USA:n terveydenhuolto

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta USA:n terveydenhoito)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Tässä on artikkelissa on puutteellisesti lähdeviittauksia.
Voit auttaa Liberalismiwikiä lisäämallä artikkeliin lähteitä.
Tapaustutkimukset

USA:n julkinen terveydenhoito on yli puolet kalliimpaa kuin Suomessa[1]

USA:n julkinen terveydenhoito maksoi $ 2862/hlö vuonna 2005, Suomen $ 1787/hlö, vaikka USA:ssa vain 16,5 % väestöstä (+ 11,3 % osin) on julkisen terveydenhoidon piirissä[2][3]. USA:n lukema on maailman kymmenen korkeimman joukossa[4].

Yksityinen terveydenhoito on USA:ssa selvästi halvempaa mutta kallista sekin. Syitä tähän ovat

  • USA:n terveydenhoito on erittäin säänneltyä (tärkein syy),
  • hoito on tasokkaampaa (työpanos, kokeet, operaatiot, uusimmat lääkkeet),
  • kansa on vähemmän tervettä.

MEDICAREn vuoksi vanhuksiin kulutetaan suhteessa 3-8 kertaa enemmän

Yhdysvalloissa Medicare kustantaa terveydenhoidon yli 65-vuotiaille, minkä vuoksi senikäisten terveydenhoitoon käytetään 3-8 kertaa enemmän rahaa kuin Britannian, Saksan, Espanjan ja Ruotsin senioreihin. Tämä ei selity edes sillä, että jotkut lykkäävät hoitoja 65 vuoden ikään, koska 77- ja etenkin 85-vuotiaat käyttävät suhteessakin enemmän, 85-vuotiaat 4-8 kertaa ja 67-vuotiaat 3-4 kertaa sen mitä vertailumaiden väki, 7-57-vuotiaat suunnilleen saman kuin vertailumaiden väki, Saksa enemmän vielä 57-vuotiaissa. (kuvaaja)

The Cost of Inappropriate Care at the End of life, Am J Hosp Palliat Care. 2015: "Yli 65-vuotiaita on vain 11 % USA:n väestöstä mutta silti heihin käytetään 34 % terveydenhoitomenoista. Tämä suhteettoman suuri terveydenhoitomenojen käyttäminen vanhempiin potilaisiin on räikeän vastakkaista kuin muissa länsimaissa." "Yhdysvalloissa on 8 kertaa niin paljon tehohoitoyksiköitä henkeä kohdin kuin muissa länsimaissa", ja näistä 60 % käytetään vanhuksiin, suhteettoman usein juuri kuoleman edellä. Tämä aiheuttaa kärsimystä ja kipua sekä suunnattomia kustannuksia muttei juuri hyötyä. Esimerkin 86-vuotias nainen oli 3 kk tehohoidossa ennen kuolemaansa, mikä maksoi $254 945 eli $5100/päivä. (artikkeli)

Yhdysvaltojen terveysmenojen valtavasta kasvusta 1950-1990 Medicare selittää 40 % Amy Finkelsteinin tutkimuksen mukaan. Hän osoitti sairaaloiden käytön lisääntyneen monilla eri mittareilla ja kustannuksissa mitaten selvästi enemmän osavaltioissa, joissa harvalla oli terveysvakuutus ennen Medicaren tuloa vuonna 1965. Medicare lisäsi sairaaloiden käyttöä 23 % jo viidessä vuodessa.[5]

Sitten Finkelstein ja Robin Knight yrittivät tutkia Medicare vaikutusta kuolleisuuden alentamiseen, mutteivät löytäneet vaikutusta millään empiirisellä strategialla. He selittävät tätä sillä, että kriittisiin asioihin potilaat hakivat hoitoa jo ennen Medicareakin. He puolustavat silti Medicarea sillä, että näin potilaiden ei tarvitse käyttää omia rahojaan terveysmenoihin. Tämän hyödyn arvoksi he laskevat 45 - 75 % Medicaren kustannuksista, ja päälle voi tulla terveyshyötyjä.[5]

Medicare siis aiheuttaa huomattavasti kustannuksia ja haittaa, koska kolmannen osapuolen rahoja on helppo käyttää. Siitä voi olla terveyshyötyjäkin, mutta tutkimuksissa niitä ei paljonkaan ole löytynyt. Luultavasti saman summan käyttäminen esimerkiksi lääketieteelliseen tutkimukseen auttaisi paljon enemmän, jo pelkästään yhdysvaltalaisia, muista puhumattakaan.

Yksityinen vakuutus 68 %:lla, $100/kk

  • Terveysvakuutus maksaa sairaanhoitajan mukaan keskimäärin $100/kk.[6]
  • 68,2 %:lla väestöstä on yksityinen terveysvakuutus (59,3 % perheen työnantajan kautta, 8,9 % itse ostettuja),
  • 16,5 % on pelkän julkisen vakuutuksen piirissä,
  • 11,3 % on julkisen vakuutuksen (köyhien Medicaid, vanhusten Medicare, lapset, veteraanit ym.) piirissä mutta on silti ottanut yksityisen vakuutuksen (siis yhteensä 27,8 % on valtiollisen vakuutuksen piirissä),
  • 15,3 % ei ole ottanut vakuutusta, vaikka kuulu em. valtiollisten ohelmien piiriin - heille julkiset ja yksityiset sairaalat ovat velvollisia antamaan tarvittavan kiireellisen hoidon. [3]

Terveydenhoitomenot olivat $ 1,8 biljoonaa, mistä sairaalat yli kolmannes (648 mrd) ja lääkäripalvelut neljännes (448 mrd) vuonna 2006. [7]

  • Hallituksen menot olivat 56 % sairaalamenoista ja 34 % lääkäripalveluista, vaikka sen piirissä on vain 16,5 - 27,8 % väestöstä,
  • yksityisten vakuutusten osuudet 36 % ja 49 %, vaikka 68 %:lla kansasta on yksityinen vakuutus).[7][3]

Kaikkiaan julkiset terveydenhoitomenot olivat 45,3 % eli $ 0,8 biljoonaa[7] (toisen lähteen mukaan 45 - 56,1 %[8]), minkä päälle tulevat vielä asiakasmaksut.

Vakuutuksen ottamista estetään verosyrjinnällä

USA:n sosialistinen sääntely ei koske pelkästään terveydenhoitoa, vaan myös sairausvakuutuksia. Verovähennyksiä vakuutuksista saavat kyllä yritykset, mutteivät yksityishenkilöt, minkä takia vakuutus onkin yleensä vain työssäkäyvillä. Heilläkin vakuutusturva katkeaa aina työsuhteen vaihtuessa, mikä tietysti lisää työpaikan menettämisen pelkoa. Tämä sääntely keinotekoisesti heikentää työnantajien välistä kilpailua työntekijöistä, laskee palkkoja ja työehtoja, allokoi työvoiman tehottomasti ja lisää työnantajan valtaa työntekijään.

Itse maksettavan terveydenhoidon hinta on pysynyt kurissa, julkisen ei

Vuosina 1998-2021 terveydenhoitopalvelujen hinta nousi 132 %, sairaalapalvelujen 230 %, CPI 66 %, mutta itse maksettavan kosmeettisen kirurgian vain 38 % (painottamaton 31 %), siis halventunut reaalisesti. Vuonna 1960, itse maksettiin 47 % terveydenhoidosta, vuonna 2020 enää 9 % (yksityinen vakuutus, Medicare ja Medicaid 91 %). Itse maksaminen kannustaa hintavertailuihin ja vähentää byrokratiaa.[9]

Sääntelyn vuoksi korkea hinta

USA:n mallin kalleus johtuu mm. kilpailua rajoittavasta sääntelystä.

Kielto ostaa toisen osavaltion vakuutus

Osavaltiot rajoittavat oikeutta ottaa vakuutuksia toisista osavaltioista, jolloin kilpailu jää vähäiseksi. Vakuutusalalla näet harvemmin on paljon pieniä kilpailijoita. Kentuckyssä terveysvakuutus maksaa 960 $/vuosi, New Jerseyssä 5580 $/vuosi. Osavaltio kieltää newjerseyläistä ostamasta toisen osavaltion yrityksen vakuutusta, mm. koska se ei sisällä koeputkihedelmöitystä. Kuten aina, tässäkin protektionismi vähentää kilpailua ja siten nostaa hintoja ja laskee laatua. [10]

Määräsääntelyllä estetään kilpailu

Lisäksi useiden osavaltioiden "Certificate of need" -ohjelmat estävät uusien sairaaloiden ym. terveydenhoitolaitosten perustamisen ilman osavaltion lupaa[11]. Lupia voidaan evätä laadukkailtakin tarjoajilta palveluntarjoajien määrän rajoittamiseksi[12] (kuten Suomen apteekkilupia). "Markkinoilla jo toimivat laitokset voivat aivan liian helposti käyttää näitä sertifikaatteja estääkseen kilpailijoita tulemasta markkinoille" ja tämä nostaa hintoja heikentämällä suoraa ja epäsuoraa kilpailua, todettiin USA:n liittovaltion komission raportissa vuonna 2004[13][11].

Lääkärikartelli on lobannut valtion luomaan lääkäripulan, palkat tuplia

USA:n lääkäriliitto AMA:n vaikutuksesta lainsäätäjät ovat rajoittaneet voimakkaasti lääkärien koulutusmääriä vuodesta 1910 asti, nyt noin 100 000 lääkäriin vuodessa[14], minkä vuoksi maassa on vakava lääkäripula[15] ja lääkärien palkat ovat USA:ssa kaksinkertaiset eurooppalaisiin verrattuna, mikä on keskeinen syy sille, että terveydenhoito on kalliimpaa kuin Euroopassa. [16]

Toinen suuri ongelma on, että hallituksen Medicaid- ja Medicare-ohjelmien ja yksityisten toimenpidemaksupalkkiot johtavat ylimääräisiin toimenpiteisiin ja kustannuksiin mutteivät ennalta ehkäisyyn. Lääkäreille maksetaan toimenpiteistä eikä aivotyöstä, esimerkiksi ohjeistamisesta tai hoitovaihtoehtojen selvittämisestä, eikä tulos vaikuta palkkioon - tosin kiinteäkin palkkio olisi nykyistä parempi terveystaloustieteilijöiden mukaan. [16][17]

Lääkärikartelli on kieltänyt kätilön ammatin ym. tehokkaan tehtävänjaon

Lääkäriliiton lobbaama sääntely on myös rajoittanut paljon tehtäviä, joita hoitajat ja muut toimijat ovat ennen voineet suorittaa, esimerkiksi kätilön ammatti on kielletty tai rajoitettu useimmissa osavaltioissa, vaikka tutkimusten mukaan lääkärisynnytykset eivät ole sen turvallisempia. Liiton aikaansaama sääntely on vähentänyt hoidon määrää ja laatua, mistä on nykyään konsensus taloustieteilijöiden kesken: rajoitukset eivät paranna kenenkään tasoa vaan ainoastaan vähentävät tarjontaa. [14] [18]

Lääkäripalveluja tutkineet taloustieteilijät katsovat yleisesti, että alan lisensointipakko estää tehokkaan palveluntuotannon ja hidastaa innovaatioita terveydenhuollossa ja sen koulutuksessa. Esimerkiksi alempitasoisia ammattilaisia voisi taitojen kasvaessa siirtää vaativampiin tehtäviin koulutuspakon sijaan. [19]

Yhdysvaltain lääkäriliitto AMA on saanut lobattua sellaiset etuoikeudet itselleen, että useimmissa osavaltioissa kätilön ammatti on laissa kielletty. Vain kallispalkkaiset lääkärit saavat hoitaa synnytyksiä. Psykologit, sairaanhoitajat ja farmaseutit eivät saa kirjoittaa reseptiä edes särkylääkkeille, vaan näihinkin tehtäviin tarvitaan lääkärin apua. Aikaisemmin sairaanhoitajat eivät saaneet edes oma-aloitteisesti rokottaa potilaita, mutta kyseinen laki on kuitenkin myöhemmin kaatunut oikeudessa.

Yhdysvaltain lääkäriliittoa kutsutaankin usein maailman kovimmaksi kartelliksi.

Esimerkkejä: http://fee.org/anythingpeaceful/detail/its-illegal-to-charge-too-little-for-teeth-cleaning

(Osa)valtiovalta on säännellyt korkeammat etuudet

Vakuutusten kalleutta lisäävät myös valtion niihin sääntelemät korkeat etuudet (kuten korvaukset potilaille) sekä se, että USA:ssa potilaat saavat uusimpiakin, kalleimpia lääkkeitä ja hoitoja, minkä valtiot estävät sääntelyllään suuressa osassa Eurooppaa[20].

Hintoja nostavat myös moniin miljooniin nousevat hoitovirhekorvaukset. Hoitovirheiden pelossa flunssapotilaitakin kuskataan sairaanhoitajan toimesta rullatuolissa joka paikkaan, jottei asiakas pääsisi kaatumaan liukkailla käytävillä. Pienimmänkin kolhun saatuaan potilaat röntgen- ja magneettikuvataan, koska sairaalan täytyy hankkia itselleen tarkat todisteet todellisesta vahingosta oikeudenkäyntiä varten. Tietysti kaikki sairaalat joutuvat myös ottamaan kalliin vakuutuksen hoitovirhekorvauksien varalta.

Vakuutusyhtiöiltä ei myöskään saa mitään tavallista vakuutusta esimerkiksi korvauskatolla kuten Suomessa, vaan lain mukaan vakuutusyhtiöt saavat myöntää vain kaikenkattavia luksusvakuutuksia.

Protektionistinen lääkevirasto FDA tukee lääkevalmistajakartellia

Pahinta säätely kuitenkin lienee lääkkeiden markkinoillepääsystä päättävällä FDA:lla. Useilla suomalaisilla lääkeyrityksillä on ollut vaikeuksia päästä kilpailemaan Yhdysvaltoihin paikallisten yritysten kanssa. Helpoin tapa ulkomaisille lääkeyrityksille hivuttautua FDA:n ohi markkinoille on lisensoida lääkkeensä paikallisille yrityksille, jotka saavat keriä voitot lääkkeiden myynnistä.

Lääkkeet maksavatkin USA:ssa 30 - 50 % enemmän kuin Euroopassa[16].

1970- ja 80-luvuilla FDA oli viivästyttänyt vaarallisina pitämiensä beta-salpaajien pääsyä myyntiin jopa kymmenellä vuodella samaan aikaan, kun lääkkeet olivat yleisessä käytössä Euroopassa. Eräiden arvioiden mukaan tuona aikana kuoli kymmeniä tuhansia ihmisiä, joita FDA:n kieltämät beta-salpaajat olisivat voineet auttaa.[21]

Lisähuomioita

Usein kuulee päiviteltävän Yhdysvaltain yksityisen terveydenhuollon kalleutta ilman sen tarkempaa miettimistä, mikä kalleuden aiheuttaa. On helppoa vain yksiselitteisesti laittaa se markkinatalouden piikkiin, vaikka syynä on päinvastoin sääntely, kuten yllä kerrotaan.

Myös itse sairaalojen perustaminen ei ole markkinoiden vastuulla, vaan julkinen valta myöntää tarveharkintaisesti lupia ("Certificate of need").[22] Tarveharkinnalla pyritään lähinnä siihen, ettei tietyille alueille perustettaisi liikaa sairaaloita. Tämähän saattaisi johtaa hintakilpailuun.

Laboratorioiden tapauksessa julkinen valta vaatii käsittämättömän määrän paperitöitä, minkä takia vain suurimpien yritysten laboratorioilla on edellytyksiä toimia.

Kysymyksiä

Eikö vakuutuspohjainen terveydenhuolto välttämättä johda USA:n terveydenhuollon kaltaiseen hirviöön?

Miten terveydenhuollon yksityistämiset Suomessa?

  • Karjaa on vuodesta 1998 alkaen ostanut terveydenhuollon ja vanhustenhuollon palvelunsa Folkhälsanilta. Sopimukseen kuului Meltolan sairaalan yksityistäminen Folkhälsanille. Tämän seurauksena terveydenhuollon menot pienenivät reaalisesti 1,4 % siinä missä koko maassa ne kasvoivat 12 %, eroa on siis 13,4 %. Myös yksityisen palvelun laatuun on oltu tyytyväisiä.
    • Yksityistäminen pudotti Karjaan menot maan keskitasolle, vaikka kaupungissa on poikkeuksellisen paljon vanhuksia, minkä vuoksi menot ovat perinteisesti olleet 23 % maan keskitason yläpuolella. Syynä pidetään sitä, että yksityinen palveluntuottaja pystyy järjestelemään ja kehittämään palveluja joustavammin kuin julkinen sektori.
  • Helsingin lääkärilakon aikaankin (2001) yksityiset purkivat kunnan leikkausjonoja huomattavasti halvemmalla. Hinnassa tuli huomattava säästö jopa sellaisen tutkimuksen mukaan, joka huomioi potilaiden laadun, tekijän mukaan peräti julkistä ylisuosien. Seurantatutkimusten mukaan ihmiset olivat erittäin tyytyväisiä yksityisen hoidon tasoon: 96 % tulisi samaan paikkaan uudelleen[23].

Hollannin malli

Hollannissa valtio maksaa yksityisen sairausvakuutuksen, jonka saa ottaa haluamastaan vakuutusyrityksestä. Sen kanssa saa vapaasti mennä valitsemalleen yksityiselle lääkäriyritykselle hoidattamaan itsensä. Yksikkökustannukset ovat huomattavasti halvemmat kuin Suomessa, eikä Hollannissa ole käytännössä leikkausjonoja. Molemmat kokeneet pitävät Hollannin mallia paljon laadukkaampana, ja sieltä saa lääkärin kotikäynnille ja kohtuuajassa päinvastoin kuin Suomessa.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, että markkinatalous tuottaa sekä parempia että halvempia palveluita.

Sitten vielä puhutaan ideologisesta yksityistämisestä. Pikemminkin vaatii ideologiaa tarrata kiinni julkiseen terveydenhuoltoon kalliista hinnasta ja huonosta palvelusta huolimatta.

Obaman terveydenhoitoreformi

Obaman ajama muutos (Obamacare) ei ole missään vaiheessa juurikaan pyrkinyt puuttumaan liberaalien näkökulmasta oleellisimpiin ongelmiin. FT:n mukaan (Sep 2009) uudistus pakottaisi viimeisetkin kansalaiset ottamaan vakuutuksen ja jossain määrin jakaisi uudelleen kuluja kansalaisilta toisille mutta säilyttäisi ongelmat; Obama on niin huolissaan arvovallasta, ettei näytä enää piittaavan kustannuksiin vaikuttavista uudistuksista.

28.6.2012 korkein oikeus totesi lain perustuslain mukaiseksi äänin 5-4. Yhdysvaltalaisista 56 % vastustaa uudistusta yleensä ja 61 % pykälää pakollisesta sairausvakuutuksesta, vaikka se ei koske köyhimpiä, tiettyjä uskonnollisia ryhmiä, vankeja, alkuperäiskansojen edustajia ja laittomia maahanmuuttajia. [24]

Viitteet

  1. ↑ Public per capita (most recent) by country, Nationmaster
  2. ↑ Core Health Indicators / Per capita government expenditure on health(PPP int. $), WHO (WHO health statistics 2008)
  3. ↑ 3,0 3,1 3,2 "Income, Poverty, and Health Insurance Coverage in the United States: 2007." U.S. Census Bureau. August 2008.
  4. ↑ Core Health Indicators: Per capita government expenditure on health at average exchange rate World Health Organization. (YK:n jäsenvaltioista, vuonna 2004)
  5. ↑ 5,0 5,1 The Effect of Medicare on Medical Expenditures, Mortality, and Spending Risk NBER.
  6. ↑ https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008140684.html
  7. ↑ 7,0 7,1 7,2 Health, United States, 2008, 2008 Edition, s. 129
  8. ↑ Thomas M. Selden and Merrile Sing, "The Distribution Of Public Spending For Health Care In The United States, 2002," Health Affairs 27, no. 5 (2008): w349-w359 (published online 29 July 2008)
  9. ↑ What economic lessons about health care costs can we learn from the competitive market for aesthetic plastic surgery? 14.5.2022. AEI.
  10. ↑ McCain's Health Care Plan: Radical and Right, Orange County Register, 6.5.2008
  11. ↑ 11,0 11,1 In Health Care, Nobody Knows Anything, Ronald Bailey, Reason, 20.10.2009
  12. ↑ Certificate of Need Program (CON) Overview, AHCA, luettu 28.1.2010
  13. ↑ Improving Health Care: A Dose of Competition, Report by the Federal Trade Comission and the Department of Justice, USA, 2004
  14. ↑ 14,0 14,1 The Evil-Mongering of the American Medical Association, Shikha Dalmia, 27.8.2009
  15. ↑ Medical miscalculation creates doctor shortage, USA Today, 2.3.2005
  16. ↑ 16,0 16,1 16,2 Sending Back the Doctor’s Bill, New York Times 29.7.2007
  17. ↑ James C. Robinson, Reinvention of Health Insurance in the Consumer Era (2004). Journal of the American Medical Association (JAMA), April 21, 2004; 291: 1880 - 1886. Luettu 2008-01-12
  18. ↑ Licensing Doctors: Do Economists Agree?
  19. ↑ Licensing Doctors: Do Economists Agree?, Shirley Svorny, chair of the economics department at California State University, Northridge, Econ Journal Watch, Volume 1, Number 2, August 2004, pp 279-305.
  20. ↑ The Myth of Free-Market Health Care in America, Shikha Dalmia, 30.7.2009
  21. ↑ Theory, Evidence and Examples of FDA Harm FDAReview.org. Viitattu 23.08.2008.
  22. ↑ Certificate of Need (CON) Program Overview Agency for Health Care Administration. Viitattu 23.08.2008.
  23. ↑ http://www.eva.fi/files/85_puhtia%20hyvinvointiyhteiskunnan%20purjeisiin.pdf
  24. ↑ "Terveyslaista Obaman voitto", Helsingin Sanomat 29.6.2012, sivu A13

Tietoa muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=USA:n_terveydenhuolto&oldid=14158”