Kiinniottajan etu

Kiinniottajan etu (catch-up effect) tarkoittaa sitä, miten muuten samantapaisista maista köyhemmän talouskasvu on tyypillisesti nopeampaa, koska se voi tuoda rikkaammista maista mm. teknologiaa, osaamista ja pääomia (investointeja).

1950-luvulla Euroopan nopeampi talouskasvu perustui kiinniottajan etuun aivan kuten Kiinan ja Intian nyt: "ei tarvinnut keksiä mitään", teknologiaa ja talouskasvun malleja saatettiin tuoda rikkaammista Yhdysvalloista.

Mm. talouden avoimuus vaikuttaa kuitenkin enemmän kuin kiinniottajan etu.

Investoinnit

Köyhemmissä maissa on yleensä vähemmän pääomaa työntekijää kohden. Tästä syystä lisäinvestoinnin hyöty työtekijöiden tuottavuudelle ja talouskasvulle on yleensä korkeampi köyhemmässä maassa. Tämä on eräs mahdollinen syy siihen, miksi Länsi-Saksan ja Japanin talouskasvut olivat toisen maailmansodan jälkeen suurempia kuin USA:n ja Britannian ja miksi 1980- ja 1990-luvuilla "Aasian tiikereiden" talouskasvu oli nopeampi kuin länsimaiden.

Mainittu nopeampi kasvu havaittiin kuitenkin vain talouttaan vapauttaneissa maissa, kun taas vähiten talousliberaaleissa maissa kasvu oli vielä heikompi kuin länsimaissa. Vapaus on siis tärkeintä, kiinniottajan etu vähemmän tärkeää.

Vapaan kaupan kehitysmaat ottavat kiinni teollisuusmaita, suljetut jäävät jälkeen

Professori Jeffrey Sachsin mukaan syy siihen, että osa kehitysmaista on ottanut teollisuusmaita kiinni mutta osa jää jälkeen, on se, että vapaampaa kauppapolitiikkaa harjoittavat köyhät maat kasvavat tuplasti niin nopeasti kuin teollisuusmaat ("catch-up effect" eli kiinniottajan etu) mutta suljetut taloudet jäävät jälkeen.

111 maata vuosina 1970 - 1989 kattaneessa tutkimuksessaan Sachs ja Andrew Warner totesivat, että teollisuusmaiden talouskasvu oli 2,3 %/vuosi/henkilö, avoimen talouden kehitysmaiden 4,5 % ja suljetun talouden kehitysmaiden vain 2 %.

Katso myös

• Talouskasvu
• Vapaakauppa
• Suhteellinen etu