Chile ja Augusto Pinochet

Paul Krugmanin mukaan Chicagon yliopiston taloustieteilijöiden esittämät uudistukset "osoittautuivat erittäin menestyksekkäiksi ja ne säilytettiin koskemattomina, kun Chile palasi demokratiaan" 1989. Pinochetin aikana yrityksiä taas yksityistettiin ja markkinoita vapautettiin niin, että Nobel-palkittu Gary Becker totesi Chilen olevan taloudellinen esikuva koko alikehittyneelle maailmalle (1997).

Taustaa

Sosialisti Salvador Allende sai 36,2 prosenttia äänistä vuoden 1969 presidentinvaaleissa. Entinen presidentti Jorge Alessandri sai 34,9 prosenttia. Kolmanneksi tuli Kristillisdemokraattisen puolueen (PDC) Radomiro Tomic 27,8 prosentin ääniosuudella, mutta perinteen vuoksi PDC äänesti parlamentissa eniten ääniä saanutta ehdokasta, vaikka enemmistö kansasta oli äänestänyt oikeistoa.

1970-73 hallinnut Allende tuhosi talouden ja oli vuonna 1973 kaappaamassa vallan aivan kuten Hugo Chavez 2000-luvulla: kansa halusi Allenden väistyvän, vaikka tiedotusvälineistä 70 % oli otettu valtion haltuun.

Augosto Pinochet oli chileläinen kenraali ja sotilashallitsija. Pinochetin johtamat armeijan joukot syrjäyttivät vasemmistopresidentti Salvador Allenden 11. syyskuuta 1973. Pinochet johti väliaikaista sotilashallitusta vuosina 1973–1974 ja oli presidenttinä vuosina 1974–1990 sekä armeijan komentajana maaliskuuhun 1998 asti.

Pinochetin perintö on hyvin kiistanalainen. Hänen hallituksensa teki lähinnä 1980-luvulla monia taloudellisia uudistuksia chicagolaista koulukuntaa edustavien taloustieteilijöiden ehdotusten pohjalta, kuten yksityisti melkein jokaisen kansallistetun teollisuudenalan, poisti tullit ja protektionistiset säännökset, leikkasi sosiaalietuuksia sekä alensi veroja.

Allenden kauden lopulla talous joutui vakaviin ongelmiin: inflaatio oli 605 % vuodessa, julkinen vaje oli peräti 25 % kansantuotteesta vaikka kuparin hinta nousi puolella, suurin osa julkisista menoista rahoitettiin velalla, ja Chile alkoi velkaantua nopeasti. Maataloustuotanto putosi kolmanneksen, ruokaa säännösteltiin, tiedotusvälineistä 70 % otettiin valtion haltuun. Myös teollisuuden, kalastuksen ja kuparikaivosten tuotanto sekä kansantuote kutistuivat 1971-1973. Allenden kaudella valuutan arvo putosi kolmasosaan ja vaihtotaseeseen tuli pian satojenmiljoonien nykydollarien vaje. Hinnat ja palkat oli säännelty.

Allenden hallinto myös rikkoi perustuslakia toistuvasti.

Jo vuonna 1974 budjettivaje supistettiin 30 prosentista 2 prosenttiin BKT:stä. Vienti kymmenkertaistui 1974-2000 ja kuparin osuus putosi 76 prosentista 38 prosenttiin. Harmaa talous on pudonnut poikkeuksellisen vähäiseksi (19,8 %).

Vielä vuonna 1975 Chilen taloudellinen vapaus -arvo oli 2,8 mutta vuonna 1990 5,7.

Pinochetin valtakaudella Chile nousi seitsemässätoista vuodessa Argentiinan jälkeen Latinalaisen Amerikan toiseksi rikkaimmaksi maaksi (2010-luvulla Argentiina perui liberaaleja uudistuksiaan ja jäi vapaampana pysyneen Chilen taakse). Tätä muutosta kutsutaankin Chilen ihmeeksi.

Toisaalta on muistettava, että Pinochetin hallitus vainosi väkivaltaisesti toisinajattelijoita, ja totuuskomission raportin mukaan 2279 ihmistä tapettiin poliittisista syistä ja monia kymmeniä tuhansia kidutettiin. Lähes 90 % surmista tapahtui 1973-1976. Heikki Hiilamon mukaan 1973-1990 murhattiin 3 200 ja kidutettiin 28 000 ihmistä.

Vaikka tällainen ei ole hyväksyttävää, sosialismi on paljon pahempaa: monissa sosialistimaissa luvut ovat tuhatkertaisia ja Kuubassakin Castro tappoi 70 000 kansalaistaan ja vainosi satojatuhansia, sulki toisinajattelijat, homot ja pappeja keskitysleireihin kammottaviin oloihin jne. Lisäksi Pinochet ei ollut liberaali ja siirtyi liberaaliin talouspolitiikkaankin vasta valtakautensa loppupuoliskolle tultaessa konservatismin epäonnistuttua.

Wikipedia: "ajan muut korkeat sotilasvirkamiehet ovat sanoneet, että Pinochet oli alun perin varsin varovainen ja liittyi kaappaukseen vastentahtoisesti muutamaa päivää ennen suunnitelman toteuttamista."

Lähtötilanne ja taloudelliset uudistukset

Pinochetin vastustajia pakoon auttanut Seija Molina kertoo, että ensin Pinochetin vallankaappaus oli helpotus ja ihmiset tulivat iloisiksi ja vapautuneiksi jo vallankaappauspäivänä. Suurin osa kansasta oli odottanut tätä tapahtumaa. Ennen kaappausta Chilen tilanne oli ollut hyvin vaikea, jatkuvaa jonottamista ja pelkoa ruoan loppumisesta, "elämä täällä oli mahdotonta ... Mitään muuta mahdollisuutta ei enää ollut ... olimme jo käytännöllisesti katsoen ilman ruokaa", hän kirjoitti sisarelleen, vaikka oli kuullut ulkomaisista radiolähetyksistä vain juntan vastaisia lähetyksiä. Sitten juntan veriteot saivat Molinan vaihtamaan puolta ja piilottelemaan sen vastustajia.

Salvador Allenden aikana rapautettiin talouden rakenteet ja elettiin velaksi. Lisäksi Allende oli päästänyt inflaation nousemaan 140 %:iin. Allenden harjoittama hintasääntely oli johtanut elintarvikepulaan sekä työvoiman ja pääoman sijoittumiseen tuottamattomiin kohteisiin.

Tästä seurasi Pinochetin kauden alkupuolella taloudellinen taantuma, jossa pahimmillaan työttömyys nousi 22 %:iin, mutta vähitellen liberaalit uudistukset alkoivat vahvistaa taloutta. Maassa mm. vapautettiin ulkomaankauppaa, jolloin yritykset joutuivat kilpailemaan asiakkaista ja sopeutumaan näiden tarpeisiin. Tämä johti työvoiman ja pääomien siirtymiseen tuottamattomista tuottavammille aloille ja yrityksille, mikä aiheutti tilapäisesti rankkaa rakennemuutosta mutta johti terveempään talouden pohjaan.

Kuitenkin kesäkuussa 1979 Chile kiinnitti valuuttakurssin (kelluvia kursseja puolustaneen Friedmanin oppien vastaisesti). Tämän seurauksena kauppataseeseen tuli paha vaje ja otettiin paljon dollarilainoja, jolloin kuplan puhjettua vuonna 1982 tuli yli kahden vuoden vakava taantuma (mitä Usan samanaikainen taantuma pahensi).

Suomessa tapahtui vastaava ilmiö 80- ja 90-lukujen taitteessa, kun ensin vapautettiin valuuttalainat ja vasta vuonna 1992 markka päästettiin kellumaan, jolloin valuuttalainat muuttuivat kalliiksi. Järjestystä on kritisoitu vääräksi.

Valuuttakurssi vapautettiin myöhemmin, jolloin talous taas pian toipui ja vuodesta 1985 Chilen talous on kasvanut selvästi nopeammin kuin Latinalaisessa Amerikassa keskimäärin.

Maa nousi lähes Etelä-Amerikan rikkaimmaksi ja tuloeroista huolimatta köyhimmänkin kansanosan asema nousi paremmaksi kuin muissa alueen maissa.

Demokratiaksi USA:n ansiosta

YK:n entinen apulaispääsihteeri Carlos Fortin painottaa sitä, että kun Pinochet hävisi lokakuussa 1988 järjestämänsä kansanäänestyksen (Ronald Reaganin kaudella), hän suunnitteli pitävänsä vallan väkisin mutta Yhdysvallat painosti hänet luopumaan vallasta.

Chile nykyään

Nykyään vain 18,2 % chileläisistä elää köyhyysrajan alapuolella (Brasiliassa 31 %, Boliviassa 64 %).

Heritage-säätiön taloudellisen vapauden indeksin mukaan Chile oli vuonna 2008 maailman 8. vapain talous, ja Latinalaisen Amerikan talouksista kaikkein vapain.

Chilen talous/henkilö 2,5-kertaistui reaalisesti 1990-2018, Yhdysvaltain 1,5-kertaistui ja Argentiina, Brasilia, Kolumbia ja Meksiko 1,3-1,7-kertaistuivat. Samalla gini-indeksi putosi viidenneksen mutta on yhä lähes 47, varallisuuden Gini-indeksi on alempi kuin USA:ssa. Eliniässä Chile ohitti Argentiinan, lehdistönvapaus on 45. maailmassa (USA 48.) ja vapaus 94/100 (USA 86/100, Freedom House).

Minimipalkka 230 €/kk

Ennen Fidel Castroa (1959) Kuuba oli maanosan rikkaimpia, Chile köyhempi. Nykyään Chilen minimipalkka on 230 euroa/kk, kun taas Kuuban keskipalkka on 10 $/kk ei-vaihdettavissa lelupesoissa, joilla ei saa ostaa niukkoja hyödykkeitä kuten saippuaa ja wc-paperia.

Milton Friedman vastusti kaikkia diktatuureja

Milton Friedmanin mielestä diktaattori Augusto Pinochetin hallinto oli kammottava. Friedman oli Chilessa yksityisen säätiön vieraana. Siellä hän myös näki Pinochetia tunnin verran, mistä syntyi väärinkäsitys, että Friedman olisi ollut Chilen neuvonantaja. Tosin Friedman antoi tälle neuvoja, joiden seuraaminen olisi Friedmanin mukaan Chilen kansan etu, ja Chile vapauttikin talouttaan. Friedmanin mielestä oli ihme, että diktatuuri suostui vapauttamaan taloutta, koska taloudellinen vapaus tuotti halun poliittiseen vapauteen ja johti kansanäänestyksen kautta demokratiaan.

Milton Friedmanin mukaan Chilen ihme ei ollut se, että talousuudistukset tehosivat, mikä on tiedetty jo 1700-luvulta asti, vaan se, että sotilasjuntta antoi tehdä ne.

Jo diktatuurin alkuaikoina, ainoalla Chilen-vierailullaan, yksityisen järjestön vieraana, hän piti puheen, jossa rohkeni sanoa talousuudistusten sekä rikastuttavan kansaa että pitkällä aikavälillä nakertavan diktatuuria ja tuovan myös lisää poliittista vapautta. . Samalla Friedman tapasi kerran Pinochetin, joka pyysi Friedmanilta kirjettä siitä, mitä talousuudistuksia maassa tulisi tehdä, ja Friedman kirjoitti vastauksen. Hän on samoin neuvonut muiden sosialististen diktatuurien, kuten Jugoslavian ja Kiinan, talouspolitiikkaa.

Friedman on ilmoittanut vastustavansa kaikkia diktatuureja mutta katsovansa, että talouden vapauttaminen auttaa kansaa sekä suoraan vaurauden kautta että välillisesti diktatuurin elinaikaa lyhentämällä.

Kysymyksiä

Eikö Chile ja Augusto Pinochetin talouspolitiikka todista, että vapaa talous aiheuttaa työttömyyttä ja köyhyyttä?

Kauden alkupuolella työttömyys oli Allenden täysin kestämättömien talousrakenteiden, velkaantumisen ja inflaation irtipäästämisen seurausta. Krapula ja rakennemuutos olivat kipeitä. Lisäksi valuuttakurssin kiinnittäminen aiheutti vakavan taantuman 1982-1983.

Kun valuuttakurssikin vapautettiin, talous tervehtyi pian ja sen jälkeen Chilessä on nähty erittäin hyvä kasvu ja työttömyyden lasku. Pinochet'n kauden perintönä saatu 5 - 6 %:n työttömyys nousi hieman vasemmistolaisemman politiikan seurauksena 8 - 10 %:iin.

Silti maan talous on yhä paljon aiempaa paremmalla tolalla sekä absoluuttisesti että suhteessa naapurimaihin.

Chilen taloudelliset päättäjät olivat kyllä periaatteessa Chicagon koulukuntaa ja noudattivat monissa asioissa Milton Friedmanin oppeja. Toisaalta Chilen valtio kasvatti Pinochetin valtakaudella valtavasti julkista velkaa, mikä on jyrkästi vastoin monetaristista oppia.^lähde?

1970-luvun Chile ei ollut edes taloudellisesti erityisen vapaa maa.

Lisää luettavaa

• McMaken, Ryan (2005) Chile: Socialism, Dictatorship, and Liberalism
• Reisman, George (2006) General Augusto Pinochet Is Dead
• Doherty, Brian (2007) The Life and Times of Milton Friedman: Remembering the 20th century's most influential libertarian
• Bidstrup, Scott (2002) Free Market Fundamentalism: Friedman, Pinochet and the "Chilean Miracle".