Kuuba

Liberalismiwikistä
(Ohjattu sivulta Fidel Castro)
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Kuuban tasavalta eli Kuuba on ollut kommunistinen lähes vuoden 1959 vallankumouksesta asti. Kuuban väkiluku on noin 11 450 000.[1]

Fidel Castron sissiliike koostui alunperin nuorista liberaaleista, ja vallankumous tehtiin 1958-59 liberaalin perustuslain palauttamisen nimissä, mutta Castro teki pian vastavallankumouksen pettäen tämän lupauksen ja syrjäyttäen liberaalit: presidentin, pääministerin, oikeuslaitoksen, demokratian jne.

Nyky-Kuuba on "lapsiseksituristien paratiisi" (DN), jossa vanhukset kerjäävät almuja ja kiillottavat kenkiä, kuukausipalkka on 10 - 20 $, ruoasta tuodaan 60 % ulkomailta ja presidentin mukaan tämä on Kuuban tehottomuuden oma vika eikä kauppasaarron. Joka 10. kuubalainen on kroonisesti aliravittu.

Kuubassa on maailman eniten vangittuja kirjailijoita ja journalisteja Kiinan jälkeen. Jo kolmessa vuodessa Castro surmautti kansalaisiaan enemmän kuin Hitler kuudessa, ja lehdistönvapauden ja mielipiteenvapauden hän tuhosi.

Castron Kuuba vangitsi ja kidutti toisinajattelijoita eikä sallinut oppositiota. Sadattuhannet pakenivat sortoa Yhdysvaltoihin.[2]

Ennen vallankumousta Kuuba oli Amerikan rikkaimpia ja terveydenhoito oli maailman parhaasta päästä, nyt sekin on jäänyt jälkeen monesta muusta maasta. Esimerkiksi Chile on mennyt kaukaa takaa ohitse.

"Jokaisella kadulla on edelleen korttelivahti, jonka tehtävä on raportoida epäisänmaallisesta käytöksestä viranomaisille. Korttelivahdin talon tunnistaa kyltistä, jossa lukee ”sosialismin puolesta”."[3]

Venezuelan sosialistidiktatuuri pysyi kasassa Kuuban tuella. Kuubalaissotilaat hyökkäilivät mielenosoittajia vastaan ja kiduttivat poliittisia vankeja sekä hoitivat vastavakoilun.[4] Yli 80 % kansasta halusi Maduron pois vallasta helmikuussa 2019. Tuhannet kuubalaiset tiedustelu- ja sotilasupseerit valvoivat sotilaita tiukasti kapinan estämiseksi. Sotilaatkin kärsivät ruoka- ja lääkepulasta.[5]

Nykypäivä

Professori Anu Kantola: Puolue valvoo ihmisiä, vaalit ovat epävapaat, poliittisia vankeja on satoja ja nuoret lähtevät pois maasta. "Kaikesta on pulaa", "palkat ovat surkeita ja kaupat puolityhjiä", talous sakkaa.[6]

Vuonna 2021 Kuuba esitti YK:n ihmisoikeusneuvostossa 64 maan yhteislausuman. Se ylisti sitä, miten Kiinan "ihmiskeskeinen filosofia" on edistänyt ihmisoikeuksia Xinjiangissa, ja vaati "loppua perusteettomille syytöksille" Kiinan ihmisoikeusrikkomuksista Xinjiangissa. Oikeasti Kiina on sulkenut jopa pari miljoonaa uiguuria vankileireille ja raporttien mukaan vankeja kidutetaan ja raiskataan.[7]

Historia

Vuonna 1933 yleislakko nosti armeijan kersantti Fulgencio Batistan diktaattoriksi diktaattori-presidentti Machadon tilalle. Vielä vuonna 1940 kommunistipuolue tuki Batistaa, vuonna 1944 tämä kärsi tappion ja vuonna 1952 kaappasi uudelleen vallan[8].

Vuoden 1959 vallankumouksessa Batistan syrjäyttivät asianajaja Fidel Castron johtamat kapinalliset. 1.1.1959 Batista pakeni Havannasta. Castro antoi liberaalien demokraattien muodostaa hallituksen, mutta muutaman kuukautta myöhemmin Castro perui lupauksensa vetäytyä politiikasta ja kaappasi vallan kulissien takana.

Castron alkuperäinen sissiliike koostui liberaaleista

Castron 26. heinäkuuta -sissiliike koostui pääasiassa nuorista liberaaleista[9], mutta mukaan taisteluun oli tullut sittemmin muitakin ryhmiä, ja myöhemmin Castro ryhtyi veljensä Raulin ja Che Guevaran vaikutuksesta kommunistiksi, sosialisoi maan talouden ja petti lupauksensa vuoden 1940 liberaalimman perustuslain palauttamisesta, sananvapaudesta, vapaista vaaleista jne. Useimmat hänen syrjäyttämänsä vallankumousjohtajat olivat liberaalin demokratian kannalla vaikkeivät kaikki suomalaisesta näkökulmasta erityisen liberaaleja.

Castro syrjäytti liberaalit, sosialisoi maan ja petti lupauksensa liberaalista perustuslaista ja vapaista vaaleista

Castro väitti palaavansa kotikyläänsä haluamatta valtaa, mutta ottikin armeijan ylipäällikkyyden. 15.2.1959 pääministeri Miró Cardona erosi painostuksesta, jolloin Castro otti hänen paikkansa. Kesäkuussa hän perui lupaamansa vapaat vaalit ("Vaalit! Minkä takia?") ja "jätti palauttamatta perusoikeudet takaavan vuoden 1940 perustuslain hallitakseen pelkin asetuksin - kunnes hyväksytti Neuvostoliiton mallin mukaisen perustuslain vuonna 1976."[10]

Castro jatkoi demokraattien syrjäyttämistä hallituksesta Raúl-veljensä ja Che Guevaran tuella. Kesäkuussa hän perui suunnitelman viljelemättömien maiden jakamisesta maattomille ja sen sijaan toteutti marxilaisen ohjelman maan sosialisoimisesta hallituksen liberaalien kauhuksi. Heinäkuussa presidentti Manuel Urrutia erosi virastaan ja pian muitakin ministereitä protestina sosialistiselle politiikalle. "Viimeiset sanomalehdet katosivat." Syksyllä 1960 opposition viimeiset keulahahmot pidätettiin, mm. ministeri Humberto Sori Marín ja Castron vuorten sissiliikkeen komentaja William Morgan, joka teloitettiin 1961.[11]

Vapaussodan sankari, mm. Kuuban toiseksi suurimman kaupungin vapauttanut[12] majuri Hubert Matos tuomittiin joulukuussa 1959 vankeuteen 20 vuodeksi, samalla 21 muutakin vankilaan ja kaksi teloitettaviksi. Matosin syyte oli "Castron pettäminen" ja se, "että hän oli sanonut vallankumousliikkeeseen solutetun kommunisteja". Hänet pidätettiin 21.10., "kun hän oli lähettänyt Fidel Castrolle kirjeen, jossa hän syytti Castroa kommunismin levittämisestä armeijaan ja kehoitti Castroa eroamaan." [13] Castro painosti oikeutta "hillittömästi": "Saatte valita: joko Matos tai minä." Hän "kielsi syytetylle myötämielisiä todistajia puhumasta", ja kaikki Matosin läheiset vangittiin. [14]

"Jo heinäkuussa 1959 Castron lähipiiriin kuulunut ilmavoimien komentaja Díaz Lanz erosi ja lähti Yhdysvaltoihin."[15] "Lukuisat Castron vastustajat, joilta oli riistetty kaikki ilmaisumahdollisuudet, painuivat maan alle ja saivat seurakseen entisiä Batistan vastaisia kaupunkisissejä". "Raúl Castro lähetti koko sotakoneistonsa" kukistamaan tätä diktatuurin ja maan pakkokollektivisoinnin vastaista partasissien kapinaliikettä 1960-luvun alussa, ja kun sekään ei riittänyt, hän riisti heiltä tuen väestön, kapinoivien maatyöläisten, pakkosiirroilla. Silti taistelut kestivät viisi vuotta. [16]

Sananvapaus ja teloitukset

Useimmat sanomalehdet lakkasivat tai otettiin haltuun vuoden 1960 loppuun mennessä[17][18] Kaikki radio- ja televisioasemat otettiin valtion hallintaan.[17]

Riippumattomat ammattiliitot ja muut joukko-organisaatiot kiellettiin.[19] Uskollisuus Castrolle tuli nimitysten pääkriteeriksi.[20]

Vuosittain vangittiin noin 20 000 toisinajattelijaa.[17] Maltilliset opettajat ja professorit poistettiin tehtävistään.[17] homoseksuaaleja, uskonnonharjoittajia ja muita vietiin työleireille poliittiseen "aivopesuun".[21]

Syyskuussa 1960 perustettiin "vallankumouskomiteoita" (CDR), jotka vakoilivat naapurustoja.[17] Kuuba rakensi Latinalaisen Amerikan toiseksi suurimman armeijan.[22] Vuoteen 1961 mennessä sadattuhannet kuubalaiset olivat lähteneet maasta.[23]

Vuosina 1959 - 1962 teloitettiin 3200 ihmistä Yhdysvaltain ulkoministeriön arvion mukaan,[24] muiden arvioiden mukaan poliittisia teloituksia oli kaikkiaan 4000 - 33 000.[25][26][27] Dokumentaristi Glenn Beckin mukaan Castron hallinto murhautti kansalaisiaan kolmessa vuodessa enemmän kuin Hitlerin hallinto kuuden ensimmäisen hallintovuotensa aikana.[28]

"Pahempia kuin rotat"

Raul Castro sanoi elokuussa 1960, että ne Fidel Castron entiset kannattajat, jotka ovat paenneet maasta protestina kommunistien vaikutusvallan kasvulle, ovat "pahempia kuin rotat", sekä uhkaili USA:a Neuvostoliiton "rauhanraketeilla" (ohjuksilla)[29].

Kuuban SAK kaapataan

Vasemmistolainen David Salvador teki pesäeron Raúl Castron kommunistiseen PSP-puolueeseen 1958, kun puolue kieltäytyi taistelemasta Batistaa vastaan, tuki jopa vangittuna ja kidutettuna huhtikuun 1958 lakkoa, jonka "26. heinäkuuta" aloitti. Hän voitti Kuuban työläisten keskusjärjestön vaalit vuonna 1959 mutta hänet pakotettiin hyväksymään rinnalleen epädemokraattisesti kaksi kommunistia ja keväällä "hänet pantiin sivuraiteille", kesäkuussa hän siirtyi maanalaisuuteen, elokuussa 1962 hänet vangittiin. Vuonna 1962 keskusjärjestö esitti lakko-oikeuden kumoamista. [30]

Natsiupseerien palkkaaminen kouluttamaan joukkoja

Vuonna 1962 Castro palkkasi entisiä SS-upseereja kouluttamaan joukkojaan. Hän lupasi heille nelinkertaiset palkat ja mahdollisuuden uuteen elämään Havannassa.[31]

Punainen Gestapo, diktatuuri, uskonvapaudettomuus

Castron hengen pelasti vuonna 1953 arkkipiispa, osa papeista seurasi sissejä vuorille, mutta kirkko vastusti myös batistalaisille annettuja "pikatuomioita" ja paljasti vuonna 1959 kommunistien solutuksen, joten Castro alkoi syrjiä kirkkoa, lakkautti 1961 sen koulut ja sosialisoi sen rakennukset, karkotti pappeja, epäsi yliopistopaikat ja virat uskonvapauttaan harjoittaneilta jne.[32]

Vuonna 1959 Castro perusti DSE:n (kuubalaisille "punainen Gestapo")[33]. "Vuonna 1960 tuomareiden erottamattomuus kumottiin"[34]. Batistaa vastustanut nuori opiskelija Pedro Luis Boitel asettui Yliopisto-opiskelijoiden liiton puheenjohtajaehdokkaaksi, jolloin hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Boitel kuoli syömälakkoon protestoidessaan epäinhimillisen julmaa vankilaa vastaan.[35] Pelkästään 1960-luvulla teloitettiin 7000 - 10 000 ihmistä ja poliittisia vankeja oli arviolta 30 000[36].

Fidel Castron kommunistidiktatuurin alussa Che Guevara ehdotti jazzin ja rock & rollin kieltämistä "imperialistisena musiikkina".[37]

Naapurustojen terrorikomiteat

Maaliskuussa 1961 perustettiin kaupunginosakomiteoita (CDR), jotka urkkivat naapureita. Näiden avulla maaliskuussa 1961 pidätettiin yli 100 000 ihmistä ja tuhansia vietiin säilöön. CDR:ien väkijoukot ("kansa") myös kokoontuu toisinajattelijoiden talojen eteen kivittämään, pahoinpitelemään, kirjoittamaan solvauksia seinille jne. [38] Komiteoita käytetään nykyäänkin myös toisinajattelijoiden joukkoahdisteluun.

"Rikosta edeltävä vaarallisuus"

Vuonna 1978 säädettiin laki "rikosta edeltävästä vaarallisuudesta": kansalainen "voitiin vangita millä verukkeella hyväksi - - vaikkei hän olisi mitään sentapaista tehnytkään" [39]. 2000-luvullakin toisinajattelijoita on vangittu tällä verukkeella.

Kammottavat keskitysleirit

Vuonna 1960 Che Guevara keksi Kuubaan pakkotyöleirit. Cabañan vankilassa hän teloitutti "lukuisia ihmisiä, lähinnä demokraatteina pysyneitä entisiä asetovereita."[40]

Pakkotyöleirejä, keskitysleirejä ja vankiloita oli monenlaisia. Keskitysleireille heitettiin uskovaisia, parittajia, homoseksuaaleja, runoilijoita, "yhteiskunnalle potentiaalisesti vaarallisia" yksilöitä. Siellä vallitsi sotilaskuri, pahoinpitely, aliravitsemus ja eristys. Karatakseen "jotkut vangit silpoivat itseään. Toiset olivat ulos päästessään psyykkisesti tuhottuja." Sähköiskuja, totuusseerumia, ahtaita rautahäkkejä, uni kiellettiin kuukausien ajan, sukulaisia uhkailtiin, vaimojen intiimiä "ruumiintarkastusta" pakotettiin katsomaan jne. Jotkut voitelivat itsensä ulosteilla välttyäkseen raiskauksilta. Yli 1100 naista tuomittiin poliittisista syistä. Natsien kapo-järjestelmä kopioitiin. Työpäivät olivat 12-15-tuntisia, ja vartijat hoputtivat lyömällä pistimillä. [41]

Homojen kidutus ja vankityöleirit

Kommunistisessa Kuubassa "Homojen julkiset 'oikeudenkäynnit' työpaikalla olivat yleisiä."[42] Heitä myös suljettiin keskitysleireille. Ennen vallankumousta Kuuban homoseksuaalisuuden laittomuus ja vaino olivat olleet lievempiä ja kaupungeissa oli ollut homobaarejakin, mutta kommunistit tuomitsivat erilaisuuden, "poikkeavuuden", yksilöllisyyden.

Castron mukaan homoseksuaali ei voi olla "aito vallankumouksellinen, aito kommunistinen militantti." "Luonnoton poikkeavuus" on ristiriidassa sen kanssa. Castro ja Che Guevara kutsuivat homoja "hinteiksi" (maricones). Homoseksuaalisuus oli porvarillista rappiota, vastavallankumouksellista.[43]

Homoja ja transseksuaaleja vangittiin ja lähetettiin työleireille. Homoliitot ovat yhä laittomia (2011).[44] Vuonna 1965 yhdysvaltalainen homo-oikeusjärjestö järjesti YK:n ja valkoisen talon edessä mielenosoitukset tätä vastaan. Ne olivat ensimmäisiä homomielenosoituksia Yhdysvalloissa, neljä vuotta ennen Stonewallia.[43]

Myöhemmin työleireille suljettiin myös AIDS-uhreja.[45]

PinkNewsin mukaan homot lähetettiin rutiininomaisesti vankityöleireille ilman oikeudenkäyntiä tai syytteitä. He eivät sopineet kommunistiseen ideologiaan. Vankileireillä heitä hakattiin, uhattiin teloituksella ja sidottiin ulos alastomina piikkilankaan, kunnes he pyörtyivät ruoan ja veden puutteeseen.[46]

Kuuban valtion virallisen uutislehden mukaan Fidel Castro ideoi työleirit nähtyään sellaisia Neuvostoliitossa. Raul Castro toteutti ne. Fidel Castro puhui homoista "hintteinä" ja "matoina". Naismaiset pojat pakotettiin muutosterapiaan.[46]

Leirejä arvioitiin olleen 200 vuoteen 1968 asti. Sen jälkeen homoja lähetettiin vankiloihin, erotettiin töistään ja kiellettiin puolueesta. Osa leireistä jatkoi toimintaansa muka "sotilaskoulutuksena". Homomiehiä pakotettiin niille yhä ja heitä "kohdeltiin kuin eläimiä", eräs homovanki-kirjailija kertoo.[46]

Eräs transnainen kertoi HBO-dokumentissa joutuvansa käyttämään kokko elämänsä aurinkolaseja, koska hänen silmiinsä heitettiin happoa vankileirillä. Poliisi myös otti kaduilta miehiä, jotka näyttivät "naismaisilta" tai "hipeiltä".[46]

Sorto jatkui myös 1980-luvulla, joten moni LGBT-kuubalainen pakeni maasta Miamiin, ja monia pakotettiin. HIV-positiiviset kuubalaiset pakotettiin karanteeneihin, joita WHO kutsui "näteiksi vankiloiksi", vuoteen 1993 asti. Human Rights Watchin raportin mukaan vielä 1997 hallitus kovensi homojen vainoa. Raporttien mukaan LGBT-kokoontumispaikoilla käyviä poliisit hakkasivat, pidättivät, sakottivat ja uhkailivat.[46]

Ks. myös 8/1/1973 - Report from a Cuban Prison XIV: Homosexuality in Cuba by Frank J. McDonald

Vuonna 1962 Castro palkkasi entisiä SS-upseereja kouluttamaan joukkojaan. Hän lupasi heille nelinkertaiset palkat ja mahdollisuuden uuteen elämään Havannassa.[47]

2000-luvulla Kuubassa homoseksuaalien vaino on lieventynyt huomattavasti. https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Cuba

Lieviä kapitalistisia uudistuksia

Menetettyään vuonna 1991 hajonneen Neuvostoliiton taloudellisen tuen Kuuban talous heikkeni entisestään. Tilannetta on ajoittain lievennetty kapitalistisilla uudistuksilla, joita on tilanteen parantuessa usein peruttu. Fidel Castro luopui vallasta helmikuussa 2008 terveyssyistä, minkä jälkeen Raul Castro on hieman jatkanut uudistuksia.

Vuonna 1994 lähes 7000 ihmistä sai surmansa merellä paetessaan Castroa, joka lähetti "helikopterit pomittamaan heiveröisiä aluksia". Kuuban 11 miljoonasta asukkaasta 2 miljoonaa asuu saaren ulkopuolella. [48]

Amnesty Internationalin ym. lähteiden mukaan vuonna 1997 poliittisia vankeja (miehiä, naisia, nuoria) oli 980 - 2500. Yli sata tuhatta kuubalaista on joutunut leireille tms. vuoden 1959 jälkeen, 15000 - 17000 ihmistä on teloitettu, monin verroin enemmän kuin Augusto Pinochet'n Chilessä. [49].

Kauppasaarto

Vastatoimena yritystensä omaisuuden kansallistamiselle Yhdysvallat julisti Kuuban kauppasaartoon, joka jatkuu yhä. Keskeinen ehto saarron helpottamiselle on ollut toisinajattelijoiden vapauttaminen[50].

Tosin vuonna 2009 USA salli maansa kuubalaisten matkustaa ja lähettää rahaa Kuubaan[51]. Vuonna 2008 Bush tarjosi Kuuballe humanitaarista apua ja salli väliaikaisesti ruoan ja rakennustarvikkeiden myynnin 250 miljoonan dollarin arvosta[52].

Castrot tuomitsevat Kuuban mallin

Ennen vallankumousta Kuuba oli Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita, nyt köyhimpiä. Suhteellinen köyhtyminen johtuu lähinnä sosialismista vaikka kauppasaarrollakin on merkitystä. Kuuban presidentti Raul Castro sanoi vallankumouspäivän puheessaan 26.7.2009, että Kuuba saa syyttää "surkeasta" maataloustuotannosta itseään eikä kauppasaartoa[53]. Kuuba tuo maahan noin 60 % elintarvikkeistaan, ja jopa vessapaperista on pulaa[54]. Fidel Castro sanoi syyskuussa 2010, että Kuuban malli ei enää toimi edes Kuubassa.[55][56]

Hallitsevan kommunistisen puolueen kongressikin peruttiin vuonna 2009, vaikkei sellaisia ole ollut 12 vuoteen.[51]

Vallassa Venezuelan öljyrahoilla

Helsingin Sanomien mukaan Kuuban kommunistijohdon pysyminen vallassa johtuu pitkälti Chávezin runsaasta talousavusta.[57] 1990-luvun alkuun talous oli Neuvostoliiton avun varassa, sitten tuli pahoja talouskriisejä, joita lievitettiin tilapäisillä kapitalistisilla uudistuksilla.

USA on sallinut maansa kuubalaisten matkustaa ja lähettää rahaa Kuubaan, mutta maan talous on yhä kuralla - ilman sosialisti Hugo Chavézin Venezuelan öljytukiaisia tilanne olisi vieläkin pahempi. Venezuela myy Kuuballe öljyä suurella alennuksella. [51]

Fidel Castro

Castroa ihailleen henkivartijan mukaan Castro oli älykäs, karismaattinen, itsekeskeinen ja omahyväinen muttei alkoholisti tai seksihullu. Castro kuvitteli nerokkuutensa ulottuvan kaikille aloille karjanjalostusta myöten, ja koripallossa muiden kannatti antaa hänen tehdä paljon koreja. Hän on myös kiduttanut, vainonnut, vanginnut ja teloittanut vastustajiaan, mutta ei henkivartijan mukaan ole sadisti eikä raivopää.[58]

Castron omaisuus: 700 miljoonaa euroa

Vuonna 2006 Fidel Castron omaisuudeksi arvioitiin 700 miljoonaa euroa.[59] Castro on haalinut rikkauksia myös lähipiirilleen ja järjestänyt Kuuban talouden täysin komentoonsa.[58]

Castron isä Ángel Maria Bautista Castro y Argiz (s. 1875) lähti 1800-luvun lopulla Espanjan Galiciasta taistelemaan Kuuban itsenäistymistä vastaan. Myöhemmin hän tuli Kuubassa rikkaaksi maanomistajaksi.[60] Havannan yliopistossa Fidel Castro innostui nationalismista ja sosialismista.[2]

Vaikka isä oli rikas maanomistaja, nettihaku ei tue väitteitä, että isä olisi ollut syntyjään rikas, kreivi tai muu aatelinen. Isän väitetään olleen tavallisesta maalaisperheestä, työskennelleen United Fruit Companyn työntekijänä, sitten alkaneen vuokrata tälle työvoimaa ja lopulta hankkineen 11 000 hehtaaria maata. Isä palasi sodasta Espanjaan 1898 ja muutti Kuubaan 1905; maa itsenäistyi 1902.

Forbes-lehden mukaan Castron omaisuus oli lähes miljardi dollaria.[61]

Castro väitti, ettei omista mitään ja elää alle dollarilla päivässä.[62] Iltalehti raportoi Castron ex-henkivartijan kirjan sisällön perusteella: "Lomaillessaan Castro saattoi viettää aikaa esimerkiksi Aquarama II -luksusjahdillaan. Usein vene vei matkustajansa sikarit suussaan Castron omalle yksityissaarelle Cayo Piedralle Karibianmerellä. Paratiisisaarella presidentillä oli tapana osallistua vedenalaisiin jahteihin, joissa pyydystettiin haita ja muita eksoottisia vedeneläjiä. Castron paratiisisaarella oli hänen omassa käytössään muun muassa keilarata, koripallokenttä, oma terveyskeskus, luksusasunto sekä huvivenesatama."[62]

Castro halusi ydinsodan

Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov vastasi Castrolle lokakuussa 1962, kun tämä halusi ydinsotaa John F. Kennedyn (dem) Yhdysvaltoja vastaan: "Luonnollisesti ymmärrät, mihin se johtaisi... Kuuba olisi palanut sodan liekeissä... Kuuban kansa olisi tuhoutunut sankarillisesti."[63]

"In your cable of October 27 you proposed that we be the first to carry out a nuclear strike against the enemy's territory. Naturally you understand where that would lead us. It would not be a simple strike, but the start of a thermonuclear world war. Dear Comrade Fidel Castro, I find your proposal to be wrong, even though I understand your reasons. ... First of all, Cuba would have burned in the fires of war. Without a doubt the Cuban people would have fought courageously but, also without a doubt, the Cuban people would have perished heroically."[63]

Kun Hruštšov vetikin Kuubaan sijoitetut ydinohjukset pois, Castro lähetti mielenosoittajat kadulle huutamaan: "Nikita, pikku homo, sitä mitä annetaan, ei oteta pois." Castro uskoi, että olisi voinut voittaa ydinsodan.[64]

Fanitti kenraali Francoa

Fidel Castron ja Espanjan diktaattori, "fasisti", kenraali Francisco Francon isät taistelivat Espanjan ja USA:n sodassa Kuubasta Espanjan puolella. Castron isällä oli Francon kuva yöpöydällään, kertoo dokumenttielokuva. Francon kuollessa 1975 Fidel Castro määräsi kolmen päivän suruajan Kuubaan.[65]

Sosialismin seuraukset

Keskipalkka 10 $/kk

"Ennen Fidel Castroa Kuuba oli rikas kuin Italia ja rikkaampi kuin Espanja. Sen jälkeen Kuuba ei ole vain jäänyt näistä jälkeen vaan on peräti köyhtynyt absoluuttisesti! Se oli Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita, nyt köyhimpiä." [66][67] Aiemmin köyhemmän Chilen minimipalkka on 230 euroa kuussa[68], Kuuban keskipalkka on 10 $/kk ei-vaihdettavissa lelupesoissa, joilla ei saa ostaa niukkoja hyödykkeitä kuten saippuaa ja wc-paperia.[69]

The Guardianin mukaan keskipalkka onkin 20 dollaria[56]. "Me teeskentelemme työskentelevämme, he teeskentelevät maksavansa meille palkkaa". [56]

"Che Guevaran unelma "sosialistisen ihmisen" luomisesta, sellaisen, jota motivoisi moraali eivätkä aineelliset kannustimet, on kauan sitten hylätty."[56]

Joka 10. on aliravittu

"Ennen Castroa kuubalaisten ravinnonsaanti oli parempi kuin missään muussa Latinalaisen Amerikan maassa Argentiinaa lukuunottamatta mutta nyt se on huonompi kuin melkein missään muussa. Kuubalaiset ovat ainoita amerikkalaisia, joiden kalorinsaanti on vähentynyt sen jälkeen! Vaikkei tilanne ole yhtä paha kuin 90-luvulla, joka kymmenes kuubalainen on kroonisesti aliravittu."

Castro on surmannut 73 000 kansalaistaan

Fidel Castron hallinto on surmauttanut arviolta 73 000 kansalaistaan. Luku on väestönmurhatutkija Rudolph Rummelin mediaaniarvio, arviot vaihtelevat haarukassa 35 000 - 141 000. [70]

Tämä on noin 32 kertaa Augusto Pinochetin uhriluku ja 2,5 kertaa Francisco Francon hallinnon surmauttamien ihmisten määrä. Ks. väestönmurha.

Tulevaisuus: vuoden 2010 talousuudistukset

Vuoden 2010 talousuudistukset ovat maan historian suurimmat 1960-luvun sosialisoinnin jälkeen. Hallitus irtisanoo yli miljoona valtion työntekijää. "Kuuban virkamiehet uskovat, että kukoistavat pimeät markkinat osoittavat yksityisen sektorin työllistävän ylijäämätyövoiman", The Guardian raportoi[56]. Ruoan, sikareiden ja muiden tuotteiden hintatukia poistetaan, mitä salakauppaajat harmittelevat[56]. Pomojen uskotaan irtisanovan vähiten tuottavat työntekijät, jotka eivät edes käy töissä[56].

Yksityisen yritteliäisyyden sääntelyä lievitetään. Jo huhtikuussa yksityistettiin partureita, mutta työntekijöillä on vielä matkaa oppia toimimaan asiakaslähtöisesti virkamieslähtöisyyden sijaan [kuten Itä-Euroopassa 1990-luvulla, mutta pian oppivat]. Kokemattomuuden vuoksi alussa moni uusi yritys epäonnistunee, kommunistipuolueen raportti toteaa [kuten Itä-Euroopassa 1990-luvulla ja kuten vähäisemmässä määrin kapitalismiin kuuluu muutenkin - epäonnistuneiksi bisnesmalleiksi osoittautuvien katoaminen on tärkeä hyvinvoinnin kasvun lähde].

Terveydenhoito ja vanhustenhoito

Lääketieteellisen lehden artikkeli viidestä Kuuban terveydenhoitojärjestelmää tutkineesta kirjasta totesi, että järjestelmän todellista tilaa on vaikea arvioida. [71]

Kuuban terveydenhuollosta väitelleen professori Katherine Hirschfeldin mukaan Kuuban terveystilastoihin tulee suhtautua epäillen samoista syistä kuin aikanaan Neuvostoliiton ja Kiinan.[72] Ainakin joissain tapauksissa kuitenkin terveydenhoitoa on parannettu tavalla, joka on tuottanut suunnattomat kustannukset kansalaisille, joilla ei ole asiaan sananvaltaa. [72]

Kuubassa siis käytetään muun hyvinvoinnin kustannuksella terveydenhoitoon suurempi osa maan resursseista kuin kansa haluaisi, mutta silti terveydenhoidonkin tila on hyvin epätasainen tyypillisine sosialismin ongelmineen.

Koska ulkopuolinen tutkimus maassa on kielletty - Hirschfeldkään ei virallisesti ollut maassa terveydenhoitoa tutkimassa - on mahdotonta tietää, onko kommunismin aikana muu Latinalainen Amerikka vain saanut Kuubaa jonkin verran kiinni vai peräti mennyt ohi. Joka tapauksessa tulos ei ole sen köyhyyden, kurjuuden, nälän ja puutteen arvoinen, josta kansa joutuu terveyspanosten vuoksi kärsimään.

Ennen ja jälkeen vallankumouksen

"Ennen Castroa Kuuban lapsikuolleisuus oli alhaisempi kuin missään muussa Latinalaisen Amerikan maassa tai Ranskassa, Italiassa tai Japanissa. Se on ainoa mittari, jolla Kuuban tilanne ei ole huonontunut absoluuttisesti [luultavasti kapitalistisen maailman lääketieteellisten innovaatioiden tuliaisena], mutta siinäkin Kuuban tilanne on huonontunut nopeasti muihin vastaaviin maihin verrattuna."[73][74][75]

Vuonna 1960 eliniänodote oli Kuubassa 64 vuotta[76] ja Latinalaisessa Amerikassa 56 vuotta.[77]. Vuonna 2010 luvut olivat 79 vuotta ja 74 vuotta.[78]

Epäkohtia

Journalisti Victor Rolando Arroyo tuomittiin vankilaan 26 vuodeksi mm. lääkkeiden jakelusta riippumattomilla lääkärinvastaanotoilla.[79] Syynä oli se, että hän näin kyseenalaisti Kuuban terveydenhuollosta annetun propagandakuvan.[79] Hän on vangittuna [Kuuban] Guantanamossa, 1000 kilometrin päässä kodistaan.[79]

Kuuban vanhustenhuollon surkea tila tunnetaan heikosti, koska siitä raportoivia journalisteja vangitaan vuosikymmeniksi.[79] Vanhainkodin vanhukset saavat huonoista lakanoista makuuhaavoja, haisevat virtsalta ja ulosteilta, ja näiden tahroja näkyy huoneessakin, vanhukset kärsivät nälästäkin.[79] Tammikuussa 2010 kaksikymmentäkuusi potilasta paleli kuoliaaksi 5-asteisessa mielisairaalassa.[80][81] Riippumattoman Kuuban ihmisoikeuskomission mukaan kyse oli Kuuban hallituksen rikollisesta leväperäisyydestä.[82][81]

Dagens Nyheterin artikkelissa kerrotaan kuubalaisten vanhusten kerjäävän almuja, elävän köyhyydessä ja nälässä ja kiillottavan kenkiä. Eläke ei riitä perustarpeisiin. Kuuban palkat vastaavat 8 dollaria kuussa, ja maitolitra maksaa 2 dollaria ja sitä saa vain dollarikaupoista. Virallisen propagandan mukaan vanhukset saavat ostaa maitoa valtionkaupoista, mutta niin ei enää ole. Katolisen kirkon lääkejakeluakin on kielletty "koska Kuuba on lääketieteellinen suurvalta". Kirkkojen sosiaalityötä vankien, vanhojen ja köyhien hyväksi on kielletty laajemminkin. [79]

Tohtoreiden palkka on huono (15 dollaria kuussa[83]), samoin tilat ja välineet, ja tärkeistä lääkkeistä on usein pulaa.[84]

Professori Hirschfeld kertoi kuubalaisten terveydenhuollon työntekijäiden valittaneen hänelle siitä, miten politiikka häiritsee terveydenhoitoa ja sen päätöksentekoa, vaikka tällaisesta kertominen on maassa laitonta.[72] Potilaalla ei myöskään ole mitään yksityisyyttä lääkärisuhteessaan eikä oikeutta kieltäytyä hoidosta, valittaa tai syyttää väärästä hoidosta.[72] Tämän vuoksi terveydenhoito voi riistää potilaan ihmisarvoa.[72]

Kuuban terveysministeriö ilmoittaa terveysluvut, jotka pitää saavuttaa.[72] Esimerkiksi hyviä lapsikuolleisuustilastoja pidetään niin tärkeinä, että jos sikiöpoikkeamia havaitaan, naiselle tehdään abortti.[72]

Entinen kuubalainen aivokirurgi, toisinajattelija Hilda Molina sanoo, että kansalaisten terveyspalvelut ovat huonolaatuisia, mutta eliittiä, dollareilla maksavia terveysturisteja ja muiden maiden oikeutta pakoilevia hoitaa erillinen organisaatio. [85]

"Lapsiseksituristien paratiisi"

”Castros Kuba har blivit en paradisö för barnsexturism”, kertoo Dagens Nyheter 20.11.2009. Lapsiprostituutiota vastustavan ECPAT Sverigen työntekijän mukaan Kuubassa pojat ja tytöt myyvät itseään muutamalla kymmenellä dollarilla tai ruokaa ja vaatteita vastaan.[86]

Ihmisoikeudet

Kuuban hallitusta on syytetty vakavista ihmisoikeusloukkauksista kuten kidutus, mielivaltaiset vangitsemiset, epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja laittomat teloitukset ("El Paredón").[87][88] Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch sanoo hallituksen "tukahduttavan lähes kaikki toisinajattelun muodot" ja että "kuubalaisilta evätään järjestelmällisesti ilmaisunvapaus, yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus, yksityisyys, liikkumisenvapaus ja lainmukaisuus".[89] Euroopan unioni syytti Kuuban hallitusta vuonna 2003 jatkuvasta ihmismisoikeuksien vakavasta loukkaamisesta.[90]

Myös YK on arvostellut Kuuban ihmisoikeustilannetta.[91] Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta sekä yhdistymisvapautta rajoitetaan ja hallituksen arvostelijoita vainotaan. Toisinajattelijoita pidätetään mielivaltaisesti; näin estetään osallistuminen mielenosoituksiin ja kokouksiin.[92]

Journalistit vankilassa

Vuonna 2008 Kuubassa oli vangittuja journalisteja eniten maailmassa Kiinan jälkeen, mistä raportoivat mm. Committee to Protect Journalists (CPJ), Human Rights Watch ja Suomen Pen.[93][94][95]

Internet-sensuuri

Tietokoneiden omistusta rajoitetaan niin, että niiden määrä on maailman alimpia.[96] Internetiä saa käyttää vain valikoiduissa paikoissa, joita voidaan valvoa.[96][97] Luvaton Internet-yhteys voi tuottaa viiden vuoden vankeuden.

Vankilajärjestelmä ja työleirit

Vuonna 1999 Human Rights Watch raportoi Kuuban vankilanjärjestelmän olevan Latinalaisen Amerikan laajimpia kattaen mm. 40 maksimaalisen turvallisuuden vankilaa ja 200 työleiriä.[98] Järjestön mukaan niin poliittiset kuin muutkin vangit joutuvat vankiloihin luokattomiin ja epäterveellisiin oloihin.[98]

Yleistä

Kansalaiset eivät voi lähteä Kuubasta eivätkä saapua sinne ilman virallista lupaa passiensa ja viisumiensa lisäksi.[89]

Kuuban oppositio on yhä vaiennettu, joskin tietokoneiden ostorajoituksia on lievennetty.[51] Journalisteja, toisinajattelijoita ja aktivisteja on vangittu mm. seuraavin syyttein:

  • "epäkunnioitus auktoriteetteja kohtaan": journalisti Bernardo Arévalo Padrón sai 6 v. vankeutta syytettyään presidenttiä valehtelusta
  • "vihollispropaganda": Cecilio Monteagudo Sánchez oli 4 v. vankilassa tehtyään lentolehtisiä vaaliboikotin tueksi (lehtisiä ei levitetty)
  • "väärien tietojen levittäminen maailmanrauhaa vastaan": José Orlando González Bridón oli 11 kk vankilassa syytettyään poliisia välinpitämättömyydestä aktivistitoverinsa murhaa kohtaan
  • "vaarallisuus" ("rikosta edeltävä vaarallisuus" kriminalisoitiin 1978; kansalainen voidaan siis "vangita millä verukkeella hyvänsä", vaikkei olisi vielä tehnyt mitään[99]; merkkinä tästä voi pitää "sosialistisen moraalinormin vastaista käytöstä"): riippumaton journalisti Jesús Joel Díaz Hernández oli 2 v. vankilassa tällä verukkeella.[100]

Tiedot aiemmilta vuosilta, keskitysleireistä, kidutuksesta, raiskauksista, homovainoista ym. ovat vielä huomattavasti synkempiä.[101]

"Rikosta edeltävä vaarallisuus"

Vuonna 2008 mm. "vaarallisuus" oli ahkeraan käytössä toisinajattelijoiden vainoon, mutta myös muusikko Gorki Águilaa syytettiin "vaarallisuudesta" ja tuomittiin kansalaistottelemattomuudesta, koska "hänen sanoituksensa suhtautuivat hallintoon kriittisesti". "Sananvapaus oli yhä rajoitettu, koska kaikki joukkotiedotusvälineet pysyivät valtion hallinnassa ja riippumattomia uutistoimistoja ahdistellaan jatkuvasti", totesi AI:n vuosiraportti 2009. Vuoden 2008 lopussa mielipidevankeja oli 58, joista 4 sairasta karkotettiin helmikuussa.[102]

Pahoinpitelyt ja laittomat vangitsemiset

Amnestyn mukaan mielipidevangit ovat arkipäivää ja "sananvapauttaan" harjoittavia pidätetään, kuulustellaan ja uhkaillaan, heitä erotetaan töistään ja heille langetetaan kotiaresteja, kotietsintöjä sekä he joutuvat uhkailun ja fyysisten aggressioiden kohteiksi. Uhreja pidetään vangittuina ilman oikeudenkäyntiä tai järjestetään epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntiä, ja vainoa myös laajennetaan uhrien perheisiin. Amnesty raportoi myös toisinajattelijoiden pahoinpitelyjä, hoidon epäämisiä ja kuolemantuomioita. Myös kielletyn lehdistöliiton SPMS:n tilat ovat joutuneet etsinnän kohteeksi. Amnesty International on vaatinut mielipidevankien välitöntä vapauttamista.[103]

Vanha perustuslaki on palautettava Castron lupauksen mukaisesti

Toisinajattelija Oswaldo Payan johtama Valera-liike keräsi vuonna 2003 vaaditut 10 000 nimeä vetoomukseensa demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta kuubalaisille. Kuuban perustuslain mukaan vähintään 10 000 nimeä taakseen saaneesta aloitteesta on järjestettävä kansanäänestys, mutta Castro ei ole noudattanut lakia.[104]

Maailman eniten vangittuja kirjailijoita ja journalisteja Kiinan jälkeen

Kuubassa on yhä (2010) paljon niin mielipidevankeja kuin muitakin poliittisia vankeja[105], ja "Kuubassa on tällä hetkellä Kiinan jälkeen eniten vangittuja kirjailijoita ja journalisteja koko maailmassa", toteaa Suomen Pen vaatimuksessaan näiden vapauttamisesta[106].

Mielipidevanki kuolee syömalakossa sairaanhoidon puolesta

Yle: "Kuuban mielipidevangit ovat nousseet maailman tietoisuuteen muun muassa syömälakkojen vuoksi. Toisinajattelija Orlando Zapata kuoli nälkään helmikuussa. Sairaalahoitoa mielipidevangeille vaatinut kuubalaistoimittaja Guillermo Farinas on puolestaan ollut syömälakossa 88 päivää." (24.5.10)[107]

5.-6.7.2010 Farinaksen raportoitiin olevan lähellä kuolemaa, minkä jälkeen Kuuba ilmoitti 7.7. vapauttavansa 52 mielipidevankia, jolloin Farinas lopetti lakkonsa[108]. Sata mielipidevankia vielä jää. Tämäkin on sentään alhaisin luku sen jälkeen, kun Castro otti vallan vuonna 1959[109]. Ihmisoikeusaktivisti Elizardo Sánchez pelkää, että ele kumotaan vangitsemalla lisää toisinajattelijoita[109].

Asuntosääntely / kaupankäynnin kieltäminen

Kuubassa asuntojen myyminen on kiellettyä, mutta niitä saa vaihtaa keskenään. Tästä syystä esim. "2,3 miljoonan asukkaan Havannassa on huutava asuntopula", vaikka maassa on mm. mikroprikaatijärjestelmä uusien talojen rakentamiseksi. Jopa "puoluelehti Granman mukaan kaikkiaan 640 000 asuntoa" tarvittaisiin 11 miljoonan asukkaan Kuubassa.[110]

Kauppaamiskiellosta aiheutuu myös tavattomasti transaktiokustannuksia. Sopivan asunnon hankkiminen vaatii valtavasti vaivaa, ihmiset kulkevat kyltit käsissään Pradon puistokadulla etsien jotakuta, jolla on heidän haluamansa asunto, siinä toivossa, että juuri sama henkilö haluaisi heidän vanhan asuntonsa.

Ihmiskuntahan keksi kaupankäynnin ehkä kymmeniä miljoonia vuosia sitten siksi, että tällaisia ihmesattumia ei tarvittaisi vaan tarvittaessa vaihdossa voisi antaa toisenlaisia hyödykkeitä samantyyppisen sijaan, ja myöhemmin rahan, jotta monimutkaisten vaihtojen kaikkien osapuolten ei tarvitsisi olla yhtaikaa paikalla siten, että kaikki summat menisivät heti tasan, ts. välirahat jäisivät nolliksi.

"Mutta joskus voi käydä hyvä tuuri, kuten Lopezeilla", HeSa kertoo. Siedettävä vaihto löytyi ja "paperisota kaupungin virastoissa kesti kolme kuukautta".[111]

Pimeät markkinat

Jos kapitalismi kielletään tai sitä rajoitetaan, ihmiset kuitenkin harjoittavat kapitalismia. Laittomaksi julistetusta kapitalismista käytetään nimitystä pimeät markkinat. "Havannalaiset kertovat, että laittomat kiinteistö- ja asuntomarkkinat käyvät kuumina." Lisäksi "Ulkomailla asuvien kuubalaisten kerrotaan rahoittavan sukulaistensa remontteja". [112]

Taloudellinen tehottomuus

MTV3:n uutisista poimittua: "Vessapaperi loppumassa Kuubasta...Kuuban johtaja Raul Castro on myös moittinut Kuuban tuottavuutta riittämättömäksi... Kuuba tuo maahan noin 60 prosenttia elintarvikkeistaan."[113]

Lähteet

  1. ↑ CIA - The World Factbook - Cuba
  2. ↑ 2,0 2,1 Tommi Hannula: Fidel Castro vei maailman ydinsodan partaalle – tällainen oli kylmän sodan ikonin elämä HELSINGIN SANOMAT. 27.11.2016.
  3. ↑ Posliiniastiasto Neuvostoliitosta, jääkaappi Kiinasta Helsingin Sanomat. 19.12.2016.
  4. ↑ Kuinka valtio tuhotaan/ (sivu 57) Suomen Kuvalehti 43/2019. 25.10.2019.
  5. ↑ SILJA LANAS CAVADA: Sotilaat ratkaisevat (7/2019, sivut 20-23) Suomen Kuvalehti. 14.02.2019.
  6. ↑ Anu Kantola: Kuuba taistelee sissien ja hipsterien välissä Helsingin Sanomat. 29.1.2019.
  7. ↑ ”Kiristää, lahjoo ja uhkailee” – Entistäkin aggressiivisempi Kiina vaientaa vainottujen uiguurien äänen YK:n ihmis­oikeus­neuvostossa Helsingin Sanomat. 13.2.2022.
  8. ↑ KMK, s. 725
  9. ↑ KMK, s. 725
  10. ↑ KMK, s. 727
  11. ↑ KMK, s. 727-728
  12. ↑ KMK, s. 731
  13. ↑ HS 17.12.2009: HS 17.12.1959 "Castro tuomitsi kapinakumppaneitaan"
  14. ↑ KMK, s. 731
  15. ↑ KMK, s. 731
  16. ↑ KMK, s. 731
  17. ↑ 17,0 17,1 17,2 17,3 17,4 Paul H. Lewis (2006). Authoritarian Regimes in Latin America. Oxford, UK: Rowman & Littlefield, 186. ISBN 0-7425-3739-0. Viitattu 2009-09-14. 
  18. ↑ Philip Bonsal (1971). Cuba, Castro, and the United States. University of Pittsburgh Press, 140. ISBN 978-0-8229-3225-3. Viitattu 2011-01-11. 
  19. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Lewis ei löytynyt
  20. ↑ Clifford L. Staten. The history of Cuba. 
  21. ↑ Katherine Hirschfeld. Health, Politics, and Revolution in Cuba Since 1898. ISBN 0-7658-0344-5. 
  22. ↑ Cuban armed forces and the Soviet military presence.
  23. ↑ Ted Henken. Cuba. ISBN 1-85109-984-0. 
  24. ↑ Background Note: Cuba
  25. ↑ Cuba or the Pursuit of Freedom Hugh Thomas
  26. ↑ Power Kills R.J. Rummel
  27. ↑ Black Book of Communism. p. 664.
  28. ↑ Exposing the Real Che Guevara, Glenn Beck, January 18, 2010
  29. ↑ "Raul Casto uhkailee NL:n 'rauhanraketeilla'", Helsingin Sanomat 5.8.2010 (4.8.1960)
  30. ↑ KMK, s. 728
  31. ↑ Fidel Castro 'recruited Nazi SS members to train troops during Cuban missile crisis' The Telegraph. 15.10.2012.
  32. ↑ KMK, s. 728-9
  33. ↑ KMK, s. 732
  34. ↑ KMK, s. 732
  35. ↑ KMK, s. 732
  36. ↑ KMK, s. 733
  37. ↑ Hollywood's Sick Love Affair with Che Guevara, Reason
  38. ↑ KMK, s. 739
  39. ↑ KMK, s. 740
  40. ↑ KMK, s. 730
  41. ↑ KMK, s. 734-8
  42. ↑ KMK, s. 734
  43. ↑ 43,0 43,1 Fidel Castro’s Horrific Record on Gay Rights Daily Beast. 27.11.2016.
  44. ↑ Gay man, transsexual woman marry in Cuba, CNN August 14, 2011
  45. ↑ The Cult of Che, Paul Berman, historioitsija-tietokirjailija, The Slate, 24.9.2004.
  46. ↑ 46,0 46,1 46,2 46,3 46,4 This is how Fidel Castro persecuted gay people PinkNews. 28.11.2016.
  47. ↑ Fidel Castro 'recruited Nazi SS members to train troops during Cuban missile crisis' The Telegraph. 15.10.2012.
  48. ↑ KMK, s. 741
  49. ↑ KMK, s. 742
  50. ↑ "Kuubalaista liennytystä", Helsingin Sanomat 11.7.2010, s. A16, HS:n ulkomaantoimittaja Antti Ämmälä
  51. ↑ 51,0 51,1 51,2 51,3 Kuuban ei tarvitse muuttua - kriisissäkään, Helsingin Sanomat 29.8.2009
  52. ↑ [1]
  53. ↑ Helsingin Sanomat 27.7.2009, s. A2 ja A12
  54. ↑ Vessapaperi loppumassa Kuubasta MTV3 7.8.2009
  55. ↑ Fidel Castro: Kuuban malli ei enää toimi, HS.fi 9.9.2010
  56. ↑ 56,0 56,1 56,2 56,3 56,4 56,5 56,6 Capitalist storm clouds loom over Havana after state cuts 1m jobs, The Guardian, 14.9.2010
  57. ↑ Tarina on Chávezin kestävin perintö, HS pääkirjoitus 7.3.2013.
  58. ↑ 58,0 58,1 Castro sai lehmätkin lentämään (viittaa henkivartija Juan Reinaldo Sánchezin kirjaan), Helsingin Sanomat 6.8.2015.
  59. ↑ Fidel Castro, Forbes, 3.5.2006.
  60. ↑ Espanjan 102-vuotias Castro on sukua Kuuban hallitsijoille Helsingin Sanomat. 9.3.2016.
  61. ↑ http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000004882589.html
  62. ↑ 62,0 62,1 http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201611262200032582_ul.shtml
  63. ↑ 63,0 63,1 Castro: A Letter from Khrushchev National Review. 26.11.2016.
  64. ↑ Jos Castro olisi saanut tahtonsa läpi ydinaseissa, ei ketään olisi jäljellä kirjoittamaan hänen kuolemastaan HELSINGIN SANOMAT. 26.11.2016.
  65. ↑ Francisco Franco and Fidel Castro: A Good Friendship Cuban Exile Quarter. 24.10.2019.
  66. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä tk ei löytynyt
  67. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä fac ei löytynyt
  68. ↑ "Chilen ihmeen kahdet kasvot", HS 14.3.2010
  69. ↑ HAVANNA on hurmaavan hullu, HS 12.3.2005
  70. ↑ “Castro is Our Hitler”, Rodger Payne, 2012-04-10.
  71. ↑ William Ventres (February 2012). "Book Review: Caring for Them From Birth to Death: The Practice of Community-based Cuban Medicine; Community Health Care in Cuba: An Enduring Model; Health, Politics, and Revolution in Cuba Since 1898; Primary Health Care in Cuba: The Other Revolution; Social Relations and the Cuban Health Miracle". Family Medicine 44 (2). 
  72. ↑ 72,0 72,1 72,2 72,3 72,4 72,5 72,6 Katherine Hirschfeld, professor, University of Oklahoma (July 2007). "Re-examining the Cuban Health Care System: Towards a Qualitative Critique". Cuban Affairs 2 (3). 
  73. ↑ Totuus Kuubasta (Johan Norberg)
  74. ↑ FACTS ABOUT CUBA (Johan Norberg 21.9.2004)
  75. ↑ Manuel Sánchez Herrero & Arnaldo Ramos Lauzurique: Los llamados logros
  76. ↑ Life expectancy at birth, total (years); retrieved 2010-10-29.
  77. ↑ World Bank, Quick Query (op cit.), retrieved 2009
  78. ↑ Life expectancy at birth, total (years), World Bank, Quick Query, retrieved 2013-03-20.
  79. ↑ 79,0 79,1 79,2 79,3 79,4 79,5 Den förbjudna sanningen om Kuba, Dagens Nyheter 2004-09-17
  80. ↑ HS 17.1.2010: "26 potilasta kuoli kylmään Kuubassa"
  81. ↑ 81,0 81,1 frös ihjäl, Dagens Nyheter 15.1.2010
  82. ↑ HS 17.1.2010: "26 potilasta kuoli kylmään Kuubassa"
  83. ↑ Jacob Laksin. Castro's Doctors Plot.
  84. ↑ Cuban Health Care Systems and its implications for the NHS Plan. Select Committee on Health.
  85. ↑ III. My Experiences with Cuba's Health Care System, Dr. Hilda Molina, a neurosurgeon and a former member the Cuban National Assembly, founder of Havana's International Center for Neurological Restoration, 1998, stored on 1.7.2003.
  86. ↑ Castros Kuba har blivit en paradisö för barnsexturis, Dagens Nyheter 20.11.2009.
  87. ↑ Information about human rights in Cuba (español). Comision Interamericana de Derechos Humanos (Malline:Nowrap 1967). Luettu 2006-07-09.
  88. ↑ Bureau of Public Affairs. "Cuba", United States Department of State, 25 March 2010. Luettu 1 April 2011. 
  89. ↑ 89,0 89,1 Cuba. Human Rights Watch (2006).
  90. ↑ EU-Cuba relations. European Communities (2003-09-04). Luettu 2009-09-06.
  91. ↑ Cuba country profile BBC News
  92. ↑ Annual report 2011: Cuba 2011. Amnesty International. (englanniksi)
  93. ↑ CPJ's 2008 prison census: Online and in jail. Committee to Protect Journalists.
  94. ↑ Human Rights Watch (2008). World Report 2008: Events of 2007. Seven Stories Press, 207. ISBN 978-1-58322-774-9. 
  95. ↑ PEN VAATII KUUBALAISTEN MIELIPIDEVANKIEN VAPAUTTAMISTA, Suomen Pen 29.5.2010
  96. ↑ 96,0 96,1 Internet in Cuba. Reporters Without Borders.
  97. ↑ Going online in Cuba: Internet under surveillance. Reporters Without Borders (2006).
  98. ↑ 98,0 98,1 Cuba's Repressive Machinery: Human Rights Forty Years After the Revolution. Human Rights Watch. Luettu 2007-12-18.
  99. ↑ Kommunismin musta kirja, s. 740
  100. ↑ DOCUMENT - CUBA: THE SITUATION OF HUMAN RIGHTS IN CUBA, Amnesty International
  101. ↑ Kommunismin musta kirja, s. 725-742
  102. ↑ Cuba Amnesty International, vuosiraportti 2009
  103. ↑ DOCUMENT - CUBA: THE SITUATION OF HUMAN RIGHTS IN CUBA, Amnesty International
  104. ↑ Castro greets Carter in historic Cuba visit CBC News, 13.5.2002
  105. ↑ http://silc.se/lander/kuba http://www.hrw.org/americas/cuba http://www.amnesty.org/en/news-and-updates/news/six-years-prison-cuba-57-activists-supporters-face-ongoing-harassment-20090318
  106. ↑ PEN VAATII KUUBALAISTEN MIELIPIDEVANKIEN VAPAUTTAMISTA, Suomen Pen 29.5.2010
  107. ↑ Castron tytär: Kuubassa ei ole mielipidevankeja, Yle.fi 24.5.2010 ... Lisää aiheesta: "Toisinajattelija: Kuuba lupaa kohentaa poliittisten vankien oloja" ..." "Kuubalainen toisinajattelija kuoli nälkään"
  108. ↑ "Kuubalainen aktivisti lopetti syömälakkonsa", Helsingin Sanomat 9.10.2010, s. A13
  109. ↑ 109,0 109,1 "Kuubalaista liennytystä", Helsingin Sanomat 11.7.2010, s. A16, HS:n ulkomaantoimittaja Antti Ämmälä
  110. ↑ HeSa 2.3.2008 s. D4
  111. ↑ HeSa 2.3.2008 s. D4
  112. ↑ HeSa 2.3.2008 s. D4
  113. ↑ Vessapaperi loppumassa Kuubasta MTV3 7.8.2009

Aiheesta muualla

8/1/1973 - Report from a Cuban Prison XIV: Homosexuality in Cuba by Frank J. McDonald, Institute of Current World Affairs, 2007

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Kuuba&oldid=14586#Fidel_Castro”