Valtio

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Valtiot murhasivat 1900-luvulla 262 miljoonaa ihmistä, vaikka valtioiden keskinäisissä sodissaan tappamia ihmisiä ei laskettaisi. Mukana luvussa ovat myös kolonialismin sekä Maon "Suuren harppauksen" ja "kulttuurivallankumouksen" tapattamat ihmiset. [1][2][3].

Suurimpia väestönmurhaajia vuosina 1900-1987 olivat[1]:

  • Maon Kiinan kansantasavalta (kommunismi) 1949-87: 76 702 000
  • Neuvostoliitto (kommunismi) 1917-87: 61 911 000
  • Kolonialismi (vahvan valtion ideologia, protektionismi): 50 000 000
  • Hitlerin Saksa (kansallissosialismi): 20 946 000
  • Kiina (Kuomintang, vahvan valtion ideologia) 1928-49: 10 075 000
  • Japani (nationalismi) 1936-45: 5 964 000
  • Kiina: Maon neuvostot (kommunismi) 1923-48: 3 468 000
  • Kambodzha 1975-79 (kommunismi): 2 035 000
  • Turkki, Vietnam (kom), Puola (kom), Pakistan,
  • Pohjois-Korea (kom) 1948-87: 1 663 000,
  • Meksiko 1900-1920: 1 417 000,
  • Jugoslavia (kom) 1944-87: 1 072 000,
  • Venäjä (nationalismi, panslavismi, vahva valtio, tsaari) 1900-17: 1 065 000
  • Kiina, Turkki
  • Britannia 1900-87: 816 000
  • Portugali (vahvan valtion ideologia, sotilasdiktatuuri) 1926-82: 741 000
  • Indonesia 1965-87: 729 000
  • Muut yhteensä noin 13,6 miljoonaa [mm. Fidel Castron Kuuba (kom) 73 000[4], ja Intian sosialismin kausi; lähes vähäisimpänä Augusto Pinochetin Chile 2279[5]].

Marxilaiset sosialistit olivat siis ylivoimaisia ja muut merkittäville sijoille yltäneet ideologiat olivat nekin vahvan ja ankarasti sääntelevän valtion ideologioita kansallissosialismi mukaan lukien.

Tämä on yhteensä 260 669 000. Lisäksi 1 331 000 surmattiin vuosina 1987-99. Valtiot siis surmauttivat 1900-luvulla noin 262 miljoonaa ihmistä, kuusi kertaa niin paljon ihmisiä muilla keinoin kuin kuoli kaikkien ulkoisten ja sisäisten sotien taisteluissa yhteensä.[1]

Tioisessa maailmansodassa kuoli 66 miljoonaa ihmistä. Tuhkarokko tappoi 1900-luvulla 97 miljoonaa ihmistä, Tupakka ja tuberkuloosi 100 miljoonaa kumpikin.[6]

Väestönmurha (democide) tarkoittaa sitä, kun valtion tahallaan surmauttaa aseettomia ihmisiä suoraan, kuolemiin johtavalla pakkotyöllä, väestönsiirroilla tms.[2]

Valtiotieteen professori Rudolph Rummel arvioi väestönmurhien valossa: "Mitä enemmän valtaa hallinnolla on, sitä varmemmin ihmisiä surmataan." Siksi hänestä valtioiden valtaa tulisi rajoittaa. [7]

Suomalaisten kommunistienkin lapsista asti palvoma Pohjois-Vietnamin kommunistihallinnon "setä Ho Tši Minhin" - joukot murhasivat noin 164 000 siviiliä (106 000 - 227 000), Yhdysvaltain joukot noin 5 500 (lisäksi pommituksissa kuoli reilut 50 000), mutta näitä murhia vastustaneet mielenosoittaneet eivät juuri vaivanneet päätään kommunistien 30-kertaisilla murhateoilla. Ho Tši Minh jatkoi väestönmurhaansa sodan jälkeenkin, vaikka valtava määrä etelävietnamilaisia pakeni maasta, Suomeenkin. Suuri vääryys ei tee pienempää oikeutetuksi, muttei pienempi suurempaakaan.

Vuosina 1945-1987 Vietnamin valtio surmautti arviolta 1 670 000 aseetonta ihmistä.Vuosina 1945-1987 Vietnamin valtio surmautti arviolta 1 670 000 aseetonta ihmistä.[8]

Mielenosoitusten motiivina eivät selvästikään olleet raakuudet vain USA-vastaisuus, joka olisi oikeutettua vain paljon suuremman kommunisminvastaisuuden seuralaisena.

Diktaattorien väestönmurhalukuja

Lähinnä Rummelin teoksista vuosina 1990-1992 koostettu luettelo arvioi uhriluvuiksi:[9]

  • Stalin 43 miljoonaa (vain omat kansalaiset laskettu)
  • Mao 38 miljoonaa
  • Hitler 21 miljoonaa
  • Tsiang Kai-shek 10 miljoonaa (sota-aika mukaan lukien)
  • Lenin 4 miljoonaa
  • Tojo Hideki (Japani) lähes 4 miljoonaa
  • Pol Pot 2,4 miljoonaa
  • Yahya Kahn (Pakistan) 1,5 miljoonaa
  • Josip Broz Tito (Jugoslavia) 1,2 miljoonaa

Myöhemmät tiedot ovat tosin lisänneet etenkin Maon uhrilukua yllä mainituista.

  • Fidel Castro 73 000 (Rummelin mediaaniarvio - arviot vaihtelevat haarukassa 35 000 - 141 000)[4]

Epätieteellisiä lukuja

http://www.scaruffi.com/politics/dictat.html

Mm.

  • Mao Ze-Dong (China, 1958-61 and 1966-69, Tibet 1949-50) 49-78,000,000
  • Leopold II of Belgium (Congo, 1886-1908) 8,000,000
  • Kim Il Sung (North Korea, 1948-94) 1.6 million (purges and concentration camps)
  • Menghistu (Ethiopia, 1975-78) 1,500,000
  • Yakubu Gowon (Biafra, 1967-1970) 1,000,000
  • Saddam Hussein (Iran 1980-1990 and Kurdistan 1987-88) 600,000 [usein esitetään luku 2 miljoonaa]
  • Mullah Omar - Taliban (Afghanistan, 1986-2001) 400,000
  • Jonas Savimbi - but disputed by recent studies (Angola, 1975-2002) 400,000
  • Benito Mussolini (Ethiopia, 1936; Libya, 1934-45; Yugoslavia, WWII) 300,000
  • Ho Chi Minh (Vietnam, 1953-56) 200,000
  • Slobodan Milosevic (Yugoslavia, 1992-99) 100,000
  • Richard Nixon (Vietnam, 1969-1974) 70,000 (Vietnamese and Cambodian civilians)
  • Bashir Assad (Syria, 2012-13) 50,000
  • Francisco Franco (Spain) 30,000 (dissidents executed after the civil war)
  • Osama Bin Laden (worldwide, 1993-2001) 3,500
  • Augusto Pinochet (Chile, 1973) 3,000

Kolonialismi oli antikapitalistista

Jopa kapitalismin vastustajien kuvauksen mukaan Britannian kolonialismi Intiassa oli antikapitalistista: viljelijät pakotettiin viljelemään tiettyjä kasveja, heidät määrättiin myymään ne Britanniaan ja heidät pakotettiin maksamaan sortavia veroja jopa pahimpina aikoina. Kapitalismi päinvastoin käsittää omistusoikeuden, verojen alhaisuuden ja vapaakaupan.[10][11]

Karl Marx kannatti imperialismia, koska näki sen vievän kehitystä eteenpäin. Marx myös kannatti militaarista aggressioita nähtävästi jokaisessa sodassa, joka hänen aikanaan nähtiin.[12][13]

Liberaalit vastustavat kolonialismia, ja jo 1700-1800-luvuilla monet keskeiset liberaalit (eivät kaikki) olivat äänekkäitä kolonialismin vastustajia, esimerkiksi klassiset ja myöhemmät liberaalit Adam Smith, Frederic Bastiat, Richard Cobden, John Bright, Henry Richard, Herbert Spencer, H. R. Fox Bourne, Edward Morel, Josephine Butler, W. J. Fox ja William Gladstone. Liberaali Amerikan vallankumous oli ensimmäinen siirtomaavallan vastainen sota, ja sen esimerkki innoitti muita.[12][11]

Adam Smith vaati teoksessaan Wealth of Nations Britanniaa vapauttamaan kaikki siirtomaansa ja sanoi sen olevan taloudenkin etu.[12]

Ranking-listoja

Katso myös

Aiheesta muualla

Viitteet

  1. ↑ 1,0 1,1 1,2 20TH CENTURY DEMOCIDE, Preface, Rudolph Rummel, Professor Emeritus of Political Science, Hawaii University
  2. ↑ 2,0 2,1 Definition of Democide, Chapter 2, Rudolph Rummel, Professor Emeritus of Political Science, Hawaii University
  3. ↑ TRAGIC FIGURES FOR THE WORLD, Johan Norberg, 12.12.2005
  4. ↑ 4,0 4,1 “Castro is Our Hitler”, Rodger Payne, 2012-04-10.
  5. ↑ Report of the Chilean National Commission on Truth and Reconciliation, Notre Dame, Indiana: University of Notre Dame Press, 1993.
  6. ↑ https://www.verkkouutiset.fi/kommunismi-on-tappanut-yhta-paljon-kuin-tuberkuloosi-ja-tupakka/
  7. ↑ Rudolph Rummel Talks About the Miracle of Liberty and Peace, valtiotieteen professori Rudolf Rummel, Havaijin yliopisto, 1997.
  8. ↑ DEATH BY GOVERNMENT, Rudolph Rummel, Professor Emeritus of Political Science, Hawai'i University. Also on page 239 of the book "Death by Government", R. J. Rummel, Transaction Publishers, 31.12.2011.
  9. ↑ http://www.hawaii.edu/powerkills/DBG.TAB1.4.GIF
  10. ↑ Late Victorian Holocausts: El Niño Famines and the Making of the Third World, Mike Davis, 2000
  11. ↑ 11,0 11,1 Johannorberg.net 4.9.2004
  12. ↑ 12,0 12,1 12,2 Liberal Anti-Imperialism, professori Daniel Klein, 1.7.2004
  13. ↑ Karl Marx: His Life and Environment, Isaiah Berlin, Oxford University Press, 4th ed. 1978
Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Valtio&oldid=13011”