Yksityiskoulu

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Yksityiskoulut. Suomessa, Ruotsissa, muualla ja etenkin kehitysmaissa yksityiskoulut ovat tuottaneet parempia oppimistuloksia halvemmalla kuin julkiset koulut. Kehitysmaissa yksityiskoulut voivat olla niin halpoja ja tehokkaita, että erittäin köyhilläkin perheillä on niihin varaa. Ks. Yksityiskoulu.

Suomi

Selvityksen mukaan yksityiskouluissa opetusmenot ovat noin 10 % pienempiä kuin kunnallisissa. KPMG teki vuonna 2010 Yksityiskoulujen liiton tilauksesta selvityksen Opetushallituksen rahoitustietoihin pohjautuen. Erityisoppilaiden, ruotsinkielisten ja vieraskielisten osuuksien vaihtelun vaikutus pyrittiin poistamaan luvuista, samoin ala- ja yläkoulujen ero. Luokat 7-9 tulevat alakoulua kalliimmiksi, ja yksityiskouluissa on paljon näiden oppilaita. Liiton puheenjohtaja päätteli Helsingin sopimuskoulujen säästävän kaupungilta miljoonia euroja tehokkuudellaan, mutta opetusministeri ilmoitti teettävänsä kustannusanalyysin koko maan tasolla. [1]

Yksityiskouluissa on paljon erityisoppilaita, ja lähikouluna toimivissa yksityiskouluissa myös erityisluokkia. Myös yksityiskoulujen erityisopetusta säätelee perusopetuslain 17. pykälä ja yksityisetkin lähikoulut ottavat oppilaansa koulun läheltä. [2]

Suomen PISA-menestyksen syinä on pidetty kouluun tulevien oppilaiden korkeaa lähtötasoa, hyvää suomen kielen taitoa ja etenkin tv-ohjelmien tekstitystä, jonka ansiosta kaikki oppivat lukemaan nopeasti jo nuorina. Myös opettajien palkkaus ja arvostus ovat suhteellisen korkeita.

Maahanmuuttajaoppilaat ovat Suomessa PISA-tulosten perusteella keskimäärin 2 vuotta jäljessä muista oppimisessa, toinen sukupolvi yhden vuoden. [3]

Tämän perusteella Suomen koulujärjestelmä ei ole niin hyvä, kuin PISA-tulosten perusteella voisi luulla, vaan mm. pieni maahanmuuttajien osuus vaikuttaa tuloksiin.

Ruotsi

Ruotsin PISA-menestys on laskenut 2000-luvulla. Syiksi on arveltu muun muassa uusia "pehmeitä" opetusmenetelmiä kuten ryhmätyöt ja "tutkimusprojektit" ja luopumista vanhoista kuten asioiden kertaaminen ja painaminen muistiin ja arvosanojen antaminen. Matematiikan kotitehtäviä tehdään enää 1,1 tuntia viikossa, ennen 2,1. PISA-raportin mukaan 15-vuotias koululainen saa nykyään 741 tuntia opetusta vuodessa, OECD-keskiarvo on 942 tuntia, ilmapiiri on huono ja oppilaista tulee kouluun myöhässä suurempi osa kuin missään muualla. [4]

Taloustieteilijä Tino Sanandaji arvioi, että vanhoista opetusmenetelmistä luopumisen haitta on selvästi suurempi kuin koulukilpailun vähäisestä vapauttamisesta saatu hyöty. Silti hänen mielestään on tehty niin paljon muitakin muutoksia, että tason laskun syy ei välttämättä ole opetusmenetelmien muutos. Vuonna 1991 myös siirrettiin koulutoimi valtiolta kunnille, jotka ovat paikoin tarjonneet sille heikosti resursseja, ja opettajan ammatista on tullut vähän arvostettu ja huonosti palkattu päinvastoin kuin Suomessa. [4]

Ruotsissa yksityiskouluissa on paljon pienempi osa oppilaista kuin monissa muissa maissa, vain 14 % 15-vuotiaista. Julkisten koulujen oppilaiden taso putosi kolmanneksen enemmän kuin yksityiskouluopiskelijoiden ja sosio-ekonomisesti hyväosaisten saman verran kuin huono-osaisten, joten kermankuorinnasta ei näytä olevan kyse. Taso putosi enemmän alueilla, joilla yksityiskouluja ei ole. [4]

Ruotsalaisista 67 % haluaa säilyttää vapaan koulunvalinnan, myös 59 % sosiaalidemokraattien kannattajista. [4]

PISA-raportin mukaan Ruotsin koulujen autonomia on vähäistä. Sanandaji arvostelee sitä, että koulujen ei sallita kilpailla innovaatioilla, vaan valtio määrää opetussuunnitelman ja säännöt "modernia" pedagogiaa myöten. Näin koulut voivat kilpailla lähinnä kulukurissa ja tuottavuushyödyt ovat jääneet pieniksi. Yksityiskouluille annetaan 4 % vähemmän rahaa kuin julkisille. [4]

Vapaakoulujen ensi vuodet Ruotsissa

Loppuosa Ruotsia koskevasta tekstistä näyttää perustuvan vanhoihin tietoihin ja on siksi enää ehkä vain osittain relevanttia.

Ruotsi vapautti koulukilpailun vuonna 1992 palveluseteleillä.[5] Kilpailu nosti opetuksen tasoa ja viihtyvyyttä sekä julkisissa että yksityisissä kouluissa, myös köyhimpien perheiden lasten osalta. Ruotsin oikeistohallitus vapautti koulukilpailun vuonna 1992 lähinnä periaatteellisista syistä eikä odottanut yksityisiä kouluja juurikaan syntyvän. Oppilaille annettiin palveluseteleitä, joilla he saattoivat hankkia koulutuksensa haluamastaan koulusta, julkisesta tai yksityisestä. Pian kuitenkin ryhmä toisensa jälkeen kuitenkin keksi perustaa oman koulun. Tuloksena oli kova kilpailu oppilaista ja koulujen tason nousu, jopa julkiset koulut joutuivat kilpaa kopioimaan yksityisten tekemiä innovaatioita pitääkseen kiinni oppilaistaan. Näin köyhimpienkin perheiden lapset ovat hyötyneet kilpailusta. Rikkaillahan on valinnanvaraa kaikissa järjestelmissä. Lisäksi koulun määräytyminen asuinpaikan mukaan lisää sosiaalista segregaatiota luonnottoman korkealle, koska se luo rikkaille paineita muuttaa rikkaiden asuinalueille, jotta lapset pääsisivät oikeaan kouluun.

Nyt Ruotsissa on 900 vapaata koulua, yksi kahdeksasta, ja viime vuonna hyväksyttiin 1550 lisää. Suurin osa näistä ei johda uusiin kouluihin vaan on vanhempien uhkaus perustaa oma koulu, jos kunta sulkee kunnallisen lähikoulun. Jos kunta perääntyy, vanhemmat luovuttavat. Samaa mallia kaivattaisiin Suomenkin syrjäseuduille ja jopa Helsinkiin: jos vanhemmat järjestävät palvelusetelin hintaisen koulutuksen talkootyöllä, järkevillä ratkaisuilla tai pienellä lisämaksulla, miksi poliitikoilla olisi oikeus estää se ja siirtää oppilaat kaukaisempaan jättikouluun?

Mallin toimivuus johtuu siitä, että kunnallispoliitikot eivät voi kieltää koulun perustamista esimerkiksi rakennusteknisiin tekosyihin vedoten, vaan päätösvalta on vanhemmilla; vain valtiollinen keskusvirasto voi kieltää koulun ja senkin vain painavin perustein.

Nyt Ruotsissa kaikki puolueet ex-kommunisteja lukuunottamatta kannattavat palvelusetelijärjestelmää. USA:ssa äsken kuolleen talousnobelisti Milton Friedmanin jo vuonna 1955 esittämä unelma koulupalveluseteleistä on yhä toteuttamatta useimmissa osavaltioissa. Friedman puhui aina siitä, miten juuri USA:n köyhät kärsivät eniten maan koululaitoksen surkeudesta, rikkaat ovat nytkin hyvissä kouluissa.

Valtiosihteeri Mikael Sandströmin mukaan on tärkeää, että koulut saavat tehdä voittoa. Muuten parhaatkaan koulut eivät juurikaan viitsi laajeta vaan mieluummin ylläpitävät maksimaalista jonotuslistaa (esimerkiksi Engelska skolanin jonotuslista riittäisi kuuteen uuteen kouluun), ja koulujen paraneminen hidastuu. Voittoa tavoittelevissa kouluissa on myös osoitettu olevan vähemmän sosiaalista segregaatiota. Sandström sen sijaan pohtii sellaistakin antiliberaalia ajatusta, että voittoa tavoittelemattomat koulut pitäisi kieltää.

Ruotsissa on jo yli 1000 yksityistä lukiota ja yläastetta[6]. Ainakin artikkelissa mainittu yksityiskoulu on tuottanut hyviä oppimistuloksia[6].

"Eräs johtava demari sanoi minulle kerran, kuule Peje miksei koulujen pyörittämisellä saisi tehdä voittoa, kun niitä rakentavat firmatkin tekevät voittoa." [6] Yksityiskoulut voittavat jatkuvasti asiakkaita kuntien kouluilta siksi, että ne tarjoavat parempaa opetusta halvemmalla. Jos sen tekee niin tehokkaasti, että siitä jää vielä voittoa, niin kansantalouden näkökulmasta sellaisen voitollisimman toiminnan lisääntyminen on toivottavaa.

Ranska

Ranskan puolisosialistinen politiikka on johtanut suureen työttömyyteen sekä valtaväestön että maahanmuuttajien keskuudessä ja sitä kautta siirtolaisongelmiin. Yksityiskoulut ovat kuitenkin lieventäneet tätä ongelmaa.

HS kertoo, miten Ranskaan on tänä vuonna perustettu 3 uutta muslimikoulua, niitä on yhteensä 7. "Olen todella tyytyväinen. Valtion koulussa ei voinut opiskella vakavasti", kertoo Aya, 11. "Työttömyydestä ja mellakoista tutun lähiön kouluksi sen tulokset ovat hienoja"[7]

Yhdysvallat

Peruskoulutus on USA:ssa monin paikoin huonoa. Siksi Milton Friedman on perustanut koulutuspalveluseteliä ajavan säätiön, jotta köyhätkin voisivat valita koulunsa.

Yksityiskoulut (charter schools) lisäävät ylioppilaaksi valmistumista, yliopistoon menemistä ja siellä pysymistä 7 - 13 % kutakin, mikä on tilastollisesti merkitsevää. Tämä kävi ilmi Bookerin et al. (2014) kontrolloidusta tutkimuksesta Floridassa ja Chicagossa.[8]

Monet kouluarvontaa hyödyntäneet korkealaatuiset tutkimukset ovat osoittaneet yksityiskoulujen positiiviset vaikutukset.[4]

USA:ssa on maailman 4. tasa-arvoisin pääsy korkeakouluihin riippumatta varallisuudesta, sukupuolesta tai vanhempien koulutustasosta (1. Suomi, 2. Hollanti, 3. Norja, 4. USA, 5. Australia).[9][10] Yhdysvalloissa "hyvinkin erilaiset perheet ja nuoret onnistuvat haalimaan opiskelurahat kasaan niin, ettei vanhempien köyhyys tai alhainen koulutustaso estä nuoren opintoja."[11]

Korea

Youjin Hahn et al. osoittivat (2013), että Etelä-Korean Soulissa yksityislukioiden oppilaat suoriutuvat paremmin kuin julkisten lukioiden oppilaat, vaikka oppilaat oli arvottu yksityisiin ja julkisiin kouluihin. Yksityiskoulut saavat saman rahoituksen, mutta ne voivat vapaammin päättää henkilöstöpolitiikastaan. Niiden oppilaat saivat parempia arvosanoja ja pääsivät useammin korkeakouluihin, ja niissä oli vähemmän väkivaltaa, paremmat arvosanat ja oppilaat pääsivät paremmin korkeakouluihin. Syynä olivat yksityiskoulujen julkisia suuremmat sisäiset erot opettajien palkoissa ja tyypeissä. [12]

Kehitysmaat

Intiassa vajaa kolmannes oppilaista käy yksityistä koulua, kaupungeissa 85 %; päälle tulevat yksityisopettajien opettamat. Vanhemmat ovat tyytymättömiä julkisten koulujen opettajien huonouteen ja kyvyttömyyteen korjata virheitä sekä siihen, että nämä eivät edes ilmesty tunneille. [13]

Afrikassa opettajan tehtävä on usein pikemminkin suojatyöpaikka kuin kutsumus, eikä edes surkeimpia opettajia saada erotettua. Opetus on huonoa ja opettajat jopa pahoinpitelevät oppilaita. [13]

Köyhien maiden halvat yksityiskoulut voivat toimia vaikka olohuoneissa. Ne tavoittelevat usein voittoa mutta silti saattavat antaa ilmaispaikkoja orvoille ja tarvitsevimmille. [13]

Valtio on tehnyt yksityiskoulujen toiminnan vaikeammaksi. Vuonna 2010 säädetty laki pakottaa Intian yksityiskoulut rekisteröitymään sulkemisen uhalla. Silti vain puolet on rekisteröitynyt. Voitontavoittelu on kielletty lailla ja kouluilta on vaadittu samanlaisia suuria leikkikenttiä ja kirjastoja sekä korkeita palkkoja kuin julkisilta. [13]

Pelastakaa lapset -järjestön Tove Wang sanoo, että köyhät vanhemmat laittavat lapsensa yksityisiin kouluihin vain silloin, kun julkisten opetus on surkeaa. Silti osa maailman köyhistä tekee suuria uhrauksia saadakseen lapsensa yksityiskouluun. [13]

Newcastlen yliopiston James Tooley on kirjoittanut köyhien maiden halvoista yksityiskouluista kirjan "A Beautiful Tree". Viranomaiset ovat usein hämmästyneet kuullessaan alueillaan toimivista yksityiskouluista. [13]

Viitteet

  1. "Yksityiskouluilta vastaisku hintasodassa", Marjukka Liiten HS, Helsingin Sanomat 26.9.2012, sivut A3-A4.
  2. Erityisopetusta on myös yksityiskouluissa, Helsingin Sanomat, 7.3.2015.
  3. The Finnish PISA results reveal: Young people with an immigrant background clearly behind other students in mathematics (15th August 2014), Heidi Harju-Luukkainen, Finnish Institute for Educational Research and University of Helsinki, Koulutuksen tutkimuslaitos, University of Jyväskylä, 2004.
  4. 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 4,5 Sweden Has an Education Crisis, But It Wasn’t Caused by School Choice, Dr. Tino Sanandaji, National Review, July 21, 2014.
  5. Ruotsin koulujen yksityistäminen oli menestystarina
  6. 6,0 6,1 6,2 Yksityiskoulut lisääntyvät Ruotsissa, Yle.fi 23.8.2010
  7. HS 28.11.2009, s. B1
  8. Charter High Schools Increase Earnings and Educational Achievement, Alex Tabarrok on February 3, 2014.
  9. "Tutkimus: Suomessa tasa-arvoisin pääsy korkeakouluihin.", Helsingin Sanomat 29.12.2010, s. A9
  10. Vertailu: Suomalaisilla maailman tasa-arvoisimmat mahdollisuudet päästä korkeakouluun, Aamulehti.fi / STT 28.12.2010
  11. Suomi voitti vertailun opiskelumahdollisuuksista, Turun Sanomat 28.12.2010
  12. Does Greater School Autonomy Make a Difference? Evidence from a Randomized Natural Experiment in South Korea, Youjin Hahn, Liang Choon Wang, and Hee-Seung Yang, Monash University - Department of Economics, Australia, November 19, 2013. SSRN.
  13. 13,0 13,1 13,2 13,3 13,4 13,5 Rich pickings, The Economist, Mar 17th 2012, MUMBAI

Katso myös