsson: Korkeakouluilla ei varaa hukata lahjakkuutta, Verkkouutiset 03.09.2012
  13. ↑ 13,0 13,1 13,2 Lukukausimaksut korkeakouluihin?, professori Roope Uusitalo, 23.8.2012.
  14. ↑ Yliopistokoulutettu tienaa puoli miljoonaa enemmän, Taloussanomat, 28.3.2011
  15. ↑ Helsingin Sanomat 15. marraskuuta 2008, sivu C 9
  16. ↑ One of Labour's great successes, professor Danny Dorling, The Guardian, Jan 28, 2010
  17. ↑ https://www.etla.fi/wp-content/uploads/cv_vihriala_vesa_fin.pdf
  18. ↑ Tutkimus ei osoita lukukausimaksujen haitallisuutta Helsingin Sanomat. 30.5.2017.
  19. ↑ Koulutusseteleiden käyttöä korkeakouluissa selvitetään Yliopistot joutuisivat kilpailemaan opiskelijoista Helsingin Sanomat. 14.1.1994.
  20. ↑ Etla ehdottaa lukukausimaksuja korkeakouluihin: ”Opiskelijoille kannustimia valmistua kohtuullisen nopeasti” Yle Uutiset. 31.3.2017.
  21. ↑ ”Lukukausimaksu korkeakouluihin – valtion omaisuutta myytävä yliopistojen pääomittamiseksi” Uusi Suomi. 31.3.2017.
  22. ↑ Yliopistot eivät tyytyneet minimiin kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksuissa Verkkouutiset. 20.1.2017.
  23. ↑ Ulkomaalaisille opiskelijoille lukukausimaksut Ruotsissa Yle Uutiset. 29.6.2010.
  24. ↑ Vanhempien kiinnostus, ei lompakko koulumenestyksen tae, Nykypäivä, luettu 8.3.2010
  25. ↑ Strong Genetic Influence on a UK Nationwide Test of Educational Achievement at the End of Compulsory Education at Age 16 Plos One. December 11, 2013.
  26. ↑ 26,0 26,1 26,2 26,3 Eliittiä ovat oppilaat, ei lukio, Marko Hamilo, Tiede.fi 23.04.2008
  27. ↑ Miksi akateeminen koulutus periytyy?, tiedetoimittaja Marko Hamilo, Tiede.fi, 23.9.2012.
  28. ↑ Opintoja kannattaa tehdä ja tukea Helsingin Sanomat. 2.3.2016.
  29. ↑ Strong Genetic Influence on a UK Nationwide Test of Educational Achievement at the End of Compulsory Education at Age 16 Plos One. December 11, 2013.
  30. ↑ J P Roos: Älykkyyden tabu murtuu?, professori [[Jeja-Pekka Roos], helsinki.fi
  31. ↑ 31,0 31,1 Luonnontieteiden uudet ihmepojat tulevat Virosta – Katso, mitä Pisa-testi kysyi koululaisilta meteoroideista Helsingin Sanomat. 12.12.2016.
  32. ↑ 32,0 32,1 32,2 Koulutuksen uusi mallimaa Helsingin Sanomat. 28.9.2022.
  33. ↑ Ville Pernaa: Kadonneet kultamitalit (pääkirjoitus) Suomen Kuvalehti. 08.12.2017.
  34. ↑ Näissäkin asioissa Viro on Suomen edellä – ”Jotain on Suomen kouluissa pielessä”, pohtii yliopistotutkija Helsingin Sanomat. 24.2.2018.
  35. ↑ Viron koulut menivät Suomen ohi – selvitys etsii syitä Pisa-menestykseen Helsingin Sanomat. 2.12.2022.
  36. ↑ 36,0 36,1 Itä- ja Pohjois-Suomen pojista lähes neljänneksellä vaikeuksia lukea lehteä Seura. 12.10.2016.
  37. ↑ Pohjoisen pojat ahdistuvat yläkoulussa - tulevaisuus on muualla Yle Uutiset. 12.3.2014.
  38. ↑ Miksi pojat eivät pärjää Pisa-testissä? Opetusneuvos: ”Hankala yhtälö olla suosittu koulussa ja hyvä oppilas” Iltasanomat. 22.11.2017.
  39. ↑ Pisa tests: Singapore top in global education rankings BBC News. 6.12.2016.
  40. ↑ https://www.heritage.org/index/ (2018)
  41. ↑ EconLog Book Club: For a New Liberty, Chapter 7, Bryan Caplan, kirja-arvostelu, Library of Economics
  42. ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Professori+Yliopistosta+valmistuneilta+peritt%C3%A4v%C3%A4+koulutusmaksu/1135266840113
  43. ↑ 43,0 43,1 Why we subsidise arts majors, The Economist, Nov 3rd 2011
  44. ↑ College has been oversold, Alex Tabarrok, November 2, 2011
  45. ↑ Tasoryhmät kehittävät lahjakkaita oppilaita Helsingin Sanomat. 17.1.2017.
  46. ↑ 46,0 46,1 Ruotsalaistutkija varoittaa: Suomi toistaa uudessa opetus­suunnitelmassa Ruotsin virheet – ”Pelkään, että sitä tullaan katumaan, koska me kadumme nyt” Helsingin Sanomat. 24.4.2018.
  47. ↑ Näin kommentoivat asiantuntijat ruotsalaistutkijan varoitusta uudesta opetussuunnitelmasta: Suomessa ei saa mennä oppilaiden ”keskinäiseen puuhasteluun” Helsingin Sanomat. 25.4.2018.
  48. ↑ Ilon kautta Helsingin Sanomat. 16.4.2023.

Katso myös

Aiheesta muualla

Vapaasana.net (usein toistoa täältä)

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Koulutus&oldid=14637”