Venezuela

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Sivulla Hugo Chávez kerrotaan, miten tammikuulle 2016 vuodesta 1999 jatkunut sosialistihallinto riisti ihmisoikeudet ja sananvapauden, tuhosi talouden ja aiheutti pulan lähes kaikesta, vaikka öljyn hinta samalla yli kolminkertaistui.

”Miten tuhota valtio, joka periaatteessa on pohjattoman rikas?” - Toimittaja Pertti Pesonen[1] [Hugo Chávezin valtakaudesta]

Vielä 2,5 vuotta myöhemmin, Chávezin seuraaja Nicolás Maduron kaudella joulukuussa 2015 kauppojen edessä piti jonottaa monia tunteja voidakseen ostaa edes maitoa, maissijauhoa tai ruokaöljyä ja henkirikostilastot olivat maailman synkimpiä. Inflaatio on toistasataa prosenttia.[2][3] Maasta pakeni pari miljoonaa ihmistä 2015-2018.[4][5]

Sekään ei auta, että öljyn hinta on vielä kolme kertaa suurempi kuin sosialistien voittaessa vaalit vuonna 1998 ja että Venezuela on maailman öljyrikkain maa.

Yli 80 % kansasta halusi Maduron pois vallasta helmikuussa 2019. Häntä tuki armeijassa vain ylin sotilasjohto, jolle hän oli antanut tärkeimmät ministerinpaikat (12) ja kontrollin talouteen, kuten valtion öljy-yhtiö, pankki, ruoanjakelu ja satamat sekä laiton huumeiden läpikulkukauppa Eurooppaan. Tuhannet kuubalaiset tiedustelu- ja sotilasupseerit valvoivat sotilaita tiukasti kapinan estämiseksi. Sotilaatkin kärsivät ruoka- ja lääkepulasta.[6]

Kuubalaissotilaat hyökkäilivät mielenosoittajia vastaan ja kiduttivat poliittisia vankeja sekä hoitivat vastavakoilun.[7]

Maduro valittiin laittomasti, puhemies Juan Guaidó julistautuu va. presidentiksi

23.1.2019 edustajainhuoneen puheenjohtaja Juan Guaidó julistautui opposition tuella maan väliaikaiseksi presidentiksi, koska Maduron uudelleenvalinta 2018 oli täynnä laittomuuksia, ja YK, EU sekä Amerikan valtioiden järjestö OAS vaativat uusia vaaleja.[8]

Oppositio voittaa vaalit ylivoimaisesti vilpistä huolimatta

Joulukuussa 2015 opposition MUD-ryhmittymä voitti vaalit ylivoimaisesti, vaikka Maduro oli sanonut, että vaalit pitää voittaa "millä hyvänsä keinolla". Sosialisteilla ovatkin hallussaan vaalilautakunta, armeija ja korkein oikeus.[2]

Marraskuun lopussa opposition Luis Manuel Díaz surmattiin kampanjatilaisuudessa ampumalla. Vaalilakia oli jo aiemmin muutettu oppositiolle epäedulliseksi. Oppositio sai yli puolet äänistä jo vuonna 2010, mutta säännöt painottavat sosialistihallituksen kannatusalueita. Venezuela ei myöskään päästänyt EU:n eikä Amerikan valtioiden liiton vaalitarkkailijoita maahan. [3]

Brookings-instituutin mukaan äänestyspäivänäkin oli useita epäkohtia, esimerkiksi vaalipaikkoja pidettiin auki kaksi tuntia liikaa, jotta hallituksen tukijat voisivat käydä äänestysluetteloita läpi ja kuljettaa äänestyspaikalle vielä äänestämättömiä. Silti oppositio voitti noin kaksi kolmasosaa paikoista. Sosialistit voivat kuitenkin käyttää hallitsemaansa korkeinta oikeutta aseenaan. [9]

Oppositio ilmoitti, että se vapauttaa poliittiset vangit muttei itse ryhdy vainoamaan sosialistipuolue PSUV:ta.[2]

Korkeimman oikeuden ja presidentin viran avulla sosialistit voivat hallita lakien vastaisesti pitkäänkin ja torpata opposition hankkeet, esimerkiksi väittämällä niitä valheellisesti perustuslain vastaisiksi. (Näin kävikin ja miljoonat pakenivat maasta sosialismia. Kuubalaiset valvoat, ettei armeija voi kaataa laitonta sosialistijunttaa.)

Viitteet

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Sosialistisen kokeilun tulos: Nälkäiset venezuelalaiset työskentelevät ruokapalkalla, Verkkouutiset 13.1.2018: "Maassa on huutava pula elintarvikkeista ja lääkkeistä. Inflaation arvioidaan nousseen jopa 2 600 prosenttiin. ... vaihdantatalous on yleistynyt maassa, ja nälästä kärsivät venezuelalaiset ovat valmiita työskentelemään ruokaa vastaan. ... Korjasin juuri tiskikoneen ja sain palkaksi spagettia, hieman naudanlihaa ja 200 000 venezuelan bolivaria (noin 1,2 dollaria)."