Hyvinvointivaltio
Hyvinvointivaltio tarkoittaa tyypillisesti tietyn elintason ja palvelut (mm. terveydenhoito) takaavaa valtiota.
Hyvinvointiyhteiskunta on termi, joka esitetään hyvinvointivaltion vaihtoehdoksi korostettaessa julkisen sektorin sijasta tai lisäksi yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten vapaaehtoisen toiminnan merkitystä ihmisten hyvinvoinnille. Mm. ruotsalaistunut professori Mauricio Rojas on korostanut eroa[1]. Vasemmisto (mm. Tarja Halonen) on tosin yrittänyt varastaa termin käyttämällä sitä hyvinvointivaltiosta.
Osan hyvinvoinnista tuottavat vapaaehtoiset yksilöt, yritykset, hyväntekeväisyysjärjestöt ym. Tämän seikan korostamiseksi käytetään usein termiä hyvinvointiyhteiskunta, kun taas "hyvinvointivaltio" viittaa pelkkään valtion rooliin[2][3]. 1990-luvulta alkaen termi "hyvinvointiyhteiskunta" onkin yleistynyt ja "hyvinvointivaltio" on ollut usein kielteisessä käytössä[3].
Tutkija, SKP:n ex-puheenjohtaja Jouko Kajanojan mukaan Suomessa termejä käytetään väärin, "hyvinvointivaltio" on käännösvirhe, "hyvinvointiyhteiskunta" olisi peräisin Timbron (Ruotsin EK) lähipiiristä, ja julkisesta sosiaaliturvasta tulisi käyttää termiä "sosiaalivaltio"[4].
Liberaalien kantoja
Osa liberaaleista kannattaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Libertaristien mielestä siihen ei kuulu mitään hyvinvointivaltiota. Useimmat liberaalit kannattavat myös julkisen sektorin roolia hyvinvointiyhteiskunnassa, mm. perustuloa ja palveluseteleitä, mutta hekin saattavat pitää hyvinvointivaltio-nimitystä harhaanjohtavana.
Monet liberaalit katsovat nykyisen hyvinvointivaltion luovan pahoinvointia, mm. perverssejä kannustimia, jotka kannustavat monia itsetuhoiseen käytökseen. Esimerkiksi työnteon peräti tappiolliseksi tekevät tai muuten työnteosta pahasti lannistavat sosiaaliturvan muodot ajavat monet työttömyyteen ja syrjäytymiseen.
Hyvinvointivaltio ei toimi
"selvää on, että hyvinvointivaltio, mikä meillä pitäisi olla, ei ainakaan takaa ihmisten hyvinvointia", totesi Amnestyn Suomen toiminnanjohtaja Frank Johansson (sit. kiihkovasemmistolainen ex-toimittaja) Espoon Sellon Prisman mustasukkaisuusammuskelun jälkeen [5]
Moni vasemmistolainen väittää hyvinvointivaltion olleen paljon parempi 1960- ja 70-luvuilla. Tällöin se oli nimellisesti, reaalisesti ja suhteellisesti murto-osa nykyisestä. Huononeminen tosin voi johtua enemmän sääntelyn lisääntymisestä (etenkin siitä seuranneesta korkeasta työttömyydestä) kuin veroasteen noususta.
Historia
Hyvinvointivaltion isänä pidetään Preussin ankaran nationalistis-konservatiivista "rautakansleri" Otto von Bismarckia, joka myös loi ensimmäisen yleisen eläkejärjestelmän.
1900-luvun anteliaimmat hyvinvointivaltiot olivat fasistinen Italia ja kansallissosialistinen natsi-Saksa. Ensisijaisesti Italian fasistisesta sosiaalipolitiikasta hyötyi keskiluokan ja alemman keskiluokan väki työllistymällä valtion työpaikkoihin, jotka lisääntyivät puolesta miljoonasta miljoonaan vuoteen 1930 mennessä[6]. Valtion kulutus terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan lisääntyi 7 %:sta vuoden 1930 budjetista 20 %:iin vuonna 1940.[7]
75 %: ei varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon. 29 %: veroja voisi korottaa
Vuonna 2022 vain 29 % suostuisi korkeampiin veroihin vaikka 75 katsoi, että nykyisen tapaisiin julkisiin palveluihin ei ole varaa tulevaisuudessa. Professori Niku Määttäsen mukaan voi leikata vaarantamatta hyvinvointivaltion ideaa, esimerkiksi jo hyvin koulutettujen ihmisten aikuiskoulutus, tutkinnoista kertyvä työeläke ja maataloustuet.[8]
Viitteet
- ↑ The Center for Welfare Reform (CVV)
- ↑ Gould, Arthur (1993). Capitalist Welfare Systems. New York: Longman. ISBN 0-582-08349-4.
- ↑ 3,0 3,1 Jäikö hyvinvointi historiaan?, Tiede 7/2004, Anneli Anttonen ja Jorma Sipilä
- ↑ Hyvinvointivaltio on käännösvirhe, päivitetty 11.11.2008
- ↑ HS 2.1.2010, s. A7
- ↑ Knight, Patricia Mussolini and Fascism, p. 72, Routledge, 2003.
- ↑ Pollard, John Francis, The Fascist Experience in Italy, p. 80 Routledge 1998
- ↑ ”Perusteltua olla huolissaan” – Näin tutkijat kommentoivat HS:n gallupia hyvinvointivaltion tulevaisuudesta Helsingin Sanomat. 29.12.2022.
Tietoa muualla
- Rojas, Mauricio: Efter Folkhemmet - En Agenda, 1999.
- The Center for Welfare Reform (CVV)
