Työ ja ammattiliitot

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Teemoja

Johdanto

Minimipalkat aiheuttavat työttömyyttä ja tuhoavat työpaikkoja, jotka muutoin olisivat olemassa. Minimipalkan kannattajien mielestä ilman sitä köyhimmät kansalaiset joutuvat tekemään matalapalkkaisia töitä. Tämä on sinänsä totta, mutta toisin kuin kannattajat väittävät matalapalkkatyön vaihtoehtona ei ole parempipalkkainen työ. Todellinen vaihtoehto on työttömyys, koska työnantajat eivät tietenkään voi palkata työntekijöitä joiden palkka ylittää työn tuottavuuden. Jos taas tuottavuus on riittävä, markkinat pakottavat työnantajan muutenkin maksamaan työstä käyvän hinnan.

Työttömien piirissä tehdystä tutkimuksesta tiedetään, että suurin osa työttömistä tekisi mieluummin matalapalkkatyötä kuin jäisi kortistoon. Työ sekä luo rakennetta elämään että toimii pohjana urakehitykselle. Siinä missä työtä tehdessä oppii ja tulee tuottavammaksi, kortistossa työkyky näivettyy.

Minimipalkan kannattajat myös protestoivat, että ilman sitä köyhimmät joutuisivat tekemään vastenmielisiä töitä. Mutta tottahan työttömät valitsisivat matalapalkkaisen työn vain jos se olisi houkuttelevampaa kuin työttömänä olo. Jos ikävä työ voi toimia ponnahduslautana mielenkiintoisempiin tehtäviin, se on yleensä parempi vaihtoehto kuin pitkäaikaistyöttömyys.

Nykyään työtä todella on pakko ottaa vastaan muiltakin kuin omalta alalta jos sitä on saatavilla. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan pitäisi hoitaa minimipalkalla. Parhaiten siitä päästäisiin, kun työllistymisvelvoite poistettaisiin samalla kun perusturva järjestettäisiin kannustavasti perustulon avulla.

Kun siis työnantajat ja työttömät hyötyisivät minimipalkan poistumisesta, miksei sääntelyä ole jo lopetettu? Syy lienee ammattiliitoissa, jotka ajavat työtätekevän asiaa. Jo työllistynyt hyötyy siitä, että hänellä on vähemmän kilpailijoita. Ilmiö näkyy varsinkin niillä aloilla joilla on jatkuva työvoimapula ja siitä seuraava tavanomaista korkeampi palkkataso. Minimipalkan luoma porras myös nostaa hieman alimpia palkkoja. Minimipalkka osoittautuu työpaikan saaneen tavaksi sortaa työtöntä.

Tosin minimipalkoista kärsivät myös ne työntekijät, jotka haluaisivat vaihtaa alaa tai työpaikkaa, joita uhkaavat potkut tai jotkut joutuvat tekemään työtä liian tiukoin työehdoin tuottaakseen työnantajalle minimipalkan verran.

Todelliset ratkaisut köyhyysongelmaan eivät löydy palkkasääntelystä, vaan kasvavasta työllisyydestä, tehokkaan talouden mahdollistamasta kohonneesta palkkatasosta sekä kattavasta, kannustavasta sosiaaliturvajärjestelmästä. Me vastustamme voimakkaasti minimipalkkaa ja haluamme kiinnittää huomion työmarkkinoiden todellisiin ongelmiin.

Ay-liikkeenkin tutkijat vaativat, että palkkojen tulee laskea huonossa työllisyydessä

Myös ay-liikkeen tutkijat ymmärtävät, että palkkojen tulee joustaa kysynnän ja tarjonnan mukaan siten, että työllistäminen pysyy kannattavana. Ay-liikkeen oman Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) sekä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijoiden yhteisen raportin mukaan työllisyys vaatii, että palkkaeroja lisätään, matala- ja naispalkkaerista luovutaan, yleiskorotuksista tehdään nykyistä matalampia ja suurempi osa palkankorotuksista tulisi sopia paikallisesti, yrityksissä.[1]

"Kansallisiin talouden häiriöihin on reagoitava palkkatasoa sopeuttamalla, jopa palkkoja alentamalla."

Vaikka palkkaerot ovat tarpeen paremman työllisyyden ja elintason saamiseksi, tuloeroja tutkijat haluaisivat tasoittaa, mutta puuttumalla suoraan tuloihin, siis vero- ja sosiaalipoliittisin keinoin, ei palkkoja sääntelemällä, sehän päinvastoin pudottaa osan työntekijöistä työttömiksi, vieläkin pienemmille tuloille. Liberaalien enemmistö lienee samaa mieltä, sen sijaan libertaristit korvaisivat sosiaalipolitiikankin yksityisellä hyväntekeväisyydellä.

Liberaalit katsovat, että työntekijöiden tulisi pääsääntöisesti saada sopia itse palkoistaan ja muista työehdoistaan, jottei kukaan jäisi työllistymättä siksi, että ay-liike kieltää työllistämästä häntä palkalla, jonka asiakkaat ovat valmiit hänen työpanoksestaan maksamaan.

Palkat nousevat lamassakin

Suomen 1990-luvun lamassa palkat nousivat joka vuosi, reaalisestikin, vaikka vapailla markkinoilla työn kysynnän lasku olisi näkynyt enemmän palkassa ja vähemmän työllisyydessä.

Vuoden 2009 lamassa työkustannukset työtuntia kohden nousivat reaalisesti 5 % (nimellisesti 5-6 %, inflaatio 0-1 %)[2]

Työvoimapolitiikka

Tanskan malli

Tanskassa vallitsee eurooppalaisittain lähes täystyöllisyys. Siellä irtisanomissuoja on olematon, mitä ay-liikekin pitää hyvänä, koska työllistämisen kynnys on näin alhainen ja siksi töitä saa yleensä helposti halutessaan, oli syynä sitten potkut, vanhaan työhön kyllästyminen, muutto, konkurssi, tulo työmarkkinoille opiskelun tai muun jälkeen tms.

Työntekijän kynnys kieltäytyä töistä pidetään korkeana siten, että siitä seuraa työttömyyskorvauksen loppuminen[3] samoin kuin siitä, jos kieltäytyy toisen alan töistä[4]. Tästä syystä työtön yleensä hankkii itse työpaikan, kun taas Suomessa työtön voi käytännössä olla menemättä töihin[4]. Tanskassa ammattiliitot myös suostuvat nelivuosittain alhaisiin (1 %) palkankorotuksiin ja työrauhaan (siis lupaavat olla lakkoilematta) ja yrityskohtaiset lisät yritykset maksavat siitä huolimatta harkintansa mukaan. Näin palkat voidaan sovittaa työpaikkojen tuottavuuden mukaisiksi. Suomessa ammattiliitot ovat vastustaneet tällaista. Tanskassa myös parlamentilla on valta lopettaa lakot. Vuonna 2005 Tanskassa vallitsi lähes täystyöllisyys (noin 4 %). [4]

"Tanskan SAK":n (LO) pääekonomisti Jan Kaeraa Rasmussenin mukaan: "[Tanskan] talous on joustava ilman, että joustavuus luo suurta eriarvoisuutta yhteiskunnassa. - - Lyhyet irtisanomisajat luovat vauhtia työvoimamarkkinoille." [5]

Joustavuus takaa siedettävän työllisyyden ja toimeentulon huonoinakin aikoina. Työpaikkoja katoaa aina ja toisille aloille syntyy uusia, mutta potkuja tai ikäviä työoloja tarvitsee pelätä vähemmän maassa, jossa löytää halutessaan aina uuden työpaikan.[6].

"Ei irtisanomissuojaa"

Tanskassa työntekijän irtisanominen on helppoa: irtisanomisaikaa ei ole, kuvaa HS. Tavoitteena on, että työllistämispäätös ei tuntuisi työnantajista liian suurelta riskiltä. Näin Tanskassa on paljon pienyrityksiä[3]. Työntekijän laatua ja sopivuutta on näet vaikea arvioida ennalta ja työvoiman kysyntä voi yhtäkkiä vähentyä, joten korkea irtisanomissuoja nostaisi työllistämiskynnystä. Myös ay-liikkeen on tätä mieltä.[4]

Britannian malli

Ammattiyhdistysliikkeen ja työväenpuolueen politiikan vuoksi Britannia joutui 1970-luvulla IMF:n holhoukseen. Thatcherin työlakien ansiosta maassa on nyt Euroopan pysyvimmat työsuhteet. Professori Jouko Ylä-Liedenpohjan mukaan Suomeenkin tulisi omaksua samat työlait ja lisäksi poistaa irtisanomissuoja, jotta työvoima voisi vapaasti irtautua "auringonlaskun tuotantoaloilta eteneviin yrityksiin". [7]

Saksan malli

Gerhard Schröderin punavihreä hallitus vähensi työmarkkinoiden ja talouden jäykkyyksiä uudistuksilla, jotka paransivat niiden pitkän aikavälin toimintaedellytyksiä ja vähitellen pelastivat maan talouden, mutta sitä ennen hallitus ehti hävitä vaalit. Helsingin Sanomien mukaan Suomessakin pitäisi tehdä päätöksiä tuottavuuden ja työvoiman tarjonnan vahvistamisesta sekä työuran pidentämisestä ja kenties hallituksen tulisi uskaltaa ottaa oppia Saksan ratkaisuista. [8]

Uudistuksessa purettiin työmarkkinasääntelyä ja heikennettiin työttömyysturvaa. Tutkimusten mukaan uudistukset eivät uhanneet tavallisia työpaikkoja, vaan uudet pari miljoonaa työpaikkaa tulivat perinteisten työpaikkojen lisäksi. [9] Vielä vuonna 2000 Saksa oli "Euroopan sairas mies": sen talous oli kangistunut, kilpailukyky heikko ja työttömyys paheni.[10]

Helsingin Sanomien toimittaja Katarina Baerin mukaan työttömyysastetta vähensi työttömyysturvan leikkaaminen ja palkkaamisen ja irtisanomisen helpottaminen ilman kattavaa minimipalkkalakia. Näin saatiin lisää etenkin pienipalkkaisia työpaikkoja. Työttömyys supistui kuudessa vuodessa vajaasta viidestä alle kolmeen miljoonaan. Työttömyysaste on euroalueen pienimpiä, 5,5 % lokakuussa 2011. [11]

Osmo Soininvaaran mukaan Ruotsin porvarihallituksen ja Saksan punavihreän hallituksen kipeät rakenneuudistukset paransivat työllisyyttä ja pidensivät työuria ja niiden ansiosta maat välttivät sellaiset kipeät leikkaukset, joihin Suomi joutui myös vuonna 2012. [12]

Lyhennetty työaika

Saksassa työntekijöitä on myös irtisanomisten sijaan siirretty lyhyemmälle työpäivälle. Tämä on lisännyt työvoiman joustavuutta, kun kysynnän vaatiessa yritykset ovat voineet lisätä työtunteja. [13]

Taloussanomien mukaan tämän piirteen vikana on se, että malli lukitsee työntekijät nykyisiin yrityksiin sen sijaan, että jostain irtisanottaisiin ja työvoimaa siirtyisi toisille aloille. Näin luova tuho estyy. [13]

Palkankorotukset ovat olleet toisinaan prosentin luokkaa tai jopa negatiivisia. [13]

Poikkeamat työehtosopimuksista

"Avaamislausekkeiden" mukaan yrityksessä voidaan poiketa työehtosopimuksista sopien työajoista yrityksissä jopa alentaen palkankorotuksia, jos yrityksen työpaikat tai kilpailukyky ovat uhattuna tai muista syistä. Palkat ovat 15 vuodessa nousseet 30 %, Suomessa 60 %, joten Saksan kilpailukyky on parantunut huomattavasti, koska tuottavuuskin on hyvä. Helsingin Sanomien mukaan Saksan uudistukset ovat monelta osin kiistatta paras käytäntö ja Suomi voisi ottaa mallia tästä. [14]

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus katsoo, että palkansaajien ja työllisyyden etu olisi ottaa Suomeen Saksan mallin "avaamislausekkeet": paikallisesti sopien pitäisi voida poiketa työehtosopimusten määräyksistä.[15]

Mielipidetiedusteluita

Talouselämä-lehden tutkimuksen mukaan yli 80 % suomalaisista hyväksyy keppi- ja porkkanalinjan työllisyyden parantamiseksi. Suosituimmat keinot olivat työn vastaanottovelvollisuuden tiukentaminen (työttömyysturvan ehtona), työpaikkakohtainen sopiminen palkoista, ensimmäisen sairaslomapäivän muuttaminen palkattomaksi ja eläkeikärajojen nostaminen. [16][17]

Irtisanomissuoja

Sekä teoria että Tanskan, Britannian, Saksan ja monen muun maan kokemukset osoittavat irtisanomissuojan haitallisuuden. Kohtuullinen, esimerkiksi työsuhteen kestoon perustuva irtisanomisaika voi olla useimmille työntekijöille järkevä valinta, mutta pitkät irtisanomisajat tai rajoitukset sille, kenet saa irtisanoa, johtavat tehottomuuteen, työttömyyteen ja temppuiluihin.

Ammattiliitot

Paperimiehet hakkasivat lakosta raportoineen toimittajan

SAK:n toiminta paperiteollisuuden ja UPM:n "pelastamiseksi" Suomessa oli tehdä paperitehtailu entistä kannattamattomammaksi (YLE:n uutisarkistosta hakusanalla "Kymmene" eli UPM):[18]

  • 03.09.2004 SAK: Muutosturva tupon ykköstavoite
  • 03.11.2004 UPM:llä tuhannet lakkoon
  • 05.11.2004 UPM:n tehtailla taas työnseisaus
  • 17.05.2005 Työtaistelu hiljentänyt paperitehtaat

Tämän jälkeen Paperiliitto vaati UPM:ltä ja kumppaneilta lisää rahaa (paperimiesten 43 000 euron vuosipalkka ei ole liiton mielestä tarpeeksi) ja aloitti kiristykseksi kiusantekolakkoilun, joka pakotti sulkemaan paperitehtaat. Lakko pudotti Suomen BKT:tä miljardeilla ja heikensi paperiyhtiöiden tulosta entisestään. Myöhemmin ay-väki seurasi sosialististen maiden toimittajankohtelutapoja hakkaamalla "lakosta raportoineen toimittajan" tajuttomaksi törmätessään tähän matkalla (tosin sitten hakkaajille paljastui ilmi, että jutun olikin kirjoittanut toinen toimittaja). Paperiliiton salaisilla keskustelusivuilla liiton aktiivit ja jäsenet kommentoivat pahoinpitelyä: ”Niille paperimiehille pitää myöntään Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ristit ja kaksilla ketjuilla! - - Tää on jo toinen hyvin pidelty - - No Iltiksen toimittajia saakin pidellä hyvin kuten Hesarinkin - - Väkivalta lopettaa vit...ilun - - Joo, kyllä vähän hävettää varsinkin, kun oli VÄÄRÄ toimittaja. Valheita levittäviä toimittajia on kyllä lupa muksia ja ’kouluttaa’.”[19]

Työaika on lyhentynyt, työvuosia tulisi lisätä

Suomalaisten keskimääräinen vuosityöaika on lyhentynyt 1700 tuntiin, sadalla tunnilla 20 vuodessa. 2010-luvulla työikäisten määrä laskee 140 000:lla. Suomen yrittäjien johtaja Rauno Vanhanen kirjoittaa, että jotta hyvinvointivaltio ja kansantalous voitaisiin pitää pystyssä, tarvitaan kaikkia seuraavia:

  • työuran pidentämistä (opintoaikojen lyhentäminen, nykyistä vanhempana eläkkeelle),
  • työvoiman maahanmuutto ja
  • vuosityöajan pidentäminen (esimerkiksi lomien lyhentäminen, mitä myös EK:n pj. Sakari Tamminen on esittänyt). [20]

"Suomalaisen 35-vuotinen työura kestää karkeasti 50 000 tuntia, keskieurooppalaisten noin 60 000 tuntia, jenkkien 80 000 tuntia ja aasialaisen 100 000 tuntia. Tätä mallia ei nykyinen Eurooppa pysty rahoittamaan", arvioi tohtori Björn Wahlroos. Hänen mukaansa Euroopan kriisin keskeinen syy on, että työntekoa verotetaan liikaa. [21]

Liberaalien kanta

Liberaalien mielestä jokaisen pitää saada itse päättää työurastaan ja työajoistaan mahdollisimman vapaasti, tietenkään työnantajia tähän pakottamatta. Eläkkeen ansiosidonnainen osuus siis rahoitettaisiin omilla eläkevakuutusmaksuilla, joten se vakuutusmatemaattisesti jäisi pienemmäksi, jos eläkkeelle siirtyisi aiemmin ja olisi tehnyt lyhyitä työvuosia ja maksanut niistä vähäistä eläkevakuutusmaksua. Useimmat liberaalit kannattavat tämän lisäksi verorahoitteista, niukkaa perustuloa, joka tosin saattaisi olla korkeampi vanhuksille tai ainakin työkyvyttömille.

Libertaristit jättäisivät tietenkin kaiken tämän vapaaehtoisuuden varaan, myös eläkevakuutukset ja sosiaaliturvan. Ihmiset siis päättäisivät itse senkin, lisääväisitkö vai vähentäisivätkö työvuosiaan ja työtuntejaan ja sitä kautta elintasoaan.

Työolot ovat parantuneet

Monien tutkimusten mukaan työolot ovat helpottuneet ja parantuneet ajan mittaan, myös viime vuosikymmeninä. Jos joissain tapauksissa työtahti on kiristynyt, se on usein johtunut siitä, että ammattiliitot ovat kiristäneet alan palkkatasoa. Tällöinhän työntekijän on puurrettava kovemmin, jotta tuottaisi palkkansa verran hyötyä työnantajalle. Palkkaansa vähemmän tuottavat työntekijät kannattaa irtisanoa ja heitä ei kannata edes alunperin palkata.

"Tuloksellisuuden ja henkilöstön työhyvinvoinnin välillä on selvä positiivinen yhteys, eikä työssä jaksamisen ongelmia voida näin laittaa tuottavuuskasvun piikkiin."[22] Todennäköisemmin huono johtaminen ja töiden organisointi johtavat sekä työhyvinvoinnin että tuloksellisuuden heikkenemiseen ja päinvastoin.[23]

Useimmat suomalaiset ovat työssään tyytyväisiä, mutta negatiivinen julkinen keskustelu on luonut kielteisiä mielikuvia työelämästä. [24]

Suomalaisten mielestä heidän työolonsa eivät ole huonontuneet eikä niihin liity uhkia, vaikka julkisuudessa näin väitetään[23] (mutta median vuoksi ihmiset luulevat, että toisten työolot ovat?). On vaikea löytää yhtäkään mittaria, jolla suomalaisten työolot olisivat huonontuneet, sen paremmin Työterveyslaitoksen, Tilastokeskuksen kuin työ- ja elinkeinoministeriönkään aikasarjoista[23].

Mahdollisuus saada töissä koulutusta on Suomessa parempi kuin yleensä muualla tai aiemmin, ja työ on myös entistä kevyempää[23]. 55-59- ja 60-64-vuotiaista töissä on entistä suurempi osuus: 75 % ja 40 % (2008-2009 taantumassa!) vs. 60 % ja 25 % (n. 1989-90 ennen lamaa). [23]

Nuorista harvempi kuin 1980-luvulla lopettaisi työnteon lottovoiton tullen. Suomalaisten riskinottohalu työelämässä on vähäinen, samoin hyvän palkan, urakehityksen tai työn statuksen arvostaminen. [23]

Tampereen yliopiston tutkijat Satu Ojala ja Pasi Pyöriä ihmettelevät, miksi puhutaan palkansaajien aseman valtavasta muutoksesta, vaikka tilastot eivät tue väitettä. Jo vuonna 2008 professori Roope Uusitalo kirjoitti, että väite pätkätöiden ja epävarmuuden lisääntymisestä on virheellinen. Määräaikaisten työsuhteiden osuus on laskenut, työsuhteet ovat pidentyneet ja työntekijöiden onnellisuus on hyvällä tasolla. Palkansaajien vaikutusmahdollisuudet ja työaikajoustot ovat parantuneet. Heikossa asemassa olevia, kuten työttömiä ja vastentahtoisia yrittäjiä, on suunnilleen sama osuus kuin ennen. Siksi tulisi keskittyä kannustinloukkujen poistamiseen. Vuonna 1997 määräaikaisuus ja työttömyys olivat puolet yleisempiä kuin 2013.[25]

Naispomo on yli 40 %:lla työntekijöistä. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään harvemmin ja työttömyyseläkkeelle ei enää lainkaan. Vuoden 2013 kyselyn vastaajat olivat olleet nykyisessä työsuhteessaan keskimäärin 10 vuotta, 1980-luvulla 8 vuotta.[26]

Pätkätyöt eivät ole lisääntyneet?

"Suomalaisten työssäoloajat samassa työpaikassa ovat kasvaneet 1980-luvulta asti ja ovat nykyään Euroopan pisimpien joukossa." [22]

Pätkätöiden määrän muutokset ovat olleet lainsäädännön seurausta, eikä niinkään liike-elämän strategiamuutosten. 1990-luvulla määräaikaisten osuus kasvoi valtion tukiessa pitkäaikaistyöttömien työllistämistä määräaikaisesti mutta on sittemmin pudonnut ja on jälleen 1980-luvun tasolla. [23]

Työmarkkinasääntelyä kierretään ulkoistamalla

Jos työmarkkinat ovat tiukasti säänneltyjä mutta työvoiman tuotosten (esimerkiksi rakennusprojektin tietyn vaiheen) ulkoistaminen yksityisyrittäjille ei, yrityksen saattaa kannattaa ulkoistaa prosessejaan heille heidän palkkaamisen sijaan[27]. Liberaalit suhtautuvat tietenkin tällaisiin sopimusvapautta rajoittavien lakien porsaanreikiin myönteisesti.

Ammattilisenssit heikentävät työllisyyttä

Kun ammatista tehdään luvanvarainen, sen osuus työvoimasta romahtaa 27 %. Yhdysvalloissa peräti 32 osavaltiota vaatii jopa hiusten letittäjältä kosmetologin ammattilisenssin, vaikka he eivät harjoittaisi kosmetologiaa eikä letitykseen liity voimakkaita kemikaaleja eikä teräviä esineitä.[28]

FAQ - Usein esitettyjä kysymyksiä

Mielestänne minimipalkat pitäisi lakkauttaa? Ihmisethän joutuisivat työskentelemään nälkäpalkalla.

  • Jos jollakulla on vain huonoja vaihtoehtoja valittavana, ei tiettyjen vaihtoehtojen poistaminen tietenkään paranna hänen valinnanmahdollisuuksiaan. Päinvastoin, tällöin ihminen pakotetaan valitsemaan se huonoin vaihtoehto, tässä tapauksessa työttömyys matalapalkkaisen työn sijaan. Jos ihmisten hyvinvoinnista halutaan kantaa turvaan, sosiaaliturva on parempi vaihtoehto kuin työllistymispolitiikka.
  • Ay-toiminta ei ole pois vain kapitalisteilta (ja sitä kautta yrityksen asiakkailta) vaan myös toisilta työntekijöiltä - niiltä, jotka eivät saa työtä, koska ammattiliiton määräämillä työehdoilla ei kannata palkata niin monta työntekijää. Ammattiliittojen sopimukset eivät kasvata palkkasummaa[29] vaan ainoastaan siirtävät sen pienemmälle porukalle. Tämäkin tulos koskee vain palkkojen osuutta tuloista, lisäksi koko potti jää pienemmäksi, työntekijöiden ja kapitalistien, kun työllisyys ja talouden tehokkuus laskevat lakkoilun ja työvoiman tehottomamman kohdentumisen vuoksi.
  • USA:ssa vain 14 %:lla työvoimasta palkat määräytyvät ammattiliittojen tekemien sopimusten mukaan, ja silti siellä palkat eivät ole pudonneet minimille vaan määräytyneet tuottavuuden eli kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Palkkamenojen osuus tuloista on 80,4 % kun Suomessa vain 77,7 %[29].

Tämä johtuu siitä, että työllisyys on parempi, kun minimipalkka on alhaisempi eli vähemmänkin tuottavat ihmiset saa työllistää ja vähemmänkin tuottaviin tehtäviin kannattaa työllistää. Joillain aloilla ammattiliitot voisivat pönkittää palkkojen osuutta ylöspäin, mutta yo. viitteen käyrän perusteella se ei olisi pois kapitalisteilta vaan toisilta työntekijöiltä - niiltä, jotka jäisivät työttömiksi tai joutuisivat siirtymään huonommin palkatuille aloille (tai eivät pääsisi koskaan tulemaan ko. alalle). Lisäksi taloudellinen tehokkuus on parempi, joten talouskasvu on nopeampi: tuotanto ja palkkataso ovat USA:ssa korkeampia kuin Suomessa, siis paitsi että työvoiman osuus tuloista ehkä hieman laskisi, myös koko potti jäisi pienemmäksi, jos ammattiliitoille annettaisiin yhtä paljon valtaa kuin Suomessa. Samasta syystä Virossa palkat ovat nousseet itsenäisyyden ajan noin 10 %:n vuosivauhtia ilman ay-liikkeen vaikutusta.

Eikö työstä pitäisi saada kohtuullinen korvaus?

  • Kyllä, mutta vain työntekijä itse voi päättää, mikä on kohtuullinen korvaus hänen työstään ja joko hyväksyä tai hylätä se. On ylimielistä holhousta kieltää lailla työkyvyltään heikolta ihmiseltä työpaikka sillä perusteella, että ammattiliitton mielestä "hän ei saisi riittävää korvausta".


Eikö työntekijöille sitten pitäisi taata kohtuulliset olot ja työajat?

  • Kyllä, mutta jälleen kerran vain itse työntekijä voi päättää, mitä kohtuullinen tarkoittaa, kun puhutaan työajoista, työnkuvasta, työturvallisuudesta tai vastaavista asioista. Kunhan palkkoja ei säännellä, on työpaikkoja tarjolla riittävästi eikä kenenkään tarvitse valita sellaista työtä, joka ei olisi edes jossain määrin mieluinen. Monet haluavat vapaaehtoisesti työskennellä esim. yötöissä, joten heiltä on turha sitä kieltää. Joku saattaa mieluusti ottaa vaarallisen työtehtävän, jos palkka on erittäin hyvä. Monet harrastustensa parissa työskentelevät (esim. taiteilijat, urheilijat jne.) painavat mieluusti pidempiä työpäiviä kuin mitä nykyinen työaikalaki sallii.
  • Ja mikäli joku haluaa jopa riskeerata terveytensä rahan takia, on hän itse tietysti paras henkilö päättämään omista asioistaan.


Eiväthän yritykset tarjoaisi hyviä työpaikkoja ilman työehtosopimuksia. Työnantajathan voisivat laskea palkkoja ja laskea työoloja loputtomiin!

  • Samalla periaatteellahan ruokakaupat voisivat aina nostaa ja nostaa ruoan hintaa loputtomiin. Tosiasiassa niin hyödykemarkkinoilla kuin työmarkkinoillakin on kilpailua, joka määrää hinnat kysynnän ja tarjonnan lain mukaan.


Työnantajat saavat siis vapaasti riistää työntekijöitään?

  • Riisto tarkoittaa, että työnantajat väkivalloin ottaisivat jotain pois työntekijöiltä. Tosiasiassahan työntekijät vapaaehtoisesti solmivat työsopimuksen valiten parhaan heille tarjolla olevan vaihtoehdon. Eihän työnantaja pakota työntekijää mihinkään. Jos paraskin vaihtoehto on huono, voi sosiaaliturva tulla avuksi, jolloin surkeimpiin ja matalapalkkaisimpiin töihin ei tarvitse mennä. Riistosta ei kuitenkaan ole kyse!
  • Kun työntekijät voisivat vapaasti valita työehdot, olot ja palkat, tultaisiin näkemään työntekijöiden valintoja paremmin vastaavia työpaikkoja. Osa työnantajista alkaisi kilpailemaan loistavilla työsuhde-eduilla ja mukavalla työilmapiirillä, osa paremmilla palkoilla; sen sijaan nykyisin työsuhteiden tyypit on tiukasti määritetty eikä joustoa ole.


Eikös lapsityövoima 1800-luvulla ole esimerkki siitä, kuinka markkinatalous ja teollinen vallankumous olivat pahasta?

  • Lapset joutuivat tekemään töitä, koska perheiden elintaso oli niin matala. Vasta kapitalismin tuottama teollinen vallankumous nosti länsimaissa elintason niin korkealle, että lasten voitiin sallia opiskella täyspäiväisesti. Perheet eivät yksinkertaisesti olisi tulleet toimeen ilman, että lapset olisivat myös olleet tienaamassa. Vaihtoehto olisi ollut nälkä ja puute, ei esimerkiksi lasten koulussakäynti.
  • Ratkaisuna ei myöskään olisi ollut "ilkeiden kapitalistien" omaisuuden sosialisointi. Kapitalistejakin oli yksinkertaisesti niin vähän eikä heillä olisi ollut juuri ollenkaan omaisuutta työläisiin verrattuna. Yhteenlaskettu kokonaiselintaso oli matala, ja toisin kuin moni sosialisti ajattelee, tyhjästä on paha nyhjäistä.
  • Lapset myöskin tekivät töitä 1800-luvulla nimenomaan tehtaissa, koska työ oli paljon muuta tarjolla olevaa työtä kevyempää.


Eikö nykyään lapsityövoima olisi parasta jo kieltää?

  • Tilanne, joka länsimaissa vallitsi ennen teollista vallankumousta, vallitsee nykyään kehitysmaissa. Heidän teollinen vallankumous on vasta parhaillaan toteutumassa. Kuten minimipalkoissa, lapsityövoiman kohdalla sen kieltäminen vain ajaa lapset huonompiin vaihtoehtoihin. Joissain tapauksissa huonommat vaihtoehdot ovat olleet lapsiprostituutio tai lapsikauppa, joissain yksinkertaisesti köyhyys ja jopa nälkään kuoleminen.
  • Tosiasiassa nimenomaan "hikipajat" ja lapsityövoimaa käyttävät tehtaat kehitysmaissa ovat köyhille asukkaille paras toivo parempaan elintasoon, kuten empiiriset tutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet.


Eikö irtisanomisen pitäisi olla vaikeaa? Yritykset irtisanovat kvartaalitaloudessa ihmisiä hetken mielijohteesta, ei siinä ole järkeä!

  • Suomalaisessa työkulttuurissa lomautus tai erottaminen tuntuu tietysti hirveältä kriisiltä, mutta se johtuu vain siitä, että uutta työpaikkaa on niin vaikea löytää. Ne maat, missä irtisanominen on helpompaa, eivät kärsi tällaisista ongelmista, koska työpaikkojen vaihtuvuus on nopeampaa. Myös työttömyys on niissä maissa mitätön ongelma. Siellä irtisanominen ei ole mikään iso juttu, koska muita töitä on aina tarjolla. Suomi ei eroa kyseisistä maista muilla tavoin kuin että meillä on enemmän sääntelyä työmarkkinoilla.
  • Jos joku yritys oikeasti on niin tyhmä, että pienimmän notkahduksen yhteydessä potkii pihalle lahjakkaimmat työntekijänsä, ei sillä ole riittävästi pätevää työvoimaa alan lähtiessä taas nousuun. Silloin sen kilpailijat syövät yrityksen markkinaosuuden. Monesti yritykset tietysti toimivat hölmösti, mutta varmasti ne ihmiset jotka tietävät yritysten työllistämistarpeen parhaiten ovat jo palkattuna kyseisten yritysten johtoon, eikä ainakaan kukaan poliitikko tiedä johtajia paremmin, ketä pitäisi milloinkin irtisanoa. Saneerauksen pitkittäminen ei johda kuin ongelmien pahenemiseen ja konkurssiin, jonka jälkeen kenelläkään ei ole työpaikkaa.
  • OECD:n työmarkkinatutkimuksen mukaan pitkäaikaistyöttömyyden määrä ja irtisanomisen vaikeus kulkevat lähes käsi kädessä.


Eikö Suomeen syntyisi Yhdysvaltojen tapaan työssäkäyvien köyhien ryhmä (nk. working poor)? Eikö voitaisi lähteä siitä, että työn pitää riittää toimeentuloon?

  • Kyllä syntyisi, nykyisen työttömien köyhien tilalle. Kyseisiltä työttömiltä ei varmasti tarvitse kysyä, tekisivätkö he mieluummin jotain matalapalkkaista työtä nykyisen kortistossa istumisen sijaan.
  • Eikä työ nytkään kaikkien kohdalla riitä toimeentuloon, vaan köyhimmät työntekijät tarvitsevat nykyisinkin sosiaaliturvaa ja erilaisia tukia pystyäkseen maksamaan asuntonsa, koulutuksensa ja terveydenhuoltonsa. Jos joku on vaikkapa alkoholisoitunut, kouluttamaton tai työkyvyltään vajaa ei häntä välttämättä voida työllistää riittäväpalkkaiseen työhön. Onko parempi kieltää häneltä työnteko kokonaan? Eikö kannattaisi antaa vajaakuntoisten ihmisten tienata edes osa toimeentulostaan omalla työllä, jotta heidän ei tarvitsisi olla kokonaan sosiaaliavustusten varassa? Varsinkin, jos he itse niin haluavat!


Minimipalkat ehkä aiheuttavat vähän työttömyyttä, mutta nehän kuitenkin nostavat köyhempien työntekijöiden palkkoja, joten veroja tarvitaan sosiaaliturvaan vähemmän?

  • Ja mistähän nuo palkankorotukset tulevat? Tietenkin yritykset maksavat ne liikevaihdostaan, jolloin mahdolliset minimipalkkojen aiheuttamat marginaaliset palkankorotukset näkyvät saman tien työvoimaintensiivisten tuotteiden hinnoissa, jolloin ruoan ja vaatteiden hinta nousee. Tämä satuttaa minimipalkkaisiakin enemmän vielä köyhempiä, kuten työttömiä. Tosiasiassa minimipalkat ovat siis tulonsiirto köyhiltä alemmalle keskiluokalle. Veroilla rahoitetut tulonsiirrot olisivat puolestaan suurimmaksi osaksi rikkaiden maksamia.
  • Rahaa ei tietenkään ikinä "luoda" tällaisilla kikoilla, erilainen jakopolitiikka on aina pois jolta kulta muulta.


Eikö työmarkkinoiden sääntelyn purkaminen lisäisi tuloeroja?

  • Ei. Kun matalapalkkaisen työn verotusta kevennetään, monet työttömät työllistyvät. Tämä tasaa nimenomaan niitä tärkeitä tuloeroja, nimittäin kaikista köyhimpien ja muiden välisiä. Tämä on näkynyt selkeästi esimerkiksi Ranskassa.
  • Työmarkkinoiden vapauttamisen myötä lähes kuka tahansa voisi päästä jonkinlaisen työn perään kiinni, mikä toisi heille kohonneen elintason lisäksi tärkeää täytettä elämään. Etenkin pitkäaikaistyöttömistä moni alkoholisoituu ja syrjäytyy työttömänä maleksiessaan.
  • Joka tapauksessa jos tuloeroihin halutaan puuttua, verot voisivat olla fiksu tapa: kaikki maksavat niitä ja niiden hyödyt voidaan ohjata kaikista köyhimmille. Palkkasääntelystä hyötyvät vain työssäkäyvät ja kulut siirtyvät työvoimaintensiivisillä aloilla työllistävien yritysten tuotteisiin, joten kulut koituvat ennen kaikkea köyhien maksettaviksi.


Eikö nykyinen työttömyyskorvausjärjestelmä pakota ottamaan sitä työtä, mitä tarjotaan?

  • Pakottaa. Pitääkin miettiä, onko tuo ongelma ratkaistavissa minimipalkoilla vai fiksummalla työttömyyskorvaus-järjestelmällä. Negatiivinen tulovero tai perustulo, joka vähenee pikku hiljaa tulojen mukaan olisi järjestelmä, missä minkä tahansa työpaikan vastaanottaminen kannattaisi. Jonkinlaista avustusta saisivat työttömien lisäksi siis myös matalapalkkaiset tehtävät.


Haluatte siis lakkauttaa kolmikantayhteistyön? Millä oikeudella kieltäisitte ihmisiä liittymästä ammattiliittoihin?

  • Emme halua kieltää ammattiliittoja (yhdistymisvapaus on liberalismin perusasioita) vaan lakkauttaa niiden laillisen erityisaseman. Nyt niillä on mafiamainen rooli yksityishenkilöiden tekemissä työsopimuksissa. Oman alansa työehtosopimusta ja yleisiä säännöksiä on pakko noudattaa pilkulleen, ikään kuin ammattiyhdistykset tietäisivät minua itseäni paremmin mikä minulle on parhaaksi. Tämä loukkaa ihmisten sopimusvapautta, joka on perustuslaillinen oikeus Suomessa.
  • Kun yleissitovuus lakkautetaan, kuka tahansa saisi kuulua mihin tahansa ammattiliittoon ja sopia millaisen työsopimuksen ikinä haluaisikaan.


Eikö työpaikan ilmapiiri järkkyisi, kun työntekijät joutuisivat taistelemaan työehdoistaan ja palkoistaan suoraan työnantajan kanssa?

  • Työntekijät tietysti saisivat yhä kuulua ammattiliittoon ja ammattiliiton edustajat saisivat neuvotella työehtoja ihan entiseen tapaan. Varmasti moni työnantaja rupeaisi niskottelemaan, aivan kuten monissa kaupoissakin on kalliit hinnat ja huono palvelu. Työntekijä tietysti voisi kävellä seuraavalle työnantajalle ja ottaa sieltä paremman tarjouksen, tyytyen parhaaseen tarjoukseen jonka saa. Ethän kalliissa kaupassakaan asioidessasi ala tinkimään kassan kanssa hinnoista, vaan jätät ostoksesi ja menet seuraavaan paikkaan.


Entä jos mikään työnantaja ei tarjoa kuin pikkupalkkaisia pätkätöitä? Minulla on asuntolaina ja lapsia!

  • Entä jos mikään kauppa ei myisi kuin homeista leipää? Mitenköhän tähän tilanteeseen oltaisiin päästy? Markkinataloudessa hintojen sanelu onnistuu vain monopoli/monopsonimarkkinoilla, ja työmarkkinoilla on useampi työnantaja. Jokaisesta kykenevästä työntekijästä maksetaan käypä hinta, koska jokainen työnantaja tarvitsee työntekijöitä, aivan kuten hyvästä leivästä maksetaan käypä hinta.
  • Minkäköhän takia sitten Hollannissa ja Tanskassa keskimääräinen palkkakehitys on kovempaa kuin Suomessa? Miksei Hollannissa ja Tanskassa ole pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden ryhmää? Miksi ihmeessä näissä maissa työnantajat eivät sanele työpaikkoja?
  • Ne, jotka ovat työkyvyltään niin vajaita, ettei mikään yritys maksa heidän työnteostaan riittävästi elämiseen, voivat saada valtiolta sosiaaliturvana loput. Työnteon kieltäminen heiltä ei kuitenkaan auta yhtään mitään.


Eikö työpaikoilla pitäisi keskittyä työntekoon ja antaa vain keskusliittojen sopia valtakunnalliset sopimukset?

  • Ja eikö kannattaisi perustaa valtion hintavirasto, joka voisi hinnoitella ruokakauppojen tuotteet etukäteen, kaupoissa voitaisiin keskittyä myymiseen? Neuvostoliitossa kokeiltiin tällaista mallia. Ongelmia tulee mm. siinä, ettei keskusjärjestöillä ole mitään havaintoa, mitä työntekijöitä milloinkin tarvitaan missäkin yrityksessä. Jos metalliteollisuus kokee nousukautta, mutta tietty firma on huonossa kunnossa, haluavat liitot joka tapauksessa tasakorotuksia jokaiseen yritykseen. Jos ihmiset ostavat paljon omenoita mutteivät banaaneja ja omenanpoimijoiden palkat nousevat, mutta banaaninpoimijoille ei ole kysyntää, eivät liitot salli banaaniyrityksen palkkojen laskevan (mikä aiheuttaisi banaaninpoimijoiden siirtymisen omenafirmaan). Esim. SAK on nimen omaan pitänyt tupo-neuvotteluissa tärkeimpinä tavoitteinaan, että yritysten tuottavuus ei saa määrätä palkkakehitystä vaan kaikkien pitää saada samanlaiset palkat.


Maailmallahan työnantajat hyljeksivät liittoihin kuuluvia, yleissitovuus on ainoa vaihtoehto turvata liittojen asema!

  • Mitäpä jos paikkakunnallasi olisi neljä ruokakauppaa, joista kolme julkisesti ilmoittaisi lehdessä ryhtyvänsä kartelliin ja kiristävänsä tuotteidensa hintoja yhdessä ylöspäin, "koska ne ovat niin alhaalla ja meillä kaupan pitäjillä on asuntolainaa". Etkö kävisi neljännessä kaupassa täysin oman etusi takia?
  • Niin kauan kuin liitot ovat nykyisessä asemassaan eivätkä ainoastaan "turvaa työntekijöiden oikeuksia" vaan myös kiristävät esim. jatkuvia palkankorotuksia riippumatta siitä, onko yrityksellä rahaa, yritykset tietenkin karsastavat ay-aktiiveja. Toisin on esim. Virossa, jossa ay-liike jättää palkoista ja työehdoista sopimiset työntekijöiden ja -antajien välisiksi jutuiksi, toimien ainoastaan neuvojana ja tukijana jäsenilleen. Jäsenet eivät vastaanota huonoja tarjouksia tai työpaikkoja, joissa on surkeat työolot, koska liitto antaa heille tietoa yleisistä työpaikkojen tasoista.
  • Laki työehtosopimusten yleissitovuudesta säädettiin 1970-luvulla työnantajaliittojen vaatimuksesta lakkoilun vähentämiseksi. Tuolloin ay-liike vastusti sitä verisesti, koska yleissitovuuden vuoksi myös liittoihin kuulumattomat palkansaajat saavat liittojen taistelemat palkankorotukset; tällöin kenelläkään ei ole mitään motiivia kuulua liittoon ja maksaa jäsenmaksuja. Vanha ay-liikkeen vastustaja ja suuryritysten kaveri, presidentti Urho Kekkonen kannatti tuota lakia juuri siksi, että uskoi sen johtavan sekä lakkoilun vähenemiseen että ay-liikkeen jäsenmäärän romahdukseen.


Eikö SAK ole kuitenkin työmarkkinoiden asiantuntija? Kyllähän he tietävät parhaiten, miten työttömyys saadaan minimoitua!

  • SAK:han on työntekijöiden etujärjestö, eikä työttömien. Samalla argumentilla savupiipputeollisuuden edustajat olisivat ympäristönsuojelun asiantuntijoita! SAK:n tavoite kun nyt yksinkertaisesti on työssäkäyvien aseman lobbaaminen.
  • Käytännössä kaikki taloustieteilijät tajuavat, että työmarkkinoiden kaikenlainen sääntely aiheuttaa työttömyyttä ja vähentää kansantalouden tuottavuutta, ts. tekee meistä köyhempiä. Esimerkiksi keskimäärin minimipalkassa 10 prosenttiyksikön lisäys lisää työttömyyttä 2-6 prosenttiyksikköä.
  • Kts. erillinen artikkeli.

Jos alalla on vain yksi työnantaja, eikö se ole yhtä haitallista kuin yhden ammattiliiton palkkakartelli?

Joskus on, joskus ei, mutta miksi tehdä haittaa haitan päälle? On kaksi syytä, miksi se ei ole järkevää.

Minimityöehdot vähentävät työllisyyttä, tuotantoa, verotuloja ja palkkatason kasvua sekä nostavat kuluttajahintoja

1. Jos päälle tulee vielä ammattiliiton palkkakartelli, tällainen voi nostaa työntekijöiden palkkoja ainoastaan rajoittamalla työntekijöiden määrää suoraan tai epäsuoraan - aivan kuten yrityskartelli voi nostaa hintoja ainoastaan siten, että myyntiä rajoitetaan, muuten aina jonkun kannattaa myydä halvemmalla.

Tämä heikentää työllisyyttä ja johtaa tehottomuuteen, kun alalla on kansantaloudellisesti katsoen vähemmän työntekijöitä kuin olisi optimaalista tehokkaimman kansantalouden kokonaistuotannon kannalta. Vapaat markkinat näet hinnoittelevat palkat eli työvoiman hinnan rajatuottavuuden mukaan, jolloin parhaan työpaikan perässä siirtyvät työntekijät kohdentavat yhteiskunnan työvoiman optimaalisesti.

Siis liittokohtainen neuvottelu johtaa kansantaloudelliseen tehottomuuteen ja alhaisempaan työllisyyteen. Lisäksi korkeammat työvoimakustannukset tekevät yrittäjälle kannattavaksi korottaa tuotteiden hintoja, vaikka se johtaa kysynnän vähenemiseen. Tämä aiheuttaa lisää hyvinvointitappioita yhteiskunnalle. Myös julkinen sektori kärsii, kun verotulot myynnistä (alv), yrityksen tuloista (yritysvero, osinkoverot, myyntivoittoverot) ja pitkällä aikavälillä myös työstä (tuloverot, sivukulut jne.) vähenevät. Talouskasvukin hidastuu, mikä pitkällä aikavälillä hidastaa työn tuottavuuden kasvua ja siten palkkatason kasvunopeutta, koko yhteiskunnassa.

Ks. myös minimipalkka.

Monopoli säilyy vain jos se on hyödyllinen - tai jos valtio tukee sitä

2. Alalla voi olla yhden yrityksen pitkäaikainen monopoli vain siten, että allalla on niin suuria skaalaetuja, että tällainen monopoli aiheuttaa suuria säästöjä, ja yritys hinnoittelee tuotteensa niin alas ja työehdot niin hyviksi, ettei toisille yrityksille jää tilaa tulla kilpailemaan. Jos kysynnän hintajousto on sopiva, tällainen monopoli voi olla jopa kuluttajille edullinen, ja yhteiskunnalle se on yleensä edullinen.

Tosin usein valtio suoraan tai epäsuoraan tukee yritysten monopoli- tai kartelliasemaa taitavan lobbauksen ansiosta sääntelyllä, joka vaikeuttaa uusien yritysten tuloa markkinoille (perustamista tai tuloa ulkomailta). Tällaista sääntelyä pitää tietysti purkaa.

Ks. myös monopoli.

Katso myös

 * *Ammattiliitot#Ammattiliitot_ovat_pahimpia_ty.C3.B6nantajia

Viitteet

  1. ↑ Ay-liikkeen omat tutkijat vaativat palkkojen korjaamista työllisyyden mukaan, VS 3.11.2004
  2. ↑ Euro & talous 4/2009, s. 16, kuvio A: vuonna 2009 alussa 6 % kustannukset ja 1 % inflaatio, puolivälissä 5 % ja 0 %
  3. ↑ 3,0 3,1 Mikä ihmeen Tanskan malli? Helsingin Sanomat 22.2.2007
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 Jotain hyvää Tanskanmaasta?, Talouselämä 3.6.2005
  5. ↑ Helsingin Sanomat 23.6.03
  6. ↑ Tanska ja Viro: työreformi työntekijöiden eduksi
  7. ↑ Thatcherin työlaki toimi, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja (TaY) 30.7.2003
  8. ↑ Ajoissa tehdyt uudistukset hyödyttävät Saksaa, Helsingin Sanomat, 1. pääkirjoitus 4.1.2012
  9. ↑ Uudistukset synnyttivät Saksaan työmarkkinaihmeen, HS.fi 2.1.2012
  10. ↑ Varoittavista esimerkeistä ei ole esimerkeiksi, HS pääkirjoitus 27.4.2011
  11. ↑ Eurooppa puhuu saksaa, HS Talous 10.1.2012, sivu B4
  12. ↑ Taloutemme ei ole kestävällä pohjalla], Osmo Soininvaara 12.4.2012
  13. ↑ 13,0 13,1 13,2 "Älkää ottako mallia Saksan Kurzarbeitista", Taloussanomat 16.8.2010
  14. ↑ Varoittavista esimerkeistä ei ole esimerkeiksi, HS pääkirjoitus 27.4.2011
  15. ↑ Parhaat työllisyyseväät puuttuvat keskusjärjestöpöydästä, Yrittäjät.fi 1.10.2011
  16. ↑ Talouselämä: Suomalaiset hyväksyvät työhön patistelun, HS.fi 25.3.2012
  17. ↑ Talouselämän tutkimus: Suomalaiset kannattavat työhön patistelua ja pakottamista, Talouselämä-lehti, Olli Ainola, 25.3.2012
  18. ↑ Kiitti, $AK, 22.3.2006
  19. ↑ Paperimiehet hakkasivat toimittajan sananvapauden rajoittamiseksi, VS 5.7.2005
  20. ↑ "Työpanoksen pienenemistä pitää ehkäistä kaikin tavoin", Rauno Vanhanen, johtaja, Suomen Yrittäjät, Helsingin Sanomat 12.11.2010
  21. ↑ Wahlroos: Eurooppa järjestää nyt omaa tuhoaan, Matti Kankare, Talouselämä 17.8.2011
  22. ↑ 22,0 22,1 EVA Raportti: “Mainettaan parempi työ” EVA 16.11.2010
  23. ↑ 23,0 23,1 23,2 23,3 23,4 23,5 23,6 MAINETTAAN PAREMPI TYÖ - Kymmenen väitettä työelämästä, Tuomo Alasoini, EVA, 2010, luku 3
  24. ↑ Suomen työelämä rankkaa? – ”Harhaluulo”, Uusi Suomi 16.11.2010
  25. ↑ Tutkija: Työelämän historiallinen murros on myytti – ”Käsittämätöntä, ettei tunneta tilastoja”, Helsingin Sanomat Talous, 25.3.2016, Paavo Teittinen.
  26. ↑ Entistä parempi työelämä - Työolotutkimus kumoaa töihin liittyviä sitkeitä myyttejä Suomen Kuvalehti. 5.1.2018.
  27. ↑ Pakkoyrittäjyys vakiintuu työelämässä, Yle.fi 5.7.2012
  28. ↑ Why Does a Hair Braider Need a License? New York Times. 8.4.2022.
  29. ↑ 29,0 29,1 The class struggle in one picture, Ph.D. Tino Sanandaji, Captus, 25.2.2010

Aiheesta muualla suomeksi

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Työ_ja_ammattiliitot&oldid=14136”