Degrowth

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Degrowth ("talouslasku") tarkoittaa talouskasvun vähentämistä negatiiviseksi.[1] (Joskus sillä virheellisesti tarkoitetaan talouskasvun kritiikkiä.)

Perusteluna on usein ympäristönsuojelu, joskus myös "raha ei tee onnelliseksi"-tyylinen moralismi. Joskus väitetään, että ikuinen talouskasvu ei ole mahdollista (mikä ei ole totta). Degrowth-liike vastustaa kestävää keshitystä, mikä tarkoittaa ekologisesti kestävää talouskasvua.

Nobel-palkitut taloustieteilijät Robert Solow ja Joseph Stiglitz ovat kommentoineet degrowth-ideologi Georgescu-Roegenin teorioita toteamalla, että pääoma ja työvoima voivat korvata luonnonvaroja suoraan tai epäsuoraan ja näin mahdollistaa kasvun tai kehityksen jatkumisen kestävästi.[2] Stiglitz on nobelistien äärivasemmistoa.

Professori Paul Lillrankin mukaan degrowth perustuu maailman rappion profetioiden tavoin ajatukseen, että ennen oli paremmin (mikä ei myöskään ole totta). Hänen mukaansa degrowth tietäisi köyhyyttä ja raadantaa ja kasvun kuristaminen vähentää ratkaisujen mahdollisuuksia, innostusta, innovaatioita, individualismia ja aineetontakin kasvua. Jos halutaan pohtia hyvinvoinnin lisäämistä ilman uusia resursseja, Lillrankin mukaan olisi kiireisintä miettiä, miten kunnan ja valtion tehtävät hoidettaisiin vähemmillä resursseilla. [3]

Taloushistorioitsija Juha-Antti Lambergin mukaan hallitusta talouslaskusta ei ole mallia, toimivaa teoriaa. Historiallisten esimerkkien mukaan talouskasvun loppu on väkivaltainen ja todellinen romahdus, aina kulttuurin ja tiedon arkistoinnin romahdusta myöten.[4]

Saasteet

Päästökiintiöiden on väitetty olevan degrowthia (talouskasvun estämistä) tehokkaampi, varmempi ja vähemmän haitallinen keino rajoittaa saasteiden määrä tietylle tasolle.

Arvostetun taloustieteen perusoppikirjan mukaan kasvun pysäyttäminen ("zero-growth proposal") on kiistatta huonompi ratkaisu kuin puuttuminen suoraan saasteisiin kannustimilla (ks. haittavero ja päästökiintiö). Hyvinvointitaloustieteen keskeinen oppi on, että ongelmiin pitää puuttua suoraan, koska epäsuora puuttuminen vääristää muita tuotannon tai kulutuksen aspekteja. Kasvun pysäyttäminen ei erottele haitallista ja haitatonta tuotantoa toisistaan eikä tuota oikeita kannustimia. [5]

(Maan ystävien) tiedetoimittaja-kansalaisaktivisti Risto Isomäen mukaan degrowth ei edes teoriassa voisi johtaa ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen vaan päinvastoin lämpenemisen hillitseminen vaatii riittävää maailmankauppaa. Kasvihuonepäästöt lämmittävät maata 4 W/m2 mutta ilmasto lämpenee vain 0,5 W/m2, koska ihmisen jatkuvasti tuottamat pienhiukkaset kumoavat pääosin lämpenemisen. Siksi maailmankaupan volyymia ja laivojen rikkipäästöjä olisi hyvin vaarallista vähentää ennen kuin on kehitetty kemiallisia ja biologisia keinoja ja poistettu niillä ilmakehästä hiilidioksidia riittävästi.[6]

Talouslaskun valmistelu

Jos kuitenkin halutaan talouslaskua, pitäisi pystyä säästämään julkisista menoista.[3]

Pelkästään velan korot tulevat hallitsemattomiksi, ellei ennen talouslaskua tai sen yhteydessä leikata julkisia menoja hyvin nopeasti. Nykyinen (2011) valtiontalouden valtava alijäämä tulisi muuttaa niin suureksi ylijäämäksi, että korkojen jälkeenkin ylijäämä/BKT olisi vuosittain suurempi kuin talouslasku/BKT. Myös eläkkeitä ja kuntien menoja pitäisi vuosittain leikata vastaavasti.

Vasemmisto degrowthia vastaan

Sdp:n poliittisen osaston entinen päällikkö, Palvelualojen ammattiliiton hallintopäällikkö Esa Suominen kirjoittaa, että kasvun hidastaminen tai estäminen voi estää investoinnit puhtaampiin teknologioihin, lisäksi se aiheuttaisi lisää työttömyyttä ja eriarvoisuutta. Ekologisesti vastuuttomien tuotteiden osuus lisääntyisi. Degrowth-ajatteluun liittyvä "yhteisöllinen vastuuntunto" holhoavaan ja moralisoivaan mielivaltaiseen yhteiskuntaan eikä lisäisi sosiaalista pääomaa. Yhteiskunnallinen edistys on Suomisen mukaan tapahtunut nopean talouskasvun aikana. Lisäksi nykyään uimakelpoinen Tampereen Pyhäjärvi ja lohijoeksi palannut Turun Aurajoki olivat murheellisessa kunnossa silloin, kun Suomi oli paljon köyhempi. [7]

Tarpeet eivät lopu

Teollisuusmaiden kulutuksen on luultu loppuvan "tarpeiden tultua tyydytetyksi", mutta professori Paul Krugmanin mukaan näin ei ole koskaan käynyt, vaan aina on keksitty uusia tarpeita. Ihmiset vain eivät osaa kuvitella tulevaa taloutta ennalta, mikä on tuottanut harhaluulon tarpeiden loppumisesta. [8]

Talouslaskun haittoja

Degrowth nosti natsit valtaan.

Stanfordin Alice Evansin mukaan talouden heikko kehitys lisää naisvihamielisyyttä, äärioikeiston kannatusta, muukalaiskammoa ja ajattelua, että yhteiskunta on nollasummapeliä eli jos joku saa jotain, se on muilta pois.[9]

Talouskasvu ja hyvät ajat lisäävät erilaisuuden suvaitsevaisuutta ja sitoutumista oikeudenmukaisuuteen ja demokratiaan, mahdollisuuksia ja sosiaalista liikkuvuutta. Nykyiset (2008-) huonot ajat ovat jo heikentäneet kaikkia näitä ja aineellisen elintason kasvun loppuminen tuo ihmisten pahimmat puolet esiin.[10][11]

Vuonna 2008 alkanut talouskriisien sarja muutti vuonna 1991 alkaneen optimismin, vaurastumisen ja eurooppalaisen solidaarisuuden kauden "uuskonservatiivisuuden ja uustraditionaalisuuden ajaksi", professori Laura Kolbe sanoo. Kriisiaikaa olivat myös 1973-1991: öljykriisi, maailmantalouden romahdus, Lähi-itä, terrorismin nousukausi, sosialismin romahdus. Vuodet 1947-1973 olivat jälleenrakennuksen ja vaurastumisen aikaa, 1914-47 katastrofia, 1875-1914 optimismia.[12]

Professori Jan-Erik Lönnqvistin mukaan vuoden 2008 talouskriisi sai miehet kokemaan, että eivät saa heille luvattua tulevaisuutta ja oma status heikkenee. Tästä syytetään naisia, maahanmuuttajia ja vähemmistöjä.[9]

Toisaalta maailma ja ihmiset ovat vaurastuneet kaikkina noina aikoina, tekniikka, tieteet, taiteet ja tasa-arvo menneet eteenpäin, terveys ja elinikä nousseet ym. Ks. Maailma paranee.

Kolben mukaan nykykriisi muistuttaa 1930-luvun lamaa kopisevine marssisaappaineen, vaikka ei olekaan yhtä dramaattinen.[12]

Rooman tuho

Professori Lambergin ym. analyysi Rooman tuhosta on ehdolla parhaaksi kansainväliseksi tutkimuspaperiksi. Lambergin mukaan Rooma menetti alueita ja syntyvyys laski. Väestön väheneminen vähensi kauppaa, jolloin yhteydet ja alueiden sosiaalinen yhtenäisyys heikkenivät, samoin verokertymä, säännöt ja toimeenpano.[4]

"Painamalla rahaa voi investoida ilman kasvua"

Timo Järvensivun mielestä "investointien rahoittamiseen ei tarvita talouskasvua", koska keskuspankki voi luotottaa niitä. Modernin rahateorian (MMT) mukaan valtiolta eivät rahat lopu. Siksi työllisyys säilyy.[13]

Näin ei ole. Talouslasku tarkoittaa, että investointien ja kulutuksen reaaliarvo laskee. Niiden hinta muodostuu enimmäkseen työstä, joten työn hinnan pitää käytännössä laskea, käytännössä myös koneiden, laitteiden ym. Se tapahtuu silloin, kun niiden kysyntä laskee eli investoidaan ja työllistetään vähemmän, ei enemmän. Tämä johtaa työttömyyden nousuun ja negatiiviseen kierteeseen. Nykyään vain kapitalistisimpien työmarkkinoiden maissa, kuten Baltian maissa ja Hongkongissa, työllisyys laskee vain vähän palkkojen laskiessa talouslaskussa, ja niissäkin se laskee. Siksi niissä talouslasku jää pienemmäksi ja lyhytaikaisemmaksi ja pian palkat ovat jo korkeammalla kuin ennen laskua.

Investointi ei tapahdu rahalla vaan resursseilla, esimerkiksi laitteilla, materiaaleilla ja työvoimalla, joka haluaa palkaksi yhä enemmän resursseja tai aitoa resurssien ostovoimaa eikä arvottomiksi inflatoituja seteleitä. Jos resursseja riittää tähän, talous kasvaa. Työllisyyden säilyminen talouden laskiessa vaatii, että resursseista maksetaan yhä vähemmän. Resurssien hinta laskee vain, jos niiden kysyntä laskee eli investoidaan ja työllistetään vähemmän.

Timo Järvensivu ja Paavo Järvensivu ovat markkinoinnista väitelleitä kauppatieteilijöitä ja veljeksiä. Jari Sarasvuon innoittama Timo yritti rikastua start up -yrityksen myyntipäällikkönä ja halusi Lamborghinin, mutta IT-kupla romahti vuonna 2001 ja yritys kaatui. Myöhemmin Timo luki degrowth-kirjan ja alkoi kirjoittaa aiheesta blogia veljensä kanssa.[13]

Viitteet

  1. ↑ "Vuoden 2010 sanat", Aarre Huhtala, Suomen Kuvalehti 1/2011: "(engl. "ei-kasvu") yhteiskunnallinen liike, joka tähtää tuotannon ja kulutuksen vähentämiseen"
  2. ↑ William D. Sunderlin, Ideology, Social Theory, and the Environment, Rowman & Littlefield Publishers, 2002, p. 154-155.
  3. ↑ 3,0 3,1 "Maailmanlopun malli", professori Paul Lillrank, Suomen Kuvalehti 40/2010, s. 18
  4. ↑ 4,0 4,1 Suomalaistutkija varoittaa: Rooman tuhon kaltainen katastrofi voi toistua, kun väestönkasvu lakkaa Helsingin Sanomat. 9.7.2017.
  5. ↑ Davig Begg et al., Economics, 4th edition, McGraw-Hill 1994, page 546
  6. ↑ Risto Isomäki: Ilmastonmuokkaus - uhka vai mahdollisuus (sivu B1) Helsingin Sanomat. 26.7.2011.
  7. ↑ Degrowth ei ole ratkaisu, Esa Suominen, Vihreä lanka 28.9.2011
  8. ↑ Is capitalism too productive?, Foreign Affairs, Sept./Oct. 1997, Paul Krugman
  9. ↑ 9,0 9,1 Miksi nuoret naiset kallistuvat vasemmalle, miehet oikealle? Yksi jakaja on huoli huomisesta Helsingin Sanomat. 7.4.2024.
  10. ↑ Growth and Society’s Moral Character, International Economy, Fall 2011, pp. 52-55
  11. ↑ Obama's white flight problem, professor Will Wilkinson, The Economist, Jun 13th 2012
  12. ↑ 12,0 12,1 Onko maailma tullut hulluksi – vai oliko se hullu jo valmiiksi?, Tommi Nieminen, HELSINGIN SANOMAT 24.7.2016.
  13. ↑ 13,0 13,1 JULIA BLOMQVIST: Kohtuuden lähettiläs (teksti virheellisesti väittää Järvensivua professoriksi) Vihreä Lanka. 15.11.2019.

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Degrowth nosti natsit valtaan, Vapaasana.net 20.12.2016: "Suuri lama 24-kertaisti natsien kansanedustajamäärän, vaikka tuloerot olivat koko ajan ennätysalhaalla. Tunnetusti talouden heiketessä syntyy usein kapinoita ja levottomuuksia aina natsien valtaannousua ja arabikevättä myöten - nytkin suuri taantuma on nostanut nationalisteja ympäri maailmaa. Talouslasku tukee yleensä natseja. Hyvinä aikoina ihmiset ovat yleensä tyytyväisiä ja suvaitsevia. Pienten tuloerojen maista ihmiset haluavat suurempien tuloerojen Yhdysvaltoihin, jopa henkensä kaupalla, koska tulot ovat tärkeitä, eivät tuloerot..."
Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Degrowth&oldid=14736”