Kansallissosialismi

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Kansallissosialisti)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kansallissosialismi eli natsismi oli Hitlerin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) nationalistinen, kollektivistinen, valtiojohtoinen ja osittain sosialistinen aate, johon kuului myös rotuoppia ja antisemitismiä. Poliittisesti se oli vasemmalla heti marxilaissosialistien vieressä.

25 kohdan puolueohjelma[1] muodostui lähinnä nationalistisista ja sosialistisista elementeistä.

Erik von Kuehnelt-Leddihn esittää, että ohjelman 25 kohdasta kymmenen oli työväenluokan asian ajamista, mm. työllisyyden puolustaminen, yritysvoittojen jako työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, kuolemantuomio keinottelijoille ja koroillaeläjille, trustien ja suurkauppojen sosialisoiminen, eläkejärjestelmän laajentaminen, yhtäläisen koulutuksen tarjoaminen köyhimmillekin, lapsityön kielto ja pääoman herruuden lakkauttaminen.[2] William Brusteinin mukaan nämä ohjelmakohdat ja Drexlerin lausunnot osoittavat, että natsipuolueella oli alkuperä työväenpuolueena.[3]

Käytännössä Hitler ei antanut ohjelman sitoa käsiään mutta toteutti mm. siihenastisen historian edistyksellisimmän hyvinvointivaltion sosiaaliturvineen ja hyvinvointipalveluineen sekä otti suuryritykset valtion kontrolliin, pääsääntöisesti kuitenkin ottamatta niitä valtion omistukseen. Kyseessä oli siis eräänlainen puolisosialistinen puolisuunnitelmatalous.

Näennäistieteellinen rotuoppi

Useat luonnontieteilijät ajautuivat umpikujaan kun heidän piti väkisin kyetä osoittamaan kansallissosialistisen rotuopin paikkansa pitävyys. Näin rotuopista tuli rotumystiikkaa ja Hitlerin sekä natsipuolueen kanta ratkaisi aina kun tieteen tulokset eivät tukeneet haluttuja oppeja. Natsipuolueelle muodostui selvä kanta siitä että juutalaiset pitää hävittää kokonaan ja että kaikkien muiden rotujen on palveltava arjalaista rotua. Homoseksuaalisuus käsitettiin myös epätieteellisesti rotuhygienian kannalta haitalliseksi. Myöhemmin juutalaisten lisäksi hävitettävien joukkoon laskettiin kaikki muutkin ei-toivotut ryhmät poliittiset vastustajat mukaanlukien. [4]

Kommunistit ja natsit

Kommunistit liittoutuivat taktisista syistä natsien kanssa sosiaalidemokraatteja vastaan, koska kommunistit halusivat estää sosiaalidemokratian nousun johtavaksi sosialismin haaraksi. Marxin hegeliläisen teorian mukaanhan jokin sosialismi oli voittava joka tapauksessa. Vasta vuonna 1934 Neuvostoliitto muutti taktiikaansa ja alkoi suosia "kansanrintamia" eli yleissosialistisia yhteistyöliittoumia, etenkin vuoteen 1937. [5]

Vuoden 1930 vaaleissa suuren laman vuoksi kommunistit (13,8 %) ja natsit (19,2 %) voittivat. Heistä tuli vaa'ankieliä, koska sosiaalidemokraatit ja porvaripuolueet eivät pystyneet sopimaan hallitusyhteistyöstä, joten jouduttiin järjestämään uudet vaalit. [5]

Yalen yliopiston Keski- ja Itä-Euroopan historian professori Timothy Snyderin tietokirja Tappotanner sai Hannah Arendt -palkinnon vuonna 2010. Dosentti Mikko Majanderin mukaan kirja osoittaa vakuuttavasti, että natsi-Saksan ja Neuvostoliiton menetelmät ja teot ovat yhteneviä. Valtiot jakoivat maita keskenään, oppivat toisiltaan ja kohtelivat valloittamiaan maita yhtä epäinhimillisellä terrorilla. Myös liittolaisuuden päätyttyä kesällä 1941 julmuudet jatkuivat samanlaisina. [6]

Natsien nousu ja sääntely

Heinäkuussa 1932 natsit saivat 38,4 % äänistä työttömyyden noustua noin 30 %:iin. Natsit sanoivat juutalaisten olevan syynä vaikeuksiin ja lupasivat hoita vaikeudet ja valjastaa teollisuuden palvelemaan valtiota. Kansallissosialismi tarkoitti yksilön alistamista kollektiiviselle edulle. Hitler sai muodostaa hallituksen. [5]

Saksalaiset eivät kokeneet vielä kesällä 1934 vapautensa vähenemistä suurena asiana, ja vuonna 1936 työläiset vitsailivat, että ainakaan Hitlerin alla ei ole vapautta nälkiintyä. Juutalaisvastaisuuskin herätti kansassa vastakaikua. [5]

Kansallissosialismi ja sosialismi

On kiistelty paljon siitä, miten sosialistisia kansallissosialismi ja natsi-Saksa olivat, eikä asiasta ole yksimielisyyttä. Sekä ohjelmaltaan että käytännön politiikaltaan ne olivat sosialistisempia kuin Vasemmistoliiton ohjelmat tai käytännön politiikka.

Käytännössä valtaan päästyään sekä marxilaiset että kansallissosialistit saattoivat harjoittaa kansanmurhia, rasismia, suosia joitain yrittäjiä ym., mutta silloinkin he kannattivat valtiojohtoista taloutta.

Parlamentissa natsit sijoitettiin oikealle siksi, etteivät he tappelisi sosialistien kanssa, Simplepedia väittää. Marxisteilla on tapana leimata oikeistoksi melkein kaikkia, jotka eivät ole kaikesta samaa mieltä heidän kanssaan, mutta tämä ei vastaa epämääräisen käsitteen vasemmisto-oikeistoakseli alkuperäistä eikä nykyistä merkitystä.

Sosialismi

Hitler julisti: "me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia",[7] mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia, jota hän vastusti, ja Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina.

Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä Neuvosto-kommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää.[8]

Roland Huntford katsoi kirjassaan The New Totalitarians, että natsien ja Ruotsin sosiaalidemokraattien sosiaaliset näkemykset olivat pitkälti samat. Hän katsoi tämän selittävän sen, miksi Myrdal sympatisoi avoimesti natseja sanoen heidän olevan nuorten ja tulevaisuuden liike.[9]

Antikapitalismi

Kansallissosialistit tavoittelivat vielä 1930-luvun alkupuolella korporatismia mutta halusivat sittemmin vieläkin yhtenäisemmän talousjärjestelmän[10][11][12][13].

Natsit pitivät finanssikapitalismia juutalaisten loismaisena salajuonena.[14]

Puolueohjelma

Hitlerin Kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) 25-kohtainen kansallissosialistinen puolueohjelma[1] esitti 10 sosialismille läheistä vaatimusta kuten "tulot muusta kuin työstä on lakkautettava", "kaikki yritykset on kansallistettava", "sotavoitot konfiskoidaan", "suurten yritysten voitot jaetaan, "laajennetaan eläkkeitä", "maareformi")[15].

Käytännön talouspolitiikka

Taloustieteilijä Ludwig von Mises sanoi, että fasismi oli kollektivistista ja antikapitalistista. Yksityisestä omistusoikeudesta tuli illuusio, koska valtio kielsi ihmisiltä päätösvallan omaan omaisuuteensa.[16]

Hinta- ja korkosääntelyä ja keynesiläis-vasemmistolaisuutta

Hitler muutti Saksan talouspolitiikkaa vähä vähältä enemmän vasemmalle. Alussa vuodesta 1933 Hitlerin talouspolitiikka oli keynesiläistä ja sisälsi paljon valtiojohtoisia hankkeita mutta muuttui sitten vieläkin lähemmäksi sosialistista suunnitelmataloutta.

Vuonna 1933 Hitler myös säänteli maataloustuotteiden hinnat korkeammiksi ja rajoitti maakauppaa.[5] Korot säänneltiin alhaksiksi ja keynesiläisesti budjettivajeet korkeiksi (mm. tienrakennuksen vuoksi[17]), ammattiliitot kiellettiin.[5] Talous kiihtyi ja työttömyys väheni nopeasti mutta reaalipalkat laskivat 25 % (1933-38)[5] ja inflaatio kiihtyi. Työläiset olivat silti melko tyytyväisiä työllisyyden vuoksi.[5]

Fasistisen Italian tavoin Saksa alkoi tavoitella vapaakaupan sijaan omavaraistaloutta[18], joskin hyväksyi mm. raaka-aineiden tuonnin Saksan vaikutusvallan piirissä olevista maista.

Vuonna 1936 valtiovarainministeri Hjalmar Schacht korvattiin Hermann Göringillä ja pyrittiin tiukemmin omavaraisuuteen. Hinta- ja palkkasääntelyn rikkojat lähetettiin keskitysleireille. Osingot rajoitettiin 6 %:iin pääomasta. Neuvostoliiton tapainen suunnitelmatalous otettiin käyttöön ja hallitus alkoi määrätä mm. uusien tehtaiden määristä. Tämä heikensi Saksan taloutta. [5]

Investoinneista suurin osa oli ollut yksityisiä, mutta 1935-1938 enää 10 % oli. Hallitus säänteli yrityksiä laajasti. [19]

vapaa markkinatalous korvattiin valtion suojaamilla monopoleilla ja kartelleilla.[20] Tämä rikastutti niitä suuryrityksiä, jotka olivat Hitlerin tukijoita.

Ulkomaankaupassakin otettiin käyttöön rahakaupan sijaan bilateraalinen vaihtokauppa.[21] 1940-luvulla orjatyön osuus nousi neljännekseen työvoimasta.[22]

Natsi-Saksan käytännön taloudessa oli paljon monille sosialistisille ja suunnitelmatalousmaille yleisiä tunnusmerkkejä:[5][23][24][25]

  • osingot rajoitettiin 6 %:iin kirjapääomasta (joka voi olla paljon vähemmän todellisestä pääomasta)
  • palkkasääntely
  • hintasääntely (rikkojia uhattiin keskitysleirillä)
  • runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit
  • valtiojohtoisuus
  • suuret budjettivajeet
  • tuonnin leikkaaminen valtiojohtoisesti
  • suunnitelmatalouden malliin määrättiin tuotantotavoitteita (lisää terästehtaita, tekstiilitehtaita jne.)
  • sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisääminen
  • siirtyminen osittaisesta vapaakaupasta lähelle omavaraisuutta ja kauppakumppanien määrän ankara rajoittaminen.[26]
  • valtion määräämä pakkotyö.

Toisaalta valtaa siirrettiin valtiolle paitsi yrityksiltä myös muilta markkinatoimijoilta kuten työntekijöiltä, joilta kiellettiin lakot ja ammattiliitot. Kapitalistisen markkinatalouden sijaan valtio antoi komentoja suoraan yrityksille mutta antoi näiden usein olla muodollisesti aiempien omistajiensa omistuksessa hyödyttäen näitäkin. On kiistelty, missä määrin Hitler liittoutui eräiden kapitalistien kanssa ja suosi näitä ja toisaalta haittasi muita, mutta kapitalistista markkinataloutta hän vastusti.

Yleisemminkin Euroopan fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssejaan ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia[27].

Vasemmisto ihaili Saksaa

Professori Mitchell Langbertin mukaan Ruotsin hyvinvointivaltion isä, taloustieteilijä-poliitikko Gunnar Myrdal (sd) ihaili avoimesti natseja ja Hitleriä 1930-luvulla, samoin osa USA:n vasemmistoa kuten Joseph Kennedy, joka sanoi demokratian ajan olevan ohitse ja Saksan olevan uusi edistyksellinen malli.[28] 1940-luvulla Myrdal kääntyi natseja vastaan.

Kuuluisa kommunisti W.E.B. Du Bois ihastui 1920-luvulla natsismiin ja vielä vuonna 1936 sanoi: "Saksa on tänään, Venäjästä seuraavana, maailman mahtavin esimerkki marxilaisesta sosialismista."[29] Hitler tosin katsoi sosialisminsa eroavan marxilaisesta.

HS-historioitsija

Helsingin Sanomat: "Kansallissosialistit tai muut fasistit eivät itse nähneet olevansa äärioikeistoa eivätkä vasemmistoa, vaan ajattelivat olevansa uudenlainen, vanhoihin jakoihin sopimaton vaihtoehto." Lehden konsultoima "historioitsija oli ... samaa mieltä siinä, ettei termi ole kuvaava. Itse hän pyrkii välttämään sitä ja kutsuu natseja mieluummin fasisteiksi."[30]

Yhtäläisyyksiä

Euroopan 1900-luvun historian kirjoittanut Patrik Ouředník tähdentää, miten kommunismia ja natsismia kannatettiin osin samoin syin, kuten tunne valittuihin kuulumisesta: heidän käsissään olisi ihmiskunnan kohtalo. Kumpikin aate korosti terrorin välttämättömyyttä: vain väkivallalla voisi kukistaa demokratian, joka tekee ihmisistä homoseksuaaleja, juoppoja, loiseläjiä. Keskitysleirit olivat kommunistien keksintö vallankumouksen edistämiseksi. Niiden portilla luki "Päättäväisellä työllä suunnitelmien täyttämiseen, Saksassa "Työ vapauttaa".[31]

Nykyinen kansallissosialismi

Suomessa kansallissosialismia edustaa pienehkö Suomen vastarintaliike. Järjestö puolustaa Hitlerin oppeja, vasemmistolaisuutta, sosialismia ja rasismia sekä vastustaa kapitalismia, kommunismia, sionismia, EU:ta, alkoholia, uskontoja (lukuun ottamatta pohjoiseurooppalaisia muinaisuskontoja joita pitää suositeltavina) ja monikulttuurisuutta.

Puhtaan hitleriläistä kansallissosialismia ei ole enää missään merkittävässä roolissa, mutta ideologisesti melko samansisältöisiä liikkeitä, mm. nationalistisia ja/tai harmoniseen luontosuhteeseen perustuvia sosialistisia liikkeitä on paljon.

Esimerkiksi Hugo Chavezin sosialistiseen leiriin lukeutuva Bolivian presidentti Evo Morales yhdistää sosialismin, antikapitalismin, harmonisen luontosuhteen ja alkuperäisasukkaiden puolustamisen[32] kuten kansallissosialismikin (jolla tosin alkuperäisasukkaiden yleistyksenä yhtä etninen "kansa")

Oikeisto-vasemmistoakseli

  • Aikanaan natsien katsottiin olevan poliittisesti marxilaissosialistien vieressä, sikäli keskusta-vasemmistoa. He kannattivat voimakasta hyvinvointivaltiota, työläisten etuuksia ja vahvoja toimia suurpääomaa vastaan sekä valtion tiukkaa otetta taloudesta.
  • Alkuperäisellä oikeisto-vasemmistoakselilla Ranskan vallankumouksessa he olisivat olleet äärivasemmalla, ideologisesti lähellä rousseaulaisia totalitaristisia esisosialisteja kuten Robespierren ja Hébertin kilpailevat äärivasemmistoryhmittymät. Tuolloin vapaan markkinatalouden kannattajat olivat maltillista vasemmistoa.
  • Nyky-Euroopassa he olisivat talouspoliittisesti äärivasemmalla, ehkä jopa kommunisteista vasemmalla, joskin Lenin olisi heistäkin vasemmalla.
  • Usein oikeisto-vasemmistoakselia käytetään monessa erilaisessa merkityksessä tai näitä merkityksiä käytetään eri suhteissa. Jos nationalismi, rasismi ja arvototalitarismi määritellään oikeistolaisuudeksi, natsit olisivat oikealla ja libertaristit äärivasemmalla, sosialistipuolueet sillä välillä konservatiivipuolueiden molemmin puolin.

Fasismi sijoittuisi melko samoin, vaikka se ei ollutkaan rasistinen ideologia. Espanjan falangismi poikkesi näistä jonkin verran.

Kaasukammiot sivuroolissa

Natsien suorittamista surmista suurin osa ei tapahtunut kaasukammioissa vaan ampumalla.[6]

"Kiltti" Tanskan miehitys

Natsit olivat usein julmia miehittäjiä, vaikkei heitä sentään pidetty yhtä julmina kuin kommunistimiehittäjiä, jotka raiskasivat, surmasivat ja joukkosiirsivät väestöä mielivaltaisesti. Juutalaisille ja eräille muille kommunistit olivat silti pienempi paha.

Natsi-Saksan miehittämä Tanska oli "idylli sodan keskellä": Saksa harjoitti sivistynyttä miehityspolitiikkaa palkkioksi siitä, että Tanska alistui. Eduskuntavaalit sai käydä, hallitus otti murskavoiton, kuningas käveli kadulla rauhassa eikä tervehtinyt saksalaisia. Saksa maksoi "ruhtinaallisesti" Tanskan maataloustuotteista ja hallintopalveluista. Kun juutalaiset piti pakkosiirtää, miehityshallinto vuosi tiedon tästä, niin että tanskalaiset saivat organisoitua 7 000 juutalaisen siirtymisen Ruotsiin. Sitten miehityshallinto ilmoitti pääkaupunkiin, että Tanska oli puhdistettu juutalaisista. Historioitsija Jukka Tarkka rinnastaa Tanskan myöntyvyyspolitiikan suomettumiseen.[33]

Norja kapinoi Saksaa vastaan ja koki terroria ja julmaa sissisotaa.[33] Sissisotaan miehittäjät vastaavat yleensä hyvin julmalla terrorilla, jotta väestö lakkaisi tukemasta sellaista, eikä Saksa ollut poikkeus. Nykyään länsimaissa PR ei salli tätä, joten sen sijaan yritetään voittaa kansalaismielipiteen tuki. Venäjällä, etenkään Tshetsheniassa, näitä rajoitteita ei ole.

Esimerkiksi Afganistanin sodassa Neuvostoliitto torjui Mujahideen-sissejä hävitetyn maan taktiikalla. Se ajoi yli kolmanneksen väestöstä maanpakoon ja tuhosi kyliä, peltoja, karjoja ja kastelujärjestelmiä, myös miinoitti peltoja ja niittyjä tuhoisasti.[34][35]

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 The program of the NSDAP (25-kohtainen puolueohjelma englanniksi), Yale Law School, 2008
  2. ↑ Liberty or Equality, von Kuehnelt-Leddihn, Christendom Press, Front Royal, VA, 1952, 1993. Sivu 257
  3. ↑ The Logic of Evil, The Social Origins of the Nazi Party, 1925-1933, William Brustein, Yale University Press, New Haven, CT, 1996. pg 141.
  4. ↑ http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/holokausti_miten_natsit_loivat_helvetin
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 5,7 5,8 5,9 The Economic History of the Twentieth Century: Slouching Towards Utopia? — XV. Nazis and Soviets, J. Bradford DeLong, University of California at Berkeley and NBER, February 1997
  6. ↑ 6,0 6,1 Tilinteko natsi- ja neuvostovallan veritöihin, Helsingin Sanomat 7.9.2014.
  7. ↑ Hitlerin puhe 1.5.1927 kirjassa Toland, J. (1976) Adolf Hitler Garden City, N.Y. : Doubleday Speech. May 1, 1927. p. 224
  8. ↑ Stanley G. Payne. Fascism: Comparison and Definition. University of Wisconsin Press. 1983. ISBN 9780299080648. s. 104
  9. ↑ Roland Huntford, The New Totalitarians, Allen Lane (1971), ISBN-13: 978-0713902600, chapter 3; e.g., "the Professor was then a Nazi sympathizer, publicly describing Nazism as the movement of youth and the movement of the future. In Myrdal's defense, it must be pointed out that, whatever his other propensities, Hitler did have advanced ideas on social welfare, and that the social ideology of the German Nazis and the Swedish Social Democrats had much in common."
  10. ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. Pp. 47.
  11. ↑ Peter Davies, Derek Lynch. The Routledge Companion to Fascism and the Far Right. Routledge, 2002. p. 103
  12. ↑ The Fascism Reader by Aristotle A. Kallis.
  13. ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. Pp. 49.
  14. ↑ Postone, Moishe. 1986. "Anti-Semitism and National Socialism." Germans & Jews Since the Holocaust: The Changing Situation in West Germany, ed. Anson Rabinbach and Jack Zipes. New York: Homes & Meier.
  15. ↑ Lee, Stephen J. (1996), Weimar and Nazi Germany, Harcourt Heinemann, page 28
  16. ↑ von Mises, Ludwig. Socialism 1951.
  17. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 83
  18. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 86
  19. ↑ The Economy and War in the Third Reich, 1933–1944, Gale Learning Center
  20. ↑ Arthur Schweitzer, "Big Business in the Third Reich", Bloomington, Indiana University Press, 1964, p. 265
  21. ↑ Arthur Schweitzer "Big Business in the Third Reich"
  22. ↑ Michael Thad Allen, "The Business of Genocide", The University of North Carolina Press, 2002. p. 1
  23. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 86
  24. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 101
  25. ↑ Jonah Goldberg: Liberal Fascism, s. 81 [1]
  26. ↑ Hans-Joachim Braun, "The German Economy in the Twentieth Century", Routledge, 1990, p. 101
  27. ↑ Stanislav Andreski, Wars, Revolutions, Dictatorships, Routledge 1992, page 64
  28. ↑ Jewish Socialists Continue to Collaborate with the Holocaust, professori Mitchell Langbert 1.3.2010
  29. ↑ Intellectuals and Society, Robert Wargas Bio, Frontpage Magazine, Feb 12th, 2010
  30. ↑ http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005034366.html
  31. ↑ Teppo Tiilikainen: Absurdi vuosisata (8/2022, sivu 55) Suomen Kuvalehti. 24.02.2022.
  32. ↑ Moralesin retoriikka vetoaa alkuperäisväestöön, HS/Vieraskynä 1.2.2010, tutkija Jarkko Päivärinta, TaY. (Toisaalta JP:n mukaan Bolivian sosialismi eroaa Kuuban ja Venezuelan sosialismista.)
  33. ↑ 33,0 33,1 Miehitetty Tanska oli idylli sodan keskellä, Helsingin Sanomat 15.1.2016, sivu B6.
  34. ↑ Kakar, Hassan. The Story of Genocide in Afghanistan
  35. ↑ Malhuret, Claude. Report from Afghanistan

Katso myös

Suomessa

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Kansallissosialismi&oldid=14077”