Singapore

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Singapore on maailman taloudellisesti 2. vapain maa. Muuten se ei ole vapaimpia (poliittinen vapaus 5/7, kansalaisvapaudet 4/7) vaan melko konservatiivinen joskin on alueellaan keskikastia.[1]

Asukasluku 4,6 miljoonaa[2], BKT 43 300 $ PPP/asukas[3] (2006; Suomi 33 170[4]), työttömyys 2,2 % ja pitkäaikaistyöttömyys (6 kk) 0,7 % maaliskuussa 2010 finanssikriisistä toivuttaessa[5] (Suomi 8,5 %[6]).

Singaporen terveydenhoito

Valtavirran mielipiteitä

Osmo Soininvaara on esittänyt, että Suomessa pitäisi toteuttaa jokin Singaporen terveystilien kaltainen malli[7].

Liberaaleja näkemyksiä

USA:n terveydenhoito on säännelty järjettömän kalliiksi eurooppalaiseen verrattuna. Professori Bryan Caplanin mukaan Singaporeen verrattuna eurooppalainen terveydenhuolto näyttää yhdysvaltalaiselta[8].

Suomen malliin verrattuna Singaporen terveydenhoidossa ei ilmeisesti ole mitään elementtejä, jotka olisivat ristiriidassa vapauden tai demokratian kanssa, ennemmin päinvastoin.

Singaporen terveydenhoitojärjestelmä on maailman paras ja kehittyneen maailman halvin

"Singaporen terveydenhuoltokustannukset ovat maailman alhaisimpia ja palvelun laatu ja tuloksellisuusmittarit maailman parhaita." "Työntekijöiden palkasta pidätetään tietty osuus palkansaajan henkilökohtaiselle terveystilille. Kansalainen säästää ja päättää itse omista rahoistaan. Se pitää kulut kurissa toisin kuin vakuutusmalli, jossa vakuutuksenantajan intresseissä on tarjota vakuutetuille aina kalliimpia palvelupaketteja."[9]

Menot ovat 3,2 % BKT:sta (Suomi 8,2 %, USA 16 %), terveydenhuoltomenot henkeä kohden ovat $1228 (Suomi $2840, USA $7290, mistä julkisen sektorin osuus (47,2 %) on suurempi kuin Suomen koko summa), julkisen sektorin osuus 32,6 % (Suomi 74,2 %, USA 47,2 %), elinajanodote vastasyntyneillä 79,7 v. (Suomi 79,4, USA 78,1)[10] Toisen tiedon mukaan vastasyntyneiden elinajanodote on 82 v. (USA 78 v.)[2].

2009-tiedon mukaan lapsikuolleisuus on Singaporessa maailman pienin, 2,31 lasta tuhatta syntymää kohden (Suomessa 3,47) kuolee alle 1-vuotiaana.[11] Tuorein Index Mundin luku on 2,51 (maailman 5. alhaisin), Suomi 3,36 "as of 1.1.2014",[12] mutta muiden tilastojen perusteella Suomi ja Singapore ovat luultavammin aika tasoissa.

Maailmanpankin mukaan Singaporen mallin terveystulokset ovat loistavia, kustannukset ovat matalia ja asiakkaalla on täysi valinnanvapaus palveluntarjoajien ja hoidon laadun suhteen[2]. Maailmanpankki kehuu myös sitä, miten malli pitää huolta köyhistä[2].

Taloustieteen professori Robert MacCullochin mukaan vastaavassa henkilökohtaisten hyvinvointitilien muodossa pitäisi rahoittaa terveydenhuollon lisäksi eläkkeet, työttömyys, työkyvyttömyys, sairaudet ja onnettomuudet. Alle 32 500 euron osalta tuloista ei perittäisi veroa vaan vastaava summa ja eräät lisämaksut menisivät omalle sosiaalitilille.[9]

Singapore vs. USA

Singaporelaiset maksavat terveydenhuollostaan viidenneksen siitä mitä usalaiset mutta saavat paljon paremman terveyden[2]. Tämä johtuu pitkälti kannustimista: ihmiset maksavat terveydenhoitomenoistaan ison omavastuun itse[2]. Terveystilit (Medisave), vakuutukset ja hätätapauksessa valtion apu varmistavat, että kaikki saavat kuitenkin riittävän hoidon[2].

Lapsikuolleisuus on kolmannes USA:n tasosta ja elinikä pidempi (82 vs. 78 vuotta), vaikka USA:ssa on tuplasti lääkäreitä ja hoitajia, kuusinkertaisesti hammaslääkäreitä ja kolminkertaisesti farmaseutteja[2]. Tähän saattaa vaikuttaa taloudellinen kannustin pitää huolta omasta terveydestään (mm. hampaat) ja pitää menot kurissa. Valtio maksaa vain neljänneksen (US$ 381/asukas, seitsemäsosa USA:n luvusta), työntekijät työnantajineen 3/4 maan terveysmenoista.

Omavastuu terveystileiltä ja kilpailu pitävät kulut vähinä

Professori Bryan Caplanin mukaan Singaporen järjestelmä perustuu yksilökohtaisiin kannustimiin, ja siinä: [8]

  • Tiliä voi käyttää myös lasten, puolison, vanhempien ja isovanhempien terveysmenojen maksamiseen, mutta kohteen tulee olla sertifioitu.
  • Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto kilpailevat keskenään, mikä pitää kummankin hintoja kurissa.
  • Yksityistenkin on pakko julkistaa hinnastonsa [samaa ehdotti Suomen julkisille palveluille Paula Kokkonen 2010].
  • Valtio maksaa 80 % perusterveydenhuollosta [Suomessa keskimäärin enemmän], muusta vähemmän [Suomessa paljon enemmän].
  • Tartuntatautien leviämiseen hallitus puuttuu vahvemmin [[[ulkoishyöty]]jä].
  • Hallitus tarjoaa halvalla vapaaehtoista katastrofiterveysvakuutusta (tosin lähes kaikilla on sellainen yksityisiltä[13]).

Professori Phuan mukaan yksityinen päätöksenteko, kannustavat omavastuut sekä julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien välinen kilpailu ovat syinä terveydenhoidon tehokkuuteen[2].

Potilaat ja tohtorit päättävät

Iso syy korkeaan tulokseen vähin kuluin on se, että potilaat ja tohtorit tekevät päätökset, eivät byrokraatit ja vakuutusyhtiöt[2]. Valtio lähinnä tarjoaa turvaverkon ja hoitaa rahoittaa ennalta ehkäiseviä kampanjoita[2].

Terveystili

Tyypillisesti työnantaja maksaa 20 % ja työntekijä 13 % palkasta terveystilille (Medisave/CPF)[2]. Vastaavasti verotus voidaan pitää matalana{lähde}. Terveystililtä voi maksaa perheen sairaalamenoja ym. valtionsairaaloiden (tuettuun) hintatasoon asti[2]. Tämän ylittävät menot maksetaan omilla rahoilla tai vakuutuksin[2]. Valtio sääntelee hieman hintoja ja palveluita mutta paljon vähemmän kuin esimerkiksi Britannia tai Saksa[2].

Singaporen ikärakenteen myöhemmin heiketessä terveydenhoitoon saatetaan tarvita lisää verovaroja kuten muissakin maissa. Arvostelijatkin kaipaavat vain hienosäätöä, ei järjestelmänmuutosta. [2]

CPF (Central Provident Fund) -sosiaaliturvatilit otettiin käyttöön pakollisina työeläkesäästötileinä vuonna 1955. Ne koostuvat kolmesta osasta: "tavallinen tili", jota voi käyttää asunnonostoon, sijoituksiin ja koulutukseen; "erikoistili" eläkevakuutuksiin ja "Medisave" (terveystili) terveysmenoihin ja -vakuutuksiin. Nopeasti tai halvalla valmistuvat voivat siirtää koulutustilinsä ylijäämän CPF-tililleen. [14]

Useat henkilökohtaiset menot on siis siirretty valtion kukkarolta pääosin oman CPF-tilin kontolle kannustavuuden lisäämiseksi.

Yksityiset ja julkiset palveluntarjoajat

Yksityiset hoitavat 80 % perusterveydenhoidosta ja 26 % sairaalapaikoista[2]. Skaalaetujen saavuttamiseksi laatu- ja hintakilpailun pahemmin kärsimättä maassa on kaksi suurta julkista palveluntarjoajaa (NHG & SingHealth) sekä vapaa määrä yksityisiä kilpailijoita[2]. Julkiset klusterit tuottavat yksityiskohtaiset suoritusluvut sekä vertailun kansainvälisiä standardeja vasten pyrkien maksimoimaan "terveiden elinvuosien" määrän, ei vain parantamaan sairauksia[2].

WHO:n mukaan vuonna 2005 valtio maksoi 31,9 % Singaporen kaikista terveysmenoista (eli 363 $ PPP, kokonaismenot 1140 $ PPP eli 3,5 % BKT:stä, Suomi 2472 $ eli 7,6 % BKT:sta 2006[15])[16].

Miten muutos tehtäisiin?

Mikäli Singaporen malliin halutaan siirtyä vähitellen, voidaan ottaa käyttöön terveystilit ja siirtää niihin osa niistä verovaroista, jotka nyt menevät terveydenhoitoon. Tämän jälkeen voidaan lisääntyvästi vähentää verotusta ja korvata sitä terveystilisäästämisellä. [2]

Maailmanpankin mukaan Singaporen malli on toteutettavissa niissäkin maissa, joissa ei ole kansallisia eikä kattavia yksityisiä terveysvakuutuksia[2].

Työmarkkinat

Työntekijän tullessa 62-vuotiaaksi työnantaja saa esittää vastuiden ja työajan vähentämistä ja vastaavasti alennettua palkkaa. Palkkaa silti harvoin alennetaan, mutta tämä tekee helpoksi korottaa sitä vähemmän kuin nuorten palkkoja. Tämä muutos (2012) nosti ikääntyneiden työllistymistä, tutkimus kertoo. Osmo Soininvaara on suositellut tätä mallia. Suomessakin ongelmana on useimpien ikääntyvien hiipuva työtahti. Se pakottaa työnantajat maksamaan ikääntyneiden työstä paljon enemmän kuin nuorten, työsuoritusta kohden. Tämä heikentää ikääntyneiden työllisyyttä.[17]

Historia

Singaporesta tuli Britannian siirtokunta 1819. Se sai itsehallinnon 1959 ja itsenäisyyden 1965. Pääministeri Lee Kuan Yew (People’s Action Party (PAP)) siirsi vallan Goh Chok Tonille vuonna 1990 ja pojalleen Lee Hsien Loongille 2004. Presidentti on seremoniallinen, ja PAP sai 66 %:lla äänistä 82 paikkaa 84:stä parlamentissa vuonna 2006. [18]

Vapaus

Singapore on vuosia ollut taloudellisesti maailman 2. vapain maa edellään vain Hongkong. Sen sijaan asteikolla 1...7 (1 = vapaa) poliittinen vapaus on 5 ja yksilönvapaus 4 (Suomi & USA 1 & 1, Malesia 4 & 4, Philippiinit & Papua 4 & 3, Indonesia 2 & 3, Thaimaa 5 & 4, Vietnam (komm.) 7 & 5, Kambozha (ex-komm.) 6 & 5, Kiina & Laos (komm.) 7 & 6, Taiwan 1 & 2, Itä-Timor 3 & 4, Venäjä & Brunei 6 & 5).[1]

Korruptio on maailman 4. vähäisintä[18].

Oppositioehdokkailta vaaditaan suuria korvauksia kunnianloukkauksista. Sananvapautta ja yhdistymisvapautta rajoitetaan muka "islamistisen terrorismin uhan ja tulenarkojen rotukysymysten vuoksi" [ilmeisesti roturiitoja]. [18]

Oppositiota äänestävät vaalipiirit saavat vähemmän taloudellisia tukia (mm. infrastruktuuriin) - keino hyödyntää maan (vähäisehköjä) taloudellisen vapauden rajoituksia ihmisoikeuksien rajoituksiin.

Mitä kapitalistisempi, sen parempi?

Seuraavassa on kuvitteellinen valtavirtaliberaalin ja libertaristin välinen keskustelu.

V: Singapore osoittaa, että vapaampi kilpailu, asiakkaan valinnanvapaus ja vastuu kustannuksista tuottavat terveydenhoidonkin alalla tehokkaamman lopputuloksen.
L: Siis luultavasti täysin vapaassa taloudessa tulos olisi vielä tehokkaampi.
V: Noinhan se kiistatta monilta osin olisi, mutta ehkä tuo hinnanjulkistuspakko parantaa kilpailua.
L: Ehkä, mutta toisaalta kaikki tuollainen sääntely vaikeuttaa pienyritysten tuloa markkinoille, koska se aiheuttaa heille suhteessa suurimmat kulut. Ehkä heillä ei edes ole valmiiksi tietoa kaikkien toimenpiteiden kustannuksista - tai mistä poliitikot voivat ennalta edes tietää, mitä ongelmia he pakkomääräyksillään aiheuttavat. Lisäksi poliitikoille tulee liian helpoksi lisätä sääntelyä. Tällaisista syistä pitkällä aikavälillä hyvää tarkoittavakin sääntely usein osoittautuu huonoksi ajatukseksi.
V: Hmm. Mutta tehokkuudesta saa tinkiä, jos köyhät hyötyvät siitä tarpeeksi. Singaporessa on keksitty keinot yhdistää kapitalistisen mallin hyvät puolet: markkinalähtöisyys / asiakkaan valinnanvapaus, asiakkaan kustannusvastuu (melkein kaikilta suurimmaksi osaksi) ja kannustavuus, ja sosiaalisen mallin hyvät puolet: kaikki saavat hyvän terveydenhoidon - itse asiassa paremman kuin vähemmän kapitalistisissa maissa, maailman parhaan. Vakuutuksilla on pidetty huoli, että pahat sairastumiset eivät liiaksi mene valtion kontolle, ja terveystileillä on varmistettu riittävä säästäminen menoihin, jotka muuten jouduttaisiin hoitamaan sosiaaliturvalla.
L: Ehkä tuo on iso parannus Suomen malliin puhumattakaan USA:n ylisäännellystä mallista, mutta tuollaisetkin pakot ja sääntelyt ovat silti hyvin haitallisia. Täysin kapitalistisessa mallissa omavastuut olisivat täysiä - sikäli kuin niihin ei oteta vakuutuksia, se olisi paljon tehokkaampaa ja siinä sääntely ei rajoittaisi innovaatioita. Tehokkuuden lisääntymisen ansiosta lähes kaikilla olisi varaa tuota maailman parastakin parempaan terveydenhoitoon. Ehkä ne harvat poikkeustapauksetkin saisivat paljon parempaa hoitoa kuin nyky-Suomessa, hyväntekeväisyyden ansiosta. Jo nyt lääkärit hoitavat usein köyhiä maksutta, ja kapitalistisessa maassa siitä tulisi tapa, lisäksi hyväntekeväisyysjärjestöt ja -ihmiset tukisivat tällaista sekä rahoittaisivat köyhille vakuutuksia.
V: No, ehkä kapitalistinen malli olisi vieläkin parempi, en tiedä, mutta sitä eduskunta ei hyväksyisi. Singaporen malli olisi iso parannus, ja se voisi Suomessa toteutuakin, kun Osmo Soininvaarakin kannattaa sitä.

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 Freedom in the World 2010: Global Data, Freedom House (luettu 26.3.2010)
  2. ↑ 2,00 2,01 2,02 2,03 2,04 2,05 2,06 2,07 2,08 2,09 2,10 2,11 2,12 2,13 2,14 2,15 2,16 2,17 2,18 2,19 2,20 The Singapore Model, The American 27.5.2008 (kirjoittanut The Australian -lehden kirjeenvaihtaja Rowan Callick)
  3. ↑ Singapore, WHO
  4. ↑ Finland, WHO
  5. ↑ Labour Market, First Quarter 2010, Singaporen työvoimaministeriö 15.6.2010
  6. ↑ Harmonised unemployment rate by gender - total - [teilm020; Total], Eurostat, 7/2010
  7. ↑ http://www.soininvaara.fi/2007/11/11/terveyskeskukset-tuohotaan-valtion-rahoilla/ Ei itse kirjoitus vaan Soininvaaran kommentti 12.11.2007 kello 14:55
  8. ↑ 8,0 8,1 Singapore's Health Care System: A Free Lunch You Can Sink Your Teeth Into, Bryan Caplan, January 13, 2008
  9. ↑ 9,0 9,1 Näkökulma: Näin veroaste pudotetaan puoleen Verkkouutiset. 28.07.2017.
  10. ↑ "USA:n terveysuudistus antoi vaaliaseen republikaaneille", Helsingin Sanomat 23.3.2010 s. B1
  11. ↑ Infant mortality rate (deaths/1,000 live births), Index Mundi, information "is accurate" as of 1.1.2009
  12. ↑ Infant mortality rate, Index Mundi, this page is accurate as of January 1, 2014
  13. ↑ http://www.cato.org/events/china/papers/tanner.html PRIVATE PROVISION OF RETIREMENT SECURITY AND HEALTH CARE], Michael Tanner
  14. ↑ Central Provident Fund, Wikipedia (en), luettu 29.8.2010
  15. ↑ Finland, WHO. BKT 33 170 $ PPP/asukas
  16. ↑ Core Health Indicators - Singapore, WHO
  17. ↑ Kehtaako tästä puhua (15-16/2022, sivut 38-43) Suomen Kuvalehti. 13.4.2022.
  18. ↑ 18,0 18,1 18,2 http://www.freedomhouse.org/inc/content/pubs/fiw/inc_country_detail.cfm?year=2009&country=7700&pf Freedom in the World - Singapore (2009)], Freedom House (luettu 26.3.2010)

Tietoa muualla

Kirjoituksia

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Singapore&oldid=14109”