Signalointi
Taloustieteen sopimusteoriassa signalointi tarkoittaa, että joku (agentti) välittää uskottavasti toiselle (päämies) tietoa itsestään.
Riikinkukon pyrstö ja mahdollisesti myös ihmisten viihdytystaidot ovat myös signaaleja siitä, että ihmisellä on riittävästi kykyä ja varaa uhrata tällaisen signaalin hankkimiseen. Eloonjäämisrajalla olevan ei kannata tehdä tuollaista investointia.
Koulutus ja signalointi
Osa koulutuksesta on yhteiskunnallista tuhlausta, signalointia, joka ei nosta opiskelijan tuottavuutta vaan ainoastaan viestii potentiaalisille työnantajille henkilön lahjakkuudesta arvosanoin. Tällöin opiskelija vie paremman työpaikan pois joltakulta toiselta. Siksi koulutus voi kannattaa yksilölle itselleen, vaikka se ei yhteiskunnan näkökulmasta olisi menetetyn työajan ja kustannusten arvoista, mutta esimerkiksi Etelä-Koreassa se ei enää kannata yksilöillekään, vaan on kannattavampaa mennä töihin suoraan toisen asteen koulutuksen jälkeen. Siksi maassa nyt yhä harvempi hankkii yliopistokoulutuksen. [1]
Kennedy School of Governmentin kehitystalouden professori, tohtori Lant Pritchett totesi tutkimuksessaan, että koulutuksen lisääminen näyttää laskevan tuottavuutta. Hän erotti kolme syytä, joiden osuudet vaihtelevat maasta toiseen: 1. kieroutuneet hallinnolliset ympäristöt, 2. koulutuksen määrän valtava lisääminen on vähentänyt sen rajahyötyä, 3. koulutuksen laatu on ollut huonoa. [2]
Tutkimuksen mukaan vaurauden kasvu lisää koulutusta mutta koulutuksen lisääminen ei lisää vaurauden kasvua vaan heikentää talouskasvua lyhentämällä työuria.[2][3]
Filosofi Nassim Nicolas Talebin Antifragile-kirjan mukaan Sveitsi on maailman rikkaimpia maita siksi, että siellä on suhteellisen vähän yliopistokoulutettuja.[3]
Michael Spencen kuuluisassa työmarkkinasignalointimallissa työntekijä informoi potentiaaliselle työnantajalleen kyvyistään koulutustodistuksilla.
Eräiden arvioiden mukaan etenkin korkeakoulutuksen hyöty työelämälle on sinänsä pieni, mutta lahjakkaiden ihmisten on sen verran helppo hankkia tutkinto, että heidän kannattaa nähdä se vaiva saadakseen parempi tai paremmin palkattu työpaikka. Koska lahjattomat eivät pysty suorittamaan kyseistä tutkintoa tai sen suorittaminen on heille niin työlästä, että se ei heille kannata, työnantaja voi luottaa siihen, että tietyn tutkinnon suorittanut on todennäköisesti lahjakas. Joihinkin tehtäviin koulutus kuitenkin on huomattavan hyödyllistä, mutta niin olisi myös työssäoppiminen, joka saattaisi kuitenkin sitoa enemmän kouluttajaresursseja.
Tällä perusteella on ehdotettu haittaveroa koulutukselle tai ainakin koulutuksen tukemisen lopettamista.
Oppivelvollisuusiän nostaminen
Oppivelvollisuuden korottaminen jopa 18 ikävuoteen lisää merkittävästi niiden nuorten tuloja, jotka muuten olisivat lopettaneet opinnot aiemmin (tutkittu ikärajan muutosten kausaalivaikutuksia). James Heckman arvelee, että koulussa oppii kärsivällisyyttä, keskittymistä ja muuta työmarkkinoilla tuottoisia taitoja. Kommentoijien mukaan kyse olisi signaloinnista (joka on muilta pois).[4][5]
Pakollisen koulun pidentäminen 14-, 15- ja 16-vuotiaille Englannissa 1919-22, 1947 ja 1972 lisäsi sen kohteeksi joutuneiden kohorttien koulunkäyntiä puolisen vuotta mutta ei vaikuttanut elinikään, elinkaarituloihin tai siihen, minkä sosiaalisen statuksen asuinalueella henkilö eli vuonna 1999. Aiemmista tutkimuksista osa oli löytänyt merkitsevän vaikutuksen, osa ei mitään.[6]
Viitteet
- ↑ The other arms race - South Korea’s education fever needs cooling, The Economist, Oct 26th 2013.
- ↑ 2,0 2,1 Where Has All the Education Gone?, Lant Pritchett, The Kennedy School of Government, World Bank Econ Rev (2001) 15 (3): 367-391. doi: 10.1093/wber/15.3.367
- ↑ 3,0 3,1 Mitä ajattelin tänään: Koulutus tuhoaa meidät, Tuomas Enbuske, HS NYT 25.10.2013.
- ↑ http://blog.hse-econ.fi/?p=4656
- ↑ http://blog.hse-econ.fi/?p=6218 Tuomas Pekkarinen
- ↑ Does Education Matter? Tests from Extensions of Compulsory Schooling in England and Wales 1919-22, 1947, and 1972 CEPR Discussion Paper No. DP15252. 12.9.2022. SSRN.
