Margaret Thatcher

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Margaret Thatcher (13.10.1925 - 8.4.2013) valittiin vuonna 1979 konkurssikypsän Britannian pääministeriksi. Hän oli pääministerinä toukokuusta 1979 marraskuuhun 1990, pidempään kuin kukaan muu 1900-luvulla.[1] Hän teki konkurssin partaalla hoippuneesta Britanniasta niin dynaamisen, että työväenpuoluekin kääntyi hänen linjoilleen välttyäkseen marginalisoitumasta.

Thatcherin aloittaessa pääministerinä Britannian talous oli pudotuksessa, työttömyys kasvussa ja inflaatio huippukorkea. Thatcher leikkasi veroja, menoja ja vanhoillisten ammattiliittojen asemaa, vapautti rahamarkkinat ja yksityisti paljon valtionyhtiöitä. Parin vuoden jälkeen Britannian talous alkoi kasvaa Euroopan ennätysvauhtia, työllisyys parani ja inflaatio saatiin hallintaan.[2]

Thatcher myös vastusti keskitettyä, komissiojohtoista Eurooppaa, jonka katsoi haluavan säännellä pakkomielteisesti, ja vaati valtion roolin rajoittamista. Hän otti vaikutteita liberaali Friedrich Hayekilta.[2]

Ilmaston lämpenemisen vaara ... on tarpeeksi todellinen, jotta voimme tehdä muutoksia ja uhrauksia, jottemme elä tulevien sukupolvien kustannuksella.

– Margaret Thatcher, 1990[3]

"Oikeassa lähes kaikessa"

Taloushistorioitsija Niall Fergusonin mukaan Thatcher oli oikeassa lähes kaikessa, vaikka vastustajien on sitä vaikea myöntää: ammattiliitot olivat saaneet liikaa valtaa, kansallistetut yritykset piti yksityistää, inflaatio oli rahapoliittinen ilmiö, Euroopan yhteismarkkinoihin piti liittyä mutta liittovaltio ja euro piti torjua, Argentiinan sotilasjuntan hyökkäys Falklandiin ja Saddam Husseinin hyökkäys Kuwaitiin piti kukistaa, kylmä sota piti voittaa, yksipuoliseen aseriisuntaan ei pitänyt suostua, Mihail Gorbatshovin kanssa piti tehdä jo varhain yhteistyötä.[4] Ferguson kirjoittaa, että historia on sittemmin osoittanut Thatcherin olleen oikeassa ja tämän arvostelijat konservatiivipuolueessa, Financial Timesissa ja muualla ovat anteeksipyynnön velkaa.[4]

Saksan yhdistymisen vastustamista on sentään pidetty Thatcherilta virheenä.[4] Euroopan yhteisön (EU) tiivistymisen sanottiin lieventävän yhdistyvän Saksan uhkaa.[4] Thatcher vastasi, että tällöin Saksan päämäärät tulisivat hallitseviksi EU:ssa, ja näin on Fergusonin mukaan sittemmin käynytkin.[4]

Ay-liike tuhosi, Thatcher korjasi

Ammattiyhdistysliikkeen ja työväenpuolueen politiikan vuoksi Britannia joutui 1970-luvulla IMF:n holhoukseen. Thatcherin työlakien ansiosta maassa on nyt Euroopan pysyvimmat työsuhteet. Professori Jouko Ylä-Liedenpohjan mukaan Suomeenkin tulisi omaksua samat työlait ja lisäksi poistaa irtisanomissuoja, jotta työvoima voisi vapaasti irtautua "auringonlaskun tuotantoaloilta eteneviin yrityksiin". [5]

Thatcherin merkittävin perintö oli totalitarismin (Neuvostoliitto) kukistaminen, vapauden levittäminen ja taloudellisen liberalismin elvyttäminen vuodesta 1945 jatkuneesta levostaan.[6] Hän oli Winston Churchillin jälkeen ensimmäinen britti, jonka maailman johtajat ottivat vakavasti, ja Itä-Euroopan oppositiopoliitikkojen sankari.[6] Hänen tahtonsa tehdä yhteistyötä Gorbatshovin kanssa auttoi lopettamaan kylmän sodan.[6] Hänen yksityistämispolitiikkaansa levisi ympäri maailman Intiaa ja Latinalaista Amerikkaa myöten.[6] Toisaalta hänen puolueensa marginalisoitui Skotlannissa, Walesissä ja pohjoisen kaupungeissa.[6]

1990-luvun työväenpuoluelaiset päättelivät voivansa pelastaa puolueensa häviöltä vain omaksumalla thatcherismin keskeiset opit ja siirtymällä jyrkästi oikealle.[6]

Miljoonat britit saivat ensi kerran mahdollisuuden omistusasuntoon[7], kun Thatcher yksityisti valtion asuntoja. Lontoon Citystä tuli johtava finanssikeskus.[7] Thatcher oli pitkäaikaisin pääministeri yli 150 vuoteen.[7]

Thatcherin mukaan maa oli vaaleilla valitsemattomien ay-paronien vallassa. Lakoissa menetettiin 30 miljoonaa työpäivää vuonna 1979, 2 miljoonaa vuonna 1986. Inflaatio oli Thatcherin mukaan sairaus, jonka saa kuriin rahan määrää vähentämällä. Inflaatio oli 27 % vuonna 1975 mutta 2,5 % vuonna 1986. Ylimmät verot hän pudotti 98 %:sta 40 %:iin. Hänen mielestään valtion ei pitänyt johtaa Britannian yrityksiä, ja hän käynnisti maailman yksityistämisaallon. Joka asiaa kriitikot olivat väittäneet mahdottomiksi tehdä. Thatcher teki. [8]

Thatcherin ja hänen läheisen ystävänsä Ronald Reaganin ansiosta Itä-Eurooppa vapautui kommunismista ja 1980-luku oli vapaiden markkinoiden vuosikymmen. Thatcher ei pelännyt epäsuosiota, Reagan viesti ratkaisunsa niin taitavasti, että sai niille hyväksynnän.

Perintö Yhdysvalloissa

Demokraatit väittävät republikaanien olevan nyt niin oikealla, että Reagan olisi vasemmistoa tai keskustaa. Thatcher ei suostunut tapaamaan Sarah Palinia vuonna 2011, avustajan mukaan se ei olisi Thatcherin arvon mukaista, koska "Sarah Palin on hullu". [9]

"Thatcher tiesi, että voimalla ja päättäväisyydellä voimme voittaa kylmän sodan ja edistää lupausta vapaudesta." - Barack Obama, 2013. [10]

Valtion menot ja verot

Thatcherin aloittaessa julkinen sektori oli 45 % kansantuotteesta, korkeimmillaan kolme vuotta myöhemmin taloudellisten vaikeuksien vuoksi 48 % ja Thatcherin lopettaessa 39 %. Julkiset menot nousivat reaalisesti keskimäärin 1,1 % vuodessa, mutta kansantuote kasvoi selvästi nopeammin. Työväenpuolueen aikana ne laskivat pienimmilleen 35 %:iin 2000 - 2001 ja sitten nousivat 48 %:iin (2009 - 2010). Vuosina 1975 - 1976 luku oli 50 %. [11]

Reaganin avustajan mukaan Thatcher oli kiinnostuneempi talouden tasapainottamisesta kuin verojen keventämisestä. Vaikka Thatcher vähensi valtion menoja suhteessa kansantuotteeseen, veroaste nousi. Avustajan mukaan tämä osoittaa, miten edes vahvan johtajan vuosien työ ei riitä paljonkaan pienentämään valtiota. Arthur Laffer sanoi, että Thatcher kevensi vähemmän haitallisia ja nosti haitallisempia veroja. [12]

Talousmenestyksen syyt

1950-1970 Britannian talouskasvu oli poikkeuksellisen heikko mutta vuosina 1979-1988 poikkeuksellisen hyvä. Thatcherin talouspolitiikan on katsottu parantaneen Britannian kykyä reagoida muutoksiin, mutta vaihtoehtoinen selitys menestykselle on, että se poisti aiempina vuosikymmeninä syntyneet tehottomuudet. [13]

Tilanne ennen Thatcheria

Britannia oli "Euroopan sairas mies".[1] Melkein puolet veronmaksajan tuloista meni valtiolle, jonka palveluksessa oli kolmannes työvoimasta kansallistettujen yritysten kautta.[1] Maa kärsi inflaatiosta, budjettivajeesta ja teollisuuden työtaisteluista.[1]

Talvella 1978 - 1979 lakot halvaannuttivat Britannian, minkä seurauksena Työväenpuolueen pääministeri James Callaghan hävisi epäluottamuslauseäänestyksen ja julisti vaalit pidettäviksi 3.5.1979. [1] Konservatiivit saivat 44 %, Labour 37 % ja Liberaalit 14 % äänistä.[1] Tämä oli historian suurin oikeistovoitto sodan jälkeen.[1]

Valtakauden alku

Thatcher sanoi, että sosialismin tuhojen korjaaminen veisi vuosia ja asiat pahenevat ennen parantumistaan. Hän pysäytti inflaation, mikä johti jopa 22 %:n korkoihin ja konkursseihin. Vuosi 1981 oli pahin, mutta vuonna 1982 inflaatio laski ja talous elpyi, veroalennusten vauhdittamana.

Thatcherismi

Thatcherismin periaate on, että taloudellinen vapaus ja yksilönvapaus ovat erottamattomia, että henkilökohtainen vastuu ja kova työ johtavat vaurastumiseen, ja että vapaiden markkinoiden demokratioiden on pysyttävä lujina joutuessaan aggression kohteeksi.[1]

Thatcher on ainoa Britannian pääministeri, josta on tullut ismi elinaikanaan.[6]

Hänen ensimmäisen johtajanpuheensa sitaatti Abraham Lincolnilta oli vanhasta lehtileikkeestä, jota Thatcher sanoi aina kantavansa mukanaan: "Et voi vahvistaa heikkoja heikentämällä vahvoja. Et voi tuottaa vaurautta lannistamalla ahkeruutta. Et voi auttaa palkansaajaa polkemalla palkanmaksajaa." [6]

Thatcherin mielestä hallitukset voivat auttaa heikkoja vain jos yhteiskunta rohkaisee riskinottoon, yrittämiseen. Ihmisiä pitää rohkaista säästämään, kuluttamaan vain sen mitä tienaavat. Tuhlaaminen ja velanotto johtavat tuhoon. [6]

Thatcherin lempi-intellektuelli Friedrich Hayek varoitti (kasvavan valtion roolin) "Tiestä orjuuteen" vuonna 1944.[6] Myös taloustieteilijä Milton Friedmanin ja poliitikko Keith Josephin ajatukset vaikuttivat häneen, ja lopullisesti hänestä tuli "thatcheriläinen" 1970-luvulla.[6]


Vaikutus työväenpuolueeseen

Thatcherin vaikutuksesta Työväenpuolue luopui sitoutumisestaan teollisuuden kansallistamiseen, myönsi vapaan markkinatalouden tärkeyden ja määritteli hyvinvointivaltion uudelleen.[1]

Virkamenot

Vuonna 2011 vuotaneet asiakirjat paljastivat, että tullessaan pääministeriksi halusi julkisten sisustuskulujen säästämiseksi käyttää omia liinavaatteitaan ja taloustavaroitaan: ne riittäisivät siihen makuuhuoneeseen, jota perhe käyttää, ja muu voitaisiin laittaa varastoon. Silityslaudankin Thatcher tarjoutui hankkimaan itse. [14]

Mihail Gorbatshov

Thatcher oli ensimmäisiä Lännen johtajia, jotka tajusivat Mihail Gorbatshovin nousevan Neuvostoliiton johtoon. Hän kutsui tämän vierailulle joulukuussa 1984, kolme kuukautta ennen valtaannousua, ja totesi pitävänsä Gorbatshovista. Thatcher olikin myöhemmin tärkeä linkki supervaltajohtajien tiukoissa neuvotteluissa ydinasekilvan lopettamiseksi. [1]

"Suhteemme oli - - vakava ja vastuullinen molemmin puolin. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, ja se osaltaan muutti maamme ja lännen välistä ilmapiiriä ja edesauttoi kylmän sodan loppumista." - Mihail Gorbatshov, 2012.[10]

Kauden päätös

Thatcherin kauden päätökseksi koituivat puolueen erimielisyydet rahapolitiikasta, veropolitiikasta ja europolitiikasta.[1] Thatcher kuitenkin vielä kukisti vastustajansa puheenjohtajavaalin ensimmäisellä kierroksella ennen eroamistaan.

Liberaali vai konservatiivi

Thatcher oli ainoita konservatiivien edustajia, jotka kannattivat homoseksuaalisuuden dekriminalisoimista jo vuonna 1966.[15] Hän ei kuitenkaan kannattanut lasten valistusta homoseksuaalisuudesta.

Hän äänesti abortin laillistamisen puolesta vuonna 1966[16][17] ja jänisajojen kiellon vuonna 1970.[18][19] Toisaalta hän ei kannattanut avioeroja helpottavaa lakiesitystä vuonna 1968[16] ja hän puolusti kuolemantuomiota.

Thatcher oli sitä mieltä, että Israelin olisi luovuttava osasta aluettaan vastineeksi rauhasta. Hän tuomitsi kansainvälisen lain vakavana rikkomisena sen kun Israel pommitti vuonna 1981 Irakin Osirak-ydinreaktorin, jonka pelättiin kehittelevän ydinasetta.[20]

Talouspolitiikan ei-liberaalisuus

Talouspolitiikassakin hän monessa suhteessa pienensi valtion roolia mutta toisaalta alisti kunnanvaltuustoja valtion otteeseen, koska niistä oli tullut taloudellisesti vastuuttomia. Vasemmisto oli saanut monessa kunnassa enemmistön, koska taloja omistamattomien äänestäjien kannatti äänestää menojen lisäämisen puolesta, heidän kun ei tarvinnut maksaa kunnallisveroja.

Hayek ja Friedman eivät hyväksyneet Thatcherin talouspolitiikkaa, koska tämä toimi vastoin eräitä heidän kantojaan, mutta he näkivät Thatcherissä enemmän hyvää kuin pahaa.

Historia

Margaret Roberts kasvoi isänsä lähikaupan yläkerrassa ja oppi suhteellisen vaatimattomasta lapsuudesta asti tältä säästäväisyyden ja kovan työn tärkeyden.[6][8] Isä keskusteli tytärtensä kanssa politiikasta kuten tulevasta sodasta Saksaa vastaan.[8]

Isä oli liberaalipuoluetta kannattaneesta perheestä ja itsekin vasemmistoliberaali John Stuart Millin "Vapaudesta"-teosta ihaillut liberaali. Puolue kuitenkin oli vaihtanut liberalismin kollektivismiin, mistä se palasi lähemmäs liberalismia vasta vuosituhannen vaihteessa. Isän mielestä Tory-puolue oli tuolloin lähempänä liberalismia. Siksi heitä tukenut isä pysyi sitoutumattomana. Hän toimi muun muassa oltermannina, rauhantuomarina ja työläisten koulutusyhdistyksen johtajana. Vain aviomies Denis, ainoa tukipylväs koko elämän aikana, oli Margaretille vieläkin rakkaampi.

Thatcher oli älykäs ja ahkera,[6] ja 17-vuotiaana (1943) hän pääsi Oxfordiin opiskelemaan, mikä oli hyvin harvinaista hänen luokassaan.[1][8] Koska Oxfordin keskusteluseura ei hyväksynyt naisjäseniä, Thatcher liittyi yliopiston konservatiivipuoluejärjestöön ja nousi sen puheenjohtajaksi (1946).[1] Yliopistopolitiikassa häntä innoitti Friedrich Hayekin Tie orjuuteen (1944).[21]

Thatcher erikoistui kemianopinnoissaan röntgenkristallografiaan,[21] valmistui vuonna 1947 ja työskenteli kemian tutkijana.[1] Vuonna 1949 hän tapasi Denis Thatcherin, jonka nai 1951.[1] Kaksoset Carol ja Mark syntyivät vuonna 1953, ja heidän vauva-aikanaan hän opiskeli asianajajaksi.

23-vuotiaana Thatcher pääsi parlamenttiehdokkaaksi.[1] Hän menestyi odotettua paremmin kaksissa parlamenttivaaleissa ja vuonna 1959 pääsi lopulta[1] 33-vuotiaana parlamenttiin[8] ja eteni nopeasti apulaisministeriksi.[7] Vielä tuolloin hän ei tuonut jyrkästi esiin skeptisyyttään maltillista konsensuspolitiikaa kohtaan.[1]

Vuonna 1970 toryt pääsivät Edward Heathin johdolla valtaan kuuden oppositiovuoden jälkeen ja Thatcheristä tuli opetusministeri. Hän ajoi kiihkeästi koulujen uusimista köyhillä alueilla ja vastusti yliopistojen budjettileikkauksia, mutta edellisen, työväenpuolueen hallituksen tavoin hän vähensi ilmaiseen maitoon oikeutettujen koululaisten määrää köyhimpiin, mistä yhä muistutetaan. Hänet nimettiin maitorosvoksi, hänen lapsiaan kiusattiin koulussa ja aviomies ehdotti politiikan lopettamista. [1]

Talouden heikentyessä hallitus teki kuuluisan U-käännöksen vasemmalle, otti käyttöön hinta- ja palkkasääntelyn. U-käännös osoittautui tuloksettomaksi ja suututti oikeiston. Vasemmisto palasi valtaan vuonna 1974. [1]

Ay-liike rellesti, energian säästämiseksi tehtiin kolmipäiväistä työviikkoa, maata johdettiin kynttilän valossa, koko Britannia oli yhtä Earth Houria. Sekin romutti Heathin konservatiivihallituksen suosiota. Lähes päivittäin uutisoitiin lakoista ja julkiset palvelut olivat kuralla. Margaret Thatcher pohti kumppaneineen, miten maan voisi vapauttaa sosialismista ja saada sen takaisin tolpilleen.

Kun vuonna 1975 kuusi työläistä sai potkut kieltäydyttyään liittymästä yrityksen työntekijöiden enemmistön ammattiliittoon (ammattiliitto oli tehnyt yksinoikeussopimuksen yrityksen kanssa), työministeri Michael Foot sanoi kieltäytyneiden olevan itse syyllisiä potkuihinsa.[22] Mm. The Times totesi Footin olevan fasisti.[22]

Puolue vapauden taakse

Thatcher asettui puoluejohtajaehdokkaaksi, mitä pidettiin röyhkeänä, ja vedonlyöntikertoimet olivat 50 : 1 häntä vastaan. Thatcher voitti Heathin 130 - 119, jolloin Heath luopui, ja toisella kierroksella 11.2.1975 loputkin vastustajansa. [1]

Energiansa, työnsä ja kaksostensa vuoksi häntä pidettiin supernaisena.[6] Neuvostoliitto haukkui häntä "Rautarouvaksi", mutta tämänkin Thatcher käänsi edukseen.[6] Thatcher tarvitsi vain muutaman tunnin yöunen: murhayritysyönäkin hän paiski töitä vielä pommin räjähtäessä kolmelta, ja ulkoministerikin kertoi, että vaikka hän nousisi kuudelta, Thatcher oli aina ollut jo ainakin tunnin töissä. Thatcher lepäsikin mieluummin tekemällä kotitöitä kuin lomailemalla.

Oppositiojohtajana 1975 - 1979 Thatcher muokkasi puolueensa uudelleen: vanhoillisuuden rinnalle tulivat yksilö, taloudellinen vapaus ja valtiovallan rajoittaminen. Friedrich Hayekin ja Milton Friedmanin ajatukset taloudellisen vapauden ja yksilönvapauden erottamattomuudesta sekä rahamäärän vaikutuksesta inflaatioon vaikuttivat hänen ajatteluunsa. Naisena häntä yhä väheksyttiin politiikassa ja Heath jätti hänet huomiotta puoluekokouksessa. [1]

Pääministerinä uudisti talouden

3.5.1979 Thatcher sai sodanjälkeisen ennätysvoiton vaaleissa ja oli vallassa vuoden 1990 lopulle asti.[1]

Thatcher mursi sodanjälkeisen ortodoksian rajoittamalla menoja inflaation hillitsemiseksi ja antamalla punnan kellua. Hän leikkasi teollisuustukia. Maailman taantuma nosti työttömyyden kolmeen miljoonaan vuonna 1981 ja mielenosoittajat heittivät kaduilla polttopulloja. [6]

Talous yski, kansansuosio romahti ja useimmat kollegat vaativat U-käännöstä. "U-kääntykää, jos haluatte, Rouva ei käänny", Thatcher "siteerasi" tunnettua näytelmää, erotti kyseiset ministerit ja teki entistäkin leikkaavamman budjetin. Häntä pidettiin armottoman päättäväisenä. [6]

Falklandin sota

Argentiinan sotilasjuntta hyökkäsi Falklandin saarille 2.4.1982 viedäkseen huomion pois kotimaansa ongelmista kuvitellen, että vastaiskua ei tulisi.[1] USA ja muut liittolaiset kehottivat Thatcheria välttämään sotaa.[1]

Thatcher ilmoitti, ettei aio lepytellä diktatuuria vaan puolustaa saarelaisten valintaa olla brittejä.[6] Maailman seuratessa Thatcher voitti sodan, mikä johti myöhemmin sotilasjuntan kukistumiseen.[1] Kymmenviikkoisessa sodassa kuoli noin 250 brittiä ja 1000 argentiinalaista.[1]

Toinen kausi

Työväenpuolueen uusi johtaja vaati yksipuolista luopumista ydinaseista. Kesäkuun 1983 vaaleissa Thatcher sai ennätysmäiset 397 paikkaa 650 paikasta, mukana runsaasti työväenluokan ääniä. [1]

Vuonna 1984 Thatcher yksityisti jättiyrityksiä kuten British Telecom, British Airways ja British Gas.[6]

Hiilityöläisten liitto

Britannian politiikassa riitaa hiilityöläisten liiton johtajan kanssa pidettiin poliitikon suurimpana mahdollisena virheenä.[1] Liitto oli kaatanut myös Työväenpuolueen Heathin hallituksen militantilla lakkotaktiikallaan.[6] Kuitenkin vuonna 1947 kansallistetut hiilikaivokset olivat vanhentuneita, ylimiehitettyjä ja kannattamattomia.[1] Thatcher ilmoitti sulkevansa kaivoksia ja lakkauttavansa 20 000 alan 180 000 työpaikasta.[1]

Liiton marxilainen johtaja Arthur Scargill, määräsi 6.3.1984 ulosmarssin ilman jäsenäänestystä[1], koska oli hävinnyt kolme aiempaa äänestystä.[23] Tämän vuoksi lakko julistettiin laittomaksi.[23] Lakko oli väkivaltainen, työläiset tappelivat poliisin kanssa.[1]

Rikkurin töihin tuonut taksikuski tapettiin 30.11.1984 pudottamalla betonilaatta taksin päälle.[22][1] Surma järkytti monia työläisiäkin, mutta Scargill kieltäytyi tuomitsemasta tekoa[1] ja moni vasemmistolainen piti sitäkin kapitalismin vikana[22]. Lakko päättyi tuloksettomana maaliskuussa 1985.[1]

Britannian näkökulmasta Hiilityöläisten liiton kukistaminen on Thatcherin tärkein teko.[6] Sittemmin vasemmistokin on suurelta osin tullut tässä Thatcherin linjoille. Myöhemmin Thatcher sääti pakolliset lakkoäänestykset, jotta liittojohtajat eivät enää voisi määrätä lakkoja jäsentensä tahdon vastaisesti.

Vasemmistolaisen näkökulma

David Wemyss kertoo, että yliopistoissa Thatcheria pidettiin yksiselitteisesti pahana ja jopa taksikuskin surmaa pidettiin tämän vikana.[22] Hän ihmettelee, miten saattoi itsekin uskoa myyttiin Thatcherin pahuudesta ja siitä, että tämä oli kaikesta väärässä.[22] Hän kyllä näki ammattiliittojen rumia tekoja mutta katsoi, että puolensa pitää valita ja liitot ovat sentään taistelemassa yhteiskunnan hegemoniasta.[22]

Wemyssiä vaivasi, kun hän katsoi Thatcherin murhayrityksessä haavoittunutta ministeriä, mutta hän työnsi ajatuksen syrjään, olihan tämä "pahoja".[22] Hän alkoi etääntyä sosialismista vasta kun maltillisimmat kollegat salaa ja jyrkemmät avoimesti toivoivat, että pommituksessa olisi käynyt huonommin, ja eräs stalinistinen kollega oli erityisen pettynyt kyseisen ministerin selviytymisestä ja siitä, että BBC ei kunnolla näyttänyt ministerin surua, kun tätä vedettiin tuhoista tuntien ajan.[22]

Yksityistäminen

Lakon jälkeen Thatcher myi valtionyrityksiä 900 000 työntekijän verran. Yli miljoona kotia myytiin asukkailleen. Vuoden 1986 budjetti oli ylijäämäinen ensi kerran sitten 1960-luvun. [1]

Murhayritys

Illalla 12.10.1984 IRA räjäytti pommin hotellissa, jossa Thatcher oli työskentelemässä huoneessaan.[1] Osa hotellista romahti, Thatcherin kylpyhuonekin tuhoutui täysin,[24] konservatiivien johtoa ja muita kuoli ja haavoittui,[1] mutta Thatcher miehineen pääsi ehjinä ulos huoneestaan.[24][1] Pääministeri totesi: "Kaikki yritykset tuhota demokratia terrorismilla epäonnistuvat."[1]

Punta, rahaliitto ja taantuma

Thatcherin talousministeri Nigel Lawson sitoi tammikuussa 1987 punnan Saksan markkaan salaa Thatcheriltä. Vaikka asuntokupla oli syntymässä, Lawson ei sallinut korkeampia korkoja, koska tällöin punnan arvo olisi noussut vaihteluvälin yläpuolelle. Kun rahaliittoa vastustava Thatcher sai tietää, hän vaati Lawsonia lopettamaan käytäntönsä, mutta tämä vastusti rahaliittomielisine tukijoineen. Vasta inflaation noustessa Lawson pyörsi kantansa ja nosti äkisti korkoja, mikä vei talouden lamaan. Lawson erosi lokakuussa 1990, ja monen mielestä Thatcher sai liian suuren vastuun tapahtuneesta. [1]

Tasasummavero

Kunnallisveroa maksoivat vain kiinteistönomistajat.[1] Thatcher halusi, että paikallisviranomaiset joutuisivat paremmin vastuuseen siitä, miten he käyttävät verorahat.[1] Siksi hän määräsi kunnille tasasummaveron, mikä johti protesteihin.[1] Kunnallispoliitikot näet asettivat veron paljon korkeammaksi kuin kiinteistövero oli ollut, laskien oikein moitteiden kohdistuvan hallitukseen eikä heihin. Seuraava pääministeri John Major perui muutoksen.

Irak

Thatcher rakensi eroonsa asti vastahyökkäyskoalitiota Kuwaitin 2.8. vallannutta Irakia vastaan.[1] "George, nyt ei ole oikea hetki horjua", hän sanoi George H.W. Bushin epäröidessä oikeaa reaktiota.[8]

Vallan loppu

Valtakautensa lopulla Thatcher halusi lisätä kilpailua terveydenhoito- ja koulutuspalveluiden tuotannossa.[6] Tällöin hän sai vastaansa keskiluokkaiset liitot kuten opettajien ja lääkärien ammattiliitot, mikä sai monet omat rivikansanedustajat hermostumaan äänestäjiensä myötä.[6]

Varapääministeri Geoffrey Howe erosi marraskuussa 1990, kun Thatcher ei suostunut sopimaan yhtenäisvaluuttaan liittymisestä, ja haukkui Thatcherin.[6] Tällöin suosituin[6] euromielinen, entinen puolustusministeri Michael Heseltine haastoi Thatcherin.[1] Thatcher voitti ensimmäisen puheenjohtajavaalin 204 - 154 ollessaan eurokokouksessa.[1] Voitto ei ollut tarpeeksi suuri estääkseen toista puheenjohtajavaalia.[1] Thatcher ilmoitti jatkavansa taistelua mutta taipui lopulta eroamaan 28.11.1990 ja hänen suojattinsa, valtiovarainministeri John Major voitti Heseltinen.[1] Elämänkerturin kysyessä, mitä Thatcher haluaisi muistelmiensa nimeksi, tämä vastasi: "Voittamaton".[8]

Myöhempinä vuosina kuitenkin Thatcher arvosteli Majoria ja monen mielestä piti Tony Blairia parempana. Blair voitti Majorin vuonna 1997 lupaamalla vapauttaa yritykset hallituksen rajoituksista, lopettaa investointeja lannistavat verot ja vähentää riippuvuutta valtiosta. Thatcher onkin todennut: "Tehtäväni ei ole suoritettu loppuun ennen kuin Työväenpuolueesta on tullut kuten Konservatiivinen puolue - kapitalismin puolue." [1]

Muita kysymyksiä

Apartheid

Thatcher piti Etelä-Afrikan Apartheid-järjestelmää vastenmielisenä mutta katsoi kaupan lisäämisen ja vaurastumisen ajavan maan demokratiaan. Kansainyhteisön paineen edessä hän kuitenkin taipui pakotteiden puolelle. [1]

Hongkong

Hongkong tuli luovuttaa Kiinalle vuonna 1997. Thatcher sai sovittua, että se saa säilyttää kapitalismin vuoteen 2047. [1]

Tähtien sota

Thatcher tuki julkisesti Reaganin Tähtien sota -järjestelmää, jolla tämä pyrki luomaan lisää painetta talouskaaoksesta kärsivään Neuvostoliittoon. Salaa Thatcher kuitenkin totesi: "Olen kemisti. Tiedän, että se ei toimi." [1]

Ydinaseet

Thatcherin mukaan ydinaseet ovat estäneet sekä ydinsodan että perinteisen sodan koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. [1]

Vastusti valtiota kuoltuaankin

"Thatcher vastusti valtiota hautajaisissaankin", otsikoi MTV3 kertoessaan, että Thatcher ei halunnut valtiollisia hautajaisia eikä sotilaskoneiden ylilentoa, koska se olisi rahanhaaskausta. [25]


Viimeinen puhe alahuoneessa 22.11.1990

Thatcher's Last Stand Against Socialism -YouTube-videon kuvaamassa alahuoneen kokoontumisessa Thatcher naurattaa alahuonetta kukistaessaan vastustajien väitteitä yksitellen. Tuolloin vielä melko sosialistisen "liberaalipuolueen" edustaja Simon Hughes myönsi Thatcherin hallinnon monia kiistattomia saavutuksia mutta sanoi tämän politiikan kasvattaneen tuloeroja. Thatcherin mukaan kaikkien tuloluokkien ihmiset ovat entistä rikkaampia ja Hughes tuli puheillaan tuloeroista [tulojen sijaan] vahingossa myöntäneeksi, että hänestä köyhät saisivat mieluummin köyhtyä, kunhan rikkaista tulisi vähemmän rikkaita. Thatcher lisäsi, että silloin ei olisi varaa parempiin sosiaalipalveluihin. [26]

Toisen edustajan ottaessa saman esiin Thatcher sanoi, että hän halveksii tämän sosialistista politiikkaa siinä missä Itä-Euroopan ihmiset, jotka ovat sellaista kokeneet, halveksivat sikäläistä. Thatcher myös kertoo, miten hän on parantanut taloutta ja julkisia palveluita, kaksinkertaistanut vammaisten tukemisen, laajentanut julkista terveydenhoitoa, luonut 2 miljoonaa uutta työpaikkaa, maksanut työväenpuolueen tekemää velkaa, verotusta on kevennetty, 400 000 uutta yritystä on perustettu, elintaso on noussut kolmanneksen jne. ja miten hänen puolueessaan johtaja valitaan demokraattisesti, työväenpuolueessa ammattiliitoilla on 40 % äänistä. [26]

Puheensa alussa Thatcher muistutti, miten työväenpuolueen hallinnon viimeisenä vuotena 1979 britit puhuivat häpeilemättä maastaan yhtenä Euroopan köyhemmistä ja tulevaisuudennäkymät olivat lannistavat. [26]

Toinen puhuja huomauttaa, että äskeisen yhdysvaltalaisen mielipidetiedustelun mukaan Thatcher on kansainvälisesti hyvin arvostettu, lukemat olivat Thatcher 94 %, Bush vanhempi 75 % ja Gorbatshov 74 %. Lopuksi Thatcher vastaa puolustavansa Saddam Husseinin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Kuwaitia. [26]

Euro on takaovi liittovaltioon

Vastustaja piikittää, miten Thatcher aikoo jatkaa taisteluaan sitten yhteisvaluuttaa vastaan kautensa jälkeen. Euroopan yhteisvaluuttaa Thatcher kutsuu takaoveksi liittovaltioon ja puhuu sosialistista suunnittelua, keskushallintoa ja suljettuutta vastaan. [26]

Sitaatteja

Oppositiojohtajana (1975 - 1979)

  • "Tehtäväni on estää Britanniaa muuttumasta punaiseksi." (lausunto, 3.11.1977) (Wikiquotes)
  • Neuvostoliiton politbyroo ei välitä kansan mielipiteen vaihteluista. He asettavat aseet voin edelle, kun me asetamme lähes kaiken aseiden edelle. He tietävät, että he ovat supervalta vain yhdessä aspektissa - aseellisessa. He ovat katastrofi inhimillisissä ja taloudellisissa aspekteissa.
  • "Kaltaiseni ihmiset tarvitsivat peruskouluja voidakseen kilpailla etuoikeutettujen kotien lasten kanssa kuten Shirley Williamsin ja Tony Bennin." (vasemmistopoliitikkoja) (Puhe puoluekokouksessa 14.10.1977)
  • "Vihaan ekstremistejä. Kommunismi ja (rotunationalistinen) National Front (Kansallinen rintama) haluavat valtion herruutta yksilöstä. Molemmat murskaavat yksilön oikeudet. Minulle ne ovat siksi samanlaisia puolueita. Koko elämäni olen vastustanut kommunismin tai muiden äärijärjestöjen kieltämistä, koska silloin ne menevät maan alle ja se innostaa niitä - - Kansallinen rintama on Sosialistinen rintama." (Haastattelu Hornsey Journal -lehdessä, 21.4.1978)

Opposition varjoympäristöministerinä (1975)

  • "Työväenpuolueen hallitus on tuonut meille rauhanajan ennätysverotuksen. Heillä on sosialismin tavallinen sairaus - heiltä ovat loppuneet toisten ihmisten rahat." (puheessaan puoluekokouksessa 10.10.1975)
  • "Jotkut sosialistit tuntuvat uskovan, että ihmisten pitäisi olla numeroita valtion tietokoneessa. Me uskomme, että heidän pitäisi olla yksilöitä. He ovat kaikki erilaisia (unequal). Kukaan, taivaan kiitos, ei ole kuten kukaan muu, miten paljon sosialistit sitten teeskentelevätkään päinvastaista. Uskomme, että jokaisella on oikeus olla erilainen (unequal), mutta meille jokainen ihminen on yhtä tärkeä." (puheessaan puoluekokouksessa 10.10.1975)
  • "Ihmisen oikeus työskennellä kuten haluaa, kuluttaa ansionsa, omistaa omaisuutta, olla valtion herra eikä palvelija. - - Nämä ovat vapaan talouden perusta. Ja siitä vapaudesta kaikki muut vapautemme riippuvat." (puheessaan puoluekokouksessa 10.10.1975)

Pääministerinä

  • "En ole konsensuspoliitikko. Olen vakaumuspoliitikko." (vaalitappiota pelänneiden puoluetovereiden vaatiessa Thatcheriltä perääntymistä tiukasta talouspolitiikasta, laajasta yksityistämisestä ja sääntelyn purkamisesta lokakuussa 1980) [1]
  • "Pennies don't fall from heaven, they have to be earned here on earth." (12.11.1979) [28]
  • "I want my money back" vaatiessaan (onnistuen) alennusta Britannian EU-jäsenmaksuun - tai näin yleensä kerrotaan, mutta tarkka sitaatti on: "We are not asking for a penny piece of Community money for Britain. What we are asking is for a very large amount of our own money back, over and above what we contribute to the Community, which is covered by our receipts from the Community." [29]
  • "My policies are based not on some economics theory, but on things I and millions like me were brought up with: an honest day's work for an honest day's pay; live within your means; put by a nest egg for a rainy day; pay your bills on time; support the police."
    • The News of the World (20 September, 1981)
  • "Häviö - en tunne sanan merkitystä."
    • Thatcherin vastaus kun Falklandin sodan alla hänelle kerrottiin, että Britannian liittäminen mitättömään konfliktiin tuhansien kilometrien päässä voisi johtaa häviöön.
    • The Battle for the Falklands by Max Hastings and Simon Jenkins
  • (Olemme taistelleet sen puolesta että voisimme) "karkottaa maastamme marxistisen sosialismin synkät, erottavat pilvet ja tuoda yhteen kaikkien luokkien ihmiset jotka jakavat uskon vapauteen. (13.5.1983) [30]
  • "Kaikki yritykset tuhota demokratia terrorismilla epäonnistuvat." (puoluekokouksessaan murhayritysiltaa seuraavana päivänä 13.10.1984)[1]
  • "Se oli kaunis aamu - - ja silloin tulin ajatelleeksi: tämä oli aamu, jota minun ei ollut tarkoitettu näkevän." (TV-haastattelussa 3 päivää 12.10.1984 tapahtuneen IRA:n murhayrityksen jälkeen) [31]
  • "Mitään ei saavuta vaikeuksitta, ikinä." (30.11.1984, TV-haastattelu) [32]
  • "Älkää luulko, että noin houkuttelette tälle alueelle lisää yrityksiä ja lisää työpaikkoja - koska niitä minä haluan - ihmisille, jotka ovat vailla töitä. Älkää aina seiskö siellä valittamassa. Lopettakaa!
  • "Sosialistit huutavat 'Valta ihmisille' - -. Me kaikki tiedämme mitä he oikeasti tarkoittavat - valta ihmisiin, valta valtiolle."
  • Työväenpuolue päätti luopua yksipuolisesti Britannian riippumattomasta ydinpelotteesta. Työväenpuolueen puolustuspolitiikka - joskin 'puolustus' tuskin on oikea sana - katkaisee täysin kaikkien Britannian toisen maailmansodan jälkeisten hallitusten puolustuspolitiikan. - - Se olisi Neuvostoliiton suurin voitto 40 vuoteen. Ja he saisivat sen ampumatta laukaustakaan."
  • "He kaatavat ongelmansa yhteiskunnalle. Tiedättehän, ei ole sellaista asiaa kuin yhteiskunta. On miehiä ja naisia, on perheitä. Mikään hallitus ei voi tehdä mitään muuten kuin ihmisten kautta, ja ihmisten tulee huolehtia itsestään ensin. Tehtävämme on huolehtia itsestämme ja sitten naapuristamme. Ihmisillä on liikaa avustukset mielessä, koska ei ole sellaista asiaa kuin avustus ennen kuin joku on suorittanut sitoumuksen." (Haastattelu 23.9.1987) [33]
  • "Ihmisten vapaus riippuu perustavanlaatuisesti laillisuusperiaatteesta, oikeudenmukaisesta oikeusjärjestelmästä. Oikeudenkäyntien tai syytteiden paikka on tuomioistuin, tapaoikeus, joka periytyy Magna Cartasta" (tv-haastattelussa 29.4.1988) [34]
  • "Meidän on aina pidettävä Varsovaa, Prahaa ja Budapestia suurina eurooppalaisina kaupunkeina. - - on ironista, että juuri kun maat kuten Neuvostoliitto, joka on yrittänyt johtaa kaikkea keskustasta, ovat oppimassa, että menestys riippuu vallan ja päätösten hajauttamisesta, Euroopan yhteisössä jotkut haluavat siirtyä vastakkaiseen suuntaan. Emme ole menestyksekkäästi työntäneet takaisin (pienemmäksi) valtio(koneisto)n rajoja Britanniassa vain nähdäksemme ne palautettavan takaisin Euroopan tasolla Euroopan supervallan harjoittaen uutta herruutta Brysselistä." (20.9.1988) [35]
  • "Ihmisoikeudet eivät alkaneet Ranskan vallankumouksesta - - (meillä) oli vuonna 1688 oma hiljainen vallankumouksemme, jossa parlamentti alisti kuninkaan valtaansa". (13.7.1989) [36]
  • "Kuvittele, että (Britannian) Työväenpuolueen politrukki puhuisi ovella itäsaksalaisille perheille, kun he asettuvat vapauden puolelle muuria. 'Haluatte pitää suuremman osan ansioistanne itse? Se on hyvin itsekästä. Me haluamme verottaa sen pois. Haluatte omistaa osakkeita yrityksestänne? Emme voi sallia sitä. Valtion pitää omistaa yrityksenne. Haluatte valita minne lähettää lapsenne kouluun? Se on hyvin erottavaa. Te lähetätte lapsenne sinne, minne määräämme."
  • "Jos joku ehdottaa, että minä menisin parlamenttiin ja ehdottaisin punnasta luopumista - ei! - - Olemme tehneet hyvin selväksi, että emme anna pakottaa meille yhtenäisvaluuttaa." (euroa)
    • Lehdistölle heti Rooman EEC-kokouksen jälkeen 28.10.1990. [37]
  • Komission puheenjohtaja Jacques Delors sanoi lehdistötilaisuudessa haluavansa Euroopan parlamentin olevan EY:n parlamentti, komission olevan toimeenpanovalta ja ministerineuvoston senaatti. Ei. Ei. Ei."
  • "Kaikkien tulotasojen ihmiset ovat nyt paremmassa asemassa kuin vuonna 1979. Kunnioitettu herra (edustaja Hughes) sanoo haluavansa mieluummin, että köyhät olisivat köyhempiä, kunhan vain rikkaat olisivat vähemmän köyhiä. Siten ei ikinä luoda vaurautta parempiin sosiaalisiin palveluihin."
  • "Elinaikanani kaikki ongelmat ovat tulleet Manner-Euroopasta ja kaikki ratkaisut englantia puhuvista maista". (puoluekokouksessa 1999; moni odotetusti raivostui) [1]

Viitteet

  1. ↑ 1,00 1,01 1,02 1,03 1,04 1,05 1,06 1,07 1,08 1,09 1,10 1,11 1,12 1,13 1,14 1,15 1,16 1,17 1,18 1,19 1,20 1,21 1,22 1,23 1,24 1,25 1,26 1,27 1,28 1,29 1,30 1,31 1,32 1,33 1,34 1,35 1,36 1,37 1,38 1,39 1,40 1,41 1,42 1,43 1,44 1,45 1,46 1,47 1,48 1,49 1,50 1,51 1,52 1,53 1,54 1,55 1,56 1,57 ‘Iron Lady’ Who Set Britain on a New Course, The New York Times, April 8, 2013.
  2. ↑ 2,0 2,1 NÄKÖKULMA: Nyt tarvitaan Thatcheria, Jouko Marttila, Ylen Ykkösaamu, 20.12.2011.
  3. ↑ ”Varsin vahvaa näyttöä” Helsingin Sanomat. 20.7.2023.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Margaret Thatcher: Right about nearly everything, Niall Ferguson, Financial Times, April 8, 2013.
  5. ↑ Thatcherin työlaki toimi, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja (TaY) 30.7.2003
  6. ↑ 6,00 6,01 6,02 6,03 6,04 6,05 6,06 6,07 6,08 6,09 6,10 6,11 6,12 6,13 6,14 6,15 6,16 6,17 6,18 6,19 6,20 6,21 6,22 6,23 6,24 Margaret Thatcher - A cut above the rest, The Economist, Apr 8th 2013.
  7. ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 "Ihailtu ja inhottu johtaja", Helsingin Sanomat 9.4.2013, sivut B2-B3.
  8. ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 8,5 8,6 The Invincible Mrs. Thatcher, Vanity Fair, December 2011.
  9. ↑ "Reagan ja Thatcher jättivät jäljen", Helsingin Sanomat 9.4.2013, sivu B4.
  10. ↑ 10,0 10,1 "Thatcheria muisteltiin Suomessa ja ulkomailla", Helsingin Sanomat 9.4.2013, sivu B4.
  11. ↑ How public spending rose under Thatcher, New Statesman, 08 APRIL 2013. The 1975 - 1976 figure is from page B2 column E17 in the embedded "HM Treasury" Excel file.
  12. ↑ The Legend of Margaret Thatcher, Bruce Bartlett, The New York Times, July 5, 2011.
  13. ↑ Davig Begg et al., Economics, 4th edition, McGraw-Hill 1994, page 544
  14. ↑ Helsingin Sanomat 31.12.2011, sivu B1. Artikkelista ei käy ilmi, saiko Thatcher tahtonsa läpi, mutta sisustaminen maksoi 1836 puntaa (8650 nykyeuroa).
  15. ↑ "Sexual Offences (No. 2)" (5 July 1966). Hansard 731. 
  16. ↑ 16,0 16,1 Thatcher, Margaret (1995). The Path to Power. HarperCollins. ISBN 978-0-00-638753-4. Pages 150-151.
  17. ↑ "Medical Termination of Pregnancy Bill" (22 July 1966). Hansard 732. 
  18. ↑ "Hare Coursing Bill" (14 May 1970). Hansard 801: 1599–1603. 
  19. ↑ "Hare coursing attack; League Against Cruel Sports", 28 February 1989. 
  20. ↑ Johnson, Charles C. (28 December 2011). "Thatcher and the Jews". Tablet Magazine. Viitattu 21 March 2012. 
  21. ↑ 21,0 21,1 Blundell, John (2008). Margaret Thatcher: a portrait of the Iron Lady. Algora. ISBN 978-0-87586-630-7. Sivut 25-27 ja 30.
  22. ↑ 22,0 22,1 22,2 22,3 22,4 22,5 22,6 22,7 22,8 Shades of the Prison House,New English Review, August 2011.
  23. ↑ 23,0 23,1 Adeney, Martin; Lloyd, John (1988). The Miners' Strike, 1984-5: Loss Without Limit. Oxford: Routledge. pp. 169-170. ISBN 0-7102-1371-9.
  24. ↑ 24,0 24,1 Pertti Salolainen todisti Thatcherin murhayritystä 1984: "Räjähdys oli niin voimakas, että lähes putosin sängystäni", Iltasanomat.fi, 8.4.2013.
  25. ↑ Thatcher vastusti valtiota hautajaisissaankin, MTV3.fi - STT - AFP, 9.4.2013.
  26. ↑ 26,0 26,1 26,2 26,3 26,4 HC S: Confidence in Her Majesty's Government, Margaret Thatcher Foundation, 1990 Nov 22 Th
  27. ↑ Quoted by John Ranelagh in Thatcher's People according to hayekcenter.org
  28. ↑ Speech at Lord Mayor's Banquet (12 November, 1979)
  29. ↑ (Statement at a press conference when she was trying to renegotiate Britain's EEC budget contribution at the EEC Summit in Dublin (30 November 1979). Often quoted as "I want my money back".)
  30. ↑ **Speech in Perth, Scotland (13 May 1983), quoted in New York Times (14 May 1983) "British Vote Campaign Gets Off to Angry Start"
  31. ↑ TV Interview for Channel 4 A plus 4 (15 October, 1984), referring to the Brighton bombing in which the IRA attempted to assassinate her
  32. ↑ TV Interview for ITV 1984 Nov 30
  33. ↑ Wikiquote: Interview 23 September 1987, as quoted in by Douglas Keay, Woman's Own, 31 October 1987, pp. 8–10. A transcript of the interview at the Margaret Thatcher Foundation website differs in several particulars, but not in substance. The magazine transposed the statement in bold, often quoted out of context, from a later portion of Thatcher's remarks: There is no such thing as society. There is living tapestry of men and women and people and the beauty of that tapestry and the quality of our lives will depend upon how much each of us is prepared to take responsibility for ourselves and each of us prepared to turn round and help by our own efforts those who are unfortunate.
  34. ↑ interview with Hatsuhisa Takashima of NHK Japanese television (29 April, 1988)
  35. ↑ The Bruges Speech (20 September, 1988)
  36. ↑ On the French Revolution; quoted in '"Les droits de l'homme n'ont pas commencé en France," nous déclare Mme Thatcher', Le Monde (13 July, 1989)
  37. ↑ A Conservative Coup: The Fall of Margaret Thatcher (1992) by Alan Watkins. p. 142.

Lisää luettavaa

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Margaret_Thatcher&oldid=14530”